Vedin taasen treenit. Ennen sitä käytin Gibliä kentällä. Se oppi siivekkeen kiertämisestä, että jos ottaa suuhunsa pakasterasian, rallattelee sen kanssa ympäri kenttää, pureskelee sitä tarpeeksi ja saa kannen irrotettua, voi syödä ruokaa kentältä. Seuraavaksi voi juosta omistajansa treenikaverin syliin tarjoamaan pusuja ja kaulaan kiipeämistä ja katsella sieltä ohjaajaansa silmänvalkuaiset vilkkuen. Luoksetulossa se jatkoi ohi. Tämän opetussession jälkeen vein Gilberttiinin autoonsa.
Päiväruokansa pentu sai tottistellen ja kosketusalustaan täpäten.
Treenautin rataa, jota olen treenannut Lykyn kanssa 4 vuotta sitten. Otin ryhmän opetuksen jälkeen Lystin kokeiluun. Koiruli teki kahdesti nollan. Lisäksi se teki tiukkoja käännöksiä. Kokeilin kepeille vaihtoehtoista lähetystä, jonka tiesin etukäteen huonoksi. Ei se toiminutkaan. Samoin kokeiltu kireän oloinen taaksetyöntö alussa oli huono. No, tiedänpä, että jos joku tuntuu etukäteen huonolta, se todennäköisesti on sitä.
Kuvittelin treenin jälkeen, millaista olisi ollut mennä taas Lykyllä. (Ikävä.)
Treenien jälkeen ostin valkeaa seinätasoitetta. Yhä kauheammaksi muuttuva (malinois ei ilmeisesti oikeasti voi olla kiva) Gibli on syönyt seinää siitä kohtaa, mihin Lykyn ruokakippo aikoinaan osui. Lykky söi niin ahnaasti, että metallinen kipon reuna teki kolon maaliin ja kipsiseinään. Ilmeisesti siinä oli myös ruuan tuoksua, koska Gibli on ahkeroinut päästäkseen kipsilevyn taakse. Mutta häh-hää, nyt on tasoite kuivumassa 3 x 10 cm kokoisessa pienessä kolosessa. Mutta osasi se Lystikin aikoinaan:
 |
| Tämä projekti syveni lopulta metalliin saakka. Huom. myös listojen karkeahionta. |
 |
| Imurin loppu ja hämmästynyt koira (veikkaan, että myös ylpeä) |
 |
| Kävelykengän tuunaus lipokkaaksi a'la Lysti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti