No ensinnäkin Lystin kanssa olisi tai olisi ollut MM-karsinnat ensi viikonloppuna. Katsoin jo eilen, että se ei astunut toisella takatassulla maahan, mutta luulin sen osuneen ohdakkeeseen. Ihminen on hyvä huijaamaan itseään. Tänään huomasin, että yhdestä varvasanturasta puuttuu puolet ja sivukin kuplii. Siinä on nyt sinkkivoidetta ja tossu. Eipä tarvitse viimeistellä ja on hyvinkin siinä ja sinä, tarvitseeko lähteä kisoihin lainkaan. Realistina tiedän, että ei me maajoukkueen ovea kolkutella, mutta olisimme saaneet yrittää nollaa isoissa kisoissa. SM-kisoissa se epäonnistui ohjausmokani takia. Eikä tuollaisia tilaisuuksia välttämättä enää tässä elämässäni tule.
Eilen käytiin Lystin kanssa myös siklosporiini- ja Propalin-kontrolleissa. Kennelliiton erityisluvan jälkeen koira täytyy käyttää kontrollissa siklosporiinin vuoksi puolivuosittain ja Propalinin vuoksi vuosittain. Propalinia en tosin ole antanut. Lystiltä tsekattiin myös maksa-arvot, joiden vastauksia odottelen.
Giblikki painaa nyt 4,4 kg. (Lykky painoi 7,5-viikkoisena 4,7 kg. Luulin, että Lykky oli paljon isompi.) Giblillä on edelleen uskomattomat unenlahjat. Se on aika lunki tyyppi. "Lenkillä" (ei muuten ole hätäisen hommaa) se lompsuttaa perässä penturavia, välillä istahtaa ja katselee maailmaa. Välillä se käy kenkien päälle istumaan tai makaamaan, tai muuten vaan käy tankkaamassa läheisyyttä.
En ole opettanut sille vieläkään mitään. Se tuntuu niin pikkupennulta, että vasta treenaa portaiden kävelyä ja tätä elämää ilman emää ja sisaruksiaan. Yritän saada sen omaksumaan Lystin jättilentoboksin pesäkseen. Eka kerralla se karjui ja ryntäili ympäri koppia oven suljettuani, tänään meni sinne nukkumaan ihan itsekseen. Jonkin sortin turvana oli käytetty toppini. Autohäkissä pentu protestoi eilen, tänään oli hiljaa. Huomaan koko ajan pelkääväni, että saan siitä eroahdistuneen. Samalla tajuan, että se on ollut meillä vasta 3 vrk ja sillä on valtava elämänmuutos takanaan. Mitään se ei ole vielä pelännyt. Jotakin saattaa havahtua katsomaan ja ottaa tuumaustauon, mutta sitten jatkaa neutraalisti olemistaan. Kännykän laturi on nyt kolmessa osassa eikä sitä saa enää ennalleen. Myöskin kuntosalikengät ovat saaneet kyytiä. Hymyilyttää katsoa, kun se juoksee kenkä suussaan.
Lisäys: Sain Gibliäisen nukahtamaan syliini, kun leikkasin sen kynnet. :)
2 dl kermapurkki ja pentu |
Yhden hetken korvamuoti |
2 kommenttia:
Hän on kyllä niin suloinen, tulee ihan pentukuume kuvia katsellessa <3
Niin on. Nyt nukkuu tuolini alla.
Lähetä kommentti