Tassu ja pentu

Kotoa poissa ollessani Lysti oli askarrellut tossun pois jalastaan ja näpertänyt anturansa kunnolla rikki. Anturan musta pinta on irti alustastaan ja varpaan reuna vereslihalla. Koira ei kärsi seisoa edes laatalla. Peruin MM-karsinnat. Ottaa päähän.

Pentu on itsenäistynyt huimasti. Tänään otin sen kolmesti mukaan automatkalle eikä takakontista kuulunut pihahdustakaan. Eka kerralla käytiin metsässä. Lysti oli tällöin kaverina, tosin väliseinän toisella puolella, ja näytti esimerkkiä rauhallisesta matkustamisesta. Toisella ja kolmannella kerralla käytiin kaupungilla. Luukun avatessani pentu joko istui tai makasi. Tänään jätin sen kotiin Lystin isoon lentoboksiin, kun kävin kaupungilla x 2. Lähtiessä se protestoi vähän aikaa, sitten hiljeni. Kotiin palatessani oli täysin hiljaista ja pentu makasi rauhallisena. Nyt se nukkuu keittiön matolla. Vieraassa huushollissa käydessämme se tutki muita huoneita ja lopulta leikki olohuoneessa, vaikka olin keittiössä.

Pentujuttuja ja Lystin tassu MM-karsintojen alla

No ensinnäkin Lystin kanssa olisi tai olisi ollut MM-karsinnat ensi viikonloppuna. Katsoin jo eilen, että se ei astunut toisella takatassulla maahan, mutta luulin sen osuneen ohdakkeeseen. Ihminen on hyvä huijaamaan itseään. Tänään huomasin, että yhdestä varvasanturasta puuttuu puolet ja sivukin kuplii. Siinä on nyt sinkkivoidetta ja tossu. Eipä tarvitse viimeistellä ja on hyvinkin siinä ja sinä, tarvitseeko lähteä kisoihin lainkaan. Realistina tiedän, että ei me maajoukkueen ovea kolkutella, mutta olisimme saaneet yrittää nollaa isoissa kisoissa. SM-kisoissa se epäonnistui ohjausmokani takia. Eikä tuollaisia tilaisuuksia välttämättä enää tässä elämässäni tule. 

Eilen käytiin Lystin kanssa myös siklosporiini- ja Propalin-kontrolleissa. Kennelliiton erityisluvan jälkeen koira täytyy käyttää kontrollissa siklosporiinin vuoksi puolivuosittain ja Propalinin vuoksi vuosittain. Propalinia en tosin ole antanut. Lystiltä tsekattiin myös maksa-arvot, joiden vastauksia odottelen.

Giblikki painaa nyt 4,4 kg. (Lykky painoi 7,5-viikkoisena 4,7 kg. Luulin, että Lykky oli paljon isompi.) Giblillä on edelleen uskomattomat unenlahjat. Se on aika lunki tyyppi. "Lenkillä" (ei muuten ole hätäisen hommaa) se lompsuttaa perässä penturavia, välillä istahtaa ja katselee maailmaa. Välillä se käy kenkien päälle istumaan tai makaamaan, tai muuten vaan käy tankkaamassa läheisyyttä. 

En ole opettanut sille vieläkään mitään. Se tuntuu niin pikkupennulta, että vasta treenaa portaiden kävelyä ja tätä elämää ilman emää ja sisaruksiaan. Yritän saada sen omaksumaan Lystin jättilentoboksin pesäkseen. Eka kerralla se karjui ja ryntäili ympäri koppia oven suljettuani, tänään meni sinne nukkumaan ihan itsekseen. Jonkin sortin turvana oli käytetty toppini. Autohäkissä pentu protestoi eilen, tänään oli hiljaa. Huomaan koko ajan pelkääväni, että saan siitä eroahdistuneen. Samalla tajuan, että se on ollut meillä vasta 3 vrk ja sillä on valtava elämänmuutos takanaan. Mitään se ei ole vielä pelännyt. Jotakin saattaa havahtua katsomaan ja ottaa tuumaustauon, mutta sitten jatkaa neutraalisti olemistaan. Kännykän laturi on nyt kolmessa osassa eikä sitä saa enää ennalleen. Myöskin kuntosalikengät ovat saaneet kyytiä. Hymyilyttää katsoa, kun se juoksee kenkä suussaan.

Lisäys: Sain Gibliäisen nukahtamaan syliini, kun leikkasin sen kynnet. :)

2 dl kermapurkki ja pentu

Yhden hetken korvamuoti

Pentu

Kävimme juhannuspäivänä hakemassa sydänkuvioisen tytön. Lykyn - ja malinoisin ikävä ei vaan hellittänyt ja siksi pennun ottamiseen sisältyy myös paljon haikeutta. 

Nimi löytyy yhdestä lempielokuvastani *KLIK* . 

Vuorokauden tutustumisen perusteella sanoisin, että Gibli on yllättävän rauhallinen. Pitkät unet ovat maistuneet moneen otteeseen, myös tänään sohvalla vieressämme ukkosen jylistessä. Pentu on sileäturkkinen ja kaunis. Mikä tärkeintä, se tuntuu jo nyt omalta, rakkaalta ja arvokkaalta. Ihmiset ovat pennulle tärkeitä ja häntä vipattaa herkästi. Motoriikka kehittyy vauhdilla. Eilen pentu joutui pinnistelemään päästäkseen ensimmäiselle portaalle, tänään se nousi sinne pienten ponnistelujen jälkeen. Ruoka maistuu hyvin ja saalistaminen kiinnostaa.

Lysti tarjosi ensimmäiset leikit jo eilisiltana ja varoo pentua leikissään kauniisti. Toisaalta se osaa myös dominoida pentua sopivissa määrin. Luotto-Lystikki.

Turvallisuuskysely

Tein aloitteen SAGI:in huhtikuun alussa, että olisin valmis vetämään turvallisuuskyselyn agilitysta. Siihen kerättäisiin tietoa koirien loukkaantumisista agilityssa ja kerätyn materiaalin avulla voitaisiin ehkäistä koirien loukkaantumisia. Kysely on tässä. Mutta älkää vastatko siihen vielä! Asia ei nimittäin ole edennyt sen koommin. Mietin kyselyn tekemistä yksityishenkilönä. 

Emme ole selvinneet ilman loukkaantumisia:

• Lysti loukkasi selkänsä SM-kisoissa putkipainoihin. Huomaatte varmaan, miten putki on alempana sellaisen putkipainon kohdalla, missä on nauhat. Jos putken halkaisija on 60 cm ja koiran säkä 61 cm:ssa ja yhtäkkiä on 7 cm notkahdus, niin jossakin se näkyy. Tuntuu varmaan koirasta kivalta, kun selkänahka ottaa osumaa. Ihorikko näkyy kynsieni välissä, se on lapojen kohdalla, missä koira on korkeimmillaan. 

• Hallikisoissa alusta oli liukas. Lysti kaatui. Olkavarren lihasvammaa paranneltiin kuukausi. Tässä on linkki kaatumiseen. Osa kritisoi, etten näyttänyt käännöstä ajoissa. Itse olen vähän eri mieltä - ja sitä paitsi on väärin, että koira kärsii noin, jos ohjaaja ei ole täydellinen.
• Toistakin hallia olen nykyään boikotoinut. Huomatkaa, miten vasta hidastus näyttää, mitä tapahtuu. *linkki*
• Lykky samalla radalla: *linkki*. Ihmettelinkin radalla, miten se kulkee kummallisesti ja ajautuu päin siivekkeitä. Normaalinopeuksinen video näytti ok:lta, hidastus ei. 
• Lykky loukkasi varpaansa tarttuvaan alustaan, täytteettömään kiharrettuun tekonurmeen pari viikkoa myöhemmin. Siitä kertoessani kuulin useita tapauksia samalla alustalla loukkaantumisista. Varpaan venähtäminen johtaa viikkojen kuntoutukseen, mahdollisesti leikkaukseen ja mahdollisesti agilityuran lopetukseen. Minua risoi, etten sitä tiennyt. Jos olisin ollut tietoinen, en olisi altistanut Lykkyä. Loukkaantumisesta on video, mutten kärsi katsoa sitä vieläkään, muistan, miten Lykky tuli luokseni ontuen. Varvasvamma vaikutti välillisesti Lykyn lopetukseen.

Minusta vaan on niin väärin, että koirat loukkaantuvat ja kärsivät eikä asialle tehdä mitään. Kuulen jatkuvasti koirille tapahtuneista tapaturmista. Kerätty aineisto voisi tuoda parannusehdotuksia. Luulen, että ihmisiä kiinnostaisi vastata. Olenko oikeassa vai väärässä?

Lyhennetyt kisat

SM:t olivat 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Luksusta.

Aloitussuoralla oli hyppy - okseri ja takaakierto u-putken edessä. Lysti kulki ohjatusti. Takaakierron jälkeen matkaa jatkettiin suoraa kohti keppejä, joille mentiin avokulmaan ja lähdettiin takaisinpäin. Nämä eivät ole Lystin bravuureja. Pähkäilin tätä pitkään ja vasta lähtökarsinassa päätin, etten kiiruhda niistämään (joka ei ole minunkaan vahvuuteni), vaan pyöristän Lystin linjan kepeille ulkopuolelta. Tämä toimi, ei se nättiä ollut, mutta vältettiinpä keppivirhe. Sitten oli muuri, välistäveto ja ansaputken suun ohitus. Tein välistävedon taakse työntämällä ja päällejuoksun avulla ohitettiin ansaputkikin. Ja sitten oli putkesta suora seuraavaan u-putkeen, välissä kolme hyppyä, viimeisin pituus. Valitsin oikean puolen, jolla vältin takana leikkaamisen putken jälkeen. Lysti on nimittäin reagoinut myöhäänkin takana leikkaamiseen ja vaihtanut väärään putkensuuhun. Valitsin väärin. Nyt koira vilkaisi minua ennen pituutta ja valitsi väärän putkensuun. Tämä oli ihan oma ohjausmokani ja ottaa päähän edelleen. Loppurata menikin sitten virheittä, suht suunnitellusti, vaikka tiukin panos oli jo kadonnut. Täältä löytyy rata kohdasta 3:48:42. Sitten katsottiin vähän aikaa muita koiria ja ajettiin kotiin. 

Kotimatkan mietin, miten pienestä kaikki on agilityssa kiinni ja miksi en kunnolla ohjauksellisesti varmistanut joka kohtaa. Toisaalta keppien ohjaus söi kaiken ajatusenergiani ja koska Lysti irtoaa hyvin putkiin, en aavistanut "helpon kohdan" ongelmaa. Vaihtoehtoiset ohjaukset menivät sitten 2-1: kepit ja ansaputken ohitus oikein, "suora" väärin. Isoissa kisoissa epäonnistuminen vaan syö enemmän kuin pikkukisoissa, kun ei niitä tilaisuuksia vaan paljon elämässä tule.

Tikkinen toimi kuin ajatus, olisin sille suonut paremmat kisat.

P.S. Kuulin la-aamuna, että koirat olivat sutineet alustalla. En halunnut riskeerata Lystin tassuja. Onneksi varakoirakko oli valmiina.

Pienet treenit

Kävin Lystin kanssa keskiviikkona tsekkaamassa keppejä. Tein niitä eri kulmista ja putkihäiriön kanssa. Muutaman kerran koira meni putkeen ja ehdin miettiä epävarmaa Lystiä katsoessani, että pitikin just nyt tehdä tällainen viimeistelytreeni. Vahvistin myös kontaktin alastuloa A:lla.

Tänään käytiin pitkällä metsäkävelyllä. Oli yli 20 astetta lämmintä, joten tuli ihan lämmin. Matkan varrella oli useita vesipaikkoja, missä Lysti kahlaili ja latki janoonsa vettä.

Kosketuksia

Piti eilen olla kisoissa, mutta en sitten lähtenytkään. Olisi tullut liian pitkä reissu. Kävin punnitsemassa Lystin. Se painoi 24,8 kg. Sukkelasti paino nousee, jos ei ole tarkkana. 

Otin Lystistä kuvia oikealla kameralla.

Tästä on kyse koko koiraharrastuksessa ja koirien kanssa olemisessa.

Näitä raplaamisia tulee ikävä sitten joskus.

Miun Mössykkäin.

Toisten treenit ja vähän omiakin

Lupauduin vetämään agilitytreenejä. Se oli kivaa ja antoisaa.

Radaksi valikoitui Virran Tornion EO-karsintarata. Siinä oli kontaktit, helpohko putki-puomierottelu, pituudelta hyppy päin seinää & käännös ja varsin vauhdikas kepeille meno, miltei 90 asteen avokulmaan. 

Menin radan lopuksi Lystin kanssa. Olisi tehty nollaa, jos olisin muistanut radan. Lysti ohjautui hyvin. Tsekkasin erikseen kepit. Jos menen vähän takana enkä muuta rytmiäni, koira ottaa ne hyvin. Jos kiirehdin, se ei taivu toiseen väliin. Jos himmasin liikaa/liikuin epätasaisesti/rytmitin, se tuli epävarmana pois kepeiltä. Ehkä tässä on salaisuus? Pidä oma liike tasaisen maltillisena.

