Kisat, jälki, flunssaa ja kyitä

Olen edelleen varsin puolikuntoinen. 

Tein Giblille perjantaina jäljen, jolla oli harvemmin nakkia. Pentu jäljesti maltillisesti. 5 palasta jäi Lystille korjattavaa. 

En kerta kaikkiaan ole jaksanut tottistella Giblin kanssa. Istumis- ja maihinkäskyä olen käyttänyt arjessa useammin. Tällainen hetki on esim. ulkoilun jälkeen, kun otan kaulapannan pois. Kisoissa tänään seuruutin joitakin pätkiä namin kanssa.

Tänään olimme agilitykisoissa. Sari Mikkilä oli tehnyt kivat radat.

Ekalla radalla heti toinen este oli kepit 90 asteen avokulmaan. Lysti selvitti, vähän loivensin sille kulmaa. Hienoa nollaa tehtiinkin virheettömine kontakteineen, kunnes liian lepsun ohjaukseni ansiosta Lysti ajautui väärään putkeen. Hylkäys siitä.

Toisella radalla selvitettiin monta hankalaa paikkaa ja ohjasin Lystin sujuvasti mm. 90 asteen keppien avokulmaan putken jälkeen ulkokautta. Koira ponkaisi puomin alastulokontaktin yli ja ansaitsi tempullaan vitosen. Nollalla oltaisiinkin oltu toisia. Pitää ottaa puomikuuri.

Hyppäri oli vielä jäljellä ja ajattelin, että jos agilitya harrastaa euforian takia, niin vähiin käy. Sillä sitten saatiin survottua oikein tahtonolla ja päästiin vielä pronssipallille, vaikka nollia tuli ihan mukavasti. 

Tomba (alias Gibli) oli kisaturistina ja suhtautui jo vähän maltillisemmin mielestään potentiaalisiin ystäviin (kaikki ihmiset ja koirat).

Kisapaikalla viihtyy myös kyyt, näin yhden elävän ja yhden kuolleen. Hyvin ne maastoutuvat maisemaan. Ehkä tulee liikuttua niiden lähellä paljon useammin kuin ikinä luulisi? En toivo kyyn puremaa, mutta kyllähän ne Suomen luontoon kuuluvat. Aika kiva oli seurata järjestäneen seuran kiihkotonta suhtautumista sahalaitaisiin asuinkumppaneihinsa.

Pujottele sinä Lysti, minä katselen maisemia. Kuva muutaman viikon takaa, (c) Havo.

N. 30-40-senttinen luikero, kuvaaja ei uskaltanut likemmäs.

Jälki ja ulkoilua

Korva tuntuu paremmalta eikä ole enää koko ajan lukossa.

Ajoin auton metsän laitaan. Salainen vahvistukseni teki Giblille jäljen. Jäljellä oli mutkaisuutta ja yksi 90 asteen kulma. Ruokaa oli huomattavasti vähemmän kuin ennen, välillä monta metriä tyhjää. Hirmuinen hinku oli pennulla jäljen ajamiseen, odotin sen rauhoittumisen ennen kuin pääsi hommiin. Se ajoi pitkät pätkät tosi hyvin, syvällä nenällä ja maltilla. Jälkeä kannattaa taas vaikeuttaa, muuttaa alustaa ja antaa sen vanhentua pidempään.

Gibliä voi kohta kutsua sisäsiistiksi. En ole tällä viikolla tainnut siivota yhtään vahinkoa. 

Giblin paino ja kuvia

Gibli on nyt 19 viikkoa ja painoi tänään keskustan M&M:ssa 12,9 kg. Lykky painoi 18-viikkoisena 16 kg.

Tautini on jalostunut korvatulehdukseksi ja nautin antibioottia. Jos ei lasketa minitottistelua, ei olla tehty mitään. En jaksa. Yskittää ja henki loppuu.

Ajoin auton metsän laitaan ja annoin Giblin juosta. Otin kuvia. 

Tuli aina kutsumatta luokse. :)

Söpöstelyä. Valitettavasti sydän jää valjaiden alle.

Lysti nauttii pihanurmesta.

