"In the End, we will remember not the words of our enemies, but the silence of our friends." Martin Luther King, Jr.

Otsikko liittyy loukkaantumiskyselyyn, josta kerron lopuksi lisää.

Ennen reissua kävin poskiontelohuuhtelussa, missä riitti tavaraa. Tänään kävin uusintahuuhtelussa. Saalista ei enää tullut, luultavasti ryystin sen aamulla lavuaariin. (Tähän joku oksetushymiö.) Toinen antibioottikuuri on loppunut. Henki ei vieläkään kulje normaalisti, mutta kait tästä pikkuhiljaa pääsen elävien kirjoihin. 

Olen treenannut koiria hävettävän paljon. Toisaalta jonkin sydänlihastulehduksen jälkeen tulisi vielä pidempi tauko. Agilityhallilla ei olla käyty sitten kahden viikon takaisten kisojen. Aloitin Lykyllä muinoin kevyet ohjaustreenit, kun se oli 10 kk ja siitä tuli hyvä. En aio nuorta Gibliä rasittaa liikaa, sitä paitsi se kaipaa eniten viretreeniä. Jälkiä en ole tehnyt. Tottisteltukin ollaan minimaalisesti. Silloin tällöin maihinmeno ja istuminen, seuruutusta ja seisahtumista. Kapulalla leikittiin yhtenä päivänä. Gibli tykkää siitä enemmän kuin leluista, kantelee häntä pystyssä ja järsii. Niin sitä on alkeet tehty... Lysti liittyy aina tottisteluseuraan ja pentu imitoi kivasti. Esineen ilmaisua olen aloittanut myös.

Olen ulkoiluttanut koiria irti yli tunnin lenkkejä, tänään viimeksi. Gibli tulee kivasti luokse, vaikka olisi kiinnostavaakin nähtävillä. Sen hihnakäytös on myös yllättävän siistiä. Sitä poikakin kehui spontaanisti lomamme aikana.

Tässä on video tältä päivältä. Tuollainen hännässä näkyvä nurinpäin oleva U ennakoi aina hyvävireistä koiraa. Sentään pentu pysähtyi lähelle. Siinä on niin paljon Lykkyä, että välillä itkettää. Jotenkin lapsellisesti ajattelen, että Giblin rinnassa oleva sydän on Lykyn terveiset tai jotakin. Tähän sydänhymiö. Oi että minulla on ikävä sitä koiraa.

Sisäsiisti Gibli on edelleen. Lomamatkamme aikana se ei tehnyt mitään sisälle kertaakaan. Sama trendi jatkuu. Otan sen yhä yöksi patjalle sänkyni viereen, itse nukun sängyssä. Kun se sai olla yöt talossa vapaasti, se pissi sisälle. Nyt se herättää puoli 7 jälkeen aamupissille. Ihan ok niin.

Gibli valmistautuu nukkumaan sänkyni vieressä varapatjalla.

Samalla patjalla nukuin, kun se tuli meille.

Gibli poikani huoneessa lomani aikana. Liekö joutunut valvomaan

myöhään, koska ilme on tuollainen. :) Huom. tyhjä 

kirjahylly. Tuolta näyttää, kun lapsi on muuttanut pois kotoa.

Aamulla, kun nukuttaisi, mutta pentu kurnuttaa, että

pissittää.

***

Otsikkoon liittyen. Vetoan nyt tarkoituksellisesti tunteisiin. Kuka pitää koirien puolta,  jos ei me ohjaajat tai omistajat?

Agilitykoirien loukkaantumiskyselyyn on tällä hetkellä tullut 96 vastausta. Se on oikeasti hyvin! Alun perin toivoin salaa vähintään 100 vastausta. Aikoinaan Cleanruniin tuli 529 loukkaantumisilmoitusta (pyysivät vastauksia myös ei-loukkaantumisista ja saivat yhteensä 1600 vastausta). Minusta olisi hienoa, jos pieni Suomi pystyisi samaan kuin jenkkien kansainvälisessä levityksessä oleva Cleanrun, vaikken koirien loukkaantumisia toivokaan. Että jos jollakin lukijalla on mielessä koiran loukkaantuminen, niin ilmoa vaan sisään. Kaikki pienetkin jutut kelpaavat. Ilmoitin just äsken myös Lykyn reisien ja alamahan ihorikot. Se kiipesi puomille, horjahti, jatkoi puomia toiset tassut puomin yläpuolella ja toiset puomin alapuolella - ja hypähti maahan muuten loukkaantumatta. http://loukkaantumiskysely.blogspot.fi/ Kiitän etukäteen. Kiitän koirien puolesta.