Lysti pääsi fysioterapiaan. Olihan sillä taas triggereitä ja jumeja, mutta aukeni hyvin.
Tänä aamuna, 3 viikkoa Lykyn kuolemasta, en ensimmäistä kertaa herännyt kamalaan ahdistukseen. Tajusin kyllä taas herättyäni, että mikään ei ole enää ikinä ennallaan, mutta jotenkin oli levollisempi olo.
Olen miettinyt tyhjyyden täyttämiseksi toista koiraa yhä enemmän. Aluksi mietin jotakin ongelmakoiraa. (?!!) Sitten ajattelin, että Lysti ansaitsee parempaa.
Täällä pakastaa öisin ja satelee lunta, joten en ole pitänyt kiirettä punkkipannan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti