Tämä on niin vaikea kirjoittaakin. Perheenjäsenemme Lykky oli laskettava pois.
Olin varautunut ikävään, mutta en siihen, että kaiken täyttävä, fyysiseksi kasvanut suru on läsnä koko ajan kaikkialla. Kaipaan eniten Lykyn iloista ja vahvaa läsnäoloa sekä paloa tehdä asioita kanssani, vaikka tiedän menettäneeni myös ainutlaatuisen lahjakkaan agilitykoiran. Voi, kuinka siitä pidimmekään. Dorffi oli upea, uljas ja vaikuttava koira, josta saimme olla ylpeitä.
Kun vielä kerran pääsisin rutistamaan urhoollista ja rakasta ystävääni. Hyvästi Lykky, miun Pössykkäin.
4 kommenttia:
Otan osaa suruusi <3
Tämä tuli täytenä yllätyksenä, olet varmasti ollut vaikeiden päätösten edessä, varsinkin kun Lykkykin vielä parhaassa iässä. Voi kuinka sitä keksisi jotain lohduttavaa sanottavaa... Jaksamisia sinulle!
Kiitos Hanna.
Voi Lykky! Ja voi suurta surua :( Otan osaa edelleen.
Kiitos Sarianne.
Lähetä kommentti