Flunssaaa

On viikko mennyt sairastaessa. Yhden jäljen tein pennulle (siinä voi kävellä hitaasti eikä tarvitse puhua). Se oli varmaan 150 m pitkä ja siinä oli kaarroksia. Nameja oli paljon harvemmassa kuin aiemmin, enimmäkseen 3-6 askeleen välein. Alustan veikkaan olleen haastava, koska ruohikolla oli pahimmillaan 1-2 cm vettä eli tavallaan jälki oli ruohottuneessa jättilammikossa. Yhdessä kohtaa pentu pyöri ja etsi jälkeä, löysi sen uudelleen. Jäljen loppumisen jälkeen palkkasin sen taskustani. Pentu löysi jäljeltäpoistumisjälkeni ja olisi halunnut nuuskutella autolle sitä pitkin. Vedin sen pois ja sanoin, että riittää jo, ihan kiltisti. En tiedä, pilasinko hyvän jälkikoiran. Lystin löysi jälkitarkastuksessa 6 ruokapalaa.

Tänään oli omissa kisoissa sekä rotumestikset että piirinmestaruus, kahden jälkimmäisen radan tulos ratkaisi molemmat. Jätin ensimmäisen radan menemättä ja osallistuin vain näille kahdelle. Ekalla Lysti teki vitosen puomin alastulolta. Pientä lenkkiä tuli myös A:n jälkeen, kun koira piti saada hypyltä oikeaan putkensuuhun. Sain Lystin valsilla käännettyä. Muuten menikin ihan suunnitellusti. Happi loppui rykäisyn jälkeen.

Toinen rata oli varsin suoraviivainen hyppäri. Keppejä mietin eniten. Heti alkukaarrosten jälkeen oli 4 hypyn "suora", jonka jälkeen käännös putkeen. Jäin jälkeen, Lysti vilkaisi ja oikaisi jo 3. hypyn jälkeen putkeen. Se oli hylkäys sitten. Hölkötin siitä suoraan maaliin ja lähdin kotiin jatkamaan lepäämistä.

Loukkaantumiskysely ja muutakin sairastamista

Julkaisin nyt agilitykoirien loukkaantumiskyselyn. Se löytyy täältä. Tietoa kerätään 1.1.14-31.12.2017, jotta saadaan mahdollisimman paljon materiaalia. Tarkoitus on löytää riskin paikkoja. Kyselyä saa täyttää ja sivustoa jakaa. Ilahtuisin avustanne!

***

Sairastuin kunnon flunssaan ja olen edelleen toipilas. Koirien liikunta on rajoittunut lyhyisiin pissalenkkeihin etupihalle. Mitään muutakaan ei olla tehty. Siinä on tekemiset vähissä, kun ei kärsi niellä, puhua eikä hengittää.

Pentu on ottanut harppauksen sisäsiisteydessä. Pissoja tulee max 1/vrk sisälle. Yöt pentu on kuiva. Edestä kaikki pikkuhampaat ovat lähteneet. Seuraavaksi odottelen kulmureiden lähtemistä.

Jälellä

Metsälenkin yhteydessä tehtiin jälki Giblille. Jälki oli noin 60 metriä pitkä. Alusta vaihteli ruohikosta paksuun sammaleeseen. Henk.koht. koutsini neuvot:

• Vaadi vaan rauhoittuminen/istuminen ennen jäljestystä. Näin teinkin.
• Vein Giblin sivulta jäljelle, jotta se sai itse sen poimia. Hyvin poimikin.
• Namit voivat olla pienempiä.
• Niitä ei tarvitse olla enää niin tiuhaan, lisäävät turhaan kiihkoakin.
• Jälki voi olla pidempi ja se voi kiemurrella enemmän.
• Ota pidempi liina, jonka kanssa pystyy säätelemään ohjaajan painetta, sellainen onkin komerossa. Samalla koira oppii ehdollistumaan jäljestämiseen, kun välineet vaihtuvat.
• Lopussa kannattaa palkata esim. omasta taskusta, jotta taaskaan vauhti ja kiihko ei syö jäljestämisen tarkkuutta, kun koira ei kiirehdi lopussa olevalle potille.
• Gibli sai kehuja nenänsä käyttämisestä ja keskittymiskyvystään. Aiemminhan sitä ei haitannut autoilijat tai pyöräilijät, nyt sitä ei haitannut meidän perässä tullut koutsi ja into pinkeänä tullut Lysti, joka siivosi jäljeltä 2 jäänyttä makkaranpalasta.

