Voi itku tuota Lystiä

Sunnuntaina kesken iltalenkin Lysti yhtäkki nosti tassunsa ilmaan ja linkkasi. Puolet pääanturasta puuttui. Täällä kaupunki on siistinyt trimmerillä tienvieruskasvit mataliksi, mm. jokaisen pylvään ympäriltä, missä nämä tassuttelevat ja haistelevat. Epäilen, että Lysti sai jonkin katkaistun putkikasvin nestettä tassuunsa, mikä nosti sukkelaan rakkulan, mikä räjähti. 

Sen jälkeen olen tassua paketoinut. Välillä sinkkisalvaa ja välillä keittosuolahaude vetistävään vereslihaan. Tassu on ollut hirmuisen arka. Voi vaan omalle kohdalle kuvitella, miltä palovamma tuntuu. Lysti nostelee huuliaan ja klaksii hampaillaan ilmaa, kun lähestynkään jalkaa. Pakko sitä on hoitaa ja siteitä vaihtaa. En pelkää sen purevan, näen hampaiden näyttelyn ilmoituksena siitä, että ole nyt hyvä ihminen varovainen. Operaation jälkeen Lysti heiluttaa häntää ja nuolee hyvitykseksi. Ostin keittosuolaliuosta, jolla irrottelen siteitä, sen ei pitäisi kirvellä. Tulehtuneelta jalka ei toistaiseksi näytä.

Jalka toissapäivänä, valkea on sinkkisalvaa.

Siklosporiinia meni välillä 5 päivänä viikossa. Nyt se on ollut pakko nostaa 7 päivään viikossa, minkä johdosta Lystiä närästää enemmän. Heti, kun se pääsee muovipussitetulla jalallaan ulos, se ahmii ruohoa. Välillä se on oksentanut. Että tässä sitä tasapainoillaan sivuvaikutusten ja hoitovaikutusten välillä.

Tällainen Lysti oli ennen tassurikkoa. Lystillä on tapana ottaa vauhtia ja syöksyä kaula edellä maahan. Nyt sain sen videolle.

Tänään olisi ollut piirinmestaruuskisat oman seuran kentällä. Olin kaavaillut niitä Lystin viimeisiksi kisoiksi. Ympyrä olisi sulkeutunut. Aikoinaan, keväällä 2010, aloitettiin myös omissa kisoissa. Nyt on aika haikea olo. Mietin, käynkö vielä yksissä kisoissa vai oliko Lystin ura tässä. Tassutaukojen jäljiltä lihaskunto ei ole sellainen kuin pitäisi. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia. Agilitykisojen tahdittamat viikonloput alkavat muuttuvat joksikin muuksi, kun  "yhtäkkiä" ei olekaan kisakoiraa.

***

Molemmille koirille oli varattu tiistaiksi fysioterapia. Lystiltä se jäi väliin tassun vuoksi. Gibli rauhoittui alkuinnostuskiljumisen jälkeen käsittelyyn. Sillä oli helposti avautuvat urheilukoiran "tyyppijumit" lapojen rangassa lapojen seutuvilla ja rinta- ja lannerangan taitekohdassa. Seuraava aika varataan tarvittaessa, mutta säännöllistä tsekkausta koira ei tuossa kunnossa tarvitse.

Aika vähälle taisi jäädä treenit viime viikolla. Maanantaina en tainnut tehdä mitään viikonlopun jäljiltä. Tiistaina oli fysioterapia. Keskiviikkona lepopäivä. Torstaina en päässyt agilitytreeneihin. Perjantaina tein Giblille pitkän jäljen, joka meni ihan päin peetä. Luulen koiran jäljestäneen enemmän pupun kakkaa kuin makkaroita. Tein sen jälkeen 15 m pitkän suoran paikkausjäljen runsailla nakeilla. Sillä ei sentään eksytty.

Urheilukoirien jumppaa on sentään jatkettu. Gibli treenaa salaa. Se oli kaivanut jumppatyynyn laatikon sohvan alta, repinyt laatikon ja kuljettanut jumppatyynyn matolle. Luultavasti jumppatyyny on ollut yhteistyökyvytön, koska Giblin oli täytynyt kurittaa sitä hampaillaan. Ilma ei enää kestä sisällä.