Perutaanperutaan

Eilen töiden jälkeen uitiin pitkään. Vesi on nyt niin lämmintä, ettei järvestä tarvitse nousta palelun vuoksi. En viskellyt koirille mitään, uin vain niiden kanssa. Koen ja tiedän tällaisen uittamisen niiden hermoille ja kropalle terveellisemmäksi kuin saalishyppelyn. Lisäksi minua viehättää kovasti olla kuonojen tasalla vedessä. Gibli tulee usein viereeni uimaan  ja katselee vain, ihastelen sen pentumaista ja totista alaleukaa. Lysti pitää metrin etäisyyttä ja tarkkailee missä ja minne mennään. 

Pentuleuka ravistelee.

Tänään oli oman kotipaikkakunnan kisat. Olin ilmoittanut Lystin hyppärille ja agilityradalle. Pitkästä aikaa päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Oikein sopiva ilma. Ennen lähtöä leikkasin Lystin kynnet ja harjasin sitä edustuskuntoon. Hännässä tuntui olevan takiainen, joka paljastuikin punakarvaiseksi karvamöykyksi. Alta löytyi ihosta vetistävä reikä, muutama sentti turvotusta ja kuumotusta. Koira ei häntäänsä juuri arkonut ja mietin mitä tehdä kisojen kanssa. Koska hännän haavat voivat olla ikäviä hoidettavia ja tuollainen tulehdus leimahtaa herkästi - ja siklosporiinin vuoksi Lystillä ei juuri ole vastustuskykyä, en vienyt sitä kv-näyttelyn yhteydessä olleisiin agilitykilpailuihin. Häntä olisi kuitenkin osunut keppeihin, putkiin, maahan jne. Joku varmaan olisi kisannut, mutta koiran terveys edellä ajattelin mennä kuitenkin. Enkä sitä paitsi olisi antanut itselleni anteeksi, jos tulehdus olisi leimahtanut kisojen jälkeen. Katson nyt, tepsiikö karvojen leikkuu ja paikallishoito vai tarvitaanko antibioottikuuri.

Lystillä on pörheä häntä.

Tuli taas sellainen *itutus-tylsyyspäivä, kuten aina ennenkin kisojen peruunnuttua. Nyt on vielä viimeiset kisat Lystin kanssa -kesä menossa, joten uusintoja ei tule loputtomiin.

Aamulla harjoittelin Giblin kanssa keppejä. 4 keppiä menee miltei suorassa linjassa - välillä. Paljon tulee virheitäkin. Siinä sitten aprikoin, monennenko virheen jälkeen armahdan ja helpotan.

Koska aurinko ei paahtanut, otin Giblin mukaani jäljelle. Tein sen lyhyelle nurmikolle. Varjoiset paikat tuntuivat jopa vähän kosteilta (täällä on satanut viimeksi viikko sitten), mutta muuten alusta pölysi. Tuuli puuskittain. Tallustin mutkia ja kulmia. Aluksi Gibli oli ihan hukassa, mutta pian sai juonesta kiinni ja jäljesti tarkasti loppuun. 

Sitten tottistelin sen kanssa: seuruuta (edelleen namilla), sivulle tulemista, maahanmenoja ja eteentuloa. Sain sen tulemaan kivasti eteeni lelun kanssa - siinähän mulla on noudon loppuasento. Itse kapulan pitäminen on edelleen ihan kauheaa närppimistä.

Lopuksi Gip sai uida ja jäähdytellä. Lysti joutuu uimistauolle. Plääh.