Kotona treenasin taas irrotuksia ja kapulan pitämistä. Lykky ja Lysti oppivat sen aikoinaan tosi helposti, tämä nykyinen on sitkeämpi tapaus. Harmi, etten silloin laittanut ylös, miten sen opetin.

...tuttaa. Flunssa tulossa. Nyt kurkku turpeessa ja henkeä ahdistaa. Tämä pahenee vielä.

Tottista ja rauhoittumista

Kävin tänään hallilla molempien koirien kanssa.

Giblin kanssa tottistelin toko-hallin puolella. Teetin seuruumista, istumista, maahanmenoa ja uutena aktiivisemmin luoksetuloa. Sitten taas rauhoittelin pennun. Lystiä palkkasin ruualla madalletun puomin alastulolle. En muistanut, että se käsiteltiin eilen. Ei se tosin riehunutkaan.

Kotona pelasin pennun kanssa kahden lelun leikkiä. Toinen oli kapula, toinen narupallo.

Agilitya, rauhoittumista ja fysioterapeutti

Eilen olin Lystin kanssa Koskelman Riinan agilitykoulutuksessa. Lysti haki hienosti takaakierrot, juoksi hyvin putkesta putkeen, löysi pimeän putkikulman, meni slalomin lähes automaattisesti jne. Puomin alastulolta se hyppäsi useamman kerrankin liian aikaisin. Olin katsovinani, että tassu osuu, muttei osunutkaan. Niitä pitää tehdä tarkemmin katseen kanssa.

Gibli kävi ekan kerran hallissa, missä oli 1-2 ihmistä Riinan lisäksi. Koira juoksi hallissa riemuissaan irti päästyään ja kohdisti huomionsa ihmisiin. Keskittymisestä ei tullut yhtään mitään. Lopulta treenattiin pelkkää nakeista luopumista ja siitä palkkaamisesta.

Tänään kävin hallilla uudelleen. Jatkoin rauhoittumisharjoituksia. Juuri, kun olin saanut pennun pitkäkseen ja rauhoittumaan, ovesta käveli sisään seurakaveri, jolloin pentu sai hirmuisen tutustumishepulin. Sain sen lopulta uudelleen rauhoittumaan ja hyvässä järjestyksessä käveltiin hallilta pois.

Punnitsin pennun tänään, paino oli 11,5 kg. Vaaka oli eri kuin aiemmin. Silti se näytti siis vain 0,5 kiloa enemmän kuin eläinlääkärissä 28.8. 

Pauliina Havon ottama kuva Lystistä 3.9.

Tänään Lysti sai fysioterapiaa. Sillä oli normaalit jumipaikkansa lapojen välissä ja ristiselässä, mutta lievemmät kuin viimeksi. Jumitukset aukenivat käsittelyllä.

Vähän liian vaikee

Tänään otin yhden ylityötunnin pois ja tein Giblille jäljen isolle nurmialueelle intoa puhkuen. Koska jäljestys näytti maanantaina niin helpolta, tein kaksi kulmaa ja pidensin jälkeä 85 metriin. Kannattaisi merkata se jälki jotenkin, koska unohdin itse ensimmäisen kulman ja ihmettelin, miksi koira lähti 90 astetta sivuun. Pysähdyin ja pian pysähtyi pentukin hölmistyneenä hihnan mitan loppuessa. Tarjoilin sille aiemman suoran jatkoa, jolloin se aikansa etsittyään kävi maihin eteeni minua katsomaan. Sitten tajusin, että pentu oli mennyt oikein. Vähän aikaa etsittiin jäljen päätä ja kun se löytyi, pentu veti vähän. En raaskinut moittia sitä vetämisestä, mutta jälkikäteen harmittaa, "siihen se löysällä liinalla jäljestys meni". Silti pidän voittona, että pentu löysi jäljen uudelleen, meni seuraavan kulmankin moitteetta ja uutterasti nuuskutteli jäljen loppuun saakka. 

Lysti sai taas putsata jäljet ja löysi tällä kertaa ehkä 8 nappulaa. Se nauttii tarkistamisesta.

Sitten tottistelin Giblin kanssa: namitusseuraamista, sivulletuloa, istumista, maihinmenoa, luoksetuloa. Toiseksi suurin anti oli ehkä pirteä luoksetulo x 2, ei siis eteen, mutta yleensä luokse. Parasta oli lopussa leikissä edistyminen. Tuo pentuhan tykkää leikkiä itsekseen. Kun se saa lelun, se juoksee ympäriinsä, korkeintaan hivottelee minua. Nyt päätin olla huomioimatta koko pentua, kunnes se joutuu suorastaan tyrkyttämään seuraansa ja leluaan. Ei siinä kauan mennyt, kun se tuli luo lelu suussaan. Se sai palkaksi leikitystä ja taas laskin sen juoksemaan. Kohta kuvio toistui, ja aina uudelleen. Yhdistin tähän lopulta lelun irrotuksia. Nekin onnistuivat hyvin. Palkaksi heitin lelun saalistettavaksi.

Lisään vielä tähän loppuun, että pentu on nyt vaihtanut pikkuiset etuhampaansa.

Pentuhommia

Eilen suoritin pennun kanssa ensimmäiset hyppytekniikkatreenit. Hypyt koostuivat kahdesta pitkittäin makaavasta lumilapiosta ja yhdestä haravasta. Puin pennulle valjaat ja vein pihanurmelle. Vein nakin palasen astiaan kahden lapionvarren toiselle puolelle. Pentu oletti, että nyt jäljestetään ja sanotaanko kauniisti, että meni tovi, että sain sen kuonon irti nurmikon tyvestä. Sitten yritin sitä istuttaa ja lopulta onnistuin ruuan kanssa. Ensimmäinen "hyppysarja" sujui maata haistellen. Kaksi seuraavaa muistutti hyppelyä, joten lisäsin vaikeusastetta eli haravan. Sen kanssa saatiin kiva hyppysarja ja tappohyppy ruokakippoon. Tällaisia pentutreenejä tehdään 1-2 per kuukausi eli seuraavat ovat odotettavissa parin viikon kuluttua.

Töiden jälkeen tein 70 metrin mittaisen jäljen kevyen liikenteen väylän ja autotien väliselle nurmikolle. Nameja oli 1-4 askeleen välein. Pentu teki hyvää työtä eikä välittänyt ohi ajavista autoista tuon taivaallista. Lysti tarkasti jäljen ja löysi siltä 1-2 nakin palasta eli pentu teki minulle riittävän tarkkaa työtä.

Eilen jatkettiin uusille metsäpoluille, joilla vierähti kuulaassa syysilmassa mukavasti aikaa. Tänään jatkoimme samoilla metsäpoluilla. Pentu tulee luokse kutsusta kivasti. Lystiä ei tarvitse kutsuakaan.

Lysti osui Pauliina Havon kameran eteen viikonloppuna molempina päivinä. Tässä ensimmäinen kattaus hienoja kuvia:

"Nyt Lysti, hetki vielä!" Huom. sormiote.

Korvat luimussa ei oma haukku kuulu niin pahasti.

"Pidä se rima ja käänny, kiltti koira."

Paluu

Tänään olin Lystin kanssa kisaamassa - harvinainen kahden kisan viikonloppu. Kisoja oli "lähellä". Radat olivat Pohjasen käsialaa. Saatiin mennä erilaisia käännöksiä ja hankalia linjoja.

Eka rata oli kansainvälinen agilityrata. Kaikkien vääntöjen ja haltuunottojen jälkeen tuuletin maalissa nollaa. Vitonen oli saatu jostakin, ehkä kontaktilta. Minulle se oli nollarata ja Lysti oli super ja sai sen myös tuta nahoissaan. Tosin palkka oli surkea, koska unohdin pilkotut herkut jääkaappiin. Onneksi pennun nappulat kelpasivat. Oltiin kolmansia. Ajassa voitettiin kisat voittanut venäläisen bc 3 sekunnilla. Että kun tässä ajoittain miettii, miten kauan kisaan ikääntyvän koiran kanssa, niin ei Lystiä eilinen hyydyttänyt. 

Toisellakaan radalla ei paljon tuloksilla juhlittu. Kaikkien ansapaikkojen jälkeen oltiin lopulta nollalla loppusuoran alussa, kun en muistanut, kummalta puolelta piti hypätä putken jälkeinen pitkittäinen hyppy. Ohjasin väärin. Voi ..lvetin ..lvetti. Hylkäys siis.

Kolmannella radalla Lysti tiputti riman. Se oli kohdassa, missä keinun jälkeen oli kiirehdittävä ja hyppy tuli tosi sivuun. Sen jälkeen Tikkinen hyppäsi A:n alastulolta liian ylhäältä ja toisti saman puomilla. Otin puomin uusiksi ja hylkäys se sekin sitten oli.

Lystin hyväksi täytyy sanoa, että se on vallan mainio ohjattava ja yhteenkuuluvuuden tunne sen kanssa on jotakin sellaista, mitä on vaikea edes selittää. 

Giblikki oli matkassa ja yritin totutella sitä vain hengailemaan. Pentuparan koko takaosa heilui, kun se olisi halunnut moikata ihmisiä (ja kiivetä heidän niskaansa). Vieraille koirille se esitti leikkiniiauksia. Kyllä se lopulta rauhoittuikin ja kävi hetkittäin makaamaan jalkoihini.

Noin muuten pennun elämään on kuulunut jäljestys. Perjantaina tein jo "ennätyspitkän" 50 metrin jäljen ja jätin osalta askelmia ruuan pois. Lysti ajoi jäljen Giblin jäljiltä ja löysi 4 ruokapalaa. Lysti olisi ollut ihan hyvä jälkikoira, jos sen hermot olisivat olleet paremmat. Muuten on jatkettu tottistelua. Käytän pentua useammin yksin kävelyllä, jotta oppii yksin kohtaamaan maailman. Jostakin syystä vakaa Lysti ajattelee pennun seurassa ollessaan muista koirista tuhmia häntä pystyssä ja pörhöllään enkä halua pennun imitoivan.

Katsoin vanhaa talteen otettua blogia. Siltä varalta, että jollakin on nyt arka koira, tässä tulee toivottavasti lohtua. Nämä tekstit ovat huhtikuulta 2009:

Huh

Blaah (loput otsikosta sensuroitu)

@ lysti Luokassa Treenit / Muokkaa / Ei kommentteja »

Ei varmaan kannattisi kirjoittaa mitään tällaisessa mielentilassa. Oli agilityn alkeiskurssin eka kerta ja syvältä - meni juuri niin kuin ennustinkin.

Estehyppy sujui innolla. Lysti jopa hyppäsi ees-taas oma-aloitteisesti, mikä ei agilityssä ole suotavaa. Laskin sen irti lisähyppyjä varten ja do-joing - koira juoksi patukka suussaan kentän laidalle lumivallin päälle ja oli hippaleikkiä aloittamassa. Juoksin yhden pakettiauton taakse piiloon, koiralle tuli hätä, juoksi luokse ja antautui kiinni. 

Sitten OLISI PITÄNYT mennä putkeen. Kaikki muut koirat menivätkin, paitsi Lysti. Ensin opettaja yritti saada sitä putkeen vetämällä, minä houkuttimena putken toisessa päässä. Sanoin, ettei se noin mene. (Kokemukseni perusteella Lystiin tepsii aika, herkut ja patukkaleikki.) Ystävällinen Riitta antoi meille possun sydämen paloja, joita Lysti lopulta rohkeni syömään putken vierestä ja 5 cm suuaukon sisäpuolelta. Sain sympatiaa ja kannustusta ohjaajilta, muitakin arkoja koiria on koulutettu. (Toim. huom. Lystiä ei saatu putkeen tuolla kerralla.)

Itse kyllä mietin, että on p…seestä omistaa paranoidinen koira, joka ennakkoasetuksena pelkää kaikkea. En tiedä, onko meidän agilityharrastuksessa mitään järkeä. Ehkä se menee juuri kuten uumoilinkin, meillä menee aina se varsinainen treenikerta siihen, että yritän saada Lystin 5 m lähemmäs estettä. Seuraavalla kerralla muitten siirryttyä seur. esteeseen, me jo kosketetaan edellisen kerran estettä. Voin jo nyt ennustaa loistavan tulevaisuuden A-esteen, puomin ja keinun kanssa. Kai jatkan niin kauan kuin koira ei näytä kärsivän, edistyy ja nauttii rohkaistuttuaan (kuten ne estehypyt). Tottelevaisuus on sitten varmaan ainut laji, mihin koira pystyy (?). Ja nimenomaan koiraa ottaessamme halusimme harrastuskoiran, emmekä arkalaista. Ja tässä sitä ollaan naimisissa säikyn luimuhännän kanssa. 

Lohtua

@ lysti Luokassa Treenit / Muokkaa / Ei kommentteja »

Illalla ja yöllä mietin pitkään Lysti-parkaa. Se eläisi villinä arokoirana luultavasti pitkän elämän. Odottaisi pusikossa, että muu lauma etenee ja luikkisi perässä toisten varmistamaa tietä. 

Huonosti nukutun yön jälkeen ajoin toiselle paikkakunnalle koulutukseen. Paluumatkalla oli oiva tilaisuus hakea lohtua. Soitin “tutorilleni” Maijalle, joka kertoi omista koirakokemuksistaan. Hän sai toivo-tankkini täyttymään. Illalla kävin Lystin kanssa metsälenkillä. Siinä ohessa otin muutaman tännetulon ja seuraamista. Kivasti meni hurtta. Eikä se tottelevaisuuskaan huono homma olisi. Mutten vielä luovuta agilityssakaan.

Tavoitteena on loppuviikosta käydä kotikentällä, koska tämän päivän treenit jäivät väliin työreissun takia. Viikonloppuna on agilityn pentukurssin loppu, kuikuillaan siinä sivussa esteitä seuraavaa alkeiskurssikertaa varten.

21

Melkoranta

- Kriih, swiih... Mikä ihme tätä mikkiä vaivaa? Ai jaa, oho, olisit heti sanonut. No hyvää iltapäivää täältä Kouvolasta hyvät kuulijat. Täällä on Melkoranta äänessä. Täällä on juuri alkamassa kolmosluokan agilitykilpailut. Ensimmäisenä mennään hyppyrata. Tuomarina häärii Lahikainen ja paikalla on Lysti ohjastajansa kanssa. He lähtevät jo toisena. 

- Rataantutustuminen on päättynyt ja ensimmäinen koirakko tulikin jo maaliin. Nyt lähtöön astelee Lysti ja ohjaajansa. Lysti jää istumaan. Se otetaan vähän lentävällä lähdöllä mukaan ja heti toisen esteen takaakiertoon. Takana on putki, mutta se ei Lystiä kiinnosta. Siitä kepeille ja Lysti pujottelee hyvin. Ohjaaja erkanee, ohjaa seuraavan hypyn yli ja seuraavan takaakierron ottaa päällejuoksulla ja persjätöllä. Siitä irrotaan pituudelle ja hypylle ja ohjaaja lähettää Lystin putken päähän. Sinne vanhastaan putkihullu Lysti uppoaa. Ohjastaja vaihtaa puolta, ohjaa kisakaverinsa hypyn kautta takaakiertoon, tekee taas päällejuoksu-persjätön ja tuikkaa koiran putkeen. Seuraavan hypyn jälkeen kaarros venyy ja venyy, mutta ohjaaja saa koiran ohjaukseen. Näyttipä hän huonosti koiralle käännöstä ennakkoon! Seuraavalta hypyltä 180 asteen käännös putkeen ja hyvin sujuu. Hyppy, 180 astetta taasen ja maaliin. Se on nolla! Kerrassaan mainiota. 

- Nyt minulla on vieressä Lystin ohjaaja. Miltä tuntuu?

- No hyvältä nolla tietysti tuntuu. Lysti kesti hienosti kepeillä erkaantumiseni. Lopun monen metrin turha kierros harmittaa, se maksaa ajassa. Lysti oli kyllä mainio.

- Te olitte kuitenkin kolmansia, mitä siitä tuumaat?

- Oho, yllättävän korkealla. Kiva on päästä palkintopallille.

- Tästä klikkaamalla nettikuulijamme voivat katsoa radan uudelleen: 

- Nyt on alkamassa agilityrata. Lysti onkin jo startissa. Ensimmäinen hyppy näiinnn, sitten rengas, miltä käännös u-putkeen. Ei ongelmia. Siitä puomille, hieno ylösmeno, mutta onpa alastulo nyt hilkulla ja koira vielä haukkuu. Lystillä on nyt melkoinen meininki. Siitä hypyn ja okserin kautta u-putken epäloogiseen päähän, hyvin sujuu. Sitten keinulle ja seuraava hyppy kierrätetään, nyt taitaa tippua rimakin. Takaakierto ja seuraava slalomin tapainen, siitä hyppy ja A:lle ja voi sentään! Lysti hyppää kontaktin yläpuolelta, taas oikein haukahtaa innosta mennessään ja uppoaa putkeen. Kuulostaa siltä kuin ohjaajansa kiroaisikin. Siitä pari hyppyä ja kepeille, tämä sujuu. Keppien jälkeen valssi ja hyppy, ja seuraavakin hyppy, jonka taakse Lysti ajautuu ja se on hylkäys. On jo ohjaajan ote herpaantunut. Vielä maalihyppy ja hylätty rata on viimeistelty.

- Miltä nyt tuntuu?

- No, olisi pitänyt keskeyttää rata jo puomille. Seuraavalle radalle ei ole muuta tavoitetta, kun pitää kontaktit kunnossa.

- Ja näin alkaa päivän urakka lähestyä loppuaan. Kilpailijoita odottaa agilityrata ja Lysti käskytetään lähtöön maahan. Siitä lähdetään vinottain kaksi ensimmäistä estettä, kolmas takaakierto. Siitä putkeen, hyppyyn A:n taakse ja tiukka käännös u-putken epäloogiseen päähän. Sujuu. A:lle ja kuuletteko mitä ohjaaja huutaa?! Nyt otat sen kontaktin! Ja Lysti ottaa. Siitä koira lähetetään u-putken pään ohi kepeille ja nyt näyttää hyvältä. Siitä u-putkeen, hyppy ja okseri, jolta käännös keinulle. Ohjaaja pitää kontakteista kiinni ja niin pitää Lystikin. Siitä putkeen ja putken jälkeen pitkittäinen hyppy ja kolmen hypyn slalomin omainen sarja. Se ohjataan taaksetyöntönä ja päällejuoksuna, seuraava suoraan ohjaten, sitten valssilla, käännös, puomille, rengas ja maalihyppy. Ja se on taas nolla! 

Ohjaaja häipyikin Lystinsä kanssa kävelylle. Nyt kuulutetaan tulokset ennen palkintojenjakoa. Lysti voitti tämän radan. Ohjaaja pörröttää koiraansa. 

- Miltä tuntuu?

- Hienolta, ihan tässä liikuttuu. Miun Mössykkäin. En tiennyt yhtään, paljonko muut tekivät nollia. Lystihän ei ole enää mikään nuori tyttö ja näyttää paranevan kokemuksen karttuessa. Oppii vissiin lukemaan ajatuksiani.

- Mitä seuraavaksi? 

- Kisaamista jatketaan  ja tuon pennun kanssa opetellaan elämistä.

- Onnea vielä! Onko biisitoiveita?

- Aina! Tällä fiiliksellä tankkaa pitkäksi aikaa. Eniten olen iloinen siitä, että ennen viimeisintä rataa oli taas "minusta ei ole mihinkään" -olo ja "nyt olisi syytä onnistua" -olo, mutta sain ne käännettyä just parhain päin. Tässä Musiikkia.