On ihanasti ihan talvisia pakkaslukemia eli -7.
Aamulla agilityhallilla jatkoimme kehikkotreeniä aluksi maassa. Sitten siirsin kehikon A:lle ja katsoin, kuinka homma onnistuu A:n harjalta alas tullessa. Hienosti Giblikki täsmää siihen neljä tassuaan.
Kertasin puomia myös. Alkaa taas vanha tuttu ylösmenokontaktin hinkkaus, maksikoiran omistamisen riemua. Välillä Gibli otti sen keskittyen ja kääntyi katsomaan. Palkatessani se hyppäsi kontaktilta pois. Kun halusin sen jatkavan, jo toisella toistolla koira loikkasi ylösmenokontaktin yli.
Keinu sujui mainiosti.
Pyöritin Gibliä siivekkeen ympäri, jossa ei välillä ollut rimaa, välillä oli 25 cm rima. Minun silmiini se taipuu hyvin.
Lopuksi mentiin random-rataa: lähetyksiä putkelta toiselle ja sen sellaisia. Kivaa oli. Autolle palattuani leikitin Lystiä. Se katsoi sitä ennen autohäkistä minua syvälle silmiin niin täynnä viisautta, syrjittynä oloa ja halveksuntaa, etten voinut jättää jahtaamisleikkejä väliin. Oli kauhean huono omatunto, etten sitä enää treenaa, vaikka sen parasta ajattelenkin. Sitten kävin molempien kanssa kävelyllä. Kaupungille otin vain Lystin mukaani, jotta se sai laatuaikaa kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti