Lysti on rohkaistunut valtavasti sitten nuoruusvuosiensa ja yhä edistyy. Alusta-arka se on ollut aina. Sunnuntaina se ei enää pelännyt niin paljon kisapaikan odottelualueen betonialustaa kuin edellisissä kisoissa, jolloin räpiköi matalana jalat sivuillaan. Kerran sen siellä vedinkin lelussa roikkuen lattiaa pitkin ulko-ovelle. Hotelleissa se "leviää" laattalattioilla. Kauppakeskuksiin en sitä vie samasta syystä. Lentokentällä olisi ollut sama homma. Alla videolla olevia portaita Lysti on kulkenut ainakin viime alkusyksystä. Nykyisin se ei enää levahda räpiköimään mahallaan jalat sivuillaan, kuten aluksi. Yhä se portaista "syttyy". Joskus se avaa ääntään jo ennen ulko-ovea. Ja on siedätetty, palkattu ja patistettu, mutta rajansa siinäkin, paljonko naapureita voi tuollaisella volinalla kiusata. Alastulo sujuu hyvin. Luulen ylösmenon pelottavan, koska askelmien sivuilta näkyy alas. Keskellä menee betonipalkki, joten Lysti nousee askelmia keskellä kulkien. Tässä on video eiliseltä:
Emme sitten lähteneet FMBB-reissuun. En lähtenyt vain turistiksi Lystin kanssa, koska mm. edellä mainituista syistä se tuskin olisi matkastaan nauttinut. Peruin hotellin, lennot ja vuokra-auton. Lysti ehti saada passin ja leptospiroosirokotteen. Punkkipannan lisäksi olisi kuulunut laittaa paikallisvaleluliuos erilaisten hyttysten ja punkkien levittämien tautien varalta. Saksassakin voi huonolla säkällä saada sydänmadon tai ihodirofilarioosin. Siklosporiinia Lysti olisi voinut käyttää - Saksassa on samat dopingsäännöt kuin Suomessa. Toisaalta en ole sitä vielä aloittanut, koska Lysti ei ole vielä oireillut enkä halua käyttää immunosuppressoria turhaan. Toisaalta Saksassa kevät on pidemmällä. Torstain jälkeen joukkueeseen ei olisi enää noussut, vaikka joku olisi loukkaantunut. Varsinaiset kisat käydään pe-su. MM-joukkueen 1. varasija tulee varmaan jäämään uramme parhaaksi saavutukseksi.
Lentoboksiin sain Lystin siedättymään. Se kesti siinä hyrskytystäkin.
Ikävöin Lykkyä. Tajusin Lystin videoita ladatessani, että uutta materiaalia ei enää tule Lykyn kansioihin. Aika paljon siitä kuvia ja videoita otettiinkin.
Mietin yhä, jos olisin koirat eristänyt kokonaan toisistaan. Ajan saatossa olisin lipsunut eristämisestä. Lykkyhän ei koko ajan kyräillyt, vaan loppuaikana aggressio vain leimahti yhtäkkiä muutaman kerran. Lykky varmaan voi niin huonosti. Aggressio oli arvaamatonta ja täysin armotonta. Väliin oli pakko mennä mitä pikimmin, paljain käsin ja valmistautumatta. Leimahduksen jälkeen Lykky luikki ulko-ovea vasten häntä koipien välissä tärisemään. Ja sitten ja silti Lykky hakeutui 99 %:sti Lystin lähistölle ystävällisin elkein, kai se sai Lystistä turvaa? Lykky ei olisi voinut olla se eristetty, joten eristyksessä olisi elänyt Lysti. Nyt, kun Lysti on saanut olla ainoana koirana, se ei enää kulje seinän vieruksia ja katso kulman takaa kaula pitkällä, voiko tulla. Jonkin verran se viettää aikaansa pojan sängyllä, mutta ei lainkaan siinä määrin kuin ennen. Lysti tykkää makoilla paljon olohuoneessa. Että olisi ollut väärin sitäkin kohtaan sulkea se yhteen huoneeseen. Lisäksi eristäminen ei olisi ratkaissut Lykyn laihtumista, pissimistä ja stressaamista enkä varpaan kuntoutuksen jälkeen olisi tiennyt, kuinka voin luottaa siihen vieraiden koirien kanssa. Voi rakas pieni tyttö, lepää rauhassa.
 |
| L & L maaliskuun alussa työhuoneesta tultuani |
"... Mutta tiedän pikku prinssin saapuneen tähdelleen, koskapa aamunkoitossa en enää löytänyt hänen ruumistaan. Ei se ollutkaan mikään kovin painava ruumis... Ja öisin kuuntelen niin mielelläni tähtiä. Ne helisevät kuin viisisataa miljoonaa tiukua..."
- Antoine de Saint-Exupéry "Pikku Prinssi" –
P.S. En kuuntele mielelläni tähtiä, vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti