Vuosi 2018

Lysti

Vanha kunnon Luotto-Lysti. Lunastimme paikkamme belgianpaimenkoirien Suomen edustusjoukkueeseen, minkä hohtoa meiltä ei vie kukaan ikinä. En olisi ikinä kuvitellut, että meistä oli siihen. Tammikuun lopussa särjin olkapääni putkipainoa nostaessani. Sen paranemiseen meni lopulta reilu puoli vuotta ja torpedoi reissumme. Olen lohduttanut itseäni sillä, että Lysti tuskin olisi nauttinut lentomatkasta ja vieraista ympyröistä, samalla tiedostaen, että "kerran elämässä -tilaisuus" oli siinä. Jäi meille edustuspaita ja Suomi-Finland-talutushihna.

Kävimme kuudennet yksilö-SM-kisat, tulee varmasti olemaan henkilökohtainen ennätykseni. Radalla tipahti yksi rima ihan lopussa. Lysti jarrutti putkea päin hypätessään. En tajunnut riskiä etukäteen, jälkiviisaana olisi pitänyt kierrättää koira toisen siivekkeen kautta. Ehkä joku olisi voinut suunnitella siihen enemmän tilaa.

Kisoissa startattiin yhteensä 12 kertaa. Tehtiin niissä 4 x 0. Lysti sai hyppysertin ja Suomen hyppyvalion arvon. Nollatuloksilla sijoituimme 1., 2., 4. ja 7.:ksi. Tuplanollakin tuli itsestään. 4 x tehtiin vitonen (rima x 3, puomin alastulo x 1), 2 x 10 vp (rima ja kepit, puomin ja A:n alastulo), 2 hylkäystä (keskeytin puomin loikan jälkeen ja käänsin takaakiertoon epäonnistuneen valssini jälkeen).

Lystin agilityura oli tarkoitus päättää omissa kisoissa, mutta tassu meni rikki. Niinpä päätimme uran yhdellä hyppärillä 16.9. Tehtiin nolla. Poika oli mukana, kuten silloin joskus ennenkin, kun kaikki oli vasta alussa ja poikakin lapsi. Joku olisi varmaan vielä jatkanut kisaamista, nythän yhteistyö oli parhaimmillaan. Huomasin kuitenkin, että Lysti ei tullut enää yhtä lujaa kuin aiemmin enkä halunnut näyttää ohjaajalta, joka vedättää radalla koiraa, jonka kroppa ei enää ihan pysy mukana. Lisäksi suihkuttaessani Lystiä kisojen jälkeen takajalat alkoivat levitä kylpyhuoneen lattialla, jolloin huomasin kisaamisen käyvän ystäväni voimille liikaa. En myöskään tahtonut altistaa Lystiä loukkaantumiselle, josta toipuminen olisi ikääntyneenä ollut jo epävarmaa. 

Terveys: Alkuvuodesta hoidettiin Slovenian kisareissua varten Lystin revähtäneitä rinta- ja olkalihaksia, mitkä toipuivat fysioterapialla ja laserilla. Kävimme fysioterapiassa muutamaan otteeseen. Luusto kuvattiin ja se oli kauttaaltaan priimaa. Rokotukset leptospiroosia myöten laitettiin kuntoon samaa reissua varten. Tassut aukenivat muutamaan otteeseen, minkä vuoksi peruttiin parit kisatkin. Lysti sieti siklosporiinin ilman veriarvomuutoksia. Kesällä tuli häntään hotspot uimisen seurauksena. Syksyllä poistettiin patti rintarauhasten välistä, osoittautui onneksi rasvapatiksi. Samalla reissulla poistettiin hammaskiveä ja tsekattiin hampaat, mistä ei löydetty isompia ongelmia. Hampaissa on jkv kulumaa. Kannattaa miettiä kahdesti, kun leikittää koiraansa hiekkaisilla leluilla. Olen kuullut saman kokeneilta koiraharrastajilta, mutta ei sekään tieto konkretisoidu ennen kuin siitä on omakohtaista kokemusta.

Aloitimme eläinfysioterapeutin vetämän urheilukoirien jumppakurssin elokuussa. Se tekee Lystille hyvää ihan kropan kannalta, mutta myös alusta-arkuuden rohkaisemisen suhteen.

Gibli alias Tomba

Oikeakätisenä ilman oikeaa kättä ei "pentua" kouluteta, kun kädellä ei voi pitää hihnaa, leikittää vetolelulla tai heittää mitään. Tottis laahaa kaukana siitä, mitä olisi pitänyt olla ja mitä se oli samassa iässä Lykkyyn verrattuna. Jälkiä ajoin jkv, mutta laji ei vaan nappaa. Agilityssä sain sentään kepit opetettua ja loppuvuodesta päätettyä kontaktimetodinkin, minkä ehkä vaihdan kuitenkin. Koira on kisaikäinen, muttei kisataitoinen. 

Kesällä tarkistettiin luusto. Selkä ja lonkat olivat priimaa, mutta kyynärät menivät ykkösiksi, koska kyynärpäiden ulokkeiden yläpinnassa oli lievää uudisluumuodostusta. Onneksi kuvat lausunut Lappalainen piti muutosta vaarattomana kasvunaikaisena reaktiona, koska itse nivelissä ei ole muutoksia.

Kesäkuussa Gibli juoksi kovalla vauhdilla puussa olleeseen oksaan, mikä katkesi. Oikeaan kylkeen tuli kunnon ruhje, mitä paranneltiin pari viikkoa.

Heinäkuussa Gibli sai Serestosta neurologisen reaktion, mitä paranneltiin hyvän aikaa. Loppukesä mentiin ilman myrkkyjä. Todennäköisesti ensi kesänä kampaan Giblin joka ilta furminaattorilla ja toivon parasta.

Gibli on herkkä kumirouheelle, mitä se nielee lelujen mukana. Sillä oli sen laukaisemana yksi suolistotulehdus ja muutaman kerran on treenin jälkeen oksentanut rouhetta. Yhä etsin lelua, johon ei tarttuisi rouhe niin herkästi tai josta on kuola nopea pyyhkiä pois. Treenaamme niin paljon ulkona kuin voimme.

Fysioterapiassa kävimme muutaman kerran. Siellä ei löytynyt ihmeitä.

Gibli oppi uimaan ja innostui siitä tosissaan. Viime kesä oli lämmin ja uimme paljon.

Loppuvuodesta käytin Giblin Agilityliiton virallisissa mittauksissa, säkäkorkeus varmistui 55-56 cm:ksi, joten minulla on minimalinois, mikä ei haittaa.

Elokuussa aloitimme eläinfysioterapeutin vetämän urheilukoirien jumppakurssin. Gibli on etevä, innokas ja nopea oppimaan ja harjoitusten edetessä alkoi suhtautua treeniin rauhallisemmin.

Luonteeltaan Gibli vaikuttaa yhä ei-terävältä. Saalisviettiä on riittämiin. Se on fiksu ja kova. Alusta- tai ääniarkuutta ei ole ilmennyt. Ihmisistä se yhä tuntuu tykkäävän jopa liikaa. Ääntään Kiljukki tykkää käyttää. Älkää kysykö, olenko harjoittanut rauhoittumista ja luopumista. OLEN.

Giblissä välähtää ajoittain samaa kuin Lykyssä, mutta hyvässä mielessä. Se nukkuu tismalleen samoissa paikoissa kuin Lykky: työhuoneeni kynnyksen takana, sohvalla ja sisääntulon kuramatolla. Giblissä on samaa saalisviettiä, nopeaa reagointia ja jotakin samaa tuntumaa, mitä en pysty kuvailemaan. Giblin hyväksi (ainakin toistaiseksi) siinä on eroa, pitääkö pelätä toisten puolesta vai ei.

Lykky

En ole unohtanut Lykkyä. Voin yhä kuvitella, miltä Lykyn turkki tuntui silittäessäni, mikä on helpotus. Kuolemansa jälkeen pelkäsin yli kaiken, että kadotan tuntuman. Olen myös tajunnut, kuinka terävä Lykky oli. En väitä, että pahinta lajia, mutta ihan tarpeeksi. Mutta siinä koirassa oli Sitä Jotakin ja paljon.

Lykyllä oli ideaali kroppa, mahtava asenne ja ohjausherkkyys agilityssa, missä se olisi ollut kova luu missä seurassa vaan. Jos suljen silmäni, voin yhä tuntea, millä voimalla se kulki agilityssa. Joskus minulle tuli kylmät väreet, kun tunsin, millaisella moottorilla se lähti lähdöstä. Koira tarjosi valtavaa euforiaa, mitä en unohda ikinä. Sen jälkeensä jättämät saappaat ovat niin isot, että niihin ei kasva kukaan. Mantteli roikkuu yhä kuraeteisessä.

Lykky viimeisenä joulunaan. Olisin voinut vääntää
Lykyn solmuun ja se olisi vain nauttinut.

Jouluaattona sytytin Lykylle oman kynttilän toista kertaa.

Minä

Olin jälleen heikoin lenkki. Tammikuun lopussa särjin oikean olkapääni putkipainoa nostaessani, ensimmäisen kerran elokuussa se alkoi näyttää toipumisen merkkejä. Ei sillä vieläkään mitään heitetä yläkautta. Kuljin läpi olkapäärumban: magneettikuvat varjoaineen kanssa ja ilman, 2 ortopedia jne. Paskin osio oli se, että jouduin perumaan FMBB-reissun. Lentoboksin, matkalaukkujen ja koiran kanssa todellakin tarvitsee kaksi kättä.

Syyskuussa vasemmasta alaraajastani hävisi tunto ja kävin läpi selän magneetit, fysioterapiat ja muut rumbat. Selän ahtaumat etenevät, mutta tunto on vähän palannut. Alan tuntea nilkkani, jos koputan siihen terävästi. Tämä realisoi sen, että isoja koiria ei enää tule. Oikeasti niitä ei pitänyt tulla enää Lykyn jälkeen, mutta ikävä, suru ja elämäntilanne päätti toisin. Tarvitsin täytettä elämääni.

Tammikuussa sain valmiiksi agilityn loukkaantumiskyselyn tulokset. Minusta olisi järkeä jatkaa agilityvammojen rekisteröintiä, mutta kukaan ei siihen kysynyt, joten annoin olla. Koen tehneeni sen, mitä yksilö voi koirien hyväksi tehdä. Pidän toistaiseksi omistani huolta ja vältän vaaran paikkoja.

Siviilielämässä vaihdoin työnantajaa yli 20 vuoden jälkeen. Toistaiseksi tuntuu hyvältä.

Tavoitteet vuodelle 2019

Lystikki saa nauttia eläkevuosistaan. Agilitya emme enää harrasta, joskus humputtelemme jotakin. Jatkamme pitkiä metsälenkkejä ja urheilukoirien jumppakurssia. Lystiä voisin pitää kanssani irti missä vaan. Nautin. Lystin kanssa tavoitan jotakin sellaista, mikä ei ehkä ikinä toistu.

Giblin kanssa korkkaamme kisauran varmaan keväällä. BH:n teen joskus. En välttämättä ensi vuonna. 

Yritän itse pysyä terveenä. Jokainen elämää nähnyt ja elänyt tietää, että se ei ole omasta päätöksestä kiinni. 

Toivon, että tulen taas. Def Leppard ja Rock of Ages. Olkaa hyvät.

"I got somethin' to say
Yeah, it's better to burn out  
Yeah, than fade away..."  

Agility

Kävin Giblin kanssa kokeilemassa kontakteja kehikolla puomin pätkällä, välillä osuu, välillä ei.  Mietin yhä, mikä on järkevä metodi. Tässä *KLIK* purtavaa. Toisena pyöritin siivekkeen ympäri, rima oli 25-40 cm. Muuta ei tehty.

Jumppasin koirat eilen.

Ilta ja yö meneekin raketteja kuunnellessa.

Agilitya

Kyllä me eilenkin käytiin Giblin kanssa agilityssa, mutta mitä tehtiinkään? A:ta, jossa ollaan jymähdetty, keinua, ratapätkää, jossa putkijarrua, leijeröintiä putken takana ja keppihäiriötä. 

Tänään yritin edistyä A:lla siinä onnistumatta. Erityisesti ylösmeno ei edisty. Puomilla ylösmenot ovat parempia, mutta alastulopaikka epävarma. Siivekkeen ympäri käännöksissä on menty selvästi eteenpäin. Siinäpä sitä sitten olikin.

Rajat räiskeelle

Siltä varalta, että joltakin on mennyt ohi. Rajat räiskeelle -sivuston *KLIK* kautta on mahdollista allekirjoittaa kansalaisaloite ilotulitteiden käytön rajaamiseksi.

Lysti kiittäisi - samoin monet muut.

Agilitytreenit

Joulun pyhinä levättiin, ulkoiltiin ja jumpattiinkin. Tänään otin Giblin hallille. Peruin ryhmätreenit, koska on pakko treenata perusasioita ihan keskenään.

• Siivekkeen ympäri kääntyminen... ehkä tässä on edistymistä.
• Kehikko maassa ok, A:n ylösmenolla vaikea. Paljon vääriä yrityksiä ja ratkaisuyrityksiä. Lopuksi pari onnistunutta loikkaa, mistä kunnon palkka.
• Kepeillä harjoittelin erkaantumista ja häiriötä. Gibli aluksi häiriintyi ja keskeytti, sitten pujotteli loppuun saakka.
• Radalla Gibli kääntyi tosi pienesti, kun merkkasin käännöksen selvästi. Keinun se otti radan lopuksi upeasti.

Hyvää joulua

Minun Jouluni

Minun Joulullani on harmaa villamyssy, vähän kumara ryhti ja sopiva syli.

Se tuoksuu hyasintille, joulukuuselle, piparkakulle ja kynttilän tulelle.

Sillä on tallessa kalleimmat muistot,

joista se kertoo lämpimällä värisevällä äänellään,

josta kuuluu vuosisatojen viisaus.

Se hakee vaatehuoneesta vanhan pahvisen enkelin ja villalankatontun,

katsoo enkelikellon helähtelyä ja haltioituu kuin silloin, kun joulupukki oli totta.

Kun ilta tummenee, se käy haikeammaksi ja silmistä heijastuu kaipaus.

Se tarkastelee tähtitaivasta, pysähtyy, laskee katseensa, riisuu lapaset

ja sytyttää kynttilän pehmeäksi hioutuneilla sormillaan, joilla on silitetty monia.

Ikävä astelee luo, mutta vaikenee.

Mukaan ovat liittyneet kaivatut, joilla on kultaiset siivet.

EP 8.12.2018

Agilitya

Gibli tuli matkaani hallille.

Teetin

• Siivekkeen ympäri kierrätystä
• A: alastulo sujuu hyvin, mutta rytmitys hakusessa eli lisää tasaisella työskentelyä.
• 6 kepillä sisäänmenoharjoituksia ja sitten myös putkeen menoa, mikä olikin hankalaa. :)

• Keinu: Ensi kerralla vauhdin kanssa! Ensi kerralla myös puomin ja putken erottelua. Nyt puomi ei ollut kasassa, joten en saanut treenattua.
• Seuraamista lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä

Erikseen kävin Lystin kanssa metsälenkillä. Oli kivaa.

Lisää pientä agilitya (+ täydennysvideo)

Giblin treeni:

• Kehikko A:lla. Joka kerta täydet osumat. Ylösmeno vaatii tarkkuutta.
• Puomin ja putken erottelua, u-putki oli puomin ylösmenon ympärillä. Tämä oli eka kerta, kun mentiin tällaisia vaikeita asioita. Gibli juoksi runsasta toistoa kaihtamatta putkea ympäri, kunnes sain sen puomin ylösmenolle. Sitten se alkoi kuunnella ja saimme mainioita onnistumisia. Oikein sydän sykähti! Teetin myös kokonaista puomia. Paljon vaaditaan vielä toistoja ja varmuutta. Ja hiljaa lähestymisvauhdin lisäämistä.
• Pieni ratapätkä, mistä koira oli innoissaan. Sillä oli uusi rengas, jonka hyppyytin eilenkin pariin otteeseen. Hyvin koiruus hyppää sen läpi.

Eilistä jumppaa varten hain tikkaat sisälle. Ne eivät ole jouluisa sisustuselementti. Luulin, että Lysti olisi voinut näyttää Giblille mallia, kuinka tikkailla tehdään erilaisia temppuja, mutta Lysti ei voinut laittaa takajalkoja askelmien väliin.

Lysti mietti vähän asioita ja tänään mentiin näin:

Pienet agilityt

On ihanasti ihan talvisia pakkaslukemia eli -7.

Aamulla agilityhallilla jatkoimme kehikkotreeniä aluksi maassa. Sitten siirsin kehikon A:lle ja katsoin, kuinka homma onnistuu A:n harjalta alas tullessa. Hienosti Giblikki täsmää siihen neljä tassuaan. 

Kertasin puomia myös. Alkaa taas vanha tuttu ylösmenokontaktin hinkkaus, maksikoiran omistamisen riemua. Välillä Gibli otti sen keskittyen ja kääntyi katsomaan. Palkatessani se hyppäsi kontaktilta pois. Kun halusin sen jatkavan, jo toisella toistolla koira loikkasi ylösmenokontaktin yli. 

Keinu sujui mainiosti.

Pyöritin Gibliä siivekkeen ympäri, jossa ei välillä ollut rimaa, välillä oli 25 cm rima. Minun silmiini se taipuu hyvin.

Lopuksi mentiin random-rataa: lähetyksiä putkelta toiselle ja sen sellaisia. Kivaa oli. Autolle palattuani leikitin Lystiä. Se katsoi sitä ennen autohäkistä minua syvälle silmiin niin täynnä viisautta, syrjittynä oloa ja halveksuntaa, etten voinut jättää jahtaamisleikkejä väliin. Oli kauhean huono omatunto, etten sitä enää treenaa, vaikka sen parasta ajattelenkin. Sitten kävin molempien kanssa kävelyllä. Kaupungille otin vain Lystin mukaani, jotta se sai laatuaikaa kanssani.

Jumppailua ja vähän agilitya

Tiistaina yritin käydä treenaamassa heti töiden jälkeen, mutta halli oli varattu. Tänään kävin siellä Giblin kanssa. 

Tehtiin kehikkoa A:ta varten. Gibli teki joka kerta oikeanlaisen 4 tassun osuman. Kierrätin siivekkeen ympäri, 25 cm rimaan saakka. Gibli kaartui kauniimmin, mutta 25 cm:ssa alkoi "levitä", joten lopetin siihen. Lopuksi mentiin puomia, siinä pysäytän koiruuden vanhanaikaisesti.

Eilen tehtiin uusia jumppaliikkeitä. Paljon on edistytty sitten aloituksen.

Jumppailua

Giblikki rikkoi takatassunsa anturan räpylän välin viime viikolla ilmeisesti jäätyneeseen lumen pintaan. Sillä on ihan minimini repeämä, sen verran kuitenkin, että välillä tassua keventää. Siksi ollaan oltu agilitytauolla. Sisällä on jumpattu. Hihnakävelyllä se halusi kovasti tutustua tiibetinspanieliin, jonka omistaja halusi antaa kaveriksi. Voi että Gibli oli riemuissaan! Mateli kylkimyyryä korvat ilosta luimussa ja kiljahteli.

Lysti on päässyt nauttimaan pitkistä yksilölenkeistä. 

Laitan parista jumppaliikkeestä videot. Huomion arvoista on se, miten rohkeasti Lysti kiipeilee pallon päällä. Se kun on hyvin varovainen epävarmojen alustojen kanssa. Jumppapallon kestoa ihmettelen myös, se saa kynsistä aika kovaa osumaa. Yhtenä päivänä se vielä lätsähtää. Yllätyin, kuinka hyväntuuliseksi tulen puuhasta.

Agility ja jumppa

Kävin Giblin kanssa hallilla ennen kuin reitin valtasi panssariajoneuvot.

Myöhemmin tulivat helikopterit.

Kieputin sitä ympäri siivekettä.

Teetin Rachel Sandersin alkeistreeniä 2 hypyllä, josko kuitenkin kehikolla muokkaisin A:n. Muutaman kerran koira loikkasi kehikon yli, mutta tuli myös hyviä 4 tassun osumia.

6 kepillä harjoitin sisäänmenoja putki houkuttimena. Hyvin putki aluksi houkuttikin nieluunsa, mutta lopulta koira teki oivia toistoja. Oli niin hienoa!

Eilen jumppautin molemmilla ohjelman läpi. Pitää ottaa videolle joku ilta.

Verestän vanhoja muistoja sotakoirien hyvistä ominaisuuksista. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Ulkoilua, jumppaa, lepoa, agilitya - Lysky

Ulkoilusta mainittakoon sen verran, että hyytävä tuuli on ollut seuranaimm' useana päivänä. Aina on myös pimeää, paitsi tiistaisin, jolloin olen pitänyt vapaapäiviä.

Jumpat jatkuvat molemmilla 2-3 kertaa viikossa. Molempien into tarttuu!

Kävin tiistaina Giblin kanssa agilityssa. Teetin set pointia taipuneena ja siltä käännöksiä. Edelleen oli puolieroa, vasemmalle kääntyminen huonompaa. Illalla tunnustelin Giblin oikeaa kylkeä, minkä se ruhjoi oksaan kesällä. Kohdassa oli triggeri ja sormiin olin tuntevinani arpikudosta. Hellällä naplaamisella sain triggerin laukeamaan.

Torstaina oli ryhmätreeni. Gibli oppi uutena viskileikkauksen. Toisena kokeiltiin kauempaa lähettämistä takaakiertoon, se tarvitsee vielä vahvistusta. Rengas putken jälkeen oli hankala, sekin meni vahvistukseen.

Tänään kävin töiden jälkeen hallilla uudelleen. Otin pitkästä aikaa viehelelun mukaani. Taisin keväällä kokeilla viimeksi? Jatkoin luopumisen ja rauhoittumisen opettamista - se ei ole siinä vielä kovinkaan hyvä. Lelun irroitusta se tarjoaa mukavasti. Jätin viehelelun myös varsinaiseksi treenipalkaksi. Harjoittelimme eilisiä listalle lisättyjä kohteita eli viskileikkausta myös toiseen suuntaan, kauempaa takaakiertoon lähettämistä ja rengasta. Kontakteja vahvistelin myös. Gibli hyppäsi vasemman siivekkeen ympäri muutaman kerran spontaanisti ja minusta taipuminen oli vaivatonta. Varasin silti ajan ammattilaisenkin käsittelyyn.

Tänään kävin Lystin kanssa kävelyllä kaupungilla. Rakas ystäväni tepsutti siellä mallikansalaisen lailla.

Havahduin agilitytreeneissä, että kehuin Gibliä sanoilla "Miun Pössykkäin!" Autolla tuli radiosta Kenny Logginsin Danger Zone. Se oli Lykyn ja minun agilitykappale. Mietin, tulenko ikinä enää saamaan elämässäni samaa yhteyttä voimaan ja nopeuteen. Ehkä en. Mutta osasin siitä nauttiakin niin kauan kuin sitä kesti. Niin että Lykky, en minä sinua unohda. Ja ehkä sisääni nousevan tuskan ymmärtävät he (tai sinä, hyvä lukijani), jotka ovat vieneet pahaa aavistamattoman koiransa viimeiselle reissulle. Tarvitseeko siitä oikeasti toipua koskaan? Se toinen ei ainakaan toivu, koska on kuollut päätökseni vuoksi.

P.S. Ryhmätreeneissä treenikaveri sanoi, että Giblin ja minun meno näytti rauhallisen eleettömältä (tai niin hänen sanomisensa tulkitsin). Mistään sen suuntaisesta edistymisestä on kiittäminen Lykkyä.

Jumppaa, ulkoilua, tottista

Tällä viikolla emme ole käyneet agilityssa.

Olemme jumpanneet. Lysti alkaa olla taitava pyörimään jumppapallon ympäri etutassut pallon päällä. Giblin kanssa on paneuduttu myös kääntymisiin maan tasalla. 

Pikku pakkanen on saanut meidät ulkoilemaan. Lenkeillä olen vahvistellut tottelevaisuutta. Tänään tottistelin Giblin kanssa ennen ulkoilua enemmänkin. Se alkaa kestää seuruupaikassa, vaikka ruokakäsi on kainalon korkeudella. Paikkamakuuta, maahanmenoa, eteen ja sivulle tulemista teetin muutamat. Se on kyllä nopea oppimaan.

Jätin maanantaina Lystin siklosporiinin tauolle. Toivottavasti vasta keväällä palaamme asiaan.

Agilitya ja ulkoilua

Nappasin Giblin aamulla hallille. Tehtiin

• Siivekkeen ympäri kierrätyksiä
• Keinua ruokapalkalla, kerran palkkasin lelulla
• Puomia (osina)
• 6 kepillä itsenäisiä lähestymisiä - Gibli yllätti taidoillaan!
• 3 hypyllä simppeliä 180 asteen käännöstä
• Takana leikkaamiset eivät oikein lähteneet, Gibli luki ne kierrätyksiksi.

Kävin kotona ja hain Lystin kaveriksi. Lenkkeilimme kuulaassa syyssäässä metsässä. Siellä vahvistin molempien luoksetuloja ja maihinmenoja.

55-56 cm

Ajelinpa sitten Kuopioon mittaustilaisuuteen. Sinänsä tilaisuus oli hyvin järjestetty, mutta pidän ihan idioottitouhuna selkeän maksin mittaamispakkoa. Seuraavat olisivat olleet Vantaalla, Seinäjoella ja Torniossa. Kuopioon tarvitsi ajaa "vain" 160 km per sivu.

Giblin säkämitta on nyt virallisesti 55-56 cm. Se käyttäytyi moitteettomasti kisahulinassa koirien täyttämillä käytävillä. Mittaukseen oli jonoa. Tottistelin ja jumppautin siinä ruokapalkalla. Mitatessa syötin ruokaa. Gibli noteerasi tuomarin, muttei osoittanut hälle enempää huomiotaan. Onneksi, koska voi olla turhan ylenpalttinen suosionosoituksessaan.

Isä oli mukana. Kävimme kävelyllä. Lysti jännitti kovasti saaristotien siltoja, vaikka ne ovat jykevärakenteisia. Oulussa se SM-kisojen alla muutama vuosi sitten loikkasi sillalla autojen sekaan (hihnassa, kun en osannut ennakoida reaktiota). 

Niin, ja eilen jumppasin molemmat sesset. 

Ryhmätreeni

Giblikki tuli mukaan ryhmätreeniin. Siinä ohjelmaksi kohosi takaakierto putken edessä. Putki voitti aluksi monta kertaa, sitten hyppy kiri ohi. Gibli osasi putkijarrun. Etenemistä suoran putken jläkeen hypylle kannattaa treenata.

Giblin agility

Eilen oli täydellinen lepopäivä. Tänään treenasin Giblin. Vein sen autoon kahdesti harjoitusosioiden välissä lepäämään.

• Hyppytekniikkana kokoamistreeni taipuneena. (tauko)
• Keinua - tarttee ruokapalkan, lelulla menee yli
• Puomia ja A:ta. Kokeilin puomilla kehikkoa, mutta sotkee ehkä vaan. Gibli kyllä heti kehikon nähdessään tarjosi sen sisälle 4 tassua. (tauko)
• Kepeillä koira ei kestä ohitusta - häiriötreeniä lisää.
• Ratapätkää, 4 hyppyä ja putkeen.

Ulkona on tyypillinen marraskuinen ilma. +3 ja sataa vettä. Jos marraskuussa ei ole tällaista, niin milloin sitten?

Lystin haava ei enää varmaan paitaa tartteisi, 

mutta menkööt, kun on niin märkää eikä

koira näytä kärsivän.

Lisää treeniä

Nyt Giblikin kanssa harjoittelimme keinua, jonka treeniä kannattaa yhä jatkaa. Puomia mentiin eka kertoja kokonaisena. Giblin tasapaino horjui ylösmenolla, minkä onneksi huomasin, ja olin valmiina koppaamaan malikkani syliini kesken tasaisen osuuden laukan. Sen kun olisi saanut videolle! Ilman haavereita siis selvittiin. 

Hyppytekniikkana hyppyytin set pointin kaarteessa. Käännöksiä ja takaakiertoja treenasimme myös. Päällejuoksu onnistui ekalla hyvin, myöhemmin koiruus tuli ohi. Agilityssa on niin hirveästi harjoiteltavaa ja varsinkin tasapainoiltavaa.

Ulkona seuruutin ruokakäsi kainalossa, irrotutin lelusta, käskin maihin kesken juoksun ja harjoitutin sen sellaista hallintaa. Vaikka tuo elikko on pieni, samalla lailla se saalislussuttaa kuin Lykkykin.

Giblin agility

Lysti kulkee trikoopaita päällään ja on kivuttoman oloinen. Toistaiseksi haava ei ole kiinnostanut yhtään ja on todella siisti.

Giblin vein treeniin. 

• Käännökset edistyvät. Kannattaisi houkutella käännökseen laskeutumispuolelle jätetyllä palkalla.
• Rinkulaan laitoin muurin, pituuden, renkaan ja kepit. Hypyt sujuivat hienosti, koira hakee hyvin, mutta kepeille tuli joko sisäänmenovirhe tai koira jätti viimeisen välin ottamatta. Ensimmäistä kertaa kepit olivatkin "radalla". Kertasimme kuviota.
• Vahvistin puomin ylösmenoja ja alastuloja. Kokonaista puomia ei olla menty. Tässä on vielä tekemistä ja saisi olla joku metodikin.
• Keinulla ahnehdin lelupalkalla, ei onnistunut. Siinä Gibli tarvitsee ruualla paikan vahvistusta ja niin lopuksi paikkailin treeniämme.

Illalla jumppasin *KLIK* Giblin kanssa: punnerrukset, etujalkojen nostot, ristikkäiset jalat, takajalat pallolla, pallon päällä taiteilua ja pallon ympäri pyörimiset. Koiran kropanhallinta saa olla kunnossa seisomavauhdissa ennen kuin lähdetään kaahaamaan. Niinpä Giblin kohdalla kontaktien tekemättömyys ei niin harmita, varsinkaan kovavauhtisten treenien uupuminen. En ennen näin perusteellisesti ole koiria jumpannutkaan, vaikka Lystin ja Lykyn kanssa varsin paljon on voimisteltukin.

Seuraamisessa pystyn nostamaan jo kättäni. Olemme alkeistasolla enkä ikäväkseni kuulu siihen porukkaan, jonka koira osaa täydellisesti "treenaamatta". Puolen vuoden olkapäävika ei todellakaan nopeuta koiran kouluttamista. Gibli alias Kiljukki on hiljaa, mikä on saavutus. Hyvin se tuijottaa ruokaan. Naurava hymiö.

Lysti lääkärissä

Nyt on Lystiltä poistettu kyljestä patti. Se oli rasvapatti, kuten pitikin. Hampaat on tsekattu röntgenkuvin ja tunnustellen. Kulumia oli havaittavissa, mutta ei mitään syvälle menevää. Ei poistettavaa. Kahdesta kohtaa ien oli kasvanut liikaa, ne nypättiin pois. Ilmiö kuuluu siklosporiinin sivuvaikutukseksi. Hammaskivet on poistettu.

Nyt haavaa ei saa naplata eikä kurata. Haavapuvun tai t-paidan laitan heti, kun koira tuosta virkistyy. Sinänsä haava on pinnallinen, joten toipumisen ei pitäisi olla mikään iso juttu. Tänään Lysti voi syödä jotakin pehmeämpää, sitten normaalisti. Lupaan harjata hampaita tiuhemmin tästä lähtien.

Giblillä oli perjantaina tihentynyttä virtsaamisentarvetta, mikä helpotti yötä vasten eikä ole toistunut. Vein virtsanäytteen eilen varmuuden vuoksi. Se oli onneksi normaali. 

Giblin agilityt ja tottikset

Eilen oli huilipäivä. Pesin Lystin huolellisesti tämän päivän leikkausta varten, niin oli ohjeistettu. 

Kävin tänään Giblin kanssa hallilla. Tein etukäteissuunnitelman, missä pysyin:

1. Tottistelin ulkona ennen treenejä. Gibli pysyy hyvin seuruupaikassa, vaikka namikäsi on korkeammalla.
2. Puomin ylösmenolankun laitoin 20 cm korkealle. Gibli tarjosi ylösmeno- ja alastulokontaktin paikkaa iloisena automaattisesti. Palkkasin niistä ja toivon, että systeemi kantaa joskus kisanopeudessa. Gibli vähän laajensi tätä harjoitusta ja kävi tarjoamassa oikeaa paikkaa myös A:lla muutamaan otteeseen.
3. 6 hypyn rinkula, laitoin hypyiksi myös muurin, renkaan ja pituuden. Gibli eteni hyvässä tasapainossa rimoja tiputtelematta. Pituutta mentiin pari kertaa erikseen. 
4. 6 kepillä sisäänmenoharjoituksia 2 per puoli, Gibli ei tehnyt yhtään virhettä.
5. Siivekkeen ympäri kääntymisiä, rima 40-45 cm. Jos lelu on siivekkeen vieressä, koira taipuu ennen riman ylitystä. Jos ei ole, Gibli hyppää suoraan ja kääntyy sitten. En ole ihan tyytyväinen näihin. Tarkoittaa sitä, että nopeammassa vauhdissa käännökset venyvät.

Hyppytekniikkaa ja välistävetoja

Jatkoin Giblin kanssa hyppytekniikkaa. Koska hallit olivat täynnä, oltiin kentällä, mikä oli sula. Teetin korkeutta taipuneena. Sitten pyörittiin siivekkeen ympäri. 

Lopulta kokeilin välistävetoja, jotka eivät suju kunnolla enkä niitä aio kunnolla opetellakaan. Menee vältettävien lootaan. Takaakierrot teetin samaan syssyyn.

Lopuksi Lysti meni välistävedot näytösluonteisesti ja vaivattomasti. 

Illalla jumppasimme.

Loppuviikon agilityt

Torstaina olin Giblin kanssa ryhmätreenissä. Siellä oli valmennuksesta jäänyt rata, joka oli meille liian vaikea. Pimeän putkikulman koira löytää hyvin. Tiukan käännöksen siivekkeen ympäri Gibli hyppäsi laajalti eikä moista olla treenattukaan kuin pikkukorkeuksilla lyhyestä vauhdista. Muuri tuntui kanssa uudelta, korjaantui toistoilla. Takaakierrosta Gibli haki kauempana olleen renkaan. Kepit se otti hyvin avokulmasta seinään päin.

Perjantaina kävin testaamassa samaa takaakiertohyppyä samoin tuloksin. Koira haki pontevana kauempana olleen renkaan - eipä ole aiemmat naksuttelut menneet hukkaan. Siivekkeen kierrätystä en nyt hinkannut. Muuri oli nyt tuttu. Taiteilimme A:lla, jotta este tulee tutuksi ihan sellaisenaan. Gibli terhakkaana täppää ylösmenokontaktin, joten toiveissa on, että sekin sitten joskus sujuisi. Lähtösuoraa treenasimme eri kuvioilla. Lujan tuntuisesti tulee tyttö ja ohjautuu silti. Tuli aidon riemukkaita onnistumisen tuntemuksia, sellaisia, missä kylmät väreet kulkee läpi ja silmät aavistuksen kostuvat. Että tämä on sitä mitä pitääkin.

Ennen treenejä ja niiden jälkeen harjoittelimme seuraamista. Olen havaitsevinani edistystä. 

Jumpassa olen pitänyt kahden päivän tauon, jotta lihakset saavat levätä ja uusiutua.

Lisää agilitya

Olemme jatkaneet jumppaa ja ulkoilua. Viikonloppuna oli ihanan maaliskuinen sää.

Kävin Giblin kanssa agilityhallilla. Hyppytekniikkana harjoittelimme koottuna kääntymistä ja niitä typeriä siivekkeen ympäri pyörityksiä. Kepit koira meni muutamaan otteeseen, yhdistin siihen takana leikkaamisen ja seinää kohden menemisen. Gibli oppii nopsaan. Renkaan läpi hyppääminen ei ollut vaikeaa, vaikka takana oli putki. 

Lopulta kiipeilytin Giblikkiä puomilla ja A:lla. Se täppää kivasti ylösmenokontaktin paikan, vaikka en ole sitä merkannut kehikolla tai alustalla. Alastulolla se taiteili myös, ilmiselvästi sovelsi "takajalat jumppapallolla" -taktiikkaa. Jos tästä vaan nopeuttaisi, niin meillä olisi sitten kontaktit valmiit. :D

Niin, olen havahtunut vihdoin siihen, että Gibli ei osaa vieläkään seurata ilman tiuhaa namitusta, koska en ole opettanut kunnolla. Olen nyt skarpannut. Eilen treenin jälkeen tottistelimme. Lystin kanssa harjoittelin oikealla puolella seuraamista. 

Gibli agilityssa, jumppaa ja lunta

Kävin pyörittämässä Gibliä siivekkeen ympäri. Sitten teetin lyhyttä ratapätkää 3 hypyn ja putken kanssa. Rataan kuului takaakiertoja, esteen ohituksia ja lähetyksiä. Kepeille (4-8 keppiä) menoja lähetin eri kulmista. Huomasin, että olen itse toispuoleinen kepeille lähettäessäni. 

Kotona on jumppailtu. Molemmat koirat kehittyvät vauhdilla. On kiva seurata niiden edistymistä. 

Illalla satoi lunta ja se jäi maahan. Ehkä kohta pääsen vähentämään Lystin siklosporiinia. 

Giblin aksat ja jumpat

Kävin Giblin kanssa kentällä. Tehtiin slalomia, takaakiertoja, käännöksiä ja eri keppikulmia. Otin videota pitkästä aikaa. Myöhemmin jumppasimme. 

Tässä pujottelut eri kulmista.

Lystin kanssa kävin päivemmällä lenkillä kahdestaan ja nautin sen taidosta lukea ajatuksiani. Sitä voisi pitää irti missä vaan, mutta pidin ystävääni hihnan päässä, jotta emme aiheuttaneet närkästystä.

Nordea palvelee

Yhtenä päivänä pankkikorttini kävi toimimattomaksi. Tilasin uuden. Sen luvattiin tulevan postissa viikossa. Tarvitsin rahaa sitä ennen. Käteistä oli jonkin verran jemmassa, mutta ei tarpeeksi esim. varattua eläinlääkäriä varten. Tilillä rahaa oli tarpeeksi.

Jonotin verkkopankissa Nordean Chat-palveluun kysyäkseni, saako täkäläisestä konttorista Visa Electron -korttia. Ennenhän ne sai tiskiltä. Jonotusaika oli aluksi 4 minuuttia, sitten se hiljalleen lisi 15 minuuttiin, minkä jälkeen yhteys katkaistiin.

"Kipaisin" pankin paikalliseen pääkonttoriin, ainut, joka on enää täällä olemassa. Paikalla oli kaksi virkailijaa, 2 ihmistä jonossa ennen minua. Jonotin 25 minuuttia. Virkailija kertoi, että voi tilata Visa Electronin, mutta se tulee postin mukana. Käteistä ei enää anneta. Hän kysyi, olisiko minulla joku kaveri, jolle voisin tehdä tilisiirron ja joka nostaisi rahaa puolestani. Tai - onko minulla tiliä toisessa pankissa, mistä voisin nostaa rahaa? Viimeisin kysymys oli hyvin valaiseva.

Onneksi eläinlääkäriasema on tuttu. Siellä tekivät laskun, jonka pystyin maksamaan verkkopankissa saman tien. Ruokaostokset hoituivat komerosta löytyneellä lahjakortilla ja bensan tankkaus jemmaseteleillä. (Ei ole muuten enää paljon bensa-asemiakaan, joissa bensansa voi maksaa käteisellä.)

Opit: 1. Pidä yhä käteistä jemmassa. 2. Pidä huoli, että sinulla on kaksi pankkikorttia, vaikka kuinka pankkivirkailija olisi suositellut sinulle vain yhtä korttia, jolloin maksua ei mene turhaan toisesta kortista. 3. Valitse pankki, josta voit nostaa käteistä.

Agilitya Giblin kanssa

Eilen kävimme pitkällä kävelyllä.

Tänään päätin treenata ennen aamiaista. Viimeksi rengastreenit menivät hyvin ja siitä rohkaistuneena oli pötkössä normikorkea hyppy, rengas ja normikorkea hyppy. Koira osui renkaaseen ja sen jälkeen hyppäsi renkaan ali kahdesti ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Mielessä häivähti jotakin muuta kuin mielihyvää koiran kouluttamisesta. Sain kuitenkin lempeysmoodin päälle, kaivoin taskusta naksuttimen ja ystävällisesti pyysin Gibliä hyppäämään pelkän renkaan. Se onnistui. Superkehut! Kohta koira tarjosi itse pelkkää rengasta ja taas ylistystä. Pian Gibli osasi hypätä hyppysuoran renkaan kanssa. Rengas pitää toistaiseksi muistutella ajatuksiin joka kerta ennen treeniä.

Sitten mentiin 8 keppiä. Loput 4 oli kaukana, en alkanut niitä raahata. Gibli haki niitä hyvin eri kulmista. Klo 8:sta se haki pari kertaa väärin, sitten oikein.

Kolmantena juttuna mentiin 3 hyppyä takaakiertoina molempiin suuntiin. Nyt meni hyvin. Sitten sujuvana slalomina samat kolme hyppyä. 

40 cm hypyllä treenasimme vielä käännöksiä. Toiseen suuntaan koira lataa hypyn suoraan ja kääntyy vasta sitten.

Kontakteja olisi vielä pitänyt treenata, mutta ei enää huvittanut. Ajoimme kotiin.

Tikkinen eläinlääkärissä

Alkuviikosta hieroin Lystiä. Yhtäkkiä sormeni osuivat 3-senttiseen pattiin. Se on rintakehässä ihon alla, neljän nisän keskellä. Se tuntuu myötäävältä ja liikkuvalta. Kävin eilen sitä näyttämässä. Patti tuntui eläinlääkärinkin sormiin rasvapatilta. Ohutneulanäyte näytti samaa. 

Sovittiin kuitenkin patin poisto marraskuun alkuun vapaapäivälleni. Samalla tsekataan hampaat ja poistetaan hammaskiveä, tarvittaessa hampaitakin. Ulkoisesti ei näytä siltä, että poistettavia olisi. Asia varmistetaan rtg-kuvilla. - Joskus Lysti irrottaa yhtäkkiä otteen kepistä ihan kuin joku vihlaisisi, en tiedä onko joku hammas rikki vai osuuko joku terävä ikeneen. Lystiltä puuttuu yksi poskihammas synnynnäisenä vikana. Tai maitohammas oli, mutta pysyvää ei tullut. 

Siklosporiini lisää kaikenlaisten kasvainten riskiä, mutta se on ollut ehdottoman tarpeellinen. Se voi tehdä myös ienten liikakasvua, mutta Lystillä sitä ei näyttäisi tulleen.

Kertausta

Jatkoin tänään Giblin kanssa rengastreenillä. 

Laitoin renkaan sekä hyppyteknillisen harjoituksen että rinkulan osaksi. Nyt koira hyppi hyvin keskittyen. Kerran kolautti, mutta eilisenkaltaista "hyppelen sieltä täältä" -sessiota en nähnyt. Se haki hyvin rinkulan muutkin hypyt. Oma mielentilani oli harkitusti "opetan kokemattoman koiraystäväni hyppäämään hyvillä mielin rengasta", koska eilinen tuskin oli Giblille kovin miellyttävää, kun epätietoisena hyppi miten sattuu välillä itsensä siihen kolauttaen. Nyt treeni onnistui hyvin.

Lopuksi teetin käännöksiä 40 cm rimalla. Toinen suunta on hyvä, toisessa Gibli ei käänny "ilmassa". Otin Lystin mukaan hallille, mutta kovasti mietin, onko se kivaa. Lysti taatusti ihmettelee, miksi se ei kelpaa treenikaveriksi. 

Saatiin uudet jumppaohjeet ja aloiteltiin jo niiden mukaisia treenejä. 

Vapaapäivän treenit

Kävin Giblin kanssa ulkokentällä. Otin renkaan mukaan yksinkertaiseen hyppykuvioon. Testasin 180 asteen käännöstä kahdella hypyllä ja siitä renkaalle menoa. Kun rengas tuli yhtään hankalamman kuvion jälkeen (= käännöksen jälkeisen hypyn jälkeen), koira meni ali tai sivusta. Kun en hyväksynyt, Gibli jäi tarjoamaan eri variaatioita eli hyppäämään kahdeksikkoa renkaan ali ja vierestä jne. Meni hetki, että sain sen lopettamaan. 

Älysin, että ei se rengasta vielä osaa. Laitoin renkaan osaksi hyppytekniikkasuoraa ja olin eri paikoissa lähettämässä. Näin saatiin onnistuneita suorituksia. Muuta ei sitten tehtykään. Täytyy tuo rengas opettaa huolella ihan alusta saakka. 

Lystin jätin kotiin. Hieroin siltä tänään selästä kaksi triggeriä pois, joten jätin kotiin lepäämään.

Kävin itse omt-fysioterapiassa aamulla. Ei saisi nostella mitään eikä istuminenkaan tee hyvää. Plääh.

Ulkoilua ja pohdiskelua

Perjantaina käytiin pitkä lenkki, lauantaina kaksi. Viikolla en oikein ehtinyt. Selvästi kaikilla oli moiseen tarvetta. Ilmat olivat erinomaiset, tänään 20 astetta.

Olen alkanut treenata (vasta nyt) maihinmenoja yllättäen ihan lenkillä ollessa. Lysti menee nopeammin kuin Gibli, mutta Gibli kirii. Motivaattorina oli ruokanappulaa, mikä kelpasi mainiosti molemmille. Pyysin Giblin välillä myös sivulle tai eteen. 

Tänään taas jumpattiinkin: punnerruksia, tassujen nostoja, pyörimistä vadin päällä, vatiin menemistä (nyt mahtuu Gibli kokonaan), kurreja ja pallon päällä eri asentoja. 

A:n ja puomin kontaktit mietityttävät yhä. Pähkäilen juoksu- ja pysäytyskontaktien välillä. Ylösmenoja voi tietty treenata joka tapauksessa. 

Vähän agilitya

Kävin Giblin kanssa agilityssa.

Ensin menin kepit x 4 eri kulmista. Yhdestä kulmasta tuli pari väärää sisäänmenoa, muuten koira osasi oikein.

Sitten harjoittelimme käännöksiä 45 cm rimoilla. Tuli hyviä ja huonoja käännöksiä.

Seuraavaksi oli välistävetojen vuoro, joita jouduimme uusimaan muutamaan otteeseen. Taaksetyöntämällä ne onnistuivat paremmin.

Lopuksi koira kiipesi keinulle ja sai siitä kehut.

Ulkomaanmatka ei palauttanut alaraajaani tuntoa eikä lihasvoimakaan ole ihan priima. Nyt kokeillaan fysioterapiaa.

Koiria jumppasin tässä yhtenä iltana. Hyvin ne muistavat reilun viikon tauon jäljiltä, mitä kuuluikaan tehdä.

Las Palmas syys-lokakuussa

Myönnän, että matkakohteen valinta herätti hilpeyttä ja häpeää. Syy valintaan oli uteliaisuus. Mikä saa jotkut ihmiset matkustamaan Las Palmasiin tai Gran Canarialle yhä uudestaan - ja kuinka paikka on onnistunut pysymään valikoimissa yli 40 vuotta?

Tavoitteena oli yhdistää kaupunki- ja rantaloma. En halua paahtaa itseäni auringossa, joten muutakin tekemistä on keksittävä. Toisaalta tykkään uimisesta ja aalloista niin paljon, että meriveden on oltava reilusti uimalämmintä.

Las Palmas on ihan oikea kaupunki. Kaupungissa asuu 380 000 ihmistä ja esikaupungit mukaan lukien 670 000 ihmistä. Se näkyy. Hotellimme sijaitsi ns. turistikaupunginosassa eli reilun 2 km mittaisen hienohiekkaisen rannan vieressä. Turistikaupunginosassakaan ei ollut pelkäämiäni Suomi-baareja ja juopporemmejä, vaan tavallisia kauppoja, ravintoloita, hienosti hoidettuja katuja. Turistit olivat lähinnä Espanjan mantereelta. Rantakatu oli leveä. Ihmiset kävelivät ja hölkkäsivät sitä tai rantaviivaa pitkin.

Las Palmasissa on useita kaupunginosia. Suosituimpiin osiin oli meiltä matkaa noin 4 km. Matka taittui julkisilla busseilla, 1,40 euroa per nuppi per sivu. Bussit kulkivat tiheästi ja täsmällisesti sekä olivat erittäin siistejä. Pysäkeillä on digitaalitaulut, jotka kertovat, montako minuuttia on seuraavan bussin tuloon. Vegueta on ns. vanha kaupunki, jossa on vanha katedraali ja kapeita kujia. Trianassa on pitkä ostoskatu. Sellainen oli myös meistä noin kilometrin päässä, Av. José Mesa y López. Kaupungissa tai sen liepeillä oli 3 todella suurta ostoskeskusta. Nämä kaikki kolusimme.

Pelkäsin, että kaupungin koko näkyy meriveden laadussa, mutta pelkoni oli turha. Vesi oli hyvänlaatuiseksi kehuttua ja todella kirkasta. Ympäristöasiat on huomioitu ja ranta ilmeisesti jotenkin rauhoitettu, koska esim. mitään moottorivene-uimaleluja ei ollut tarjolla. Siellä oli hiljaista, musiikkiakaan ei soitettu. Hiekka lanattiin (ja puhdistettiin?) joka aamu. Aaltoja oli tarjolla surffareille ja uimareille rannan eteläosassa. Siellä kävimme kesyttämässä tyrskyjä. Kahdesti menin aallon voimasta kunnolla ympäri, silloin aalto pyöräyttää kerran sukelluksiin ja toisen kerran vielä jossakin pinnan alla. Kun sieltä sai hengittimet pinnan yläpuolelle, tulikin jo seuraava aalto. Hauskempaa kuin ikinä! Varsinkin, kun jäi niin matalalle, että jalat yltivät pohjaan. Punaisia lippuja kannatti kunnioittaa, tällöin meren virtaus on niin vahva, että vetää sukelluksiin.

Auton vuokrasimme kahteen otteeseen. Suositelluimmalta firmalta vaikutti Cicar, jonka auton saattoi varata etukäteen internetissä. Toimisto oli meitä lähellä ja homma toimi luvatusti. Vakuutusten omavastuu on 0 euroa. Päivän vuokra oli 31,78 euroa kolmioviselle autolle, useamman päivän vuokraamalla hinta olisi halventunut. Toisaalta parkkeeraaminen maksoi, joten emme ottaneet autoa vaivoiksemme pidemmäksi aikaa.

Kävimme katsomassa etelän turistikohteita, minne oli noin 55 km enimmäkseen 3-kaistaista moottoritietä pitkin, joka kulkee rannikon viertä. Eniten keskustelua herätti Playa del Ingles, dyynit ja pitkä ranta, mistä pääsi kävelemään Faron majakalle. Paikalla on runsaasti nudisteja, mikä yllätti. Kun saaren pohjoisessa oli taivaalla kumpupilviä, etelässä oli "siveltimen vetoja". Kävimme myös isossa Jardin Canarion puutarhassa, missä näimme vihreän papukaijan.

Toisena päivänä ajoimme saaren korkeimmalle vuorelle 2 km korkeuteen, missä lämpötila laski maltillisesti 18:aan, ja laskeuduimme sieltä luoteisrannikon uinuvaan kalastaja- ja turistikylään Agaeteen, missä oli kirkas pyöreäkivinen ranta. Vuoristoteiden oli varoiteltu olevan tiukkamutkaisia, kapeita ja tarkasti ajettavia. Kreikkalaisiin teihin verrattuna nämä olivat huomattavasti leveämpiä, kaikki moitteettomasti päällystettyjä sekä niitä reunusti kunnon kaiteet.

Ruoka oli suht edullista, täyttävä leipä 2 euroa, 2 lajin lounas noin 8 euroa, pizzat 8-11 euroa. Supersuosikkia ei kanarialaisista ruuista löytynyt, mutta ei siellä nälkä tule -  ja pizzat olivat hyviä. Hintataso oli kaiken kaikkiaan edullisempi kuin Suomessa. Alkoholi olisi ollut halpaa. Viinipullo 1,40 euroa, mutta emme panostaneet juomiseen. Hiusteni leikkuu maksoi 10 euroa, se voi maksaa myös vain 5 euroa.

Espanjankielestä oli hyötyä. Mm. ruokalistat olivat monesti vain espanjaksi eikä englanti riittänyt läheskään kaikkialla. Kiva oli myös poimia sana sieltä ja toinen täältä. Jatkan opiskelua.

Varjossa oli lämpöä iltamyöhäänkin vielä 23 astetta eli t-paidassa ja hameessa pärjäsi, päivisin varjossa noin 26 astetta, auringossa enemmän. Enimmäkseen oli aurinkoista, vaikka taivaalla näkyikin koko ajan pilviä. Lyhyt varjoinen hetki helpotti. Perjantai oli pilvinen päivä ja illalla ripeksi jonkin aikaa. Las Canterasin rannalle tuulee koko ajan, mikä viilentää ihanasti. Toisaalta, jos viilennystä ei kaivannut, riitti, että siirtyi yhden talorivin taakse tyyneen paahteeseen. Merivesi oli 23-24-asteista. Se oli sopivan lämmintä uimiseen, mutta ihan loputtomasti siinä en tarkene lillua. Merivesi on viilenemään päin, joten talvella en sinne matkustaisi polskimaan.

Koirat olivat luottohoitolassa. Ne olivat viihtyneet hyvin. Kummankin mahat ja Lystin tassut pysyivät kunnossa. Ei tarvinnut varalla olleen isän hakea niitä luokseen kesken kaiken. 

Jumppaa ja agilitya

Samoilla teemoilla jatketaan. 

Iltaruuasta on tullut kiposta syöttämisen sijaan jumppatuokio. On kiva katsoa, miten molemmat koirat etenevät. 

Eilen ja tänään kävin Giblin kanssa treenaamassa. Niitä samoja käännöksiä siivekkeen ympäri. Vasemmalle on edelleen huonompaa, mutta sain luotua kivaa draivia. Välistävetoja treenattiin myös, inhoan niitä itse eikä ne Giblillekään vielä kolahtaneet. Vahvistin leluun tulemista, kun koira tuli luokseni eikä hyppinyt "automaattisesti slalomia". 

Eilen teetin nurmikolla vielä 12 keppiä, mutta taidan ne muuten siirtää jo varastoon. Nurmi ei enää kuiva kunnolla ja pelkään liukastumista. Palkaksi Gibli sai noutokapulan, joka kelpasi hyvin. Ehkä sitä kautta saan noudon ikään kuin vahingossa opetettua? Puruote sillä elää kovasti, mikä näkyy myös lelun mälväämisessä. Siinä missä Lykky oli kuin haukkaava hippo (suu auki ja kiinni ja siinä on ja pysyy), Gibli hompsii ja mälvää. Toisaalta ei siitä mitään varjeluskoiraa tehdäkään, joten sinänsä sama minulle, mutta nouto on hankalampi opettaa.

Agilitya

Kävin agilitykentällä eilen ja tänään.

Lauantaina treenasin Giblin kanssa käännnöksiä. 45 cm menee just ja just. 180 asteen käännös 2 hypyllä oli hyvä. 4 kepillä tehtiin lähestymisiä 1-2 hypyn kautta klo 4-8:sta. Gibli oli niissä hyvä! Lysti sai humputella lopuksi, ravistella lelua ja juosta sen kanssa karkuun.

Tänään ohjelma oli suht samaa käännösten treenausta. Takaakierrot ovat mainiot, mutta toiseen suuntaan hypätessä eli hypyn jälkeen siivekkeen ympäri kääntyminen saisi olla etenkin vasempaan tiukempi. Slalomit meni nyt kuin vettä valaen. Välistävedot taakse työntämällä ovat ok, jos olen ajoissa. Välistä vetämällä ne ovat vaikeampi, ovat aina olleet itsellenikin niin ärsyttävät ohjata. Eka kertaa tein näitä. Gibli olisi tarjonnut slalomia. Keppikulmia treenattiin nyt 8 kepillä klo 4-8 väliltä. Tuli erheitä ja onnistumisia.

Olen jumpannut molempien kanssa.

Alaraajaani sirittää ja puuduttaa yhä. Käveleminen on "parasta".

Jumppaa

Olen jatkanut koirien jumppaa. Laitan ylös, missä mennään.

• Ristikkäisten jalkojen nostot: Gibli hamuaa käsiä, mutta tänään jo hyviä toistoja. Jkv puolieroa. Lystillä vaivatonta nostelua, tosi kepeät tassut. Luulen, että se nostaa niitä melko itsenäisesti.
• Tassujen annot: Lysti on tehnyt "Lassiet" aiemmin vain vasemmalla etutassulla, eilen oppi antamaan myös oik. tassun. Gibli hoksasi tänään ja systemaattisesti läpsi molemmilla etutassuillaan.
• Iso jumppapallo: Lysti makaa luottavaisena meritähtenä. Gibli tasapainotti itsensä äsken hyvin istumaan ja seisomaan.
• Jumppatyynyllä käännökset: Giblillä yhä vähän puolieroa, ts. toiseen suuntaan sukkela, toiseen ei, tasoittumassa. Lysti symmetrinen.
• Pikkujumppatyynyillä punnerrukset molemmilla hyvät.
• Kurret ja karhut ok.
• Vatiin meno: Giblillä menee takatassut, etutassut tänään reunalla. Lysti on niin iso, etten kiusaa.
• Vadin päälle: Molemmat istuvat ja seisovat ja laittavat joko etu- tai takatassut.
• Käsikosketukset ok.

Kiitos Lysti!

Halusin päättää Lystin kisauran jotenkin muuten kuin hiipumalla pois kisakuvioista ja muistamatta, milloin viimeisin startti olikaan. Piirinmestaruuskisoissa oli tarkoitus nauttia viimeisimmästä startista, mutta tassu oli pahasti rikki. 

Ilmoittauduin täksi päiväksi hyppärille. Heräsin 5.35 pirteänä. Otin pojan matkalta mukaan ja tavallaan ympyrä sulkeutui. V. 2010 alkaen hän on ollut ajoittain kisoissa mukanamme.

Startista lähdin Lystin kanssa yhtä aikaa, koska en halunnut joutua sanomaan mahdollisesta varastelusta. Tämän vuoksi toinen hyppy kierrettiin pidempää kautta. Improvisoinnin avulla sain Lystin jatkamaan oikein ja sehän on etevä lukemaan ajatuksia. Tuo alusta on Lystille vieras, pidän siitä kyllä, mutta Lysti teki hypyillä töitä enemmän kuin nuorempana olisi tehnyt.

Tehtiin nolla ja oltiin neljänsiä. Palkkasin rakkaan kisakaverini hyvin. Poika otti valokuvan. Herkistyin.

Kotimatkalla mietin yhteistä kisauraamme. Tikkinen on ollut se koira, jonka kanssa on yhdessä opeteltu laji ja josta kuoriutui valtavan luotettava kisakaveri. Uran lopettaminen harmittaa, koska yhteistyö on parhaimmillaan. 8 kisavuotta on etuoikeutetun pitkä ura. Silloin, kun aloitimme, oli vielä ihan tavalliset videokamerat. Nyt 391. kisastarttimme video otettiin kännykällä. Pääsimme tasolle, josta en ikinä voinut kuvitellakaan, vaikka molempien sairastelut tekivät urasta repalaisen. Tikkinen teki jotenkin itselleni salaa upean uran: AVA, AVA-H, piirinmestari, Belgianpaimenkoirayhdistyksen 2. paras agilitykoira, belgianpaimenkoirien MM-edustuspaikka tänä vuonna, 6 yksilö-SM-kisat, Suur-Savon Kennelpiirin paras agilitykoira 2 vuotena, oman seuran vuoden arvokisamenestyjä, 2 vuotena paras maksi-agilitykoira ja seuran vuoden agilitykoira.

Vieläkö kisaan Lystillä? Tuskin. Lajitreeniä olisi tehtävä, jotta kroppa olisi valmis kisaamaan. Treenit alkavat tuntua liian rankoilta. Loukkaantumisriski kasvaa koko ajan, niistä toipuminen pitenisi. Sellaista imua esteille ei enää ole kuin aiemmin - eikä tämän ikäisellä koiralla enää tarvitsekaan olla. Mössykkäin on ansainnut mukavat eläkepäivät.

Mielestäni agility teki Lystille kaikkinensa hyvää. Se on sen avulla vahvistunut ja selättänyt monta pelkoaan. Ja varmasti sai monta kertaa kuulla ja tuntea olevansa maailman paras koira. Luopuminen agilitysta Lystin kanssa on haikeaa. Siinä on liikaa syksyn makua.

Mitä kisaurasta jää jäljelle? Syvä kiitollisuus kaikista näistä vuosista. 

- Mennään Lysti illemmalla kevyelle metsälenkille.

Agilitya ja jumppaa

Toistan itseäni otsikkotasolla. 

Giblin kanssa treenasin ulkokentällä. Hyppytekniikkana hyppyytin kokoamista kaarteessa. 

Toisena tekniikkana harjoitutin siivekkeen ympäri pyöritystä. Rima oli siinä 40 cm. Metrin vauhdilla Gibli taipuu nätisti. Siivekkeen ympäri pyörittäminen oli ainakin vuosi sitten kuuminta hottia pentujen koulutuksessa, mutta tarkoituksella sen skippasin pennun kroppaa säästääkseni. Lisäksi Lykyn kanssa treenit aloitettiin tismalleen saman ikäisenä kuin Giblillä ja se kääntyi koko kisauransa pienesti. Luulen sen suuren koon auttaneen, hypyt olivat suhteessa pienempiä.

Takaisin Giblin treeniin: Kepeille menemistä harjoitin hypyn kautta kellonajoista 8, 7, 6 ja 4. Näitä teetin 4 kepillä. Lopuksi pujottelutin 12 keppiä määrän muistutukseksi.

Gibli tuntuu toistaiseksi omaavan mukavan luonteen. Havahduin yhtenä päivänä, ettei se ole purrut minua vielä kertaakaan tosissaan. Terävyys ei ole kovinkaan pinnassa. Siinä mielessä Lykky oli aivan eri kaliiberia, kaikella rakkaudella sitä kohtaan. Ikävä ei ole lakannut vieläkään.

Tänään treenin jälkeen jäähdytellessä Giblin letkeästi vieressä ravatessani mietin, että tässä sitä kävellään Pienen Ystäväni kanssa.

Illalla jumppasin molempia jumppapallolla. Gibli löytää paremmin tasapainon kuin tuossa alla olevalla ensimmäisellä kerralla. Lysti on maltillisempi ja saa venyttää ja pyöristää rintarankaansa.

Jalkaani ei ole palannut tunto. Vielä se liikkuu tahdonalaisesti.

Agilitya ja jumppaa

On jumpattu. Keskiviikkona ulkoiltiin pitkästi.

Torstaina Gibli oli agilityn ryhmätreeneissä. Hyppyytin renkaan muutaman kerran. Pujottelutin kepit. Sitten mentiin rataa, jossa oli päällejuoksu ja muutama käännös. Gibli oli mainio eikä enää kiinnostunut katsojista.

Tänään kävin teettämässä taas kepit. Nyt otin eri kulmia ja eka kerran kepit hypyn kautta. Se jättää usein viimeisen välin pujottelematta. Plääh. Kiipeilytin myös keinua. Hypyillä treenasin tiukkaa käännöstä. 35 cm rimalla ilman vauhtia sujui. Siitä etenemme hissukseen.

Lystillä en agilitya teettänyt ja sydäntä särki.

Olkapäätäni ei sitten toistaiseksi leikata, mutta ei sillä tartte mitään yläkautta heittääkään. Vasemmasta säären sivusta hävisi tunto aamulla eikä ole palannut sen jälkeen, liike on onneksi normaalia. Takapuoleen ja ristiselkään vihloo, joten selästä se nyt sitten taas on.

Kertaus

Aamun sumuisina ja varhaisina hetkinä silmissäni siinsi eilinen treeni, jolle kaavailin Lystille persjättöjä ja Giblille kertausta. Perillä odotti esteistä siivottu halli, jonne kannoin 3 hyppyä, kepit ja keinun.

Lystille teetin muutaman hyppytreenin ja vahvistin keinua.

Giblin kanssa mentiin keppejä, joista ei aluksi tullut mitään. Sitten se taas keksi, mitä pitää tehdä. Tämän jälkeen saatiin 3 onnistunutta toistoa. Sitten treenattiin eilistä päällejuoksua vaihtelevalla menestyksellä. 180 asteen käännöksissä on treenattava varmaan alkeista alkaen. Ei tuo Giblikki kyllä mikään luontainen kääntyjä ole. Lopuksi palkkasin sitä nakilla keinulle kipuamisista. Enkä vieläkään tiedä kuinka treenata A:ta ja puomia. Ylösmenoja tietty kannattaisi vahvistaa.

Jonkin ajan päästä käytiin metsälenkillä. Koirat uivat. Eivät kovin pitkään, koska vesi on jo kylmempää. Reissun jälkeen pesin molemmat.

Alen Marekovic ja samaan otsikkoon kommenttiongelma

Ensinnäkin pyydän anteeksi julkaisemattomia kommentteja. En ikinä tiennyt sellaisia saaneeni ja kolmanneksi kiitän Satua, joka asiasta laittoi blogiinsa. Blogger ei siis enää lähetä sähköpostia, että "kommentti odottaa tarkistusta". Sinne on hukkunut Lystin syntymäpäiväonnitteluja ja monia muita terveisiä. Nyt ne on julkaistu. Kiitän jokaisesta! Luulin vaan blogin pitämisen olevan jo niin vanhanaikaista, ettei kukaan enää jaksa lukea tai kommentoida.

***

Sitten koirajuttuihin. Alen Marekovic tuli meille kouluttamaan. Osallistuin Giblillä. Oli haikeaa saada nauttia malinois-agilitysta pitkästä aikaa. Kuuntelin Def Leppardin tätä mennessäni. Laittaisin tähän sanat, mikäli en pelkäisi tekijänoikeusrikkomusta. Täältä löytyy sanatkin.

Giblillä on menty max 3 esteen "ratoja" tyyliin hyppy, hyppy & putkeen ja 6 hypyn rinkulaa. Rimat on nostettu 55 cm:iin pari viikkoa sitten. Viime viikonloppuna se meni ekan kerran 12 keppiä. A:ta ja puomia ei ole menty lainkaan, keinua pelkästään yksittäisenä ilman vauhtia. Vappu on tsekannut meidän hyppimisiä ja sain eilisiltana siunauksen, että koira on niin valmis (kropan hallinta ja tekniikka), että sillä voi alkaa mennä rataa.

Alen oli tehnyt hyppyradan, jolle vaan tupsahdettiin ja alettiin mennä muutaman esteen pätkissä. Rimat olivat 50-55 cm:ssä. Gibli hyppäsi ensimmäisen kerran elämässään siivekkeen ympäri, pitkittäisen päällejuoksun, täysikorkean pakkovalssihypyn jne. Radalla oli paljon persjätön paikkoja, mitä tehtiin myös. Rimaherkkä se on samaan tyyliin kuin Lykky, mutta ei niitä lentämällä lentele. Silloin tällöin yksi ja helposti löydän syyn itsestäni. Ihmettelin sen osaamista. Käytännössä pakasta repäisty koira ja noin vaan suoritti. Siitä on tullut salaa Ihan Oikea Agilitykoira. Ehkä tosiaan menee niin, että ohjaukset ovat koirille loogisia ja ohjautuminen niiden mukaan tulee syntyjään?

Huojentavaa oli huomata, että Gibli ei välittänyt radan vierellä olevista koirista, vaikka ne olisivat äännelleet radalle pääsemistä odotellessaan. Radalle mennessään Gibli tosin parin kertaan kiljaisi suunnitellessaan ihmisten niskaan kipuamista. Se myös käynnisti häntänsä.

Tässä on toinen osa.

Opit:

1. Opeta koiralle jarru (hypyltä 180 asteen käännös). 
2. Palkkaa myös kädestä.
3. Pitkittäisen hypyn päällejuoksun opetus
4. Anna tilaa hypätä esim. persjätön ennen ja jälkeen.
5. Pakkovalssi toimii, älä peruuta, koira kiertää toisen siivekkeen tällöin kauempaa.

Sitten käytiin jäähdyttelylenkillä, millä Gibli käyttäytyi hienosti. Kotona vaihdoin koiran ja lähdin Lystin kanssa isoon yleisötapahtumaan, missä se käyttäytyi todella hienosti. Ihmettelen monia mulkkuja, jotka kävelevät miltei hännän päältä. Luottavainen Lysti ei ole niin pieni, ettei sitä huomaisi, oli aivan vieressäni eikä kenenkään edessä.

Ainiin, ja ollaan me jumpattu! Molemmat saivat seikkailla jumppapallon päällä - muutakin jumppaa on tehty.

Agilitya

Giblin kanssa treenasin agilitya.

Ensin mentiin kisakepit, joissa oli alkuun vähän hakemista. Kun koira hoksasi ekan kerran, meni heti perään toinen kerta oikein, samoin kolmas, mihin lopetinkin. Eka kerralla se selvästi mietti, kerta kerralta nopeutui. Vaihdoin itse puolta. 

Sitten tehtiin hyppytekniikkana Sveitsin lippua, mikä sujui silmiini hyvin. Olen itse tosi toispuoleinen ihminen. 

Sitten 3 hypyllä slalomit molemmin puolin x 1 ja kahden vierekkäisen hypyn hyppäämistä valssilla ja kääntämällä. Rimat olivat 55 cm:ssa, yksi hetken 60 cm:ssä. Gibli on edelleen yhtä tarkka rimojen kanssa kuin Lykky. Lystin jäljiltä joudun tosissani skarppaamaan.

Lopuksi harjoittelimme keinua ja A:n ylösmenokontaktia. 

Lystin kanssa ollaan päästy jo kävelyille. Tassu kestää taasen.

Gibli puuhaa ja Lysti toipuu

Lauantaista tuli niitä ajantappopäiviä, jolloin etukäteen on ajatellut kisaavansa, muttei kisaakaan.

Laitoin Giblille aamulla 12 keppiä ekaa kertaa elämässään ja sain onnistumisen videolle.

Otin videolle myös sen, miten paljon Lysti tykkää tassun raplaamisesta. 

Tottistelin Giblin kanssa ja otin sitäkin videolle. Seuruu elää hirveästi ja myös minun toimintani näyttää tosi levottomalta. Myöhemmin piilotin Giblille katsomoon lelun narun, minkä se löysi ja otti suuhunsa. Voisin sitä ilmaisua opettaa.

Sunnuntaina olimme kisaturisteja, tarkoituksena opettaa Giblille välinpitämättömyyttä koiria ja muita ihmisiä kohtaan. Aika hyvin onnistuimme, mutta muutaman kerran koira innostui vatkaamaan häntäänsä tosi vauhdikkaasti.

Sunnuntai-iltana Lysti kesti asfaltilla kävelyn pelkän laastarin avulla ja tänään ontui sorallakin vain vähän. Tuo kuva on otettu aamulla. Tuo musta piste ei ole tikku, vaan rahka. Kaikki tuo vaaleanpunainen anturan vieressä on uutta nahkaa. Että jos joku miettii, miksi allergisia koiria ei voisi käyttää jalostukseen, niin voi samalla miettiä, mitä se koiran elämä pahimmillaan on.

Voi itku tuota Lystiä

Sunnuntaina kesken iltalenkin Lysti yhtäkki nosti tassunsa ilmaan ja linkkasi. Puolet pääanturasta puuttui. Täällä kaupunki on siistinyt trimmerillä tienvieruskasvit mataliksi, mm. jokaisen pylvään ympäriltä, missä nämä tassuttelevat ja haistelevat. Epäilen, että Lysti sai jonkin katkaistun putkikasvin nestettä tassuunsa, mikä nosti sukkelaan rakkulan, mikä räjähti. 

Sen jälkeen olen tassua paketoinut. Välillä sinkkisalvaa ja välillä keittosuolahaude vetistävään vereslihaan. Tassu on ollut hirmuisen arka. Voi vaan omalle kohdalle kuvitella, miltä palovamma tuntuu. Lysti nostelee huuliaan ja klaksii hampaillaan ilmaa, kun lähestynkään jalkaa. Pakko sitä on hoitaa ja siteitä vaihtaa. En pelkää sen purevan, näen hampaiden näyttelyn ilmoituksena siitä, että ole nyt hyvä ihminen varovainen. Operaation jälkeen Lysti heiluttaa häntää ja nuolee hyvitykseksi. Ostin keittosuolaliuosta, jolla irrottelen siteitä, sen ei pitäisi kirvellä. Tulehtuneelta jalka ei toistaiseksi näytä.

Jalka toissapäivänä, valkea on sinkkisalvaa.

Siklosporiinia meni välillä 5 päivänä viikossa. Nyt se on ollut pakko nostaa 7 päivään viikossa, minkä johdosta Lystiä närästää enemmän. Heti, kun se pääsee muovipussitetulla jalallaan ulos, se ahmii ruohoa. Välillä se on oksentanut. Että tässä sitä tasapainoillaan sivuvaikutusten ja hoitovaikutusten välillä.

Tällainen Lysti oli ennen tassurikkoa. Lystillä on tapana ottaa vauhtia ja syöksyä kaula edellä maahan. Nyt sain sen videolle.

Tänään olisi ollut piirinmestaruuskisat oman seuran kentällä. Olin kaavaillut niitä Lystin viimeisiksi kisoiksi. Ympyrä olisi sulkeutunut. Aikoinaan, keväällä 2010, aloitettiin myös omissa kisoissa. Nyt on aika haikea olo. Mietin, käynkö vielä yksissä kisoissa vai oliko Lystin ura tässä. Tassutaukojen jäljiltä lihaskunto ei ole sellainen kuin pitäisi. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia. Agilitykisojen tahdittamat viikonloput alkavat muuttuvat joksikin muuksi, kun  "yhtäkkiä" ei olekaan kisakoiraa.

***

Molemmille koirille oli varattu tiistaiksi fysioterapia. Lystiltä se jäi väliin tassun vuoksi. Gibli rauhoittui alkuinnostuskiljumisen jälkeen käsittelyyn. Sillä oli helposti avautuvat urheilukoiran "tyyppijumit" lapojen rangassa lapojen seutuvilla ja rinta- ja lannerangan taitekohdassa. Seuraava aika varataan tarvittaessa, mutta säännöllistä tsekkausta koira ei tuossa kunnossa tarvitse.

Aika vähälle taisi jäädä treenit viime viikolla. Maanantaina en tainnut tehdä mitään viikonlopun jäljiltä. Tiistaina oli fysioterapia. Keskiviikkona lepopäivä. Torstaina en päässyt agilitytreeneihin. Perjantaina tein Giblille pitkän jäljen, joka meni ihan päin peetä. Luulen koiran jäljestäneen enemmän pupun kakkaa kuin makkaroita. Tein sen jälkeen 15 m pitkän suoran paikkausjäljen runsailla nakeilla. Sillä ei sentään eksytty.

Urheilukoirien jumppaa on sentään jatkettu. Gibli treenaa salaa. Se oli kaivanut jumppatyynyn laatikon sohvan alta, repinyt laatikon ja kuljettanut jumppatyynyn matolle. Luultavasti jumppatyyny on ollut yhteistyökyvytön, koska Giblin oli täytynyt kurittaa sitä hampaillaan. Ilma ei enää kestä sisällä.