Lysti täyttää 9 vuotta!

Tikkinen viettää tänään 9-vuotissyntymäpäiviään. Onnea Mössykkäin!

(c) Kuvauksellista

Emme juhlista päivää kisaamalla, koska tassu on vielä toipilas, mutta leikkelin turkkia lyhyemmäksi...

Tassuongelma ja Lykyn ikävää

Lysti alkoi illalla linkuttaa. Anturassa on taas liiankin tuttu rakkula. Paketoin tassun, jottei koira pääse sitä nuolemaan. Lisään siklosporiinin annostusta. Sitähän on mennyt vain 15-kiloisen koiran verran, koska samalla annoksella 2 x viikossa annosteltuna potilas pärjäsi viime kesän. Pitää testata, kestääkö tassut oikeasti kisaamisen. Nyt ne kestivät sunnuntaina hienojakoisen alustan, mutta tiistain karkeamman alustan treenin jälkeen oli tassu rikki. Jätänkö taas SM-kisojen joukkuepaikan vai riskeeraanko? Joukkuekisa on lauantaina ja yksilökisa sunnuntaina. Harmittaa, jos tassu rikkoutuu lauantaina, mutta harmittaa aina jättää joukkuepaikkakin.

Olenko jo unohtanut suruni Lykystä? En suinkaan. Muistan Lykyn säännöllisesti, monta kertaa päivässä. Haluankin muistaa. Testaan suurin piirtein kerran päivässä, voinko kuvitella sen otsan ja korvat käsieni välissä. Kyllä voin, Lykyllä oli hyvin löysä ja pehmeä nahka. Kuraeteisessä on Lykyn mantteli, joka sillä oli matkassa Mevetissä, kun kävimme näyttämässä varvasta. Manttelin sisäpinta on täynnä Lykyn karvoja.

Muistan, kuinka kannoin puoliunisen Lykyn eläinlääkäriasemalta ulos kadulle pysäköidylle autolleni. Kannoin lämmintä, rennosti retkottavaa koiraa, joka ei koskaan vastustellut syliin ottamista, ja ajattelin, että tässä me vielä yhdessä mennään. 

Lykky lähti yhteistuhkaukseen. En halunnut haudata sitä pihalle. Muuttaessani Lykky olisi jäänyt väärään pihaan. En halunnut myöskään takan päälle uurnaa, joka olisi tipahtanut olohuoneen matolle. Olin lukenut vanhan viisauksen, josta pidin kiinni: The one best place to bury a good dog is in the heart of his master.

Joku voisi ehdottaa, että pistä hyvä ihminen jo mantteli pois silmistäsi. En laita. En tahdo. En halua unohtaa Lykkyä. Se on sen ansainnut. Minä olen sen ansainnut. Haluan surra suruni omalla tavallani, vaikka se kestäisi kuinka pitkään. Toki välillä tajuan, miten helppoa on elämä, kun ei tarvitse elää silmät selässäkin ja keittää kaura-nautapuuroa. Mutta kyllä minä olisin Meidän Luttanan pitänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Jos on opiskellut ammattiin, jonka tavoite on kallisarvoisen elämän säilyttäminen, luovuttaminen on ehkä vielä rankempaa? Olisin niin suonut sille koiralle pidemmän elämän. 

Kisoissa en voi olla miettimättä, kunpa olisi Lykky näyttämässä, miten lujaa tämän radan voi mennä - lyömässä kiilaa mustavalkoisten luppakorvien rintamaan. Ei sillä, eipä juuri virheettömiä ratoja tehty. 

Näin Lykky oli polvieni päällä, kun olin kotikoneella. Voi rakas pieni tyttö, miksi elämä ei mennyt toisella tavalla?

3/2016

En voi olla miettimättä, miten kamalaa sitten on, kun Lysti kuolee.

***

Kevennyksenä kerron vielä, että Lysti on ollut terassin alusesta kovin kiinnostunut. Se on mm. istunut selin minuun pitkiä aikoja terassin alle tuijotellen. Eikä suotta. Siellä on kaksi pikku puutarhuria, jotka emä on jättänyt turvalliseen paikkaan. Niillä onkin uuttera vahti.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Uuttera pörrömahainen vahti:

B.B. King ei ollut mikään turha muusikko. Oli kunnia nähdä hänet kerran livenä. Tämän kappaleen alkusoinnut ovat niin kutsuvia:  Better Not Look Down. 

Agilitytreenit

Käytiin Lystin kanssa nopsaan ulkokentällä. Oli taas aurinkoista ja lämmintä, virallisesti 21 astetta. Tsekkasin viime viikonlopun kisaratojen askarruttavia kohtia: kontakteja kauempaa ohjaten ja kepeille menoa. Kerran Lysti loikkasi puomilta kesken kaiken, muuten kaikki sujui hyvin. 

Palkkiona oli poikkeuksellisesti ruokaa rasiassa. Näytti motivoivan erinomaisesti. :D Lystihän repii leluakin, mutta tiputtaa sen jossakin vaiheessa aika samantekevänä ja katselee, että saisiko jo varsinaisen palkan.

Tikkinen mitaleilla

Vierailimme lähikisoissa. Oli kesäistä, virallisesti 18, mutta hiekkakentällä auringossa paljon lämpimämpää. Radat olivat Salosen käsialaa.

Ensimmäisellä radalla kepit olivat kolmantena, otin Lystin sinne edeltävältä hypyltä päällejuoksulla. Kepeillä piti erkaantua sivuttaissuunnassa, koska matka jatkui pituuden jälkeen takaakiertoon. Lysti kesti erkaantumiseni ja valssini. Näiden jälkeinen välistäveto ja väärän putkensuun ohitus sujui ok. Sitten slalomia, keinu, hypyllä 180 asteen käännös ja puomille. Sieltä kiepautus hypyn kautta puomin ali menneeseen putkeen. Sitä seuranneen hypyn ohjasin takana leikaten. Vielä A ja maaliin. Lysti teki kaiken, kuten piti. Enkä minä joutunut tekemään muutoksia kesken radan. Voitettiin rata nollatuloksella.

Toisella radalla Lysti kääntyi älyttömän hyvin. Niin hyvin, että jäin katsomaan sitä hetkeksi - ja ohjasin putkeen puomin sijaan. Muita virheitä ei tullutkaan ja tämä jäi kismittämään. Lysti tuntui nopealta ja eteni silti kuuliaisesti.

Kolmas ratakin oli agilityrata. Siinä alun kiemurat mietitytti enkä rataan tutustumisen jälkeen ollut päättänyt mitä tehdä. Oli kohta, missä siivekkeen ympäri pyörittämisen jälkeen mentiin puomille. Puomin ali kulki putki, oikealla puolella putken kiertämistä tuli metri, vasemmalla puolella useita metrejä. Vasen puoli olisi ollut järkevämpi jatkon kannalta, koska rata jatkui vasemmalle pituudelle, jonka jälkeen tuli 90 asteen käännös kepeille vasemmalle. Päätin valita lopulta oikean puolen, koska en ollut varma, miten Lysti kestää puomilla erkaantumiseni. Riskeerasin sillä kepit, sillä tällä systeemillä jouduin leikkaamaan pituuden takana ja toivomaan, että Lysti löytää kepit. Radalla siivekkeen ympäri kiertämisessä pysähdyin ja Lysti empi hetken, mitä haluan, hyppäsi sitten, kuten kuuluu. Takana leikkaamisessa tai kepeillä ei ollut ongelmia. Putken jälkeen tuli hankalahkoja välistävetoja, jotka otin vetämällä. Lopussa oli vielä väljähkö A-putki-erottelu ja putken pimeä pää. Kyllähän Lysti putket löytää. Virheitä ei tullut, joten tällä nollaradalla tultiin toisiksi.

Mieltä lämmitti palkintopallilla tuomarin kohtalaisen pitkä ja ilahtunut jutustelu kätellessään. Mieleen jäi sanat voittoradasta: "Niin kaunista, vaivatonta ja nopeaa." (Tai vastaavaa.)

(c)Kuvauksellista

Pitkästä aikaa minua jännitti kisata. Kädet vapisivat autolla Lystiä hakiessani. Lysti oli ratoja odottaessa lunki ja keskittyi haisteluun. 5 metriä ennen lähtöä se muuttuu Kilpa-Lystiksi. Starttiviivalla jännitykseni kaikkosi, onneksi.

Lysti treenaa

Käytiin hyvin kesäisessä säässä treenaamassa. Lämpötila nousi virallisestikin 25:een ja aurinko porotti. Tsekkasin Lystin kanssa kontaktit. Varsinaisesti treenasimme kepeille avokulmaa ulkopuolelta ohjattuna. Siinä saatiin vitonen viime viikonloppuna. Turha lie mainita, että nyt ei tullut virheitä, vaikka vaikeutin kulmaa kuinka. Ehkä salaisuus oli oman liikkeeni jatkamisessa. Hmph.

Viime viikonloppuna pääsimme valokuviin. Alla on kuvia kuvaajan luvalla. Kyllä se Lystikkikin kääntyy, kun saa infon ajoissa. :)

Tämä menee Lystin kuvien parhaimmistoon. :)

Lysti ei saanut siklosporiinia tiistaina ja seuraavan kerran jää sunnuntai väliin. Sitten vähennän taukojen väliä, kunnes annan kahdesti viikossa.

Triplavitonen

Lystin kanssa kokeilimme pikakisoja. Systeemi meni niin, että ensin tutustuttiin sisällä agilityrataan, sitten ulkona hyppäriin. Sen jälkeen kisattiin hyppäri ja heti perään siirryttiin halliin agilityradalle. Välissä ehti vähän huokaista (ja kerrata rataa). Toisesta parista osallistuin vain hyppärille.

Viimeksi on harrastettu agilitya 24.4., joten minulla ei ollut tuntumaa, kuinka Lysti kulkee.

Hyppäri oli mukavan käärmemäinen rata. Oli siinä välistävetojakin, mutta ei inhottavia juupas-eipäs-tuu-sittenkin-takaisin-systeemejä. Rata kulki myös putkenpäiden edestä, joten niitäkin sai miettiä. Ekalla radalla Lysti tiputti välistävetokohdassa riman, muita virheitä ei tullutkaan. Se oli paikka, mistä putkesta tultiin pitkittäiselle hypylle ja mitä heti seurasi välistäveto. Otin sen poikkeuksellisen vahvasti ohjaukseen, ehkä se vaikutti ja ehkä alusta oli outo - ulkonahan ei olla vielä edes treenattu. 

Sen jälkeen ehdittiin muutama minuutti huokaista ja mentiin sisälle agilityradalle. Sielläkin oli heti toinen hyppy takaakierto, otin sen pakkovalssilla. Kolmannen hypyn jälkeen hukkasin Lystin hetkeksi, mutta löysin sen sopivasti. Puomin jälkeisen u-putken jälkeen oli 3 hypyn "suora", jonka viimeiseltä hypyltä piti kääntyä slalomiin. Lysti luki käännöstä edeltävän jarrutukseni kuuliaisesti, joten kääntyi pois hypyltä, siitä vitonen. Loppu meni suunnitellusti. Tältä vitonen ja sijoitus neljäs. Täältä kohdasta 4:50:25 löytyy Lystin rata.

Sitten oli jälleen hyppärin vuoro. Toinen hyppy oli takaakierto u-putken edessä. Lysti lähti takaakiertoon silti kiltisti eikä juossut putkeen. Kepeille vienti oli meille hankala suora avokulma, mistä vitonen otettiinkin. Loppuradalla tein siivekkeen ympäri kierrätyksen, mitä en olisi tehnyt, jos olisi ollut nolla alla. 

Hyvää oli Lystin lähdöt, kontaktit ja ohjautuvuus. 

Kehitettävää löytyisi Lystin keppikulmista. Toisen radan kielto oli ihan minun vikani. Taitaa mennä rimakin minun piikkiin. Lisäksi tuntuma oli vähän kadoksissa, kun ei olla harrastettu agilitya ulkona sitten viime syksyn tai muutenkaan kolmeen viikkoon. Mössykän kanssa oli joka tapauksessa kivaa ja sen käytös kisapaikalla on moitteetonta. Luotto-Lysti.

Se pitää vielä kertoa, että täältä lähtiessä lämpötila oli nollassa. Laitoin paksummat housut, takakonttiin mukaan ohuemmat housut. Perillä aioin vaihtaa vaatteeni. Juomapullo oli kaatunut ja vuotanut niin, että housut valuivat vettä. Vedin sitten paksuissa housuissa. Auton mittari näytti 17 astetta ja oli aurinkoista, joten ei tullut kylmä. 

Siklosporiinista: Jätin nyt keskiviikkona antamatta, ja varmaan seuraavan kerran tiistaina, kunnes pääsen kaksi kertaa viikossa -annosteluun.

Surusta

Olemme eläneet ilman Lykkyä nyt viitisen viikkoa, 30.3. alkaen. Jälkikäteen ajateltuna koko maaliskuu meni sumussa sen tilaa ahdistuneena seuraten. Huhtikuu se vasta sumussa menikin. Nyt jo enimmäkseen tajuan, että Lykkyä ei enää ole. Uusia kuvia, videoita, valmennuksia, kisoja tai tuloksia ei enää tule. Onneksi pystyn yhä tuntemaan Lykyn turkin käsissäni. 

Se oli kaunis malinois.

Lykky tarkkailee maailmaa maaliskuussa yhdellä lempipaikoistaan.

Oli sillä muuten valtavat tassut. Aivan lopuksi purin tassusiteen, jotta se saa siellä jossakin viilettää neljällä tassullaan korkeammalle, kauemmas ja nopeammin kuin yksikään muu.

Lysti ulvoo enemmän kuin ennen, unissaan. Se ulvoo usein öisin ja yhtenä päivänä vonkui vahvan serenadin, kun vedin kokousta etäyhteyden päässä. Muuttui palaverin tunnelma aika hilpeäksi sen jälkeen. Lysti on levittäytynyt koko huusholliin, makaa mielellään olohuoneessa tai keittiössä. Otan sen usein mukaani, kun lähden autolla jonnekin.

Kotikisat peruuntuivat tassuihottuman takia, eilen peruin muuten vaan. Nyt siklosporiinia on mennyt joka päivä eikä uusia tassumuutoksia ole tullut. Alan vähentää annostusta. Toivottavasti päästään jossakin vaiheessa 2 x /vko -annosteluun. En ole treenannutkaan, ei huvita. Sen sijaan on tehty pitkiä metsälenkkejä. Eilen potkin kickbikella Lysti vieressäin. Ai niin, ja voitti se alueemme kennelpiirin v. 2016 agilitykoiran tittelin.