Tomba-toipilas

Gibli-parka loukkasi kylkensä uintireissulla lauantaina. Yhtäkkiä kuului pamaus & kiljahdus koiran juostua oksaan, mikä katkesi törmäyksen voimasta. Pusikosta juoksi oikeaa kylkeään pureva pentuparka. Jokaisen koiranomistajan unelmatilanne. :( Jatkettiin vielä uimista vähän aikaa, koska pieni ystäväni näytti selvinneen säikähdyksellä eikä kyljestä löytynyt kuin jakaus karvoissa.

No ei selvinnyt säikähdyksellä. Jo kotiin päästyämme samettikorva oli selvästi jumissa, liikkui epäpuhtaasti ja kankeasti. Vääntelin ja tunnustelin koiraa miltei epätoivoisesti. Se aristi oikeanpuoleisia kyljen ja selän lihaksia. Kyljestä löytyi verirahka ja mustelmaa. Koska se liikkui normaalisti nurmikolla, päättelin, ettei mitään isoa ole rikki enkä kiikuttanut sitä päivystykseen. Määräsin sen lepoon, ainoastaan hihnapissilenkeille, ja soimasin itseäni, etten keskeyttänyt uintireissua heti. Koska koira arkoi liikkumista soralla, tutkin tassuja useampaan otteeseen. Lopulta oikeasta takatassusta löytyi tikku karvojen välistä, minkä vedin irti pinseteillä. Sen jälkeen soralla liikkuminen parani.

Gibli on toipunut nousujohteisesti ja tänä aamuna liikkui herättyäänkin normaalisti. Hihnan päässä se alkaa saada hepuleita. Jatkamme varovaisemmin vielä jonkin aikaa.

Lysti on nauttinut laatuajastaan lenkeillä. Se pitää ruohikolla piehtaroimisesta. Sitä varten se ottaa vauhtia ja syöksyy kaula edellä maahan, mistä kierähtää osin vauhdin voimasta selälleen kieriskelemään. Vielä parempi, jos alla on keppi tai pallo.

Kaunotar Lysti 10 vuotta!

Lystikki täyttää tänään 10 vuotta. Onnea rakas Tikkinen!

Kommunikointimme alkaa olla aina vaan hienosyisempää. Kun ikää on kaksinumeroinen luku, arvostan yhä enemmän kallisarvoisen ja luotettavan ystäväni läsnäoloa.

Tervehdin Lystiä usein aamuisin ja kotiin tullessani sanomalla lämpimästi "kaunotar Lystikki" ja silittämällä. Lysti vastaa käyttämällä korvat lyhyesti sivulla ystävällisesti luimussa ja heiluttamalla lauhkeasti häntää. Tämä video on kuvattu talvella.

Kirjoitin vuosia sitten Lystistä tämän esittelyn Suomen Belgianpaimenkoirat -yhdistyksen lehteen ja allekirjoitan edelleen jokaisen sanan: 

Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?

Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.

Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.

Uimista ja agilitya

Eilen lämpöä oli virallisesti enimmillään 24,1 astetta. Kävimme uimassa. Gibli ui vieläkin pystyssä lelulle mennessään, mutta ajoittain laskeutuu jo ilman leluakin luonnollisempaan asentoon. Lysti on tehnyt muutamaan otteeseen "Lykyt" ja kahminut kaikki lelut.

Aamulla kävin hallilla. Tein Lystillä hyppyrinkulaa, puomia ja keinua. Giblillä tein hyppyrinkulaa (6 hyppyä, rimat 25-30 cm), käännöksiä ja pakkovalsseja. Lisäksi hyppyytin kahdesti renkaan. Viimeisimpänä hommana oli keinun paukutus.

Tänään mennään varmaan taas uimaan. Lämmintä pitäisi tulla.

Uimista ja agilitya

Eilen käytin koirat taas uimassa. Gibli ui pystyssä ja pomppi takajaloillaan pohjaa pitkin hyvin urheana. Lysti uiskenteli kuin vanha konkari ja ui usein maihin kaksi lelua suussaan.

Tänään kävin agilitytreeneissä. Menin Lystin kanssa Riinan valkun radan 20 ensimmäistä estettä. Lysti teki sen pari kertaa nollalla ja tuntuu niin upealta ohjattavalta kuin ikinä saattaa. Testasin kepeillä eri puolelta ohjausta ja takana leikkaamisen. Onnistui. Sain myös "vedettyä" Lystin hyppäämään hypyn itseni puolelta. En ole ennen sitä kokeillutkaan. Putkijarru toimi. Persjättö toimi. Kontaktit toimivat.

Giblin kanssa menin 30 cm rimoilla kahden vähän vinottaisen hypyn kautta putkeen, sieltä takaakiertohyppy ja putkeen. Toisena harjoiteltiin pakkovalssia. Se toimi parhaiten pakkovalssi-persjättönä, muuten jäi hyppy välistä. Siinä sitä olikin. :) Toisena asiana hengailin sen kanssa muita koiria katsellen. Ei se niistä juuri välittänyt, kun katseli radalle tai halliin. Yhden sheltin nähdessään se riemastui, tarjosi heti leikkiasentoa. Kivaa sellainen.

Pujottelussa etenimme 2 keppiparilla 1-7-asemiin. Sulkukulma oli hankala. Jäi hautumaan.

Sitten vein Giblin uimaan. Lelulle mennessään se ui pystyssä, mutta lelun kanssa selkä nousi vaaka-asentoon ja häntä kiemurtelemaan pintaan. Olin varautunut kannattelemaan sitä vyötärön alta, mutta jätin kannattelut. On ihana katsoa sen edistymistä.

Olkapäässäni on edelleen mahdollisesti leikattavaa, mutta koska se on vähän parempi, kuntoutusta jatketaan elokuulle. En leikkuuseen ehdoin tahdoin halua. Jos se ei ole elokuussa tarpeeksi paljon parempi, arvioidaan tilanne uudelleen.

Koirapäivä

Aamulla hallille. Teetin Giblillä etäisyyden arviointia ja kiipeilytin keinulla. Lelupalkalla koira menee liian matalana ja syöksyy. Lystillä teetin kontaktit ja keppejä sekä ohjauskuvioita.

Päivemmällä käytiin uimassa. Gibli liikkui jo rohkeammin vedessä ja uikin pätkiä. Vielä se ei laskeutunut vaaka-asentoon. Tässä videota reissun alusta.

Myöhemmin Gibli harjoitteli yhdellä keppiparilla keppejä ja nyt se hoksasi, mitä siltä haluan. Se ei tietenkään tullut videolle.

Mittari kipusi taas virallisesti 25,6 asteeseen. Sai minutkin heittämään talviturkin, hattu tosin jäi vielä päähän.

Lämmintä ja puuhailua

Ehdin noin kuukauden nauttia Giblin hyväkuntoisesta mahasta. Eilen treenasin hallissa eka kerran episodin jälkeen. Vein Giblin treeniin tyhjällä mahalla, aamulla kun liikenteessä oltiin. Varoin, ettei se saisi vahingossa kumirouhetta. Tahallaanhan se ei sitä syö. Treenien jälkeen annoin ruokaa. Iltapäivällä koira oksensi kumirouheen täplittämät sulamattomat aamuruuat. Voiko sen maha oikeasti noin herkästi mennä sekaisin kumirouheesta? Punkkipannan laitoin vasta illalla, mutta otin sen yöllä pois, jos vaikka aiheutti huonoa oloa. Tänään Gibli on ollut muuten kunnossa, mutta nirppi aamuruokaansa. Sittemmin ruoka on maistunut.

Pihalla tottisteltiin. Olen tosiaan alkutekijöissä sen kanssa. Seuruussa ollaan hyvin kiinni ruuassa. Keppejä tehtiin muutamat. Lopuksi nautin Lystin seurasta *KLIK*.

Tänään on ollut virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Hurjaa.

Hyppytekniikkaa ja lämpenevää

Pienen lämpötilanotkahduksen jälkeen alkaa taas tareta. Joudun muistuttamaan itselleni, että nyt on vasta toukokuu, koska tuntuu niin heinäkuulta. Tosin harvoin heinäkuussakaan tällaista lämpöä on ollut.

Kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Säälin Lystin kynttä, joten jätin sen taas treenaamatta. Teetin Giblillä hyppytekniikkaa: taipumista, perussarjaa, rimoja eri asennossa ja okserin. Laitoin Giblin usein paikkamakuuseen huilaamaan, tulipa tottista samalla. Pari kertaa se sieltä nousi. Seuruutin myös, mutta ruuan avulla mennään yhä. Olen ollut laiska sen kanssa puuhaillessa, en vähiten olkapään takia.

Tässä on taipumista *KLIK*. Tässä on vinoja rimoja. Noilla sarjoilla rimat olivat 20 cm. Giblin nimi näyttää vääntyvän yhä useammin Tombaksi.

Pihalla kokeiltiin eilen 2x2-pujottelun alkeita. Täydellinen hoksaaminen puuttuu vielä. Koira juoksee yhtä innokkaasti keppiparin ohi kuin välistäkin.

P.s. Laitoin punkkipannat molemmille. Omissa koirissa ei tänä vuonna ole ollut vielä punkkeja, mutten aio pidempään odotella sitä ensimmäistä.

Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Vuorokauteen olkapäätä ei saa kastella eikä rasittaa liikaa. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.

Agilitya vapaapäivänä

Vietän vapaapäivää helteen helliessä. Kävin siksi jo aamulla klo 8 Giblin kanssa treenaamassa. Lysti parantelee kotona tassuaan, mutta onneksi pystyy jo liikkumaan linkuttamatta.

Nostin Giblille rimat 25 cm:sta 30 cm:iin. Jos niitä nostaa 5 cm/kk, niin tällä tahdilla rimat on marraskuussa 60 cm. Ensin Gibli hyppäsi pituuden pariin otteeseen. Sitten tehtiin rinkulaa ja lopuksi takaakiertoja ja käännöksiä. Renkaan hyppyytin kahdesti. Treeni lopetettiin luopumisharjoitukseen.

Tässä on käännöksiä ja luopumista. Tassut kestivät hyvin koko treenin.

Huomenna on olkapääni magneettikuvaus. Niveleen truutataan varjoainetta. Lyhyellä googlaamisella toimenpide ei ole herättänyt ihastusta. 

Katselin tulevia kisoja ja tajusin, että joillekin paikkakunnille tuskin enää Lystin kanssa tullaan menemään, jos sen kanssa kisaan nyt viimeisintä kesää. Kisastartteja on kertynyt kunnioitettavat 385. Satuin kuulemaan Terhi Kokkosen version "Me vain" -kappaleesta, missä lausutaan Junnu Vainion sanoittamana: Aurinkoon mä matkan kanssas tehnyt oon... Sopii hyvin Lystiin ja minuun.

Perutut kisat

Helteiden myötä kevät on edennyt harppauksin. Ruoho on vihertynyt vauhdilla ja sitä voisi varmaan jo leikata. Kävi kuten aiempina vuosina. Aamulla käytin koirat ulkona ja olin lähdössä kisoihin. Ei tarvinnut. Lysti linkutti ja tassusta löytyi rakkulan jälki. Se on saanut nyt siklosporiinia vähemmän, koska tassut ovat olleet kunnossa. Lisäksi sitä näyttäisi siklosporiini vähän närästävän, joten en halua syöttää sitä yhtään enempää kuin on pakko.

Giblin kanssa käytiin aamusta pidemmästi metsällä. En syöttänyt sitä, jotta saatiin ulkoiltua ennen lämpimimpiä ilmoja. Tehtiin jälki, jolla Gibli olisi halunnut olla liian kiireinen. Ihan hyvin se sujui, mutta oli vähän liian vaikea.

Lysti linkuttaa tassuaan ja just kun pääsin toisen tassuja paketoimasta, käärin toisen tassuja. Plääh.

Pienet agilityt lämpimässä

Tomba (=Gibli) jatkoi slalom-harjoitusta 25-senttisillä rimoilla. Tämä jäi kaihertamaan viikon takaa, kun yritin sitä opettaa taas ihan "väärin". Pääsimme vaiheeseen, jossa rimat olivat enemmän pitkittäin kuin poikittain. Pitkään en tehnyt, koska säästelin tassuja. Ne näyttävät kestäneen.

Lystillä menin samaa slalom-kuviota ja siitä 2 tai 3 x eri keppikulmat. 

Siinä se sitten olikin. :D

Aamulla Lysti meni heti pihalla tsekkaamaan eiliset rusakonpoikasten paikat. Sen jälkeen se tsekkasi vanhan piilon eli terassin alusen. Pienet kaverit olivat kadonneet.

Ulkoilua ja jälki

Gibli paranteli alkuviikon tassujaan. Lopulta pääsin niiden käärimisestä.

Giblin tassu revittelyn jäljiltä

Giblin tassu "parantuneena"

Kävin sen kanssa eilen lyhemmän metsälenkin, minkä tassut kestivät hyvin. Lisäsin ruokavalioon sinkkiä ja B-vitamiinia. Toivon, että tassureaktio oli vain tottumattomuutta sora-alustaan. Tänään kävelin jäljen hyvin kuivalle mäntykankaalle. Tuuli puuskaisesti. Oli hyvin kesäistä. Aluksi koira hukkasi jäljen, sitten sen löysi ja ahkerasti teki töitä perille päästäkseen. Tottistelin myös: seuruuta, luoksetuloa, sivulletuloja, maahanmenoa ja seisahtumista. Edelleen on nami ja naksu käytössä. 

Lysti sai luksus-laatuaikaa yksin metsälenkeillä ja juoksenteli hyvin vallattomana. Tänään se löysi pihalta kaksi pikku puutarhuria. Nämä olivat pienimmät rusakonpoikaset, mitkä olen nähnyt, olisivat mahtuneet kämmenelle. Luin, että rusakonpoikasilla on valkea viiru otsassaan, mikä erottaa ne metsäjäniksistä. Lysti vain katselee ja heiluttaa lauhkeasti häntää. Varmuuden vuoksi ja poikasten rauhan takaamiseksi vein Lystin sisälle ja jätin itsekin poikaset rauhaan kuvien jälkeen. Niiden "paikkamakuu" on kyllä hiottu viimeisen päälle.

Tämän huomasin vasta, kun olin heittämässä kasvin 

päälle multaa.

Tämäkin mytty pysyi paikoillaan tuntikausia.

Onnea Gibli!

Gibli täyttää tänään vuoden. Onnea pieni tyttö!

Tekee mieleni kuvailla Gibliä alias Tombaa. 

Giblille maistuu hyvin ruoka, saalis- ja taisteluleikki. Se on toistaiseksi ollut alustavarma. Se ei ole osoittanut ääniherkkyyttä, ukkoset tai ilotulitukset eivät hetkauta. Sisällä se rauhoittuu mukavasti. 

Tomba on ihmisiä kohtaan hyvin sosiaalinen ja kipuaisi niskaan, jos saisi itse päättää. Toisten koirien kanssa ei toistaiseksi ole ollut ongelmia, tosin ei meillä koiraystäviä olekaan. Lysti ei ole ikinä arvostanut vierekkäin nyhjäämistä, mutta on luotettava ja maltillinen reaktioissaan. Tarpeen tullen Lysti puolustaa "pentua".

Olen opettanut Giblille huomattavasti vähemmän asioita kuin Lystille tai Lykylle vastaavassa iässä, vaikka se on aktiivinen, nopea oppimaan ja siinä mielessä olisi kiitollinen opetettava.

Tottiksessa sivulle- ja eteentulo sujuu, samoin maihinmeno ja istuminen. Seisahtuminen ja seuraaminen ovat vielä vaiheessa, samoin nouto. Irrotukset onnistuvat. Luopumista on harjoiteltu. 

Agilityssa on harjoiteltu perusohjausta, minihyppyjä ja putkia. Hyppytekniikkaa on treenattu. Keinulla ja puomin pätkällä koira on taiteillut muutaman kerran. Kontaktimetodia en ole vielä päättänyt. Esittelin viime viikolla kaksi pujottelukeppiä. Pussia en varmaan edes opeta, ellen esittele sitä vahinkotilanteita varten (esim. kentällä on pussi, jonne koira karkaa). 

Jälkiä on ajettu viime kesästä lähtien ja siinä hommassa Gibli on lahjakas. Esineilmaisu on vaiheessa. 

Gibli juttelee ja kurnuttaa kohtalaisen paljon, innostuessaan se kiljuu. Säkäkorkeutta on kertynyt maltilliset 56 cm ja painoa 19 kg.

Giblin erityistaitoja ovat oven avaaminen kahvasta ja pussilakanan sisältä peiton kulman etsiminen ja nakertaminen.

Syntymäpäiväänsä Tomba viettää etutassut paketissa, koska eilen sorakentän treenien jälkeen molemmista isoista anturoista löytyi ihorikot. Toivon vaivan olevan kertaluontoinen. 

Ulkotreeniä

Aamulla hipsin kentälle. Teetin Giblillä perusohjausta, mikä tarkoitti käännöksiä ja valssia. Rimat oli 25 cm. Se on näköjään yhtä herkkä tiputtamaan rimoja kuin Lykky, jos yhtään herpaannun. Lysti on opettanut niin hyvälle, koska pitää rimat, tein suurin piirtein mitä tahansa. Tässä on tietysti saumaa opettaa Giblille rimojen pitämistä häiriössäkin, mutta veikkaan, että tietyssä vietissä tuppaa olemaan ohjaajan homma tarjota koiralle ideaaliolosuhteet.

Sitten hölmö yritin taas slalomia "suorilla" esteillä, kun ei Gibli vielä osaa eikä se noin onnistu. Kotimatkalla vasta tajusin, että väärin meni. 

Kolmantena kokeilin hyppyrinkulaa, kivasti Gibli hypyt hakee.

Lystillä en treenannut, jottei mahdollisesti heikompi kohta kynnen päässä mene rikki.

Paluumatkalla käytiin metsälenkillä molempien kanssa. Erikseen tottistelin Giblin kanssa.

Täytyy vielä sanoa, että varhain aamulla havahduin, kun makkarini ovi avattiin ovenkahvasta. Sisään tepsutti Gibli ja hiljaa tunnustellen nousi jalkopäähäni nukkumaan. En tohtinut häätää pois. Hetken päästä Lysti tuli nukkumaan sänkyni viereen lattialle. Jatkoimme unia.

P.s. Kotona katselin onnahtelevaa Gibliä, joka alkoi lutkuttaa tassujaan. Molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa on halkeamat. Voihan vee.

Jälki

Gilberto Tomba (neitikoira nimestään huolimatta) aloitti tänään jälkikauden. Tein toistasataa metriä pitkän jäljen nurmikolle tien laitaan. Kiemurtelin siinä kulkiessani. Keppejä ei ollut. Koiranruokaa oli 6 nappulaa koko matkalla. Intoa jouduin pariin kertaan jarruttelemaan, muuten meni hyvin. Voisin taas jatkaa ilmaisun treenaamista ja tehdä pidemmän jäljen ensi kerralla.

Lystiä ei onneksi eilen nirhimäni kynsi haittaa. Ja sen unohdinkin kirjata, että kisojen jälkeen mitään kiristystä ei ilmaantunut eturaajojen liikeratoihin eikä koiruus ollut kisojen jälkeen jäykkä. Lisäksi sen ajat olivat varsin mainioita muihin koiriin verrattuna. Tuollaista vähän varttuneempaa tyttöä on syytä tarkkailla.

Ryhmätreenit

Oli tarkoitus treenata Lystillä lyhyesti sisällä rataa ja Giblillä ulkona. Ennen lähtöä leikkasin molempien kynnet ja yhden Lystin takakynnen liian lyhyeksi. Se oli just siinä rajalla, osuiko suoneen vai ei. Kyllä siitä kuitenkin verihelmi tirahti, voi harmitus. En sitten Lystillä treenannut. 

Giblillä vältin kumirouhetta, joten teetin pihalla kolmella hypyllä ja 10 cm rimoilla yksinkertaisia kuvioita. Toinen oli kaaren mallinen ura molempiin suuntiin ja toinen 180 asteen käännös hypyltä hypylle. Jälkimmäisillä käänsin sekä sisäpuolella kääntäen että valssilla. Gibli luki ohjaustani tosi hyvin.

Treenin lomassa tottistelimme myös. Luoksetuloa pitää vahvistaa. Tein sen sillä taktiikalla, että taskussani oli "se parempi lelu".