Julistin Lystin tassun terveeksi lauantaiaamuna. Tämän päivän kisat eivät menneet kisat ihan putkeen.
Eka radalla Lysti varasti pahasti lähdöstä ja hyppäsi toisen hypyn väärään suuntaan. Vein sen pois radalta.
Toinen rata oli hyppäri. Siinä oli heti alkuun välistävedot, jotka tein pitkästä aikaa vetämällä, sujuivat. Sitten tein valssin ohjatakseni Lystin kepeille hankalaan aloitukseen. Lysti tiputti riman, säikähti, aloitti kepit oikein, mutta säikkynä pyörivää rimaa katsoen, keskeytti pujottelun ja kävi haistelemassa tuomarin. Jatkettiin rataa. Putkijarru pelasi. Radalla oli kohta, missä oli monta suoraa putkea peräkkäin. Yhdeltä sellaiselta piti kääntyä sivuun hypylle. Lysti tuli ohjaukseen hienosti. Tältä radalta kymppi.
Kolmas rata oli agilityrata. Siinä olisi ollut siivekkeen ympäri pyörittämisiä ennen kontakteja. Jos koira hyppäsi ristiin, oli edessä kammottava kulma sekä A:lle että puomille. Juuri näin kävi Lystille ja oikaisin sitä sen, mitä ehdin. Putki-puomi-erottelu pelasi. Puomin alastulon koira loikkasi. Olin keskeyttää, mutta jostakin syystä jatkoin rataa. Ihan lopussa sain koiran pakkovalssissa vastakkaiselle hypylle, joten se oli hylkäys.
Tuloksilla ei juhlinut kukaan, mikä tietysti vähän lohdutti.
Gibli oli turistina matkassa. Look at that -game on tehnyt hyvin tehtävänsä. Koiruus käännähtää hyvinkin pienestä hamuamaan vasenta kättäni ja loikkii innoissaan.
Lykkyä on kova ikävä. Sellaisen ahdistuksen sävyttämän ikävän tilalle on laskeutunut syvempi suru ja kaipaus. Pössykkä eli vielä vuosi sitten. - Giblissä on jotakin samaa. Ehkä se on perusmalinoisia, mutta toivon, että jotakin enemmän.
Ai niin. Tein vanhasta fleecestäni Giblille nutun. Tämä kuva on otettu ennen ompelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti