Lyhennetyt kisat

SM:t olivat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Luksusta.

Aloitussuoralla oli hyppy - okseri ja takaakierto u-putken edessä. Lysti kulki ohjatusti. Takaakierron jälkeen matkaa jatkettiin suoraa kohti keppejä, joille mentiin avokulmaan ja lähdettiin takaisinpäin. Nämä eivät ole Lystin bravuureja. Pähkäilin tätä pitkään ja vasta lähtökarsinassa päätin, etten kiiruhda niistämään (joka ei ole minunkaan vahvuuteni), vaan pyöristän Lystin linjan kepeille ulkopuolelta. Tämä toimi, ei se nättiä ollut, mutta vältettiinpä keppivirhe. Sitten oli muuri, välistäveto ja ansaputken suun ohitus. Tein välistävedon taakse työntämällä ja päällejuoksun avulla ohitettiin ansaputkikin. Ja sitten oli putkesta suora seuraavaan u-putkeen, välissä kolme hyppyä, viimeisin pituus. Valitsin oikean puolen, jolla vältin takana leikkaamisen putken jälkeen. Lysti on nimittäin reagoinut myöhäänkin takana leikkaamiseen ja vaihtanut väärään putkensuuhun. Valitsin väärin. Nyt koira vilkaisi minua ennen pituutta ja valitsi väärän putkensuun. Tämä oli ihan oma ohjausmokani ja ottaa päähän edelleen. Loppurata menikin sitten virheittä, suht suunnitellusti, vaikka tiukin panos oli jo kadonnut. Täältä löytyy rata kohdasta 3:48:42. Sitten katsottiin vähän aikaa muita koiria ja ajettiin kotiin. 

Kotimatkan mietin, miten pienestä kaikki on agilityssa kiinni ja miksi en kunnolla ohjauksellisesti varmistanut joka kohtaa. Toisaalta keppien ohjaus söi kaiken ajatusenergiani ja koska Lysti irtoaa hyvin putkiin, en aavistanut "helpon kohdan" ongelmaa. Vaihtoehtoiset ohjaukset menivät sitten 2-1: kepit ja ansaputken ohitus oikein, "suora" väärin. Isoissa kisoissa epäonnistuminen vaan syö enemmän kuin pikkukisoissa, kun ei niitä tilaisuuksia vaan paljon elämässä tule.

Tikkinen toimi kuin ajatus, olisin sille suonut paremmat kisat.

P.S. Kuulin la-aamuna, että koirat olivat sutineet alustalla. En halunnut riskeerata Lystin tassuja. Onneksi varakoirakko oli valmiina.