Metsälenkin yhteydessä tehtiin jälki Giblille. Jälki oli noin 60 metriä pitkä. Alusta vaihteli ruohikosta paksuun sammaleeseen. Henk.koht. koutsini neuvot:
- Vaadi vaan rauhoittuminen/istuminen ennen jäljestystä. Näin teinkin.
- Vein Giblin sivulta jäljelle, jotta se sai itse sen poimia. Hyvin poimikin.
- Namit voivat olla pienempiä.
- Niitä ei tarvitse olla enää niin tiuhaan, lisäävät turhaan kiihkoakin.
- Jälki voi olla pidempi ja se voi kiemurrella enemmän.
- Ota pidempi liina, jonka kanssa pystyy säätelemään ohjaajan painetta, sellainen onkin komerossa. Samalla koira oppii ehdollistumaan jäljestämiseen, kun välineet vaihtuvat.
- Lopussa kannattaa palkata esim. omasta taskusta, jotta taaskaan vauhti ja kiihko ei syö jäljestämisen tarkkuutta, kun koira ei kiirehdi lopussa olevalle potille.
- Gibli sai kehuja nenänsä käyttämisestä ja keskittymiskyvystään. Aiemminhan sitä ei haitannut autoilijat tai pyöräilijät, nyt sitä ei haitannut meidän perässä tullut koutsi ja into pinkeänä tullut Lysti, joka siivosi jäljeltä 2 jäänyttä makkaranpalasta.
Kotona treenasin taas irrotuksia ja kapulan pitämistä. Lykky ja Lysti oppivat sen aikoinaan tosi helposti, tämä nykyinen on sitkeämpi tapaus. Harmi, etten silloin laittanut ylös, miten sen opetin.
...tuttaa. Flunssa tulossa. Nyt kurkku turpeessa ja henkeä ahdistaa. Tämä pahenee vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti