Kauhean osallistujan ohjeet

Olen järjestänyt vuosien saatossa useamman agilitykoulutuksen. 90 % osallistujista ei aiheuta minkäänlaista vaivaa ja heille koulutuksen tarjoaminen tuo hyvän mielen. Mutta se 10 prosenttia. Tässä heidän kootut vinkkinsä: 

1. Ilmoittaudu hyvissä ajoin. "Me tullaan! Varaa paikka! Ihanaa, että järjestät hänet tänne!!! :) :) :)"
2. Unohda ilmoittautumisesi, vaikka saat koulutuksen lähestyessä infon sähköpostiisi.
3. Älä maksa eräpäivään mennessä.
4. Älä reagoi ensimmäiseen tai toiseen maksumuistutukseen sähköpostilla tai Facebookissa, vaikka olisit muuten aktiivinen sosiaalisessa mediassa.
5. Älä vastaa ensimmäiseen henkilökohtaiseen viestiin, oletko tulossa koko koulutukseen.
6. Lopulta anna periksi ja lupaa maksaa. Kysy uudelleen koulutuksen hinta, tili- ja viitenumero. 
7. Älä lähetä pyydettyä kuittikopiota todistukseksi maksusta.
8. Älä välitä, vaikka koko koulutuksen aikataulutus ja sen muille lähettäminen viivästyy. (Pyrin järjestäjänä laittamaan saman kokoluokan koirat samoihin ryhmiin.) Odota viime tippaan muita menoja. Koulutuksen järjestäjä ei voi olla odottamatta hymiöllä koristeltua sähköpostiasi.
9. Unohda ilmoittaa ehdoton este tietylle koulutuksen kellonajalle, vaikka sitä pyydetään etukäteen. Älähdä asiasta vasta sitten, kun aikataulu on selvillä. "Mutta ei mulle sovi klo 12!!!"
10. Laske ehdottomaksi esteeksi, jos tekee mieli nukkua viikonloppuna pidempään tai tekee mieli tavata kavereita iltapäivällä. Yllättävän moni lähisukulainen saa tietää sukujuhlistakin vasta 4 päivää ennen tapahtumaa.
11. Peru ja pahoittele "harmillista, mutta ei tälle nyt mitään mahda", jos nartullasi alkaa juoksut. Jos koulutuksen järjestäjä ilmoittaa, että juoksuhousuissa saa tulla, jätä vastaamatta.
12. Kysy itsenäisesti muilta ryhmäläisiltä ryhmän vaihtoa. Agilitytreeneissä ei haittaa, vaikka viiden koiran maksiryhmässä on 1 minikoira, jos se on SINUN koirasi. Yhden koiran treeniaika saattaa olla 2 x 6 minuuttia. Rimojen nosteluun ja laskemiseen menee 2 minuuttia x 2 per treenisessio. Siinäpä MUUT odottelevat, kun koulutus on myöhässä.
13. Tule paikalle viime tipassa tai vähän myöhässä, varsinkin, jos rataa rakennetaan. 
14. Lähde hakemaan omaa koiraasi autosta vasta sitten, kun edellinen koira on jo lopettanut. "Mitä, onko minun vuoroni!"
15. Riisu vasta vuorosi alettua 1. itsesi kevyempiin vaatteisiin, 2. koiraltasi mantteli ja 3. aloita kenkien vaihtaminen. Samalla varmistat, että muut vaihtavat rimakorkeudet, renkaan, pituuden ja muurin oikeisiin mittoihin.
16. Vuorosi loputtua tai kouluttajan ruokatauolla kysy kouluttajalta jotakin mieltäsi askartanutta asiaa, mihin et omaa treeniaikaasi tohtinut käyttää.
17. Jos menetät koulutuspaikkasi, älä epäröi loukkaantua, penätä oikeuksiasi ja haukkua joustamatonta & huumorintajutonta järjestäjää tai todeta, että olen "vain kateellinen". (En ole kateellinen.)

P.S. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat tästä elämästä.

Lykyn tuloksia

Eilen tuli Lykyn tulokset: Virtsa puhdas. Perusarvot normaalit (maksa, munuainen, verensokeri ym.). Ei tulehdusta. Haimamittarit normaalit. B12-vitamiinipitoisuus on alentunut 142 (173-599), mikä sopii imeytymishäiriöön. Kortisoli on lievästi yläkantissa, mikä sopii siihen, että eläinlääkärissä käyminen stressasi, Addisonin tautia ei ainakaan ole. Annan vitamiinia ja kontrolloidaan tilanne. 

Saadun gastrointestinal-ruokanäytteen Lykky ripuloi. Eikä ihme, kun sisälsi riisiä, mitä koira ei ole vuosiin sietänyt. Losecia hurtta on nyt syönyt, ainakin mahan lorina on lakannut.

Minulla alkoi miltei jokakeväinen kurkun vetistys ja kipeys. Se tulee kombinaatiosta saksalaisen pähkinäpensaan kukinta & sopiva tuuli, suomalainen leppä ja katupöly. Imen astmapiippua kuin paraskin hiihtäjä, jottei happi lopu.

Lysti on päässyt pitkille lenkeille. Lykky saa nyhjöttää kotona paketti tassussaan. Tiistaina alkaa helpompi elämä, kun saa käydä muuallakin kuin pissityksillä. Pakettiakaan ei tarvitsisi, mikäli koira ei revittele, mutta en voi mennä vannomaan, joten kannan erilaisia sidontavehkeitä apteekista selkä vääränä.

Dörffelö lekurissa

Aamulla kotona kalastin rutiinilla Lykyn pissin pakastepurkkiin. Ajoin sitten vakioeläinlääkärille. Perillä otettiin verikokeet. Tsekattiin etuhammas, josta vain kärki on katkennut. Ytimeen vaurio ei yllä, joten toistaiseksi seurataan tilannetta. Loppuviikosta saan vastaukset. 

Lykky Luihuinen painoi 24,4 kg, miltei 2 kg (!) enemmän kuin viikko sitten. Vaa'at eivät ehkä ole keskenään synkassa. Olen mättänyt sille ruokaa 3 x päivässä, mutta tuskin Lykky on sitä varastoinut noin tehokkaasti. Hoikka koiruus on edelleen, mutta tilanne ei ehkä ole niin surkea, miltä näytti.

Piti ottaa ihan valokuva pintelijalasta käynnin jälkeen. 

Lysti on saanut nauttia metsälenkeistä. Niinä aikoina Lykky on kotona isossa vessassa, jottei loiki ja juoksentele, kun silmä välttää.

Sepelitassu näyttää paremmalta livenäkin ilman ylivalotusta.

Lisää asiaa eläinlääkärille

Lykyllä ei nyt oikeasti mene kovin hyvin. Se laihtuu isoista ruokamääristä huolimatta. Mevetissä vaaka näytti entistä vähemmän. Ruokahalu on hyvä. Välillä närästää, koska se nuolee joskus nahkasohvaa. Ajoittain se pissii liikaa. Kiinteämpi puoli näyttää normaalilta. Joulukuussa laajat lab-kokeet olivat ok.

Takatassu alkaa hiljalleen umpeutua.

Eilisiltana katsoin sen suuhun tassusiteen vaihdettuani. Yksi etuhammas on katki. Ei aavistustakaan, missä se on mennyt. Maanantaina käydään näytillä ja katsotaan lisää labraa laihtumisen vuoksi.

Ulos menossa, sentään kaksi jalkaa on toistaiseksi ehjänä.

Sepelitassu toissapäivänä

Laitan tähän loppuun islantilaisbändi Kaleon kappaleen "Way down we go".

Dorffi lääkäriin

Paketoin Lykyn jalan lauantaina pumpulilla, kipsinalusvanulla ja itseensä tarttuvalla siteellä. Se varasi jalkaansa hyvin. Avasin paketin sunnuntaina ja maanantaina huomatakseni mahdolliset hankaumat ja pidin joka kerta jalassa jäitä. Sunnuntaina varpaassa oli hematoomaa ja se oli ikävästi turvoksissa. Eilen turvotus oli vähän laskenut.

Jäissä. Mun sormi ei ole Lykyn suussa, vaan leuan alla.

Sukkulamainen turvotus

Paketoitu jalka

Raivasin tämän iltapäivän työkalenterista tyhjäksi ja ajoin Lykyn kanssa Mevetiin. Ennen sisäänmenoa sen takatassu liukui sepelillä ja lumpsahti vielä jalkanikin alle. Sisällä tuli takatassusta verta ja sekin meni tsekkaukseen. Etutassua Lysky ei aristanut, mutta turvotusta oli edelleen. Se myös varasi tassuunsa normaalisti. Sitten Lykky rauhoitettiin tarkempia tutkimuksia varten. Lattialla se oli liian skarppi, joten nostin sen syliini. Koirani nukahti lopulta polvieni päälle. Molemmista etutassuista otettiin perus- ja taivutuskuvat, joiden avulla näkee nivelsiteiden tilanteen. Luissa ei ollut vikoja. Nivelsiteet eivät antaneet periksi kuvissa tai rauhoituksessa tunnustellen. Takatassusta löytyi karvojen ajelun jälkeen asfaltti-ihottumat. Ne käsiteltiiin Betadinella. 

Aivan turhat asfaltti-ihottumat

Kyseessä on vain 1. asteen eli lievin venähdys niveltä tukevassa nivelsiteessä (lateraalinen kollateraaliligamentti). Tuki pidetään 2 viikon ajan ja koiraa ulkoilutetaan vain pissalenkit. Tämän jälkeen liikuntaa lisätään vähitellen, seuraavat 3 viikkoa hihnassa. Tossua voi pitää apuna tällöin. Agilityyn voi palata 6 viikon kohdalla. Venähtänyt varvas saattaa vaurioitua uudelleen herkemmin. Asfaltti-ihottumia puhdistelen noin viikon.

Kotimatkalla sain valokuvan itsestäni. Pian saan tietää, paljonko se maksaa.

***

Ottaa rankasti päähän sairastuttaa koira omalla harrastamisella. Varvasvammat ovat kuulemani perusteella hankalia ja uusivia. Olen ollut jonkin verran agilityihmisiin yhteydessä Lykyn loukkaantumisen jälkeen. Monet boikotoivat alustaa, jolla Lykky loukkasi itsensä. Se ei luista yhtään, vaan jotenkin "tarraa". Useammasta suusta olen kuullut koirille sattuneen sillä kynsi-, varvas- ja nivelsidevammoja. Kunpa olisin tiennyt sen! Itse satutin kankkuni (selkävika tai paikallinen), kun jalka tarrasi alustaan liian tiukasti. Oireilin 2 kk. En tiedä, mitä agilitystani jää jäljelle, kun pussin lisäksi menee tämä alusta boikottiin. Ennestään vältän liukkaita halleja. Ensi lauantaina piti osallistua Lystillä paragilityn SM-kisoihin, mutta en voi ottaa samanlaisella alustalla loukkaantumisriskiä Lystin kanssa.

Voihan itku

Käytiin eilen belgi-immeisen hyvissä treeneissä Lykyn kanssa. 

Rytmitys nousi taas tärkeään osaan. Vaikka saan juosta lujaa, silti pitää muistaa rytmittää ajoissa. Lykky tarttee tukeni, jos menen edellä, muuten se kirii perääni rimojen kustannuksella. Takaakierto-persjättö sujui hyvin - rima kesti. Viskileikkauksessa pitää ohjata tarpeeksi pitkään. Kepit koira haki hankalasta paikasta upeasti, kun ohjasin kunnolla. 

Ja sitten. Ihan treeni lopuksi palkkasin Lykyn. Lelun saalistettuaan se linkkasi ja piti ilmassa vasenta etustaan. Siinä ei tuntunut mitään. Lopetin treenin siihen ja annoin koiran lönköttää rataa purettaessa, niin se tekikin linkuttamatta. Jäähdytellessä se liikkui normaalisti. Kotona illalla se linkkasi. Katsoin kintun läpi ja voihan viude, ulommainen varvas on turvoksissa. Siinä on pidetty kylmää, muuna aikana tukeva paketti ja aika on jo varattu jatkotutkimuksiin. On tosi surullinen olo.

Kuuntelen tätä ja toivon, että urhealle Lykylle käy vielä hyvin.

Ulkoilua ja vähän agilitya

Alkuviikosta oli kaunista. Kävelimme paljon jäällä. Kävelimme eilenkin, vaikka tuuli piiskasi ilmaa.

Tänään kävin Lykyn kanssa treenaamassa. Hallissa oli Riinan viime viikon rata. Menin sen pari kertaa läpi. Lykky teki harvinaisen virheen, kun tuli kepeiltä pois kesken kaiken, kun tein edellä persjätön. Sitten treenasin puomin ylösmenon kontakteja. Koiruuden onnistumisprosentti oli 70-80.

Fysioterapia

Sunnuntaiksi oli aiemmin sovittu fysioterapia ja se tuli tarpeeseen.

Lysti oli paremmassa kunnossa kuin aiemmin, jumit olivat huomattavasti vähäisemmät. Lykky oli takaosastaan vino ja edempää ylimenoalueella jumissa. Vinous sopi lauantaiseen liukasteluun.

Eilen ja tänään otettiin hissummin - nautimme aurinkoisesta säästä jäällä maltillisesti liikkuen.

Kisoissa

Olin ilmoittanut molemmat koirat 3 radalle. Lysti meni ensin, Lykky yli 20 koiraa myöhemmin.

Ekalla agilityradalla Lysti tuli ohjauksiini hyvin, otti kontaktit, pujotteli hyvin ja piti rimat. Nollalla maaliin, sijoitus kuudes. Koiria oli viitisenkymmentä.

Lykky kiljui riemusta jo autosta otettuani. Se kesti lähdössä hyvin, mikä oli ihme siinä vireessä. Tassujen sutimisen takia se ruopi mutkissa tyhjää. Saman sutimisen takia se oli hyppyjen kanssa vaikeuksissa. Se ajautui liian lähelle tai väärässä kulmassa, yritti tosissaan päästä rimojen yli, mutta osui niihin korjausliikkeistä huolimatta. 15 vp.

Toisella agilityradalla oli hankalampi keppikulma ja takana häämötti putkensuu. Olin kaavaillut ohjaavani vasemmalta puolelta, mutta emmin, koska en ollut varma Lystin osaamisesta. Vaihdoin radalla ohjauksen valssiin, jolla työnsin Lystin väärään väliin. Muuten koira tekikin nollaa. Kyllä otti päähän. Olenko ihan mutaman kerran ollut jotakin mieltä ohjauksen muuttamisesta kesken rataa?

Lykyn kanssa aprikoin radalle lähtöä. Päätin sitten kokeilla, kestäisikö se paremmin pystyssä, kun nyt tuntee alustan. Intoa ei puuttunut. Rimat kestivät, mutta renkaan koira tiputti takajaloillaan, hyppäsi myöhään. Kepit se otti varmasti. Puomin ja A:n alastulolla se ei suinkaan pysähtynyt ja lopulta otti lentokeinun, mihin keskeytin radan.

Hyppärille ilmaantui pussi. Koska startti oli illalla ja Lykyn pystyssä pysymisestä ei ollut takeita, en halunnut jäädä edes harjoittelemaan typistettyä rataa. Peruin osallistumiseni ja ajelin kotiin. 

Lysti rokotuksilla ja Lykyn treeni

Vietin tänään lomapäivää. Aamulla vein Lystin eläinlääkäriin rokotuksille. Laitettiin toinen leptospiroosi-rokote. Koiruus painoi 23,6 kg. 

Sen jälkeen kävin Lykyn kanssa treenaamassa eilisen harjoituksen. Yritin keskittyä valsseihin, mutta pääsivät nuo välillä lurahtamaan vääränlaisiksi. Puomin ylösmenot katsoin myös, Lykky keskittyi niihin hyvin. Alla on dokumenttia ratatreenistä.

Eri kouluttajat ja oma käsiala

Aloin miettiä yhtenä päivänä, kuinka osa kiittää menestyksestään nimeltä kouluttajaansa. Minulla siitä ei tulisi kovinkaan lyhyttä rimpsua. Ei ole tullut menestystäkään, ei sillä. Jo omassa seurassa meitä on kouluttanut ainakin 7 ihmistä. Listaan nyt lähinnä seuran ulkopuoliset kouluttajat - nämä eivät ole missään järjestyksessä.

• Elina Jänesniemi oli eka ihminen, jonka luokse matkustin koulutukseen. Olin hyvin vihreä agilityssa, mutta hän neuvoi nätisti. Koulutus oli silmiä avaava: agility voi olla näin pitkälle vietyä ja suunniteltua. Kirjoitin muistiinpanoja koulutuksen jälkeen kaksi A4-liuskaa. Kävin muutama vuosi myöhemmin hänen koulutuksessaan uudelleen, kun hän tuli lähelle 100 km päähän. Tällöin olin perillä asioista paremmin. Hänellä oli hyvin selkeät systeemit, mikä ohjaus tarkoittaa mitäkin.
• Seppo Savikko piti lähiseuran koulutuksessa aluksi juoksukoulua ja panosti ohjaajan liikkeeseen muutenkin. Asennetta hän piti tärkeänä. 
• Misa Riiali kävi myös lähiseurassa kouluttamassa. Tämä oli eka koulutus, missä huomasin tajuavani agilitysta jotakin. Uskalsin rataantutustumisessa sanoa poikkeavan mielipiteeni muiden ohjaussuunnitelmiin. Omani oli kouluttajankin ajattelema ohjaus.
• Teemu Linnan koulutuksesta on parhaiten jäänyt mieleeni rytmityksen tärkeys.
• Niinu Linnalla olen käynyt useammin. Ehkä parhaiten mieleeni jäänyt lause: "Miten minusta näyttää, että sinä hissuttelet?" Oli oikeassa. Valssejani hän jaksoi hioa loputtomiin. Rytmitystä sain treenata joka kerta.
• Timo Rannikon koulutuksessa olin Lykyllä. Siellä nousi ongelmaksemme pakkovalssit ja muutama takaakierto, joiden jälkeen oli ansa. Ei pahaa sanottavaa hänestäkään.
• Kataisen Harrin luona kävin säännöllisesti. Tällöin aloin ajatella asioita laajemmin. Hän on opettanut paljon teknistä puolta, mutta erittäin tärkeää on ollut henkinen koutsaus ja pointit eläimen kouluttamisesta. Pidän Harria merkittävänä ihmisenä agilityurallamme. Hänen avullaan nousin lopulta Lystin kanssa kakkosista kolmosiin.
• Kataisen Sanna koulutti myös useita kertoja ja hänen paneutumisensa oli merkittävää: "Opitko tarpeeksi tällä kerralla?" Hän auttoi ohjaamaan Lystiä ohi ansaputkien ja opetti monia uusia ohjauksia. Sekä Sannan että Harrin koulutusten jälkeen tein aluksi pitkät muistiinpanot.
• Kävin pari kertaa Vitikaisen Tiian ohjauksessa. Hänellä oli aina selkeät ohjeet: tämä rata kannattaa ohjata näin ja sinä asetat jalkasi näin, koska tämä ohjaus tehdään näin. Muistan, kuinka ryhmässä oli SM-kisoihin meneviä koirakoita. Katsoin heitä punaista mattoa hapuillen.
• Nuorivuoren Heliä tapasin useita kertoja. Hänellä on vahva belgikokemus ja hänen ohjeistaan muistan parhaiten SM-kisojen evästyksen: "Ole Lystin arvoinen ohjatessasi." Yritän pitää sen mielessäni radalle mennessäni. 
• Kokkosen Tuijaa tapasin usein erityisesti Lystin kisauran alkuaikoina. Hän opetti pyytämiäni ohjaustekniikoita kädestä pitäen.
• Huotarin Peten koulutuksessa olen ollut kerran. Hänen opetuksestaan jäi parhaiten mieleeni, että koiraa voisi ohjata ilman käsiä ja puhetta.
• Zeljko Gora ihmetteli suomalaisten vastakkaista kättä joka paikassa. Hän neuvoi opettamaan koiralle takaakierron kunnolla.
• Alen Marekovic neuvoi hyvin takaakierron lähetyksen, treenaamaan itselle vaikeita juttuja ja käyttämään ääntä radalla, koska ohjaus ei ole koskaan täydellistä. Hänen käytyään on joku haju siitä, missä Keski-Euroopassa mennään ja miksi sikäläiset pärjäävät. Aika herättävä kokemus.
• Olen käynyt Vappu Alatalon hyppytekniikan ja henkisen valmennuksen luennoilla, hyppyseminaareissa ja ottanut yksityisesti hyppyopetusta. Ilman hänen neuvojaan Lykky tiputtelisi rimoja rutkasti enemmän. Katson yhä koirieni hyppyjä livenä ja erityisesti videolta sillä silmällä. Valitettavasti katson myös muiden koirien hyppyjä ja joskus tulee kauhean paha mieli, kun kipeitä tai väärärakenteisia koiria hyppyytetään. Vielä huonompi mieli tulee, jos sanon ohjaajalle koiran ongelmista ja hän ne mitätöi.
• Janita Leinosen radanlukuluennolla olin muutama vuosi sitten. On jäänyt mieleeni, kuinka radan kulkua kannattaa ajatella kokonaisuutena eikä yksittäisinä esteinä.
• Suomalaisen Tuula opetti, että Lystikin kääntyy.
• Juha Oreniuksen koulutuksessa opin ehtimään paikkoihin, joihin en etukäteen arvannut ehtiväni. Muutamia ohjeistavia lausahduksia olen koonnut iskulauseiksi.
• Anna Oreniuksen koulutuksessa opin tärkeimpänä haltuunoton tärkeyden. Tuplapersjättöä treenasimme myös. Menisin hänellekin uudelleen.
• Koskelman Riina on opettanut mutkia tiukemmiksi ja jaksanut hioa aina vaan kamalia valssejani.
• Kurkisen Kim on auttanut nipistämään sekuntien osia. Belgi-ihmisenä hän on ollut hyvin hyödyllinen.
• Maria Seppänen on koirien hallinnan ja vireen säätelyn ammattilainen. Hänen panoksensa on vaikuttanut ja tulee aina vaikuttamaan agilityymme ja elämääni koirien kanssa. Hänen oppinsa ovat tuoneet sopivan ripauksen hallintaa Lystin agilityyn. Lykyn kanssa neuvot ovat olleet kullan arvoisia. Myös vieheleikki on Marialta.
• Nostan seurastamme esiin vielä kaksi, jotka kouluttivat ryhmäämme pitkään. Tarkiaisen Kati jaksoi opettaa ohjauksen tekniikkaa eikä laskenut läpi "sinne päin" -ohjauksilla. Lahikaisen Marja oli myös valmennusryhmäni koutsi. Häneltä opin eri vaihtoehtojen harkintaa, linjojen katselua ja lisäksi hän entisenä belgiohjaajana ymmärtää belgialaista ajatuksenjuoksua. Lisäksi Lykky pääsi projektikoiraksi, mikä auttoi meitä paljon.

Ajattelen, että jokaiselta kouluttajalta saan jotakin, jota voin soveltaa. Mitä vihreämpi olen ollut, sitä enemmän olen saanut irti ja ollut avoimempi erilaisille opeille ja ohjauksille. Tällöin minulla ei ole ollut myöskään mitään käsitystä, mitä tavoittelen.

Mitä laveamman kouluttajataustan kerään, sitä enemmän minulla on vaihtoehtoja. Siviilikoulutuksessani yksi viisas opettaja sanoi kerran jotenkin tähän tapaan: "Opiskellessanne seuraatte konkareita ja tulette matkimaan jotakin. Katsokaa, ketä matkitte." Jatkoajattelen niin, että haluan olla tietoinen, miksi haluan ohjata tai ohjaan jollakin tavalla. Seuraavaksi voin miettiä, toimiiko se oman koirani kohdalla. Vuosia halusin ohjata vähäeleisesti, kunnes tajusin, ettei kisavireistä Lystiä viedä radalla kuten herkkää bordercollieta. Molempien koirieni kanssa minun on täytynyt löytää - tai ennemminkin olen saanut etsiä oman ainutlaatuisen ja yhteisen käsialamme.

Riinan koulutuksessa

Koskelman Riina tuli opettamaan. Osallistuin Lystin kanssa, koska en halunnut riskeerata yhden tassuja. Ehkä olen neuroottinen niiden kanssa, mutta en halua hajottaa niitä kolmatta kertaa. En jaksa saamarin tossurumbaa, jota olen tässä elämässä harrastanut jo tarpeeksi. Töissä on aivan liian kiire ja nukahdin oikaistuani hetkeksi sohvalle. Heräsin niin myöhään, että ehdin just ja just hallille. Rata oli hyppäri. 

Testattiin kahden käden valssia. Sillä olen Lystille merkannut käännöksiä aiemminkin ja kivasti se niillä kääntyikin. Täytyy ottaa nämä kisoihin. Valssien linjauksia katsottiin muutenkin ja vihdoinkin ne saivat hyväksynnän. :D

Takaakierto-niistossa muista katsoa laskeutumiskohtaan!

Slalomin pätkää testattiin molemmin puolin. Päällejuoksun kanssa kaarratin turhaan. Koiran voi kääntää tiukemminkin. 

Pujottelun jälkeen tuli putkensuun ohitus. Sekä valssi että persjättö toimivat. 

Seuraavan kerran putken ohituksessa toimi katseen suunta ja rintamasuunnan auki pitäminen. 

Haahuilin päikkäreiden jäljiltä aluksi kuin haaleassa vedessä ja niin Lystikin. Sitten havahduin ja päätin saada kisavirettä ja -vauhtia peliin. Haukutin Tikkisen ennen starttia, ohjasin ja vedätin tosissani. Niin molempien moottoreista saatiin tehot irti. Tässä vireessä saan ohjata kunnolla ja vaatia Lystiltä kunnolliset käännökset. Se lukee hyvin rataa, joten voin ohjata hyvinkin edeltä, jolloin kolmiokorva tosissaan jahtaa minua kiinni. Tässä vireessä ohjasin slalomin eri lailla ja veikkaan, että ajassa voitettiin.

Tämän jälkeen käytiin pienellä puolentoista tunnin kävelyllä. Kotona odotti päiväunikaverini Lykky Lykkensdorf eli Dorffi Dörffelssön, joka pääsi setelinetsintähommiin. Ei sillä, etteikö sillekin treeni ja kunnon lenkki olisi tehnyt terää.

Lysky treenaa

Kävin illalla testaamassa Dörffelöisen tassun kestävyyden. Sehän näyttää jo terveeltä, mutta niin näytti viikko sittenkin, kunnes aukesi metsä-järvi-lenkin jälkeen uudelleen. 

Ensin kokeilin puomia. Ekan ylösmenon koira loikkasi yli, toruin. Sen jälkeen se täsmäsi tassunsa myös ratatreenin aikana.

Hallissa oli jouheva rata. Testasin aloituksessa persjättöä ja takana leikkaamista. Pimeän putkikulman koira löysi hyvin, samoin kepit. Puomi oli ok ja persjättö sen jälkeen. Putki-puomi-erottelu toimi.

Lopuksi treenasin käännöksiä muurilta. Eka kerralla palikat lensi. Sitten Lykky keskittyi hyppyyn. Pituudella se oli huolellinen.

Treenin jälkeen se hakeutui lumikasaan lelunsa kanssa. Vakiojuttu. Kotona tarkistin tassun. Ei vaurioita. Hyvä homma.