Vähän liian vaikee

Tänään otin yhden ylityötunnin pois ja tein Giblille jäljen isolle nurmialueelle intoa puhkuen. Koska jäljestys näytti maanantaina niin helpolta, tein kaksi kulmaa ja pidensin jälkeä 85 metriin. Kannattaisi merkata se jälki jotenkin, koska unohdin itse ensimmäisen kulman ja ihmettelin, miksi koira lähti 90 astetta sivuun. Pysähdyin ja pian pysähtyi pentukin hölmistyneenä hihnan mitan loppuessa. Tarjoilin sille aiemman suoran jatkoa, jolloin se aikansa etsittyään kävi maihin eteeni minua katsomaan. Sitten tajusin, että pentu oli mennyt oikein. Vähän aikaa etsittiin jäljen päätä ja kun se löytyi, pentu veti vähän. En raaskinut moittia sitä vetämisestä, mutta jälkikäteen harmittaa, "siihen se löysällä liinalla jäljestys meni". Silti pidän voittona, että pentu löysi jäljen uudelleen, meni seuraavan kulmankin moitteetta ja uutterasti nuuskutteli jäljen loppuun saakka. 

Lysti sai taas putsata jäljet ja löysi tällä kertaa ehkä 8 nappulaa. Se nauttii tarkistamisesta.

Sitten tottistelin Giblin kanssa: namitusseuraamista, sivulletuloa, istumista, maihinmenoa, luoksetuloa. Toiseksi suurin anti oli ehkä pirteä luoksetulo x 2, ei siis eteen, mutta yleensä luokse. Parasta oli lopussa leikissä edistyminen. Tuo pentuhan tykkää leikkiä itsekseen. Kun se saa lelun, se juoksee ympäriinsä, korkeintaan hivottelee minua. Nyt päätin olla huomioimatta koko pentua, kunnes se joutuu suorastaan tyrkyttämään seuraansa ja leluaan. Ei siinä kauan mennyt, kun se tuli luo lelu suussaan. Se sai palkaksi leikitystä ja taas laskin sen juoksemaan. Kohta kuvio toistui, ja aina uudelleen. Yhdistin tähän lopulta lelun irrotuksia. Nekin onnistuivat hyvin. Palkaksi heitin lelun saalistettavaksi.

Lisään vielä tähän loppuun, että pentu on nyt vaihtanut pikkuiset etuhampaansa.