Turha, peruttu päivä

(Sivuhuom. Makkariani lukuun ottamatta koirilla on koko huusholli

käytössään. Silti ne löytyvät usein samasta huoneesta.)

Eiliset kisat eivät olleet ensimmäiset, joihin osallistumisen jouduin perumaan. Sain seurata taas aitiopaikalta, kuinka mieleni käyttäytyi.

Ketju menee jotenkin näin:

1. Ilman kisoja treenimotivaationi notkahtaa ja kisaamalla tiedän, missä mennään. Lystin kanssa yritän hioa aikoja yhä lähemmäs kärkeä. Lykyn kanssa treenaan yhä kisavireisen ja anteeksiantamattoman koiran virheetöntä ohjaamista. Onnistumisen antamaa euforiabuustia on vaikea saavuttaa muualla. Kisamotivaatio on siis kova.
2. Sitten on nämä vaivat, oma selkä ja niska. Selkä nirskahti v. 2010, joten ilmiö ei ole uusi. Noh, hyvänä hetkenä klikkaan ilmoittautumisen.
3. Sitten, stna, koko viikon tai kaksi jomottaa selkään tai niskaan ja vihloo käteen tai jalkaan. Töissä kitkuttelen, koska tekijöitä ei ole liiaksi enkä ole liian kipeä. Töiden lomassa lepään ja venyttelen. Töiden jälkeen ulkoilutan koiria ja saan kipua lievenemään. Tai käyn kuntosalilla, joka joskus auttaa, toisinaan pahentaa. Tai olen niin kipeä, että on pakko vain maata sohvalla jäiden kanssa ja vetää vahvempia rohtoja. 
4. Loppuviikosta hiipii mieleen epäilys, että kun tämä on tämmöistä kitkuttamista, voinko ajaa kisapaikalle ja kisata? 
5. Perjantaina käyn tankkaamassa auton. Autolla ajaminen tekee pahaa, 2 km:n kohdalla vihloo niskaan. Tiedän, että 3,5 tuntia ajamista per sivu on liikaa, karsittiinpa mitkä tahansa european ouppeneista
6. Mietin vaihtoehtoja. Jos ajan pätkissä, ehkä niska/selkä ei suutu? Ehkä pystyn kisaamaan suht normaalisti, vaikka on varottava pään kääntämistä oikealle? Pitää valita ohjauslinjat niin, että olisin koiran oikealla puolella. Taas jää persjätöt käyttämättä, joudun tekemään kökkövalsseja ja varomaan askelten töminää, vaikka ei ole varaa menettää yhtään sekunnin sadasosaa. Jos koira antaa kaikkensa, onko oikein, että ohjaaja ei voi antaa? Entäs, jos selkä/niska suuttuu lisää? Entä, jos jalka tarraa alustaan (kuten kävi treeneissä marraskuussa) ja jotakin hajoaa? Päädyn pitkälle sairauslomalle, pahimmillaan leikkuuseen? Tai lievempi kipu jatkuu vaan. Syö naista, kun koko ajan koskee, vaikka kiputaso olisi vain kolmosta kipujanalla 0-10.
7. Tämä on paras: "Kyllähän minä oikeasti pystyisin, jos olisi pakko." (Ja osallistuisinkin, jos olisin MM-kisoissa.)
8. Järki voittaa. Perun osallistumiseni, hotellin ja Lykyn hoitajan. Juotan Lystille keitinliemen, joka oli tarkoitettu kisajuomaksi. Laihana lohtuna mietin, kuinka säästän bensa- ja ravintolaruokien hinnat. 
9. Harmittaa. Lystin kanssa on kisoissa synkannut niin hyvin, että olisi ollut kiva mennä sen kanssa kolme rataa isoissa kisoissa. Sillä ei enää loputtomiin kisata. Ei sillä, että oltaisiin päästy joukkueeseen, saati, että meistä olisi Italiaan. 
10. Päätän olla katsomatta kisoista suoraa kuvaa, mutta vilkaisen vähän kuitenkin. Olisiko rata ollut meille sopiva? Paljonko siellä tehtiin nollia? Olisiko me tehty? Miksi just meidän pitää antaa niin paljon etumatkaa toisille? Meille ei ikinä pääse kehittymään kunnon rutiinia, kun kisaputket katkeavat jatkuvasti. Sunnuntaista tulee turha ja tyhjä, kuten aina päivistä, jolloin piti olla tekemässä jotakin kivaa. On tuhnu ilma, ei huvita edes ulkoilla. Vihaan niskaani, selkääni ja kroppaani. Mieleeni jää ikuinen epäilys, olisimmeko sittenkin juosseet Lystin kanssa elämämme radat.
11. Ihan vaan yleisen väärinkäsityksen korjaamiseksi: Se mikä ei tapa, harvoin vahvistaa. 

Lykky kierähtää

Sukkelasti se Lykkykin oppii. Tämä on toinen treeni.

Peruutus

Eipä niska ole toipunut, joten peruin osallistumisen Lystin kanssa EO-karsintoihin. Niska vaan ei kestä autoilua nyt. Eihän meillä oikeasti mitään saumaan joukkueeseen ole, mutta olisi ollut hienoa osallistua, kun kerran selkeästi kriteerit täytettiin. Peruin hotellin. Helppoja on nämä nykyiset nettivaraukset: peru ilmaiseksi klikkaamalla. ...tuttaa silti. Lystin kanssa viime kisoissa oli niin upeaa mennä.

Niskan takia ei ole treenattukaan. Töissä olen käynyt, mutta kitkuttelua on.

Tänään käytiin korvausreissu jäällä. Lykky sai jäisestä pinnasta ihorikon vasemman etuvarpaan päälle. Nyt se makaa tossu koivessa, jottei luputa sitä vielä "terveemmäksi".

Opetin Lykkyä kierähtämään selän kautta ympäri. Muutamalla treenillä siitä tuli aika hyvä. Kunhan huvittaa, siirrän kännykkävideon kaikelle kansalle nähtäväksi. Lysti jymähteli eri kylkiasentoihin esittämään epäuskottavan virkeää kuollutta.

Ai niin. Lystin pissa kontrolloidaan 3 kk kuluttua. Vähennän piimää ja korvaan sitä lantratulla lihaliemellä. Ostin apteekista pH-liuskoja, jotta voin itse seurata arvoja.

Lystin kontrolli

Muutuin aamulla pissalähetiksi ja vein Lystin näytteen eläinlääkäriin. Nyt virtsa oli tarpeeksi laimeaa eikä kiteitä näkynyt, mutta se oli lievästi happaman puolella. Sen täytyy olla piimän vika? Lystihän ei pelkkää vettä juo, joten se saa aamu- ja iltaruuan jälkeen sekä päivisin vajaa 1 dl piimää, minkä laimennan noin puolella litralla vettä. Piimää tulee näin noin 2,5 dl vuorokaudessa. Ei uskoisi, että se olisi noin "myrkyllistä". Tai sitten virtsan pH:n lasku johtuu kolmesta kananmunasta, jotka Lysti söi lauantaina kuorineen. Se oli poikkeus eikä lauantain rituaali. Taidan ostaa pH-liuskoja, jotta voin seurata tuota arvoa. Odottelen vielä eläinlääkärin suositusta.

Lykky saa myös edelleen kolmesti päivässä juotavaa, noin 1,5-2 litraa puuronsa lisäksi.

Tämän vesikuurin aikana koirien karvanlähtö on vähentynyt 80 %. Luulin, että karvaa lähtee steriloinnin vuoksi, mutta koirat varmaan pölisivät kuivuuttaan. Hirvitys sentään.

Koirat pääsivät eilen juoksemaan jäälle. Seuralaiseni totesi, että "tuolta varmaan tuntuu juosta silloin, kun siitä todella tykkää".

