Halusin päättää Lystin kisauran jotenkin muuten kuin hiipumalla pois kisakuvioista ja muistamatta, milloin viimeisin startti olikaan. Piirinmestaruuskisoissa oli tarkoitus nauttia viimeisimmästä startista, mutta tassu oli pahasti rikki.
Ilmoittauduin täksi päiväksi hyppärille. Heräsin 5.35 pirteänä. Otin pojan matkalta mukaan ja tavallaan ympyrä sulkeutui. V. 2010 alkaen hän on ollut ajoittain kisoissa mukanamme.
Startista lähdin Lystin kanssa yhtä aikaa, koska en halunnut joutua sanomaan mahdollisesta varastelusta. Tämän vuoksi toinen hyppy kierrettiin pidempää kautta. Improvisoinnin avulla sain Lystin jatkamaan oikein ja sehän on etevä lukemaan ajatuksia. Tuo alusta on Lystille vieras, pidän siitä kyllä, mutta Lysti teki hypyillä töitä enemmän kuin nuorempana olisi tehnyt.
Tehtiin nolla ja oltiin neljänsiä. Palkkasin rakkaan kisakaverini hyvin. Poika otti valokuvan. Herkistyin.
Kotimatkalla mietin yhteistä kisauraamme. Tikkinen on ollut se koira, jonka kanssa on yhdessä opeteltu laji ja josta kuoriutui valtavan luotettava kisakaveri. Uran lopettaminen harmittaa, koska yhteistyö on parhaimmillaan. 8 kisavuotta on etuoikeutetun pitkä ura. Silloin, kun aloitimme, oli vielä ihan tavalliset videokamerat. Nyt 391. kisastarttimme video otettiin kännykällä. Pääsimme tasolle, josta en ikinä voinut kuvitellakaan, vaikka molempien sairastelut tekivät urasta repalaisen. Tikkinen teki jotenkin itselleni salaa upean uran: AVA, AVA-H, piirinmestari, Belgianpaimenkoirayhdistyksen 2. paras agilitykoira, belgianpaimenkoirien MM-edustuspaikka tänä vuonna, 6 yksilö-SM-kisat, Suur-Savon Kennelpiirin paras agilitykoira 2 vuotena, oman seuran vuoden arvokisamenestyjä, 2 vuotena paras maksi-agilitykoira ja seuran vuoden agilitykoira.
Vieläkö kisaan Lystillä? Tuskin. Lajitreeniä olisi tehtävä, jotta kroppa olisi valmis kisaamaan. Treenit alkavat tuntua liian rankoilta. Loukkaantumisriski kasvaa koko ajan, niistä toipuminen pitenisi. Sellaista imua esteille ei enää ole kuin aiemmin - eikä tämän ikäisellä koiralla enää tarvitsekaan olla. Mössykkäin on ansainnut mukavat eläkepäivät.
Mielestäni agility teki Lystille kaikkinensa hyvää. Se on sen avulla vahvistunut ja selättänyt monta pelkoaan. Ja varmasti sai monta kertaa kuulla ja tuntea olevansa maailman paras koira. Luopuminen agilitysta Lystin kanssa on haikeaa. Siinä on liikaa syksyn makua.
Mitä kisaurasta jää jäljelle? Syvä kiitollisuus kaikista näistä vuosista.
- Mennään Lysti illemmalla kevyelle metsälenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti