Eka virallinen rokotus

Vein Giblin ekaan viralliseen rokotukseen. Pentu painoi 8,5 kg. Lykky painoi samanikäisenä 9,6 kg. Eläinlääkärillä ei ollut kiire, joten hän tutkiskeli Gibliä rauhassa ja Gibli oli nätisti. Hän suositteli erilaisia harjoituksia, mm. korvien "puhdistamista" vaikka pumpulilla, jotta koira tottuu sellaiseenkin käsittelyyn. Jos isommalla koiralla on korvissa jotakin eikä se anna niihin koskea, niin niissä on sitten tutkimista ja hoitamista. Lykyllä ei tainnut korvissa ikinä mitään olla. Lystillä on joskus ollut "pöppö korvassa", kävellyt pää vinossa ja ravistellut. Silloin se oikein tulee luokse, että "raplaa korvani puhtaaksi". Sillä se onkin tullut kuntoon.

Tänään taas vähän tottistelin Giblin kanssa. Sitten kävimme metsäreissulla. Eilen Giblin liikunta jäi varsin vähiin, koska oli vain kisaturisti. Nyt metsässä pentu kirmaili, nautti vauhdista ja kroppansa haastamisesta. Se löytää ja syö metsämansikat, nyt on oppinut poimimaan myös mustikoita. Lysti on niiden syömisessä jo vanha konkari.

Jotakin pientä joka radalla

Olin Lystin kanssa kisoissa paikkakunnalla, jossa en ole ikinä saanut nollaa. En saanut nytkään. Radoissa ei ollut vikaa, meissä oli.

Ekalla agilityradalla Lysti ei hypännytkään takaakiertohyppyä, vaan haki seuraavan hypyn kauempaa. Hylkäys siitä. Kontaktit ja pujottelu menivät virheittä.

Toisella radalla, hyppärillä, se tiputti tokan riman. Muita virheitä ei tullut.

Kolmannella radalla, hyppärillä, se aloitti kepit hyvin, mutta tuli pois toisesta välistä, siitä vitonen. 

Huomaa, että ollaan pidelty tassuja koko kesä. Ei ole mitään tuntumaa eikä rytmiä koko kisaamiseen.

Gibli oli mukana kisaturistina.  Teetin sille pentujuttuja nameilla parkkipaikalla. Hyvin se keskittyy. 

Lämpöä oli virallisesti 24 astetta ja aurinko paistoi miltei koko ajan. Oli kesän lämpimin päivä. Koirille oli juotavaksi keitetyn lihan lientä. Koiranpennuilla menee vissiin suora putki mahan läpi. Kun sellainen juo 3 dl, se hetken päästä pissii saman verran.

Hellettä odotellessa

Tällä viikolla olen odotellut luvattuja helteitä, mutta taisivat mennä ohi. Tänään klo 18 lämpötila kävi 19,7 asteessa ja sehän tuntui auringossa jo lämpimältä. 

Olemme käyneet metsäkävelyillä ja syöneet mustikoita. Pentu ui noin metrin, kun nostin sen veteen. Ei se hätääntynyt, muttei hinkunut järveen uudelleen. Ei mulla ollut leluakaan. Lysti ui siitäkin edestä. Kaupungilla on käyty kävelyllä pennun kanssa kahdestaan. Istumisia, maahanmenoja ja uutena myös seuruuttamista on aloitettu. Sylkkärit etenevät. Tikaskavaletteja pentu menee oma-aloitteisesti. Pesuvadilla ja tasapainolaudalla se taiteilee hyvin, olen aloittanut siinä etuosaympärikäännöstä. Jälkeä treenattiin myös. Tänään kampasin pennun ensimmäisen kerran. Se tykkäsi eikä siinä ollut mitään kampaamista. Turkki on hyvin ohut. Molemmat korvat ovat taas pystyssä.

Olen paljon pohtinut pennun ja Lystin suhdetta. Pentu kärttää Lystiltä leikkiä suht röyhkeästi. Asetuin Lystin puolelle ja asetin pennulle selkeät rajat. Se jätti härkkimisen. 

Tänään vedin taas treenit. Ennen niiden aloitusta tottistelin Giblin kanssa kentällä, teetin luoksetuloja ja sylkkäreitä. Se innostui makupaloista hyvin. 

Treenin jälkeen menin radan Lystin kanssa. Se teki nollaa heti aluksi, itse erehdyin ihan lopussa esteestä. Toisella yrityksellä se käännähti pituudelta kesken pois. Lopussa mentiin rata nollalla läpi. Siinä oli hankala keppikulma, käännöksiä kontakteilta, putken leijeröinti ja pimeä putkikulma, pituus "tyhjään", käännös putken edessä ja putki-kontakti-erottelu. Lysti ohjautui todella ihanasti.

Perutut kisat ja mietintää

Lystin tassu ei ehtinyt toipua, joten viikonlopun molemmat kisapäivät oli peruttava. Jos tassu poksahtaa, tiedänpä jatkossakin, että ainakin 5 päivää menee, jotta se on kisakunnossa. Tänään koira kärsi kävellä pehmeällä alustalla, mutta kivituhka/-murske ja kisakaarrokset olisivat olleet liikaa.

Gibli sai perjantaina Canexin seuraavaa rokotusta varten. Eilen se ripuloi muutamaan otteeseen, muuten oli pirteä ja hyväkuntoinen. Positiivistä on se, että kerran ennen hätää se pyysi ulos ja ymmärsin pyyntönsä. Ehdin miettiä, onko se saanut sienimyrkytyksen (söi ruohikolta pienen sienen lakin (ei seitikkiä tai kärpässientä)) tai saanut parvon, mutta tämän päivän normaalivoinnin ja -kakan perusteella pidän ripulointia matolääkkeen aiheuttamana.

Kun kisaviikonlopusta tuli nysväviikonloppu, olen ehtinyt haikeana mietiskellä. Gibliä katsellessani olen miettinyt Lykkyä. Minulla on ikävä sitä koiraa. Ikävää lievittää, että Giblillä on saman muotoiset varpaat kuin Lykyllä oli. Mutta siihen mietiskelyyn: Lykyn saalisvietti syttyi suurin piirtein 7,5-viikkoisena, jolloin se alkoi jahdata autoista lähtien kaikkea liikahtavaa tai liikkuvaa, mm. sälekaihtimia, takan luukkua, pakastimen vetolaatikoita jne. Muistan kasvattajan naurahtaneen minun saaneen pentueen saalisviettisimmän koiran. Iso osa Lykyn kanssa elämistä olikin saada sen räjähtävä saalisvietti hanskaan, jossa jotenkin onnistuinkin. Silti koira ajoittain auton ohittaessa heilautti häntäänsä saalisvietin syttymisen merkiksi tai syöksähti kadulla liikahtaneen puunlehden perään. Kisaympäristö oli vielä hirveämpi, täynnä juoksevia, leikkiviä, vinkulelua vinguttavia tai rähiseviä koiria. Lykyn pää ja kroppa paloi saalistamaan, mutta ei voinut tai saanut. Saalistamisen päätarkoitus kun Lykylläkin oli puru, ravistus ja rauha (kuollut saalis suussa, mihin ei onneksi ikinä päädytty). Miten kovassa stressissä se joutuikaan elämään. Ei ihme, että se ei kestänyt. Lykky-paran paikka olisi ollut rajavartiolaitoksen koirana korvessa jonkin yksinäisen erämiehen luona, missä se olisi saanut maata samassa makuupussissa, jäljestää rajan ylittäjiä ja puraista ilkeimpiä kankusta.

Lykyn kanssa pentuna kaupungilla sosiaalistaminen meni siihen, että sitä piti kieltää autoja jahtaamasta ja lopettaa "sosiaalistaminen" siihen. Kävin tänään Giblin kanssa keskustassa. Gibli ei (ainakaan toistaiseksi) saalista autoja. Aluksi se katseli autoja ja ihmisiä, piippasi ja pyrki syliini. Nopsaan se alkoi katsella ympäristön tapahtumia ja pian tepsutti häntä pystyssä kuin mikäkin kaupunkikoira. Se tekee tuota uusia asioita kohdatessaan, saattaa piipata pari kertaa ja pyrkiä syliin, on hämillään, muttei paniikissa. Kun se on hetken tankannut syliäni tai jalkojeni läheisyyttä, se rohkaistuu ja tepsuttaa tottuneen oloisesti. Käydään kaupungilla huomenna uudelleen, jotta se vahvistuu. Ai niin, kirkkopuiston nurmikolla teetin muutaman sylkkärin, nyt se ampui nakin palasen perään vauhdilla ja unohti nakin vuoksi kaikki kaupunkihäiriöt. Se on nopsa oppimaan.

Vein pesulaan Lykyn pissimän maton, joka oli unohtunut esipesuni jäljiltä pojan huoneeseen. Sanoin varsin tutuksi käyneelle pesulan tädille, että nyt näitä mattoja alkaa taas tulla, kun talossa on uusi pentu. Hän kysyi, mitä edelliselle kävi. En paljastanut, että "tapoin sen, otin tilalle uuden". Sanoin, että meillä on kaksi koiraa.

Haikeuskuva Giblin kanssa :"Sinä olet rakas, mutta se ei poista Lykyn ikävää."

Pentuagilitya

Lystin tassu toipuu edelleen.

Otin Giblin mukaani hallille ja Lystin autoon seuramieheksi, jotta ei raplaa tassuaan yksin kotona ollessaan. Tehtiin ensin luoksetuloja, kaveri piti kiinni ja minulla oli ruokapalkka. Seuraavaksi tehtiin alustalle menoa. Sitten vaihdettiin ruokapalkka saalispalkkaan, sujuivat heti. Lopuksi teetin namilla kaksi sylikäännöstä per puoli. Siinä sitä sitten olikin. :)

Tuli motivaatiota opettaa paikallaan pysyminen. 

Pääsin kokeilemaan eilistä koulutusrataa nopealla bc:lla, jota ohjataan ääneti. Pääsin siksi vähän Lykky-tunnelmiin. Bc itse oli tosi makea menemään. Kuin olisin ohjannut pumpulia.

Illalla Gibli sai matolääkkeen 12-viikkoisrokotusta silmällä pitäen. Lisäksi se sai taiteilla tasapainolaudan ja pesuvadin päällä. Harjoittelimme myös paikoillaan pysymistä. Se onnistuu paremmin istuen. Lysti oli kaverina, näytti maahanmenoa ja lassieta (= nostaa tassunsa nätisti). 

Metsässä ja ihmisten ilmoilla

Aamulla Lystin tassu näytti yllättävän kuivalta. Tässähän on saumaa, että päästäisiin sittenkin starttaamaan kisoissa viikonloppuna. 

Sateiseksi povattu sää muuttui puoliaurinkoiseksi. Kävimme metsässä syömässä mustikoita, Lysti, pentu ja minä. Molemmat ahmivat myös metsämansikoita, jos kohdalle sattuu. Pentu löysi kiven, jolla se ilolla taiteili.

Pentu herättää viideltä asioilleen, jos vaan herään. Välillä nukahdan sen jälkeen uudelleen, välillä en. Tällöin ovat nokoset paikallaan. Herättyäni näytän ilmeisesti kummitukselta.

Pentu järkyttyi niin pahasti, että oli loppupäivän puolipystykorva.

Illemmalla kävimme katsomassa agilitykoulutusta. Gibli tapasi ihmisiä, leikki aikansa tutun parsonin kanssa ja tutustui myös borderterrierinarttuun, jota kunnioitti välittömästi. Välillä pentu edelleen tankkaa ihmisistä voimaa, kun joku tilanne mietityttää, pidän ominaisuudesta. Teetin muutaman istumisen, maahanmenon ja luoksetulon ruuan avustamana. Kun pentu kävi kentän laidalle makaamaan, kehuin, odottelin hetken ja kävelimme autolle. 

