Tuleva hyppyvalio

Tänään seuran omissa kisoissa Lysti teki ekalla hyppärillä nollan, sijoittui toiseksi ja sai hyppy-sertifikaatin. Se oli kolmas serti, joten Tikkisestä tulee hyppyvalio. Lysti on saanut ekan hyppysertinsä 23.4.2017, joten vuosi tuli juuri sopivasti täyteen. :) Olin vielä puoliltapäivin perumassa osallistumiseni, mutta päätin kuitenkin onneksi lähteä. Videon pitäisi valmistua pian.

Toka radalla (video) sössin ihan alussa Lystin takaakiertoon, joten siitä tuli hylkäys. Sen jälkeen vähän löpsähdin, vaikka luulin, etten löpsähtänyt, ja ohjasin yhden esteen ohi.

Kolmannella radalla tuuletin maalissa nollaa, mutta oltiinkin saatu vitonen puomilta. Oltiin silti viidensiä, ilman vitosta olisimme olleet toisia. Rata on tässä. 

Jouduin vaihtamaan taas persjättöjä valsseiksi, koska kättä ei voi olkapään vuoksi kääntää taakse ja on se muutenkin viheliäinen, suuttuu milloin mistäkin.

Gibli oli mukana turistina. Sen ensireaktio ihmisiä ja koiria kohtaan on vimmattu hännän heiluttaminen. Kunpa se säilyisi sellaisena. Tosin ei se päässyt kenenkään luo, mutta hakeutui mukavasti kontaktiin kanssani ja keskittyi tottistelemaan. Enimmäkseen hengailtiin vain.

Ennen kisoja jatkoin sen kanssa keppipariin tutustumista.

P.s. Harmitus. Live-videoiden tallennus ei ollut onnistunut.

Loma

Jos olisin ollut Lystin kanssa FMBB:ssa Sloveniassa, olisimme olleet siellä tällä viikolla. Niinpä minulla oli lomaviikko, jolloin saatoin kaivella veistä haavoissani. Tilalle kaavailin Giblin tehotreeniä, kun pääsisin hallille päivisin ja saisin tehdä rauhassa. Ei sujunut sekään.

Gibli on aiemminkin kakonut, oksentanut ja kakkinut kumirouhetta ja niin teki nytkin treenien jälkeen. Nyt vaan maha ärtyi tosissaan. Maanantaina vein sen siksi eläinlääkärille ja siunailin, ettei minun tarvinnut viedä sitä viikoksi koirahoitolaan (kuten olisi käynyt, jos... (kts. ed. kappale.)). Mahaa rauhoittavien lääkkeiden avulla tilanne korjaantui. En halua vaivan toistuvan tuoreeltaan, joten jäädään odottamaan, että ulkokenttä avautuu. Viikonloppuna on kotikisat, joiden jälkeen oletan sen olevan käytössä. 

Googlailin kumirouheesta. Se on herättänyt huolta mahdollisella syöpävaarallisuudellaan. Mm. hollantilaisten mukaan sellaista vaaraa ei pitäisi olla. Toisaalta ihmisjalkapalloilijat eivät vedä kumirouhetta henkeensä ja niele sitä sellaisia määriä kuin koirat. Pikaisen nettiselailun jälkeen löysin monta kertomusta kumirouhetta yrjönneistä koirista. Se selvästi ärsyttää monien koirien mahaa, varmaan jo sulamattomuuden vuoksi. Sitä tuskin tietää kukaan, mitä siitä vapautuu mahalaukun happamassa ympäristössä. Joku saisi tutkia.

Olen aiemmin pitänyt treeneissä mahdollisimman sileää lelua, jonka voi pyyhkiä kuolasta kuivaksi ennen uutta heittoa, muuten se on päällystetty "kuminonparelleilla". Nyt leluna oli narulelu, joka on varmasti huonoin mahdollinen. Ajoittain olen laittanut lelun alustalle. Onko kellään ideoita, kuinka lelujen kanssa olisi parasta pelata tässä mielessä? Ehkä otan jatkossa pienen mikrokuituliinan mukaani, jolla voin pyyhkiä lelun.

No sitten oma olkapääni. Viime viikolla toinen radiologi katsoi magneettikuvat ja katsoi, että siellä voisi olla pieni repeämä. Hoitava lekuri oli silti sitä mieltä, että seuraillaan. Koska en kärsi kivutta harjata edes hampaitani, päätin lähteä spesialistin juttusille. On tässä parannuttu jo 3 kk. Koska SAGI:n lisenssivakuutus ohjaa vahvasti käyttämään Pohjola-sairaaloita, varasin sinne ajan. Otin Helsingin matkalle mukaan Giblin. Silmissäni siinsi "Gibli Esplanadilla" -valokuva. Lystin jätin kotiin nauttimaan rauhasta ja leveistä nukkumapaikoista. Lisäksi halusin Giblin kokevan yksin ison kaupungin elämää. Se ei sitä hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Pohjola-sairaalasta tulee mieleen ruotsinlaiva tai 4 tähden hotelli. Aulassa oli pari aulaemäntää vastassa, joista toiselle esittelin asiani. Itse vastaanottokerroksessa oli vakuutusyhtiön virkailijoita. Huonekäytävät ja vessat olivat kuin hotellista. Lääkäri oli ajallaan, asiantunteva ja ystävällinen. Hän oli tämän "kakkosradiologin" kanssa samaa mieltä. Seuraavaksi kuvataan olkapää uudestaan magneetilla, nyt varjoaineen kanssa ja sitten mietitään jatkot. Vastaanoton jälkeen kävin vakuutusyhtiön virkailijan juttusilla, joka antoi saman tien maksusitoumuspäätökset. Pohjola maksaa lääkärikäynnin, uuden magneettikuvan (satoja euroja) ja kotoa lähetin sinne vielä matkalaskun. Vakuutuksen kattomaksu on 15 000 euroa. Vakuutuksen osuus lisenssistä on 16,50 euroa. Se on kyllä yksi parhaista sijoituksista, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja taitaa olla suht pakollistakin nykyään. Nyt harmittaa, etten ajoissa hakeutunut asiantuntijalle. 

Kuvittelin, että olkapään varjoaine laitetaan tipan kautta, mutta se laitetaankin olkaniveleen. Kokemukset sen laitosta eivät ole rohkaisevia. Laski "intoani" uusista kuvista.

Gibli Esplanadilla -valokuvaa ei ikinä otettu. Lekurikäynnin jälkeen alkoi kaatosade. Lisäksi halusin vain kotiin. Mielessä pyöri "arvasin, että näin käy", "miksei tämä mennyt helpomman kautta" ja helpotus siitä, etten ole luulosairas.

Tänään kävin Lystin kanssa treenaamassa hallilla. Tsekattiin kepit ja muutama takaakierto. Ai niin, ja siklosporiinia olen antanut 15 kg:n mukaan ja pitänyt 2 välipäivää/viikko.

Giblille olen esitellyt pihalla kaksi keppiä keppiopetuksen alkajaisiksi. En pidä vielä kiirettä itse pujottelulla. Eläinlääkärissä se painoi 18 kg, joten se todellakin on aika pieni.

Olen tottistellut enemmän sekä sisällä että pihalla. Uutena on aloitettu jalkojen välistä pujottelu. Olen lisännyt käskyn jalkojen välissä kävelyyn. Se on "ratsu". Kohtalaisen villi tammani hompsii hampaillaan yläviistoon, muttei pure.

Manikyyr a'la Ghibli

Näin se tapahtuu. Lykky teki samaa. Ehkä se on joku malinoisjuttu?

Tottistelimme nurmikolla namipalkalla. Gibli oli pettyneen oloinen ja odotti koko ajan, missä on oikea palkka.

Siksakkia

Olin hallilla Giblin kanssa. Kun se pääsi autolta ja kiljui, sain sen ilokseni sivulle-käskyllä viereeni hiljaisena. Joku rauhoittava tehtävä on passeli tuollaiseen, jotta innokkaan koiran ei tarvitse pyöriä ympäriinsä. Ehkä siitä joskus tulee automaatio? Aluksi tottisteltiin kentällä. Teetin seuraamista (pakko olla hanskat imutuksessa), maahanmenoa, luoksetuloa hihnan päästä ja sivulletuloa. 

Agilityssa aloitin (toisen kerran) slalomin alkeet siksak-hypyillä, kun viime kerran jälkeen jäin miettimään, että mitenkäs se tehtiinkään. En minä kyllä ehdi ohjaamaan tuota ollenkaan. Sukkela ja toistaiseksi "mitään hakematon" teinikoira on hankala. 

Keinun Gibli meni itsekseen ja ihmetteli, kun loppulauta katosi alta. Sen jälkeen teetin hetken aikaa bang gamea, jotta ei jäänyt epämiellyttäviä muistikuvia. Olisi pitänyt olla naksu matkassa.

Sitten tehtiin pari sokkoputkea. 

Lopuksi juoksutin maassa olevaa puomin pätkää. Hitsit, kun olisikin käsissä sellainen peli, joka luonnostaan askeltaisi juoksupuomin oikein. :D

Lysti oli matkassa, mutta en treenannut sitä. Sitä on parina päivänä närästänyt. Siklosporiini? Giblin rasvaisempi penturuoka? Voisilmäpitko, jonka se varasti? Tai possunkorva, mitä epäilen eniten. Yöllä piimää pyytävää koiraa korventaa vissiin aika paljon. Onneksi näyttäisi asettuvan. Muuten koittaa elälinlääkäri ja haimakokeet.

Totuttelua Valkoon

Gibli sai tänään tutustua Valkoon (kickbike). Potkuteltiin 200 m pitkä rinkula. Kehuin Gibliä, kun se ravasi nätisti vierellä. Tällöin se katsoi minuun ylpeänä vieressä tepsuttaessaan. Näistä hetkistä tuli myös ruokapalkkaa. Tavoitteenani ei ole kilpa-ajo, vaan tarkoituksena on helpottaa omaa lenkkeilyäni. Kickbikella pääsee isolle koiralle sopivaa ulkoilutusvauhtia.

Olkapään magneettikuvia katsottiin uudelleen. Siellä on ilmeisesti sittenkin subscapularis-jänteessä osittainen repeämä. Se selittää, miksi se on niin kipeä eikä edisty. Hoitolinjaan ei kait tule muutoksia. Siihen tulee selkoa ensi viikolla.

Agilitya, tottistelua, ulkoilua

Kävin Giblin kanssa hallilla. Siellä oli valmis rata. Laitoin rimoja 20 cm:iin. Mentiin vailla mitään suunnitelmia. (Se se on aina järkevää.) Ensin Gibli kääntyi hypyllä putkesta tultuaan. Sitten kokeilimme kahdella hypyllä käännöstä eri ohjauksilla ja slalomin alkeita. Kyllä se vaan edelleen tuntuu pieneltä.

Kotona on tottisteltu: seuraamista, sivulletuloa, maihinmenoa, istumaannousua. 

Kaivoin Valkon (kickbike) naftaliinista ja kävin Lystin kanssa kevyen ravilenkin. Potkupyörällä on hyvä mennä just koiran ravivauhtia.

Olisiko ollut nyt 1,5 viikkoa aurinoista. Lunta on enää vähän.

Vähän agilitya lisää

Tänään jatkoin Giblin kanssa hyppytekniikkaa. Rimat oli 20 cm:ssa. Ohjelmassa oli taas taipuminen, nyt meni jo totuttelematta. Toisena teetin okseria. Kolmantena rinkulan alkeita, neljäntenä puomin pätkää. Tottistelussa pyysin sivulle, lisäksi jätin istumaan tai makaamaan ja kutsuin luokseni eteen.

Lysti oli valtavan innoissaan. Sen kanssa tein puomia ja neljällä matalalla hypyllä erilaisia koukeroita. Että se kulkee kuin ajatus. Aah, ja lopuksi otin luoksetulon, pysäytin tullessa seisomaan ja maihin. Koira teki ne tismallisesti.

Täytyy vielä sanoa, että Giblin hihnakäytökseen olen tällä hetkellä tyytyväinen. Se ravaa kauniisti hihna löysällä pitkiä pätkiä.

Hyppytekniikkaa

Vapaapäivän yhtenä ohjelmanumerona oli koirien treenaaminen, kun hallilla ei ole muita. Neljällä muulla autokunnalla oli samat ajatukset, mutta sain hyvin tehtyä, mitä olin ajatellut.

Gibli

• Tottista: sivulletuloa, seuraamista ja maihinmenoa. Namitan edelleen seuraamisessa, mutta koira on paikalla aktiivisemmin ja tietää jo aika hyvin, missä kuuluu olla. Pitää vaan muistaa palkata se alempaa, koska on niin pieni. Nyt se välillä syö etujalat ilmassa.
• Hyppysarjana 5 hypyn sarjaa rimat "sikin sokin" 20 cm korkeudella. Vaihtelin rimojen suuntia. Palkkana oli ruokaa. Gibli teki hyvää työtä. 
• Toisena tein taipumista. Ensin piti koiraa totutella hyppäämään kaikki hypyt, sitten se onnistui. Lopetin, kun sain molempiin suuntiin onnistumaan 5 hyppyä. 
• Puomin lankkua koiruus juoksee nyt namipalkalla käskyllä "kiipee". Ajatus on vain, että se pysyy lankulla. En ole tehnyt vielä päätöstä, miten teetän kontaktit aikoinaan.
• En videoinut, olisi pitänyt.

Lysti

• Lysti-parka kärsi aikataulupaineista. Sen kanssa mentiin vain perussarjaa, taipumista ja takaakiertoja kaukaa ohjattuna.

Sitten ajelin hallilta vähän matkan päähän jäähdyttelemään koirat. Lomapäiväni kunniaksi sataa vettä.

Olen kokenut tämän ennenkin

Olemme ulkoilleet ja siinä lomassa treenanneet sivulletuloja, maihinmenoa ja seuraamista.

Gibli nauttii edelleen kakkaa, kun silmä välttää. Jos jollakin on muita vinkkejä kuin ruuan vaihto, ananaksen, sinkin ja b-vitamiinin syöttäminen, saa ehdottaa. Kakkaoksennus on parasta siivottavaa ikinä. Siinä oppii hillitsemään omaa oksennusrefleksiään.

Peruin lauantain agilitykisat, koska pelkällä vasurilla on tympeää luikkia kisapaikalla kahden koiran kanssa. Kävin perjantaina fysioterapiassa. Kokeiltiin olkapäätä vahvistavaa liikettä. Sen aika ei ole vielä, koska olkapää ei kestä, ja seuraavana päivänä se olikin kipeä. Menee kuulemma 12 viikkoa, että jänne paranee ja kestää täyden lihasvoimani. Just tammikuun lopussa sanoin, että näistä pikkujutuista tulee mulla aina isompia juttuja, mutta toivoin tietenkin olevani väärässä. Näin kävi selän kanssa ja nilkan kanssa. Kättä saa sentään liikutettua, jos siinä ei ole painoa eikä nosta yli 60 asteen eikä vie takataskuun tai vastakkaiselle olkapäälle. Että siinä mielessä agilityn ohjaus onnistuu. Koirat ulkoilutan vasemmalla enkä nostele mitään. Onneksi lumet alkaa sulaa.

Ostakee lentoboksi

Möin Lystin jättilentoboksin. Tori.fi oli tehokas. Yhtä tehokas kuin aikoinaan myydessäni sähkörummut. :)

Mitäs muuta. Jurppii kisojen peruminen. Nyt huomaan, miten paljon niihin ehdin valmistautua ja miten paljon ajatus kisoista on kantanut arjessa.

Unohdin ehkä aiempaan tekstiin laittaa, että aloitin Lystin siklosporiinin 28.3., 2 viikkoa viimeisimmästä rokotuksesta. Se olisi ollut sallittu aine myös FMBB:ssa.

Olkapäätäni varon edelleen. Tietyt liikkeet sattuvat eikä sillä mitään nostella. 

Kävin tänään treenaamassa koirat. Lystillä menin valmista rataa pätkinä. Siinä oli takaakierto kauempaa, muutama hankala keppialoitus, jopa ihan putken vierestä ym. Lysti oli innoissaan ja tuntui nopealta. Se ei mennyt vipuun kertaakaan.

Giblillä tein hyppytekniikkana okserin ja paria vinoa hyppyä. Twistasimme myös, mutta se on edelleen vaikeaa. Lisäksi tottistelimme sivulletuloa, maihinmenoa ja imutusseuraamista. 

Illalla hieroin koirat. 

Tässä on videot viime viikon treeneistä: Lysti ja Gibli.

Totuuden hetki

Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Sälekaihtimien kääntäminen, kasvojen pesu, nenäsumutteen kevyt ravistus, housujen jalkaan vetäminen, kaikki sattui. Turvavyön laitto sattuu, vaihteen vaihtaminen sattuu, auton takaluukun nosto ja lasku sattuu. Fysioterapiassa "jumppa" on ihan alkeistasolla. Kevyt kuminauhajumppakin on vielä liikaa, saan vain "työntää" seinää höyhenenkevyesti. Jänne paranee hi-taas-ti. Tajusin, että kolmessa viikossa olkapää ei toivu. Olisin lirissä jo lentokentällä, kun pitäisi nostaa lentoboksi pois autosta. Vasenkätisenä kotona eläminenkin on vaikeaa puhumattakaan reissuamisesta, jossa kantelua ei voi välttää. Emme lähde belgien MM-kisoihin.

Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi.

Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta.