Pientä vastoinkäymistä

Kävin näyttämässä olkapäätä uudelleen. Nyt odottelen, kuinka SAGI:n lisenssivakuutusyhtiö Pohjola hoitelee hommansa. Ei olkapää täysin pois pelistä ole, mutta hankala. Luin, että ojennetun yläraajan varassa painojen nostelu on olkapäälle viheliäistä. Että yrittäkää edes te nostella putkipainoja ergonomisemmin.

En ole tällä viikolla treenannut koiria, koska tänään - kauan odottamanani lomapäivänäni, oli tarkoitus treenata Giblin kanssa rauhassa. Sehän ei nyt onnistu ilman autoa, mistä kohta lisää. Leikitin Giblin keskiviikkona toistamiseen vieheellä. Lisäsin leikkiin hallintaa: irrotusta, maihinmenoa ja paikoillaan pysymistä. Coming soon to a cinema near juu.

Sitten auto. Eilen kaupungissa kesken ajon syttyi akun ja ohjaustehostimen varoitusvalot palamaan. Hetken kuluttua hävisi ohjaus- ja jarrutehostin. Pysäytin kadun laitaan. Onneksi merkkikorjaamolle oli lyhyt matka. Hengähdystauon jälkeen auto käynnistyi, hetken toimi ohjaustehostinkin ja sain ajettua auton korjaamon pihalle. Autosta on mennyt ilmeisesti laturi. En odottanut, että sellaista tapahtuu 140 000 km kohdalla. Koiraharrastajan auton on oltava luotettava, auto vaan ei voi sipata aamuvarhain tai iltamyöhään viikonloppuna kisamatkalla jossakin. On alettava katsoa uutta autoa. 

Siinä on sellainen "onnekas" sattuma, että huomenna olisi (ollut) kisat toisella paikkakunnalla. Hirvittää ajatus, jossa autosta häviää ohjaus ja jarrut valtatiellä 90 km/h nopeudessa. Jos sen saa ehjänä tien laitaan, kahden koiran kanssa pakkasessa on mukava odotella, että saa jostakin apua ja auton, johon koko sakki saa tulla. Autoonkaan ei uskaltaisi koiria jättää, koska varoituskolmio on kahden koiran häkin alla, mitä ei nosta yksin edes ehjillä olkapäillä. Siinä sitä penkalla seuraisi, täräyttääkö joku farkun perään ja yrittäisi epätoivoisesti sellaista estää huitomalla heijastimella auton takana tai sytyttelemällä nenäliinoja varoitusmerkeiksi. 

Niin, ja jos olisi läsäyttänyt ohjaus- ja pysäytysominaisuuksiltaan huomattavasti heikentyneellä autolla päin vastaantulevaa rekkaa, jäljelle jääneestä 5 cm paksusta metalli-ihmis-koiralevystä ei olisi kukaan löytänyt alkuperäistä onnettomuuden syytä. Ikuisiksi ajoiksi olisi jäänyt jäljelle läheisten ihmettely, viha ja suru, ja koiraihmisten katkeruus, kuinka se otti mukaansa koiratkin - olisi edes ne jättänyt henkiin. Että miksi se niin teki ja oli sillä sitten yllättävän vaikeaa. Että miten ei huomattu, että ihan tuollaista se sitten hautoi ja valmisteli.

P.S. Kuinka auton kävi? Minulle soitettiin. Laturi oli mennyttä. Uuden alkuperäisosan toimitusaika oli kysymysmerkki. Autosähköliikkeestä sama osa oli loppu. Sovittiin korjuu maanantaiksi, jolloin osan piti olla saapunut. Kohta soitettiin uudelleen. Autosähköliikkeen jostakin hyllystä oli sittenkin löytynyt oikeanlainen laturi. Laittoivat sen paikoilleen ja sain autoni takaisin. Vein pullaa.