Hyppelyitä lisää

Giblikin kanssa kävin aamusta treenaamassa hyppytekniikkaa. Nyt oli vuorossa perussarjaa etuoksereilla. Toisena teetin hyppyrinkulaa, missä rimat olivat pääosin 40 cm. Siinä käänsin muutaman valssin. Vasemmalle kääntyminen sujuu luonnikkaammin. Taannoisesta törmäyksestä oksan kanssa Giblillä on kyljessään edelleen iso jälki. Oli säkä, ettei oksa lävistänyt sitä.

Jälki molemmille

Alustana oli puoliksi palanut hiekkainen matalaksi leikattu nurmikko, mitäpä muutakaan tänä kesänä. Vaikeutta lisäsi puuskainen tuuli. Sopivassa auringonvalossa näin omat jälkeni, joten saatoin seurata tarkasti, meneekö koira jäljellä vai ei. Jäljellä oli suoraa, loivaa mutkaa ja yksi 90 asteen kulma. 

Gibli ajoi hyvin. Olen näköjään luovuttanut tavoitteesta, ettei se vetäisi. Kun se on jäljellä se vetää. Kulmasta meni metrin yli ja sitten huomasi, että haju jäi, palasi ja löysi jäljen uudelleen. Pituutta oli n. 370 metriä. Gibli olisi jatkanut pidemmälle. Ehkä näitä todellakin pitää pidentää, lisätä kulmia ja esineitä.

Lysti sai jäljestää perästä "kolmea uraa" eli alkuperäisen jäljen sotkettuna minun ja Giblin askelilla. Hyvin Lystikin pelasi. Se on ihanan hienovarainen koira. Jos se ei olisi paukkuarka ja vähän herkkä muutenkin, se olisi oiva kilpajäljestäjä.

Juhannuksen hyppytekniikat

Viime viikolla oli kaikenlaista kiirettä. Lysti huili kisojen jäljiltä. Juhannuksena on käyty ajeluilla ja tutustumassa uusiin paikkoihin. 

Gibli pääsi tänään treenaamaan hyppytekniikkaa. Housut eivät haitanneet. Keppitreenit eivät ole edistyneet, koska samasta syystä en ole pitänyt sitä irti. Lysti treenasi myös. Teetin etäisyyden arviointia ja ensimmäistä kertaa taipumista heppakengällä apuhypyn kanssa. 

Päivemmällä käytiin uimassa kahdessa eri paikassa ja kävelyllä metsätiellä, joka meni osin keskellä suota. En ole ikinä nähnyt niin paljon lakkoja. Joskus aiemmin yhden siellä ja toisen täällä. Nyt noita oli isoina rykelminä, uskomatonta! Vielä niiden on vähän kypsyttävä. Ehkä pitää käydä hakemassa ne pois muutaman päivän päästä.

Kuva, tilastoja ja pikkumaksien vaikutus

Meille kävi säkä. Tiia Hämäläinen oli ottanut meistä kuvan. Menee parhaimpiin otoksiin Lystistä.

Sitten. Olen varmaan joka vuosi tehnyt tilaston maksien koiraroduista SM-kisoissa. Niin tänäkin vuonna. 

Makseihin ilmoittautui 169 koiraa. Niistä 87 eli 51 % oli bordercollieita. (Bordercollieita kisasi yhteensä 115 kaikissa kokoluokissa.) 32 belgiä kattoi 19 % maksikisaajista. Niistä 15 belpag, 10 belpat ja 7 belpam. Kelpieitä oli ilmoitettu 12 eli 7 % kaikista makseista (yhteensä 28 kpl kaikissa kokoluokissa). Australianpaimenkoiria oli 6 eli 4 % (yhteensä 15 kaikissa kokoluokissa).

Finaalissa mitteli 31 koiraa, joista 18 bordercollieta (58 % finaalin koirista), 7 belgiä (23 %): ei yhtään malinoisia, 4 groenendalia ja 3 tervua. 2 kelpietä (6,5 %), 4 yksittäisiä rotuja.

Numeroita pyöritellen: 

87 bordercolliesta 18 pääsi finaaliin eli 20 %.

32 belgistä pääsi finaaliin 7 eli 22 %.

12 kelpiestä pääsi finaaliin 1 koira eli 8 %.

6 auspaista pääsi finaaliin 0 koiraa.

Eli kannattaa ottaa belgi, niin on suurin mahdollisuus päästä agilityfinaaliin. :D (Mutta ei ehkä malinoisia...)

V. 2014 vastaava tilasto: Makseja oli ilmoittautunut 211. Suurimpien roturyhmien osuudet: Bordercollieita osallistui 94 eli 45 %, kelpieitä 26 eli 12 %. Belgianpaimenkoiria oli 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4%) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria oli 15 (7 %).

Finaaliin pääsi 50 koiraa. Niistä bordercollieita oli ylivoimaisesti eniten eli 30 (60 %), kelpieitä 7 (14 %), belgejä 5 (10 %) (3 tervua, 2 gronttua) ja australianpaimenkoiria 2 (4 %). Otos on pienehkö, mutta bortsuista noin kolmannes pääsi finaaliin, kelpieistä noin neljännes, belgeistä noin viidennes ja australianpaimenkoirista noin joka 7.

Yhteenvetona voisin todeta, että näiden lukemien perusteella bordercolliet jatkavat suosiotaan, vaikka niistä kohtalainen osa on siirtynyt pikkumakseihin. Bordercollieista kisasi pikkumakseissa 26/115 = 23 %.  Kaikki 32 belgiä kisasi makseissa.  Australiankelpieistä kisasi pikkumakseissa 15/28 eli 54 % kelpieistä. Australianpaimenkoirista kisasi pikkumakseissa 9/15= 60 %. Tämä selittää belgien määrän suhteellisen nousun maksiluokassa. 

Tässä on taulukko osallistujamääristä SM-kisojen maksien karsintaradalla.  

Lystin kanssa SM-kisoissa

Niin koitti Lystin ja minun kuudennet yksilö-SM-kisat. Luulen, että tässä elämässä mulle ei enää tule samanlaista uraa koiran kanssa. Jo lauantai meni kisoja odotellessa ja vähän jännitti. Ihmettelin sitä ja tajusin jännittäväni siksi, koska kisat ovat todennäköisesti Lystin viimeiset SM:t ja siksi niillä oli enemmän painoarvoa. 

Aamulla heräsin vähän ennen kännykän herätystä. Ihme, koska se soi jo klo 5.40. Vauhdilla vein koirat pihalle ja annoin vähän ruokaa. Gibli jäi kotiin. Autoon pakkasin viimeisimmät kamat ja menoksi.

40 minuuttia ajettuani aloin miettiä, tulikohan Tikkinen varmasti mukaani. Lystihän matkustaa täysin huomaamatta, mutta nyt se ei pyynnöstäni noussut ylös. Pysäytin linja-autopysäkille, jolloin helpotuksekseni kaksi korvaa ilmaantui taustapeiliin ja jatkoin matkaani.

Oli ihanan kesäinen aamu. Perillä sain ohjeiden mukaan auton parkkiin lähelle kisa-aluetta. Myyrmäen jalkapallokentällä on tekonurmi. Se ei tuntunut liian tarttuvalta eikä liukkaalta. Molemmin puolin kenttää oli isot kuppi-istuinkatsomot. Puitteet oli hienot. Kun kävelin kentälle, kuvittelin hetken, millaiselta tuntuisi olla kuuluisa jalkapalloilija vielä isompien katsomoiden keskellä.

Auto ei ollut varjossa. Avasin ikkunoita 10 cm ja laitoin takaluukun ilmahakaan. Lystiä ei voi laittaa mihinkään halliin ja telttaan, en halua sitä järkyttää. Katsomossa se yhtäkkiä tajusi olevansa kumisevalla alustalla ja lakosi siihen, joten vein sen autoon. Seurasin takakontin lämpötilaa tiuhaan. Se pysyi samana kuin ulkona, 26 asteessa. Autossa on takana tummennetut ikkunat, ehkä se auttaa. Lisäksi tuuli jonkin verran. Olin Lystin kaverina sen verran kuin radan opettelulta kykenin.

Sveitsiläisen tuomarin tekemä rata näytti siltä, että siinä sai tehdä koko ajan töitä. Välillä jännitti, mutta päätin koota itseni. Ennen starttia jalat eivät hetkeen tuntuneet omilta, mutta lähtökarsinassa en enää niitä miettinyt. Lysti oli sinut kentän kanssa, minne ei tuullut eli lähtölakanoiden tms. läpätystä ei tarvinnut sietää.

Päätin asetella Lystin ekalle hypylle niin, ettei nähnyt sen takana olevaa suoraa putkea. Kolmas hyppy oli takaakierto. Neljännelle päätin tehdä valssin, koska ilman sitä Lysti olisi todennäköisesti hakenut muurin. Tässä kohtaa vähän seikkailtiin, mutta sain Lystin kepeille. Kepeiltä käännyttiin takaakiertohypylle, mikä piti ohjata tarkasti, koska takana houkutteli putki. Lysti oli kuuliainen. Sitten vähän linjattava pikkuisen pitkittäinen hyppy, laskettelua muurille ja u-putkeen. Putken jälkeen vähän linjattava pitkittäinen hyppy ja kaksi hyppyä kulmittain. Sitten lievää koiran reitin viilausta ja putkeen. Putkesta siivekkeen ympäri kierrätys, tein siihen jonkun takaakierto-jaakotus-persjättövirityksen, koska edessä oli kaksi putkensuuta. Sain Lystin oikeaan. Muistin antaa putkijarrunkin, koska tämän putken jatkona oli lähtöhyppy. Lysti kääntyi hyvin sivuhypylle. 

Sitten oli jäljellä kolmanneksi viimeisin hyppy, jolle etukäteen kaavailin erilaisia ohjauksia. Sen takana oli putki, mitä halusin varoa. Viskileikkaus ei välttämättä olisi kääntänyt tarpeeksi hyvin. Tännimmäisen siivekkeen ympäri oli älytöntä pyörittää, koska Lysti ei pyöri kunnolla ja jatkoa ajatellen linja olisi ollut huono. Pakkovalssi ei kiinnostanut, koska pelkäsin törmääväni siivekkeeseen. Radalla ehdin hyvin ohjaamaan ja tein sen pakkovalssin. Lysti tiputti riman. Videolla näkyy, kuinka sen eteen ehkä vähän yllättäen tuli putken seinämä, minkä vuoksi se jarrutti. En tätä etukäteen tajunnut varoa, joten olisi sittenkin pitänyt hoksata pyöräyttää se lähimmän siivekkeen ympäri. Sitä voin jossitella loputtomiin. Kahden hypyn kautta maaliin, 5 vp ja lopulta sijoitus 52.

31 koiraa sai puhtaan radan ja pääsi finaaliin. 3 kohtaa keräsi eniten virheitä: kepille viedessä moni koira poimi muurin, keppien jälkeisen hypyn sijaan putken tai lopun suoran putken jälkeen lähtöhypyn. Aika moni koira tiputti saman riman kuin Lysti, toki rimoja tiputeltiin monissa muissakin paikoissa.

Tässä on Lystin rata.

Olin kuitenkin tyytyväinen. En tyrinyt mitään hirveitä ja rimavarman Lystikin fiballe löytyi hyvä selitys. 

Itse paikka oli mainio, iso ja lähellä pääkaupunkia. Olen sitä mieltä, että jos agilitya halutaan nostaa näkyvämmäksi, SM-tasoisten kisojen on oltava isoilla stadioneilla lähellä ihmisiä. Ilma oli hyvä, vähän liiankin lämmin kyllä. Katsomossa oli tunnelmaa. Jäi hyvä mieli.

Hyppytekniikkaa

Aamulla ajelin hallille.

Teetin Giblille hyppytekniikkaa: laskeutumissarjaa, korkeuden arviointia, okserin ja lopuksi kasvavan sarjan "pään tuuletukseksi". Vein sen joka kerta autoon huilimaan, kun muutin sarjaa. 

Koira sai juosta myös puomin kahteen otteeseen. Nyt sillä tuntuisi olevan ajatusta siitä, että se juostaan loppuun saakka eikä välillä katsella alastulopaikkoja.

Säästelin Lystin parantuneita tassuja ja se pääsi vain kasvavalle sarjalle. Mieli olisi tehnyt kerrata kepit, mutta ei nyt varmaan arvaa. Myöhemmin kävin Lystin kanssa kahdestaan uimassa. Tai siis minä jäin rannalle.

Virallinen hyppyvalio Lysti

Tänään on vahvistettu Lysti myös Suomen hyppyvalioksi. Upea Lysti! 

Maalausta, jälkeä, tottista ja uintia

Eilen maalattiin räystään alla olevia lautoja, joten koirille tuli miltei totaali lepopäivä. Otin tänään sen takaisin.

Lystin tassu kestää normaalielämää, mutta en vielä vie soralle enkä kyllä nurmikollekaan, koska se on sille allerginen. 

Giblille tein jäljen ja sen hautumista hetken odotellessa treenasimme esineen ilmaisua. Kyllä se vaan vähän maistaa esinettä joka kerta. Jälki oli rutikuivalla ja kovapohjaisella hiekkaisella nurmikolla, mutta hyvin se sen selvitti. Lopussa oli esine, jonka ilmaisu sujui kohtalaisesti. 

Sitten tottistelin hetken Lystin kanssa. Perään tottistelin Giblin kanssa: luoksetuloja, saksalaisia käännöksiä, seuruuta, luoksetuloa, paikkamakuuta. 

Siitä lähdimme metsäkävelylle ja lopulta uimaan. Gibli ui nyt hyvällä tekniikalla. Lelulle mennessään se laskeutuu jo hyvin eikä pyri kauhomaan vedenpinnan yläpuolella. Lystiä en vielä uittanut, ettei vaan tule takapakkia tassun kanssa.

Tassu, agility ja jälki

Eilen Gibli ajoi kuivalla hiekkaisella nurmikolla jäljen ja ilmaisi esineen. Muistutin maahanmenosta. Tänään (agilitytreenin jälkeen) unohdin esineen. Olosuhteet oli taas vaikeat, veikkaan, koska tuuli ja oli kuiva nurmikko lyhyt. Hienosti Gibli jäljen selvitti silti. 

Kävimme lyhyesti agilityssa. Takana leikkaamiset sujuivat nyt heti. Takaakierto-päällejuoksu vaatii treeniä. Koira tulee herkästi riman ohi ja jos jään (eteen...) merkkaamaan, rima tippuu. Kolmantena teetin 180 asteen valssikäännöksiä. Sujuivat. Rimat olivat 40 ja 35 cm. Lopuksi kiipeilytin puomin. Pidin valjaista kiinni, mutta ei ehkä olisi tarvinnut.

Lystin tassurikko sitten kuivahti. Lapussa oli enää sinkkisalvaa. Huoh. Koira pääsi metsälenkille eikä pistänyt pahakseen. Soralle en vielä vie revittelemään.

Tassuvideo (+ myöhemmin lisäyksenä Giblin treenit)

Vapaapäivänä kuvasin Lystin tassun paketoinnin. Näettepä, mitä käytännössä tarkoittaa, kun kirjoitan Lystin tassun olevan taas auki. Vaihdan siteen 2-3 kertaa päivässä, kunnes haava on ummessa. Paranemiseen menee viitisen päivää, nyt enemmän, koska huomenna tuo ei ole kunnossa.

Jos siklosporiini ei jatkossa riitä tai sovi, jäljellä on takrolimusiini-paikallisvoide. Nyt tosiaan nostin siklosporiinin annosta. Toivon, että koira sen sietää ja hoito auttaa. (Mainittakoon nyt vielä, että siklosporiinin kanssa saa kisata Kennelliiton erityisluvalla.)

Tältä tassu näytti lauantaina. Rakkula on ollut tyypillisesti tuon mustan osan ja ihon rajamaastossa. Se jatkuu mustan pinnan alle. Ihon puolella se erittää.

Tässä on video. En tassua nyt suihkuttanut, koska se ei enää erittänyt ja kuivattamiseen menee aikansa. Lysti vihdoin sietää tassunsa raplaamisen. Tämän kerran hoidot ovat ensimmäisiä, jolloin se ei nostele ylähuuliaan, murise tai nyhdä tassuaan. Ei se pure tai näyki, kunhan kertoo, että ei tykkää tai että ole varovainen tai että sattuu.

Pyöräytin paketin päälle pari kerrosta kosteaa sietävää sidosta ja otin Lystin mukaan, kun treenasin Gibliä. Ajattelin, että vähemmän aika käy pitkäksi, kun pääsee edes autoon. En tiedä, miten paljon Lystiä harmittaa, kun ei pääse treenaamaan ja kuulee pentua harjoitettavan. Rimat olivat 35-40 cm.

Giblillä harjoittelin takana leikkaamista ja vihdoin sain sen paremmin onnistumaan sitten ensimmäisten kokeilujen. Ajoitus on tosi tarkka. Jos olen myöhässä, pentu pyörähtää.

Toisena harjoittelin valssin käännöksiä.

Kolmantena kokeilin pakkovalssit ja nyt jotakin oli tapahtunut, koska Gibli meni ne kuin vanha tekijä.

Neljäntenä kiipeilytin puomin valjaista kiinni pitäen. Eka kerralla se olisi hypännyt pois, ja vähän toisellakin, mutta kolmannella ja neljännellä kerralla ahnehti puomin loppuun. Jääkööt tämä hautumaan siksi aikaa, kunnes keksin, millä systeemillä opetan kontaktit.

Kotiin tullessa ajatin sillä vielä jäljen nurmikolla tien ja pyörätien välissä. Puuskainen tuuli ei haitannut. Eikä mulla ollut vieläkään esineitä.

Giblin jälki ja tottikset sekä Tikkisen tassu

Tein Giblille rutikuivaan metsään jäljen. Tuuli hyvin puuskaisesti, lähtiessä oksa tipahti viereisen auton katolle. Gibli ei olosuhteista hätkähtänyt. Se oikein imi kuonollaan alustaan. Jäin pohtimaan mitä sitä tekisi. Haluaisin sen jäljestävän vetämättä ja sillä tavalla hallinnassa, mutta nyt, kun huomautin, että katsopas, kun tämä piuha soi, se katsoi ja ihmetteli, että eikö tässä kuulunutkaan jäljestää. Annoin sen sitten jatkaa valitsemallaan tavalla. Voisin siirtää vihdoin esineitäkin jäljelle.

Tottistelin siinä jäljen päätteeksi: seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa. Edelleen namipalkalla. Jos se näkee vilahduksen narupallosta, jää sitä kyttäämään. Pitää ihan katsoa, miten aikoinani sain Lykyn luopumaan ja keskittymään hommiin. Tässä kohtaa tuuli yhä lisää ja alkoi sataa. Tultiin metsän laidalta pois.

Kohta sade taukosi ja pysähdyin kotimatkalla jatkamaan tottistelua. Häiriönä oli lentopalloilevia miehiä. Hinkkasin Giblin kanssa niitä samoja: seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, irrotuksia ja luopumista lelusta. Ihan kuin seuraaminen edistyisi? Ehkä pitäisi noutokapula esitellä uudelleen.

Lystin tassurikko märki eilen. Sitä katsellessa tuli lapsuuden asfaltti-ihottumat mieleeni. Lisäsin paikallishoitoa eli putsaan useammin ja suojaan mahdollisimman ilmavasti. Tassu näyttää tänään huomattavasti paremmalta.

Giblin agility

Ennen aamuruokaa käytiin treenaamassa. Menin Giblillä rinkulaa ja siitä valssikäännöksiä. Lisäksi hyppyytin renkaan (pienemmän, koska iso on vielä liian korkea) ja pituuden. Rimat olivat 35-40 cm. Rima tipahtaa, jos heitän lelun koiran ollessa hypyn päällä ym. tilanteissa, missä Lykkykin rimat tiputti. Pitää olla taas tarkempi. 

Lysti-parka oli vain mukana. Tassu on paketissa. Saisi parantua ilman komplikaatioita. Nostin siklosporiinin 23 kg:n satsiin per päivä. SM-kisoihin on 2 viikkoa.

Tikkisen tassu, Tomban uinnit ja kepit

Lystin tassu on taas auki. Jää osallistumatta huomisiin agilitykilpailuihin. Minua käy koiraparka sääliksi.

Gibli sen sijaan toipui tömpsäyksestään, mistä on vain arpi jäljellä. Kävin sen kanssa äsken uimassa. Lämmintä on virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Voisin julistaa Tomban uimataitoiseksi. Frisbeelle uidessaan sen etuosa on ylempänä, mutta koira hakee katseellaan lelua ja menee kovemmassa vietissä. Palatessaan se ui vaakatasossa.

Tein viikon tauon jälkeen kahdelle keppiparille lähetyksiä. Aika hyvin meillä menee ajatukset yksiin.

Eilen kävimme jalkapallo-ottelussa, missä oli reilu 2000 ihmistä. Oleskelimme katsomon vieressä. Gibli haisteli maata, harjoitteli vähän sivulletuloa ja maassa makaamista. Lopulta se kelli selällään ja mussutti narupalloa poiskulkevista ihmisjoukoista välittämättä.