Lysti kulkee trikoopaita päällään ja on kivuttoman oloinen. Toistaiseksi haava ei ole kiinnostanut yhtään ja on todella siisti.
Giblin vein treeniin.
- Käännökset edistyvät. Kannattaisi houkutella käännökseen laskeutumispuolelle jätetyllä palkalla.
- Rinkulaan laitoin muurin, pituuden, renkaan ja kepit. Hypyt sujuivat hienosti, koira hakee hyvin, mutta kepeille tuli joko sisäänmenovirhe tai koira jätti viimeisen välin ottamatta. Ensimmäistä kertaa kepit olivatkin "radalla". Kertasimme kuviota.
- Vahvistin puomin ylösmenoja ja alastuloja. Kokonaista puomia ei olla menty. Tässä on vielä tekemistä ja saisi olla joku metodikin.
- Keinulla ahnehdin lelupalkalla, ei onnistunut. Siinä Gibli tarvitsee ruualla paikan vahvistusta ja niin lopuksi paikkailin treeniämme.
Illalla jumppasin *KLIK* Giblin kanssa: punnerrukset, etujalkojen nostot, ristikkäiset jalat, takajalat pallolla, pallon päällä taiteilua ja pallon ympäri pyörimiset. Koiran kropanhallinta saa olla kunnossa seisomavauhdissa ennen kuin lähdetään kaahaamaan. Niinpä Giblin kohdalla kontaktien tekemättömyys ei niin harmita, varsinkaan kovavauhtisten treenien uupuminen. En ennen näin perusteellisesti ole koiria jumpannutkaan, vaikka Lystin ja Lykyn kanssa varsin paljon on voimisteltukin.
Seuraamisessa pystyn nostamaan jo kättäni. Olemme alkeistasolla enkä ikäväkseni kuulu siihen porukkaan, jonka koira osaa täydellisesti "treenaamatta". Puolen vuoden olkapäävika ei todellakaan nopeuta koiran kouluttamista. Gibli alias Kiljukki on hiljaa, mikä on saavutus. Hyvin se tuijottaa ruokaan. Naurava hymiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti