Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Vuorokauteen olkapäätä ei saa kastella eikä rasittaa liikaa. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.