Iltaruuasta on tullut kiposta syöttämisen sijaan jumppatuokio. On kiva katsoa, miten molemmat koirat etenevät.
Eilen ja tänään kävin Giblin kanssa treenaamassa. Niitä samoja käännöksiä siivekkeen ympäri. Vasemmalle on edelleen huonompaa, mutta sain luotua kivaa draivia. Välistävetoja treenattiin myös, inhoan niitä itse eikä ne Giblillekään vielä kolahtaneet. Vahvistin leluun tulemista, kun koira tuli luokseni eikä hyppinyt "automaattisesti slalomia".
Eilen teetin nurmikolla vielä 12 keppiä, mutta taidan ne muuten siirtää jo varastoon. Nurmi ei enää kuiva kunnolla ja pelkään liukastumista. Palkaksi Gibli sai noutokapulan, joka kelpasi hyvin. Ehkä sitä kautta saan noudon ikään kuin vahingossa opetettua? Puruote sillä elää kovasti, mikä näkyy myös lelun mälväämisessä. Siinä missä Lykky oli kuin haukkaava hippo (suu auki ja kiinni ja siinä on ja pysyy), Gibli hompsii ja mälvää. Toisaalta ei siitä mitään varjeluskoiraa tehdäkään, joten sinänsä sama minulle, mutta nouto on hankalampi opettaa.
Kävin agilitykentällä eilen ja tänään.
Lauantaina treenasin Giblin kanssa käännnöksiä. 45 cm menee just ja just. 180 asteen käännös 2 hypyllä oli hyvä. 4 kepillä tehtiin lähestymisiä 1-2 hypyn kautta klo 4-8:sta. Gibli oli niissä hyvä! Lysti sai humputella lopuksi, ravistella lelua ja juosta sen kanssa karkuun.
Tänään ohjelma oli suht samaa käännösten treenausta. Takaakierrot ovat mainiot, mutta toiseen suuntaan hypätessä eli hypyn jälkeen siivekkeen ympäri kääntyminen saisi olla etenkin vasempaan tiukempi. Slalomit meni nyt kuin vettä valaen. Välistävedot taakse työntämällä ovat ok, jos olen ajoissa. Välistä vetämällä ne ovat vaikeampi, ovat aina olleet itsellenikin niin ärsyttävät ohjata. Eka kertaa tein näitä. Gibli olisi tarjonnut slalomia. Keppikulmia treenattiin nyt 8 kepillä klo 4-8 väliltä. Tuli erheitä ja onnistumisia.
Olen jumpannut molempien kanssa.
Alaraajaani sirittää ja puuduttaa yhä. Käveleminen on "parasta".
Olen jatkanut koirien jumppaa. Laitan ylös, missä mennään.
Ristikkäisten jalkojen nostot: Gibli hamuaa käsiä, mutta tänään jo hyviä toistoja. Jkv puolieroa. Lystillä vaivatonta nostelua, tosi kepeät tassut. Luulen, että se nostaa niitä melko itsenäisesti.
Tassujen annot: Lysti on tehnyt "Lassiet" aiemmin vain vasemmalla etutassulla, eilen oppi antamaan myös oik. tassun. Gibli hoksasi tänään ja systemaattisesti läpsi molemmilla etutassuillaan.
Iso jumppapallo: Lysti makaa luottavaisena meritähtenä. Gibli tasapainotti itsensä äsken hyvin istumaan ja seisomaan.
Jumppatyynyllä käännökset: Giblillä yhä vähän puolieroa, ts. toiseen suuntaan sukkela, toiseen ei, tasoittumassa. Lysti symmetrinen.
Pikkujumppatyynyillä punnerrukset molemmilla hyvät.
Kurret ja karhut ok.
Vatiin meno: Giblillä menee takatassut, etutassut tänään reunalla. Lysti on niin iso, etten kiusaa.
Vadin päälle: Molemmat istuvat ja seisovat ja laittavat joko etu- tai takatassut.
Halusin päättää Lystin kisauran jotenkin muuten kuin hiipumalla pois kisakuvioista ja muistamatta, milloin viimeisin startti olikaan. Piirinmestaruuskisoissa oli tarkoitus nauttia viimeisimmästä startista, mutta tassu oli pahasti rikki.
Ilmoittauduin täksi päiväksi hyppärille. Heräsin 5.35 pirteänä. Otin pojan matkalta mukaan ja tavallaan ympyrä sulkeutui. V. 2010 alkaen hän on ollut ajoittain kisoissa mukanamme.
Startista lähdin Lystin kanssa yhtä aikaa, koska en halunnut joutua sanomaan mahdollisesta varastelusta. Tämän vuoksi toinen hyppy kierrettiin pidempää kautta. Improvisoinnin avulla sain Lystin jatkamaan oikein ja sehän on etevä lukemaan ajatuksia. Tuo alusta on Lystille vieras, pidän siitä kyllä, mutta Lysti teki hypyillä töitä enemmän kuin nuorempana olisi tehnyt.
Tehtiin nolla ja oltiin neljänsiä. Palkkasin rakkaan kisakaverini hyvin. Poika otti valokuvan. Herkistyin.
Kotimatkalla mietin yhteistä kisauraamme. Tikkinen on ollut se koira, jonka kanssa on yhdessä opeteltu laji ja josta kuoriutui valtavan luotettava kisakaveri. Uran lopettaminen harmittaa, koska yhteistyö on parhaimmillaan. 8 kisavuotta on etuoikeutetun pitkä ura. Silloin, kun aloitimme, oli vielä ihan tavalliset videokamerat. Nyt 391. kisastarttimme video otettiin kännykällä. Pääsimme tasolle, josta en ikinä voinut kuvitellakaan, vaikka molempien sairastelut tekivät urasta repalaisen. Tikkinen teki jotenkin itselleni salaa upean uran: AVA, AVA-H, piirinmestari, Belgianpaimenkoirayhdistyksen 2. paras agilitykoira, belgianpaimenkoirien MM-edustuspaikka tänä vuonna, 6 yksilö-SM-kisat, Suur-Savon Kennelpiirin paras agilitykoira 2 vuotena, oman seuran vuoden arvokisamenestyjä, 2 vuotena paras maksi-agilitykoira ja seuran vuoden agilitykoira.
Vieläkö kisaan Lystillä? Tuskin. Lajitreeniä olisi tehtävä, jotta kroppa olisi valmis kisaamaan. Treenit alkavat tuntua liian rankoilta. Loukkaantumisriski kasvaa koko ajan, niistä toipuminen pitenisi. Sellaista imua esteille ei enää ole kuin aiemmin - eikä tämän ikäisellä koiralla enää tarvitsekaan olla. Mössykkäin on ansainnut mukavat eläkepäivät.
Mielestäni agility teki Lystille kaikkinensa hyvää. Se on sen avulla vahvistunut ja selättänyt monta pelkoaan. Ja varmasti sai monta kertaa kuulla ja tuntea olevansa maailman paras koira. Luopuminen agilitysta Lystin kanssa on haikeaa. Siinä on liikaa syksyn makua.
Mitä kisaurasta jää jäljelle? Syvä kiitollisuus kaikista näistä vuosista.
Giblin kanssa treenasin ulkokentällä. Hyppytekniikkana hyppyytin kokoamista kaarteessa.
Toisena tekniikkana harjoitutin siivekkeen ympäri pyöritystä. Rima oli siinä 40 cm. Metrin vauhdilla Gibli taipuu nätisti. Siivekkeen ympäri pyörittäminen oli ainakin vuosi sitten kuuminta hottia pentujen koulutuksessa, mutta tarkoituksella sen skippasin pennun kroppaa säästääkseni. Lisäksi Lykyn kanssa treenit aloitettiin tismalleen saman ikäisenä kuin Giblillä ja se kääntyi koko kisauransa pienesti. Luulen sen suuren koon auttaneen, hypyt olivat suhteessa pienempiä.
Takaisin Giblin treeniin: Kepeille menemistä harjoitin hypyn kautta kellonajoista 8, 7, 6 ja 4. Näitä teetin 4 kepillä. Lopuksi pujottelutin 12 keppiä määrän muistutukseksi.
Gibli tuntuu toistaiseksi omaavan mukavan luonteen. Havahduin yhtenä päivänä, ettei se ole purrut minua vielä kertaakaan tosissaan. Terävyys ei ole kovinkaan pinnassa. Siinä mielessä Lykky oli aivan eri kaliiberia, kaikella rakkaudella sitä kohtaan. Ikävä ei ole lakannut vieläkään.
Tänään treenin jälkeen jäähdytellessä Giblin letkeästi vieressä ravatessani mietin, että tässä sitä kävellään Pienen Ystäväni kanssa.