Vähän agilitya, Lystin tassu ja fysioterapia

Eilen oli kesäistä, eipä ole enää. Hyvällä ilmalla on pakko olla ulkona ja tehdä jotakin, koska olisi synti olla sisällä. Huonolla ilmalla voi olla sisällä tekemättä mitään. Kävin silti hallilla. Lystin kanssa treenasin kontaktit ja "ulkokautta takaakierrot". Keppikulmia tarkistelin myös. 

Gibli kiipeili maassa olevalla puomilla pari kertaa ja kiersi siivekkeen lelun perässä neljästi. Sen lisäksi se sai seurakaverin pörrötykset ja jäi sitten tyytyväisenä autoon makaamaan. Yleislempeä Lystikki "Pennulla-ei-olisi-niin-väliä" Tikkinen yhä puolustaa pentua, jos joku vieras ihminen lähestyy. Murisee ja menee väliin. Olen vähän yllättynyt tästä piirteestä.

Kävin punnitsemassa pennun (10,5 viikkoa), se painoi nyt 6,8 kg. Kylkiluut näkyvät välillä liian helposti, joten lisään taas ruokaa. Hain samalla reissulla eläinlääkäriasemalta punkkilitkuja ja matolääkkeitä. Jos joku ei tiedä, tulevat siellä yleensä halvemmiksi kuin apteekeissa.

Iltalenkille lähtiessä Lysti nousi ylös ja piti toista takatassuaan ilmassa. Puolikas antura puuttuu taas. Tietää huonoa viikonlopun agilitykisoja ajatellen. Harmittaa perua, mutta vielä enemmän harmittaa, että siklosporiini ei riitä tassujen kunnossapitoon. Tai sitten vika oli siinä, että pidin sunnuntain taukoa. Tai siinä, että Lysti sai erehdyksissä kaksi nakin murusta, kun palkkailin pentua pesuvatitreeneissä.

Illalla tuli fysioterapeutti kotikäynnille ja hoiti Lystin. Rintarangan seutuvilla näytti olevan hankalin jumi.

Luontoretkeily jatkuu

Lähdin ystäväni kanssa viettämään kaunista kesäistä aamua uudelle luontopolulle. Matkassa oli Gibli, labradori ja parson. Alla on kuvia:

Gibli suhtautuu veteen välinpitämättömästi. Se ei uinut vieläkään, en houkutellutkaan. Muistissani kummittelee ensimmäinen kastautuminen, minkä jälkeen se paleli.

Videoita ym.

Olemme käyneet metsäkävelyillä, syöneet mustikoita ja metsämansikoita, joita pentukin ahmii. Eilen retkemme päätteeksi pentu livahti kahdesti auton alle ja katseli sieltä voitonriemuisena. Pesin sen shampoolla seikkailujensa päätteeksi, heihei punkkilitku sitten vaan. Valkuaisten vilahduksista päätellen auton alle meneminen jäi sen mieleen ja mietin, olisiko punkkipanta paras ratkaisu.

Eilen Gibli pääsi leikkimään pentujen kanssa tosi taitavan bortsun kanssa. Oli ilo nähdä, kuinka bc piti ystävällisesti huolta siitä, että pysyi ylempänä.

Tänään otin videota pitkästä aikaa. Tuli hirveä olo ja ikävä, kun kameran viimeisin video oli Lykyn maaliskuisista agilitytreeneistä. Rinnassa ahdistaa vielä tätäkin kirjoittaessani.

Gibli näki tikkaat sunnuntaina. Lysti näytti, kuinka ne mennään. Pentu seurasi. Otin nyt videolle. Pentu on uusissa asioissa tuolla tavalla harkitseva ja oppii sukkelaan. Sisällä leikittiin pesuvadilla. Otin siitäkin videot, kuten myös "tottistelusta". Jälkimmäiseen voisin alkaa panostaa. Luoksetulo ja paikoillaan oleminen olisivat tärkeimpiä. Pentu tarjoaa mielellään istumista ja maihinmenoa, joten kivoja hetkiä on luvassa lisää.

Varhaisrokotus

Giblikki kävi saamassa varhais-nelosrokotuksen, olisi pitänyt älytä koko juttu jo aiemmin. Paino oli sama kuin eilen eli 6,1 kg. Ihmiset olivat sen mielestä ihania. Tarkastuksessa koirasta ei löytynyt vikaa.

Giblihän on liikkunut hihnassa nätisti. Tänä aamuna hihnan päähän oli vaihtunut pomppiva ja villejä pyrähdyksiä saava rodeohevonen tai kilipukki, joka murisi ja söi talutushihnaansa. Hihnakäytöstä varmaan parantaa se, että olin kuolla nauruun.

Terveysjuttuja, painoa, agilitya ym.

En truutannut pennun niskaan ostamaani Bayvanticia, koska jotenkin säälitti tunkea siihen (hyönteisiin vaikuttavaa) keskushermostomyrkkyä. Sääli kostautui ja kyljestä löytyi punkki maanantaina. Illalla pentu sai Bayvanticinsa eikä reagoinut siihen mitenkään. Toivon, että punkki ei kantanut borreliaa.

Tänään punnitsin pennun Musti & Mirrin vaa'alla. Painoa on nyt 6,1 kg.  (Lykyllä 9,5-viikkoisena 6,4 kg). Hain myös matolääkettä, jonka annoin saman tien. Tajusin nimittäin, että Suomeenkin on rantautuneet varhaiset rokotukset, joita maailmalla on annettu pidempään. Pennun voi rokottaa jo ennen 12 viikkoa, vaikkakin uudet satsit on annettava 12- ja 16-viikkoisena. Koska olen vähän neuroottinen, varasin el-ajan ja Gibli saa huomenna varhaisrokotuksensa. Mielestäni pentu liikkuu enemmän koirien seassa kuin keskiverto koiranpentu ja siksi näin. Toisaalta liikutaan rokotettujen (agility)koirien läheisyydessä. Madotusohjeita lukiessani huomasin myös, että sitä olisi pitänyt madottaa myös 8-viikkoisena, mutta väliin on jäänyt. Ennen luovutustaan pentu sai Axilurin eikä matoja luikertele sen kakassa, joten en usko sen olevan täynnä matoja. 

Pentu ei enää suinkaan nuku kaikkea hereilläoloaikaani eikä myöskään nukkuma-aikaani. Se herättää klo 5, jolloin sillä on pissahätä. Se on hienoa, ettei se halua lirauttaa makkariini. Toissayönä kaikki sujui oppikirjan mukaan. Pentu pissi sukkelasti takapihalle ja jatkoi uniaan. Minä en jostakin syystä jatkanut, joten paikkasin univajettani päiväunilla. Viime yönä pentu ei suinkaan pissinyt takapihalle, vaan aamun valoisina tunteina virkistyi haistelemaan ja kirmailemaan ympäri terassia. Kun vein sen sisälle ja aloin pukea viedäkseni sen etupihalle, pentu kusi keittiön matolle. Myöhäistä sitä sitten enää oli viedä etupihalle. Typeryyteni risoi minua sen verran, etten saanut kunnolla nukuttua ennen töiden aloitusta. 

Kävin tänään vetämässä treenejä, koska viime viikolla esteet olivat jo Agirodussa. Nyt tehtiin muunnos italialaistuomari Papaveron perjantain radasta. Lysti teki sen nollalla, kun muistin radan. Kepeillä niisto toimi taas. Pentu sai tutustua hallin ympäristöön ja treenikaverin lempeään uroskoiraan. Uros murahti, kun pentu olisi maistellut naskalihampaillaan sen miehisyyden pääkeskusta, mutta reagoi murahdukseen kuten kuuluukin ja siinäkin mielessä tapaaminen täytti tarkoituksensa.

Tottelevaisuus- ja temppuosiosta todettakoon, että tänään edistyttiin tasapainolaudalla leikkimisessä ja agilitykentällä pentu kiipeili A:n alaosassa.

Gibli kyläilee ynnä muuta

Sunnuntaina heräsin 5.20 ja palasin kotiin 14 tunnin kuluttua. Välissä vein Giblin Jyväskylään luottohoitajan hoiviin (koska kaikki paikalliset koiratutut olivat talkoilemassa Agirodussa) ja vietin aikaani Pirkanmaalla kummipoikani konfirmaatiossa. Lysti jäi kotimieheksi ja ystäväni ulkoilutettavaksi. Nukuin 11 tuntia ja hain tänä aamuna Giblin hoidosta. Se oli ollut oma rauhallinen ja kiltti itsensä hoitopaikassa. Pentu oli syönyt ja nukkunut hyvin. Sanomalehtien päälle se ei vieläkään oikein ymmärrä, mutta enimmäkseen tekeekin kaikki ulos.

"Treenasimme" tänään istumista ja maahanmenoa, sujuu jo takapihan terassilla. Ruoka motivoi tosi hyvin. "Ei":tä pentu uskoo hyvin ja uskoi hoitopaikassakin. Autohäkissä se odottaa lupaani häkin puolella oven avaamisen jälkeen. Tosin luvankaan jälkeen ei ihmeitä tapahdu - otan sen syliini.

Tänään kävimme luontoretkellä. Välillä pentu matkasi sylissä, välillä kirmasi Lystin kanssa. Lysti ui, pentu ei. En halunnut pentua houkutella kylmähköön veteen nahkamahansa kanssa. Makkaranpaistopaikalla molemmat koirat tekivät tuttavuutta sinne saapuneiden vieraiden kanssa (heidän pyynnöstään). 

Hilkku-nolla

Olin eilen Lystin kanssa kisoissa. Ilma oli aurinkoinen, asteita alle 20, alla hyvin hoidettu jalkapallokentän nurmi. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Koiria 86. Rata oli italialaisen Papaveron käsialaa, vauhdikas rata, jolla sai ohjata koko ajan. Keksin kyllä passelit ratkaisut joka kohtaan. Ja minä onneton vedin pakkovalssilta kiirehtiessäni Lystin toisen hypyn ohi. Siitä eteenpäin kaikki sujuikin kuin tanssi. Rentoahan sitä oli vetää. Takaakierrot, ansaputkien ohitukset, Lystille hankala keppikulma (niistin eka kertaa kisoissa, onnistui), jaakotukset, persjätöt, esteiden toiselle puolelle vetämiset jne. Nollia tuli 2. Vieläkin harmittaa. Toisaalta, siellä oli 84 muutakin, joilla joku kohta meni pieleen.

Toisella radalla Lysti varasti lähdöstä, tiputti ensimmäisen riman - ja minä jatkoin rataa... Kepeille se teki virheen myös. Kontaktit koira otti hyvin, mikä oli pieni yllätys alun jälkeen. Rata oli Herralan suunnittelema, pidän edelleen hänen käsialastaan.

Kisojen välissä tuli tieto kaverin koiran äkillisestä kuolemasta, mikä suretti kovin.

Gibli oli mukana. En tosin vienyt sitä kisa-alueelle, koska eihän sillä ole rokotuksia, vaan ulkoilutin parkkialueelta metsään ja kaduille päin. Kahdesti se protestoi yksin autoon jäädessään, muuten ei. Viereisen auton tutun mukaan autossa oli hiljaista, kun olin poissa. Kotiin tultua pentu veti kahdet eri naapurit lapsineen puoleensa. Tuli siinä juteltua sitten pidemmätkin pätkät ihmisten kanssa, joita olen lähinnä vain tervehtinyt 4 vuoden ajan.

Pidin eiliseltä päiväkirjaa. Luin jostakin, että koiranpentu voi pissiä kerran tunnissa. Niin voi.

• To-pe yöunet klo 23.30-6.00, pentu ei ollut pissinyt
• Klo 6.00 herätys, pihalle ja pissa
• Saimme jatkettua unia, uusi herätys klo 8.00, pihalle ja pissa
• 8.30 ruoka, 3 min "tottista"
• 8.45-9.15 ulkona, ei pissaa
• 9.15-9.45 pentu touhuaa kotona, puree piimäpurkkia jne.
• 9.45-11 pentu nukkuu
• 11-11.30 ulkona, pissa
• 11.30-12.15 pentu nukkuu
• 12.15 ehtii pissiä sisälle, jatkaa uniaan
• 13.00 kaupungille autoon mukaan, ennen sitä pissa pihalle
• 14-20 agilitykisoissa, ruoka n. 14.30, pissat kisapaikalle tultua, ennen ja jälkeen Lystin ratojen, yhteensä noin 5 x
• Kotona klo 20, pissa pihalle
• Ruoka klo 21, vähän "tottista", pissa pihalle sen jälkeen
• Klo 22 pissatus ennen nukkumaanmenoa
• Aamulla herätys klo 6.30, yöllä pentu oli pissinyt, lisäksi aamupissa nurmikolle