Tikkinen on saanut nyt siklosporiinia joka päivä 20 kg:n annostuksen mukaisesti. Varmaan jatkan sillä annostuksella SM-kisoihin saakka ja alan sitten vähennellä. 

Keppitreenit

Jäi eiliset keppiongelmat risomaan - ja ajattelin Lystillekin onnistuneiden suoritusten tekevän hyvää. Treenit menivät tosin tavallaan hukkaan. Koira ei suostunut tekemään yhtään virhettä. Luulen, että tässä näkyy kisatilannetta alhaisempi vire, mutta ehkä se tosiaan inhosi eilisiä keppejä tai ei jostakin syystä hahmottanut niitä kunnolla. Toisaalta treenissä huomasin itse olevani paljon reippaampi ja rohkeampi.

Testasin kaikki eiliset ongelmapaikat eri ohjauksilla. Treenasin 6 kepillä säästääkseni Lystiä.

• 90 asteen putkesta kääntyminen avokulmaan kepeille: onnistui sekä vetämällä & rytmittämällä että valssilla. Valssilla olin koiran edessä, kuten eilen epäilinkin vetämisen valitessani.
• Päällejuoksun jälkeen 90 asteen sulkukulmaan, onnistui sekä sisä- että ulkokautta ohjaamalla eikä takana leikkaaminen ollut ongelma.
• U-putkesta 90 asteen avokulmaan. Ihan sama miten ohjasin, suoraan lähettämällä sisä- tai ulkopuolella tai sylkkärillä, koira onnistui aina eikä välittänyt myöskään puolen vaihtamisesta. 

Että siinä sitä sitten ollaan.

"Pukeudu kunnolla, siellä on nyt kesä!"

Tassu umpeutui vasta keskiviikon tietämillä. Lystillä kävi fysioterapeutti perjantaina. Vakiojumit olivat lanneselässä ja rintarangan etuosassa, mutta ne saatiin käsiteltyä.

Tänään kipaisimme kisoihin "treenaamatta paras" -mottonani, tassuvaivaisella koiralla kun ei treenata. Motto ei tänään kantanut hedelmää. 

Aurinko paistoi, auton mittari näytti 8 astetta. Kaulaliina, huppu ja hanskat eivät olleet liioittelua pohjoisesta puhaltavassa viimassa. Erityisongelmia toi puuskainen tuuli, jonka vuoksi lähdön ja maalin välissä ollut toimitsijateltta lepatti Lystistä pelottavasti. Se teki siitä säikyn ja oudon ohjattavan - siinä mielentilassa yhteistyömme ei kuki.

Lysti teki joka radalla keppivirheen. Ekalla radalla putken jälkeen olisi voinut tehdä valssin ja tunkea siitä koiran kepeille 90 asteen avokulmaan. Päätin jäädä jälkeen ja rytmittämällä ja vetämällä ohjata Lystin kepeille "koska pitäähän sen osata". Lysti upposi eka väliin ja jatkoi siitä suoraan kääntymättä pujottelemaan. Uudella yrittämällä se lähti pujottelemaan, mutta kylki osui pahaan puukeppiin, jota Lysti säikähti. Otettiin kepit vielä kertaalleen ja kehuin sen rohkaisevasti, kun se sai ne lopulta pujoteltua. Mitään muita virheitä radalla ei ollutkaan. 

Toisella radalla kepeille kuului mennä 90 asteen sulkukulmaan. Tässäkin tuli joku fiba eikö se kääntynyt toiseen väliin vai miten se oikein meni. Tällä radalla mentiin myös sama putki kahdesti, vaikkei olisi pitänyt. Lähtö ja kontaktit sen sijaan olivat hyvät. 

Kolmas rata oli hyppäri, missä kepeille mentiin taas 90 asteen sulkukulmaan. Lysti ei taipunut toiseen väliin ja minulta pääsi spontaani ***kele, mikä ei kauhukeppejä pujottelevan kisakaverini mielialaa varmaan nostanut. :( Muuten olisikin ollut nolla.

Lysti ei ole ikinä ollut kovin vahva pujottelija ja säästelen sitä jo. En mahda itselleni mitään, että kaipailin Lykyn kepittelytaitoa.

Nyt sitten jännään tassuja, kuplivatko ne. Jos eivät kupli, tiedän, mitä treenataan. Siklosporiinia menee nyt 20 kg:n mukaan joka päivä. Toivon annoksen riittävän.