Illalla jumppasin molempia jumppapallolla. Gibli löytää paremmin tasapainon kuin tuossa alla olevalla ensimmäisellä kerralla. Lysti on maltillisempi ja saa venyttää ja pyöristää rintarankaansa.
Jalkaani ei ole palannut tunto. Vielä se liikkuu tahdonalaisesti.
Torstaina Gibli oli agilityn ryhmätreeneissä. Hyppyytin renkaan muutaman kerran. Pujottelutin kepit. Sitten mentiin rataa, jossa oli päällejuoksu ja muutama käännös. Gibli oli mainio eikä enää kiinnostunut katsojista.
Tänään kävin teettämässä taas kepit. Nyt otin eri kulmia ja eka kerran kepit hypyn kautta. Se jättää usein viimeisen välin pujottelematta. Plääh. Kiipeilytin myös keinua. Hypyillä treenasin tiukkaa käännöstä. 35 cm rimalla ilman vauhtia sujui. Siitä etenemme hissukseen.
Lystillä en agilitya teettänyt ja sydäntä särki.
Olkapäätäni ei sitten toistaiseksi leikata, mutta ei sillä tartte mitään yläkautta heittääkään. Vasemmasta säären sivusta hävisi tunto aamulla eikä ole palannut sen jälkeen, liike on onneksi normaalia. Takapuoleen ja ristiselkään vihloo, joten selästä se nyt sitten taas on.
Aamun sumuisina ja varhaisina hetkinä silmissäni siinsi eilinen treeni, jolle kaavailin Lystille persjättöjä ja Giblille kertausta. Perillä odotti esteistä siivottu halli, jonne kannoin 3 hyppyä, kepit ja keinun.
Lystille teetin muutaman hyppytreenin ja vahvistin keinua.
Giblin kanssa mentiin keppejä, joista ei aluksi tullut mitään. Sitten se taas keksi, mitä pitää tehdä. Tämän jälkeen saatiin 3 onnistunutta toistoa. Sitten treenattiin eilistä päällejuoksua vaihtelevalla menestyksellä. 180 asteen käännöksissä on treenattava varmaan alkeista alkaen. Ei tuo Giblikki kyllä mikään luontainen kääntyjä ole. Lopuksi palkkasin sitä nakilla keinulle kipuamisista. Enkä vieläkään tiedä kuinka treenata A:ta ja puomia. Ylösmenoja tietty kannattaisi vahvistaa.
Jonkin ajan päästä käytiin metsälenkillä. Koirat uivat. Eivät kovin pitkään, koska vesi on jo kylmempää. Reissun jälkeen pesin molemmat.
Ensinnäkin pyydän anteeksi julkaisemattomia kommentteja. En ikinä tiennyt sellaisia saaneeni ja kolmanneksi kiitän Satua, joka asiasta laittoi blogiinsa. Blogger ei siis enää lähetä sähköpostia, että "kommentti odottaa tarkistusta". Sinne on hukkunut Lystin syntymäpäiväonnitteluja ja monia muita terveisiä. Nyt ne on julkaistu. Kiitän jokaisesta! Luulin vaan blogin pitämisen olevan jo niin vanhanaikaista, ettei kukaan enää jaksa lukea tai kommentoida.
***
Sitten koirajuttuihin. Alen Marekovic tuli meille kouluttamaan. Osallistuin Giblillä. Oli haikeaa saada nauttia malinois-agilitysta pitkästä aikaa. Kuuntelin Def Leppardin tätä mennessäni. Laittaisin tähän sanat, mikäli en pelkäisi tekijänoikeusrikkomusta. Täältälöytyy sanatkin.
Giblillä on menty max 3 esteen "ratoja" tyyliin hyppy, hyppy & putkeen ja 6 hypyn rinkulaa. Rimat on nostettu 55 cm:iin pari viikkoa sitten. Viime viikonloppuna se meni ekan kerran 12 keppiä. A:ta ja puomia ei ole menty lainkaan, keinua pelkästään yksittäisenä ilman vauhtia. Vappu on tsekannut meidän hyppimisiä ja sain eilisiltana siunauksen, että koira on niin valmis (kropan hallinta ja tekniikka), että sillä voi alkaa mennä rataa.
Alen oli tehnyt hyppyradan, jolle vaan tupsahdettiin ja alettiin mennä muutaman esteen pätkissä. Rimat olivat 50-55 cm:ssä. Gibli hyppäsi ensimmäisen kerran elämässään siivekkeen ympäri, pitkittäisen päällejuoksun, täysikorkean pakkovalssihypyn jne. Radalla oli paljon persjätön paikkoja, mitä tehtiin myös. Rimaherkkä se on samaan tyyliin kuin Lykky, mutta ei niitä lentämällä lentele. Silloin tällöin yksi ja helposti löydän syyn itsestäni. Ihmettelin sen osaamista. Käytännössä pakasta repäisty koira ja noin vaan suoritti. Siitä on tullut salaa Ihan Oikea Agilitykoira. Ehkä tosiaan menee niin, että ohjaukset ovat koirille loogisia ja ohjautuminen niiden mukaan tulee syntyjään?
Huojentavaa oli huomata, että Gibli ei välittänyt radan vierellä olevista koirista, vaikka ne olisivat äännelleet radalle pääsemistä odotellessaan. Radalle mennessään Gibli tosin parin kertaan kiljaisi suunnitellessaan ihmisten niskaan kipuamista. Se myös käynnisti häntänsä.
Opeta koiralle jarru (hypyltä 180 asteen käännös).
Palkkaa myös kädestä.
Pitkittäisen hypyn päällejuoksun opetus
Anna tilaa hypätä esim. persjätön ennen ja jälkeen.
Pakkovalssi toimii, älä peruuta, koira kiertää toisen siivekkeen tällöin kauempaa.
Sitten käytiin jäähdyttelylenkillä, millä Gibli käyttäytyi hienosti. Kotona vaihdoin koiran ja lähdin Lystin kanssa isoon yleisötapahtumaan, missä se käyttäytyi todella hienosti. Ihmettelen monia mulkkuja, jotka kävelevät miltei hännän päältä. Luottavainen Lysti ei ole niin pieni, ettei sitä huomaisi, oli aivan vieressäni eikä kenenkään edessä.
Ainiin, ja ollaan me jumpattu! Molemmat saivat seikkailla jumppapallon päällä - muutakin jumppaa on tehty.
Ensin mentiin kisakepit, joissa oli alkuun vähän hakemista. Kun koira hoksasi ekan kerran, meni heti perään toinen kerta oikein, samoin kolmas, mihin lopetinkin. Eka kerralla se selvästi mietti, kerta kerralta nopeutui. Vaihdoin itse puolta.
Sitten tehtiin hyppytekniikkana Sveitsin lippua, mikä sujui silmiini hyvin. Olen itse tosi toispuoleinen ihminen.
Sitten 3 hypyllä slalomit molemmin puolin x 1 ja kahden vierekkäisen hypyn hyppäämistä valssilla ja kääntämällä. Rimat olivat 55 cm:ssa, yksi hetken 60 cm:ssä. Gibli on edelleen yhtä tarkka rimojen kanssa kuin Lykky. Lystin jäljiltä joudun tosissani skarppaamaan.
Lopuksi harjoittelimme keinua ja A:n ylösmenokontaktia.
Lystin kanssa ollaan päästy jo kävelyille. Tassu kestää taasen.
Lauantaista tuli niitä ajantappopäiviä, jolloin etukäteen on ajatellut kisaavansa, muttei kisaakaan.
Laitoin Giblille aamulla 12 keppiä ekaa kertaa elämässään ja sain onnistumisen videolle.
Otin videolle myös sen, miten paljon Lysti tykkää tassun raplaamisesta.
Tottistelin Giblin kanssa ja otin sitäkin videolle. Seuruu elää hirveästi ja myös minun toimintani näyttää tosi levottomalta. Myöhemmin piilotin Giblille katsomoon lelun narun, minkä se löysi ja otti suuhunsa. Voisin sitä ilmaisua opettaa.
Sunnuntaina olimme kisaturisteja, tarkoituksena opettaa Giblille välinpitämättömyyttä koiria ja muita ihmisiä kohtaan. Aika hyvin onnistuimme, mutta muutaman kerran koira innostui vatkaamaan häntäänsä tosi vauhdikkaasti.
Sunnuntai-iltana Lysti kesti asfaltilla kävelyn pelkän laastarin avulla ja tänään ontui sorallakin vain vähän. Tuo kuva on otettu aamulla. Tuo musta piste ei ole tikku, vaan rahka. Kaikki tuo vaaleanpunainen anturan vieressä on uutta nahkaa. Että jos joku miettii, miksi allergisia koiria ei voisi käyttää jalostukseen, niin voi samalla miettiä, mitä se koiran elämä pahimmillaan on.
Sunnuntaina kesken iltalenkin Lysti yhtäkki nosti tassunsa ilmaan ja linkkasi. Puolet pääanturasta puuttui. Täällä kaupunki on siistinyt trimmerillä tienvieruskasvit mataliksi, mm. jokaisen pylvään ympäriltä, missä nämä tassuttelevat ja haistelevat. Epäilen, että Lysti sai jonkin katkaistun putkikasvin nestettä tassuunsa, mikä nosti sukkelaan rakkulan, mikä räjähti.
Sen jälkeen olen tassua paketoinut. Välillä sinkkisalvaa ja välillä keittosuolahaude vetistävään vereslihaan. Tassu on ollut hirmuisen arka. Voi vaan omalle kohdalle kuvitella, miltä palovamma tuntuu. Lysti nostelee huuliaan ja klaksii hampaillaan ilmaa, kun lähestynkään jalkaa. Pakko sitä on hoitaa ja siteitä vaihtaa. En pelkää sen purevan, näen hampaiden näyttelyn ilmoituksena siitä, että ole nyt hyvä ihminen varovainen. Operaation jälkeen Lysti heiluttaa häntää ja nuolee hyvitykseksi. Ostin keittosuolaliuosta, jolla irrottelen siteitä, sen ei pitäisi kirvellä. Tulehtuneelta jalka ei toistaiseksi näytä.
Jalka toissapäivänä, valkea on sinkkisalvaa.
Siklosporiinia meni välillä 5 päivänä viikossa. Nyt se on ollut pakko nostaa 7 päivään viikossa, minkä johdosta Lystiä närästää enemmän. Heti, kun se pääsee muovipussitetulla jalallaan ulos, se ahmii ruohoa. Välillä se on oksentanut. Että tässä sitä tasapainoillaan sivuvaikutusten ja hoitovaikutusten välillä.
Tällainen Lysti oli ennen tassurikkoa. Lystillä on tapana ottaa vauhtia ja syöksyä kaula edellä maahan. Nyt sain sen videolle.
Tänään olisi ollut piirinmestaruuskisat oman seuran kentällä. Olin kaavaillut niitä Lystin viimeisiksi kisoiksi. Ympyrä olisi sulkeutunut. Aikoinaan, keväällä 2010, aloitettiin myös omissa kisoissa. Nyt on aika haikea olo. Mietin, käynkö vielä yksissä kisoissa vai oliko Lystin ura tässä. Tassutaukojen jäljiltä lihaskunto ei ole sellainen kuin pitäisi. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia. Agilitykisojen tahdittamat viikonloput alkavat muuttuvat joksikin muuksi, kun "yhtäkkiä" ei olekaan kisakoiraa.
***
Molemmille koirille oli varattu tiistaiksi fysioterapia. Lystiltä se jäi väliin tassun vuoksi. Gibli rauhoittui alkuinnostuskiljumisen jälkeen käsittelyyn. Sillä oli helposti avautuvat urheilukoiran "tyyppijumit" lapojen rangassa lapojen seutuvilla ja rinta- ja lannerangan taitekohdassa. Seuraava aika varataan tarvittaessa, mutta säännöllistä tsekkausta koira ei tuossa kunnossa tarvitse.
Aika vähälle taisi jäädä treenit viime viikolla. Maanantaina en tainnut tehdä mitään viikonlopun jäljiltä. Tiistaina oli fysioterapia. Keskiviikkona lepopäivä. Torstaina en päässyt agilitytreeneihin. Perjantaina tein Giblille pitkän jäljen, joka meni ihan päin peetä. Luulen koiran jäljestäneen enemmän pupun kakkaa kuin makkaroita. Tein sen jälkeen 15 m pitkän suoran paikkausjäljen runsailla nakeilla. Sillä ei sentään eksytty.
Urheilukoirien jumppaa on sentään jatkettu. Gibli treenaa salaa. Se oli kaivanut jumppatyynyn laatikon sohvan alta, repinyt laatikon ja kuljettanut jumppatyynyn matolle. Luultavasti jumppatyyny on ollut yhteistyökyvytön, koska Giblin oli täytynyt kurittaa sitä hampaillaan. Ilma ei enää kestä sisällä.