Kuulumisia

Lystin laboratoriokokeiden tulokset tulivat jo viime viikolla. Maksa, haima ja munuaiset voivat hyvin eikä muistakaan verikokeista löytynyt poikkeavuuksia. Sen tassu korjaantui maanantaina ja nyt toivon tassujen kestävän. Siklosporiinia menee päivittäin 22 kg:n mukaan. Koira painoi eläinlääkärillä 24,8 kg.

Giblin kanssa olen harjoitellut edelleen istumista ja maahanmenoa. Giblikki meni parhaiten maahan polvitaipeeni alla ja oppi yhdistämään maahanmenon polven alle menemiseen eikä makuuasentoon. :) Irrottamista ja luopumista on myös treenattu. Nimeensä pentu alkaa reagoida. Ajoittain puhun siitä vahingossa Lykkynä. Olemme ulkoilleet vapaasti maastossa ja kävimme taas rannallakin. Gibli käväisi itse vedessä, mutta ei jäänyt läträämään eikä ollut myöskään kauhistunut. En houkutellut sitä järveen, jottei se palellu. Silti se kohta nosteli takajalkojaan kylmissään, joten hieroin ja kuivasin sen lämpimäksi.

Lysti on liiankin maltillinen Giblin kanssa. Joko se tietää, ettei sille tartte räsähtää kovemmin tai sitten se muistaa millainen vastus Lykky oli. Ulkona Lysti on jopa rähähtänyt pari kertaa, mistä olen sitä kehunut. Jos näyttää siltä, että Lysti kaipaa rauhaa tai apua, olen auttanut.

Eilen Gibli tapasi ystävällisen labradorinnoutajan ja parsonin sekä pari uutta ihmistä. Hyvin sujui koirien kanssa ja ihmisten syliinhän pentu kiipeää häntä heiluen.

Lisäys: Tänään paino M&M:n vaa'alla 5,2 kg.

Viikko tutustumista takana ja Lystin tassu

Viikko sitten haettiin Gibli. Se on ollut yllättävän mukava pentu. Edelleen nukun lattialla patjalla, mutta pentu ei ole enää koko ajan vieressäni. Kohta pääsen sänkyyni takaisin. Saalisleikki ja ruoka maistuvat. On vähän harjoiteltu istumista ja maahanmenoa. Ei:lle on käyttöä myös. Hihnassa pentu kulkee mukavasti. Vielä ei ole mikään pelottanut. Testattu on mm. aaltopeltiseinäinen alikulkutunneli, harvempi lautasilta ja pitkospuut. Veteen pentu olisi myös mennyt, mutta ei ollut pyyhettä mukana, joten lykkäsin vielä kastautumista. Oi, että olen iloinen sen matkustusominaisuuksista. Takakontti on hiljainen. Tänään autoiltiin pariinkin otteeseen. Yhden kerran piti perillä "kaapia" rento pentu syliin häkin perältä makaamasta.

Lystin tassu on kuivumaan päin. Se on päässyt jo "lenkeille" mukaan ja näyttää oivaa esimerkkiä Giblille, kuinka ihmisten ilmoilla liikutaan. Lystin ei-niin-iloksi sillä on uskollinen ravaava ja pomppiva varjo. 

Surettaa, ettei päästy Lystin kanssa kokeilemaan MM-karsintaratoja. Tässä ehti käydä vähän surullisempiakin mietteitä. Jos siklosporiini ei riitä pitämään Lystin tassuja kunnossa, viimeinen vaihtoehto on takrolimusiini, tassuihin laitettava voide. 

Kuvia sitten: 

Pentu nukkuu.