Kisat, jälki, flunssaa ja kyitä

Olen edelleen varsin puolikuntoinen. 

Tein Giblille perjantaina jäljen, jolla oli harvemmin nakkia. Pentu jäljesti maltillisesti. 5 palasta jäi Lystille korjattavaa. 

En kerta kaikkiaan ole jaksanut tottistella Giblin kanssa. Istumis- ja maihinkäskyä olen käyttänyt arjessa useammin. Tällainen hetki on esim. ulkoilun jälkeen, kun otan kaulapannan pois. Kisoissa tänään seuruutin joitakin pätkiä namin kanssa.

Tänään olimme agilitykisoissa. Sari Mikkilä oli tehnyt kivat radat.

Ekalla radalla heti toinen este oli kepit 90 asteen avokulmaan. Lysti selvitti, vähän loivensin sille kulmaa. Hienoa nollaa tehtiinkin virheettömine kontakteineen, kunnes liian lepsun ohjaukseni ansiosta Lysti ajautui väärään putkeen. Hylkäys siitä.

Toisella radalla selvitettiin monta hankalaa paikkaa ja ohjasin Lystin sujuvasti mm. 90 asteen keppien avokulmaan putken jälkeen ulkokautta. Koira ponkaisi puomin alastulokontaktin yli ja ansaitsi tempullaan vitosen. Nollalla oltaisiinkin oltu toisia. Pitää ottaa puomikuuri.

Hyppäri oli vielä jäljellä ja ajattelin, että jos agilitya harrastaa euforian takia, niin vähiin käy. Sillä sitten saatiin survottua oikein tahtonolla ja päästiin vielä pronssipallille, vaikka nollia tuli ihan mukavasti. 

Tomba (alias Gibli) oli kisaturistina ja suhtautui jo vähän maltillisemmin mielestään potentiaalisiin ystäviin (kaikki ihmiset ja koirat).

Kisapaikalla viihtyy myös kyyt, näin yhden elävän ja yhden kuolleen. Hyvin ne maastoutuvat maisemaan. Ehkä tulee liikuttua niiden lähellä paljon useammin kuin ikinä luulisi? En toivo kyyn puremaa, mutta kyllähän ne Suomen luontoon kuuluvat. Aika kiva oli seurata järjestäneen seuran kiihkotonta suhtautumista sahalaitaisiin asuinkumppaneihinsa.

Pujottele sinä Lysti, minä katselen maisemia. Kuva muutaman viikon takaa, (c) Havo.

N. 30-40-senttinen luikero, kuvaaja ei uskaltanut likemmäs.