Kävelylenkkejä

Niska on ollut kuluneen viikon kipeä ja sen liikkeet hyvin rajoittuneet. Ei olla treenattu. Sen sijaan on käyty luonnossa lenkeillä. Nyt pääsee jäillekin, mikä tuo lisää vaihtoehtoja. Kuvat ovat muutaman kuukauden vanhoja, mutta sopivat fiilikseen.

20.12. täällä aurinko nousi klo 9.30 ja laski 14.47. Tänään aurinko nousi klo 9.01 ja laskee 15.45, joten päivä on yllättäen jo 1,5 tuntia pidempi. Viikon päästä aurinko nousee 8.44 ja ja laskee 16.04, on taas puoli tuntia valoisampaa. Tämä on ihanaa aikaa seurata tätä ilmiötä. :)

Tupla-Lystikki

Oltiin kisoissa.

Lähtö tapahtui aamuvarhaisella. Heti alkumatkasta nopeusmittarin lähennellessä 100 km/h katsoin, kuinka vasemmalta lumipenkasta nousi pupu tielle. Pupu kasvoi korkeutta ja muuttui isoksi peuraksi. Onneksi tie oli sula, ehdin väistää vastaantulijoiden kaistalle, jossa ei ollut tulijoita - ja katsoin auton etukulmasta muutaman metrin päästä juossutta valkoista peräpeiliä. Viimeisinkin unihiekka karisi siinä sitten.

Lystillä starttasin kolme lähtöä, Lykyllä vain hyppärin. Tuomarina oli Luomala. Halli oli meille uusi. Katossa oli pyörivät tuulettimet, joita Lysti panikoi alkuun. Sitten se onneksi tottui niihin.

Eka radalla Lysti tuli mainiosti ohjaukseen, väisti ansaputken, pujotteli virheittä ja otti kontaktit kuten kuuluu. Oma ohjaukseni oli erikoinen, löysin itseni välistä eri puolelta kuin piti. Nolla tuli, sijoitus 6./60.

Toisella radalla Lysti jatkoi erinomaista työskentelyään. Itsekin skarppasin ja päätin oikeasti ohjata reippaasti. Niin teinkin. Lysti kiitti, hoiteli putki-puomierottelut ja niin ees päin - ja teimme nollan. Nyt sijoitus oli 8./64. Kärjestä jäädään se viitisen sekuntia.

Kolmas rata oli hyppäri ja sen ohjaus harmittaa jälkeenpäin. Kolmannelta hypyltä matka jatkui putkelle, jonka jälkeen piti leijeröidä hyppy. Alun perin ajattelin kääntää koiran valssilla kolmoshypyn siivekkeen ympäri ja jatkaa putken oikeaa puolta. Näytti siltä, että koirat systemaattisesti hyppäsivät suoraan. Vaihdoin ohjaukseni sellaiseksi, että Lystin ei tarvinnutkaan kiertää siivekettä, vaan jatkaa suoraan, minun piti juosta putken toista puolta. Putken jälkeen tuli kiire. Ehdin hyvin ohjaamaan, mutta linjani venyi ja työnsin Lystin takaakiertoon. Muuten tehtiin nollaa. 

Samalla radalla Lykyn kanssa ohjasin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lykky tiputti yhden riman, joten vitonen sille. Lisäksi se hyppäsi yhden hypyn ristiin, just sen putken jälkeisen, ja siinä tuli lenkkiä. Aika olisi riittänyt kärkikahinoihin.

Tässä on kuva Lystistä ja minusta viime viikonlopulta. 

Kuvan julkaisuun olen saanut luvan Jukka Pätyseltä/Koirakuvat.

P.S. Jos en väärin laskenut, niin tänään olen kisannut 465 virallista agilitystarttia.

Fysioterapiat

Lysti on nyt fysioterapoitu. Se oli paljon vetreämpi kuin viimeksi. Ristiselän ja lavan seudussa oli jäykkyyttä oikeavoittoisesti. Saatiin venyttelyohjeet. Mietiskeltiin, onko paremmalla nesteytyksellä osansa koiran paremmassa kunnossa. Voisi olla.

Lykyllä taisi olla lievää jumia oliko se nyt ristiselän tienoilla toisella puolen. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan.

Tänään ja huomenna otetaan iisimmin.

Osuu, jos osuu

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Annoin Lystin huilata.

Harjoittelimme ensin puomin ylösmenokontaktia ja siinä sitä riittikin. Tassu osui, mutta aivan kontaktialueen ylälaitaan. En kelpuuttanut näitä suorituksia. Alkoi Lykky vähitellen osua, mutta kyllä karisi kaikki luulot siitä, että se asian osaisi (tai haluaisi eteenmenokiihkossaan) tehdä oikein.

Sitten mentiin rataa läpi. Nyt koira keskittyi hyvin kontaktien ylösmenoille ja alastuloille. Takaakierto-persjätössä se piti riman eikä se niitä tiputellut yhtäkään noin muutenkaan. Siivekkeen ympäri pyörittämisessä etupuolelta vekkaaminen oli kätevämpi kuin niisto. Hmph. Treenin jälkeen koira joi vajaan litran laimennettua piimää. Lotke vaan kävi.

Oma niskani alkaa jymähtää ja vasempaan jalkaan vihloo. Lupaa hyvää.

Omat treenit

Hallissa oli uusi rata, mitä lähdin kokeilemaan. Siinä oli mm. takaakiertoja, slalomia, putki-puomi-erottelua ja siivekkeen ympäri kierrätys. Koirat saivat taas kuumentaa toisiaan. Lysti oli kiinni kentän laidalla, Lykky irti. Olen ottanut systeemistä joskus videon. 

Lysti

• Palkkasin ensin erikseen kontakteista.
• Radalla koira ei suostunut tekemään yhtään virhettä. A:n alastulolta se lähti kerran ennakkoon, minkä otin uusiksi. 
• Testasin 180 asteen käännöksiä niin, että lähdin itse etenemään.

Lykky

• Tsekkasin ylösmenokontakteja ensin. Ekalla koira loikkasi yli, sitten alkoi täsmätä tassujaan.
• Kerran tipahti rima, olin silloin kyllä pahasti edessä.
• Putki-puomierottelussa ei ollut ongelmia.
• Testasin, kestääkö koira, jos jätän sen itse suorittamaan hyppyä. Kesti se. Ja rima myös.

Treenin jälkeen huijasin molemmat juomaan noin litran. Lystin vedessä kellui possua, Lykyn vedessä nautaa.

Lystin kanssa kisoissa

Ekalla agilityradalla oli kolmen ensimmäisen hypyn jälkeen käännös. Neljäskin hyppy oli tarjolla, mille ei pitänyt mennä. Mietin pitkään ohjausta ja päätin jäädä lähdön puolelle ohjaamaan, koska halusin tehdä jatkoon päällejuoksun. Lysti pomppasi neljännen yli eli hylkäännyimme jo siinä vaiheessa. Avokulma kepeille oli vaikea. "Muuten tehtiin nolla."

Toinen rata oli hyppäri, jossa oli enemmänkin haastetta. Ansaputkia, ansahyppyjä ja hyppyjen ohituksia. Rataantutustumisessa parhaalta tuntui persjättö pahimpaan kohtaan ja myöhemmin japanialainen. Nämä teinkin. Lysti kiitti ja tuli kuin unelma perässä ohjauksiin. Loppuradasta iski tuhoon tuomitseva "näin se nollan teko on helppoa" -olo, minkä jälkeen ohjasin Lystin huonosti takaakiertoon, jolloin se hyppäsi kainaloni ali. Hylkäys ja harmitus. Muuten rata tuntui hyvältä ja Lystin kanssa oli upeaa mennä.

Kolmas rata oli taas agilityrata. Kepit olivat hankalasti ja oli siellä muutakin tekemistä. Toisaalta oikealta puolen ohjaamalla sai oivia suoria putkiin. Lysti otti kaikki kontaktit, kuten on opetettu, pujotteli virheittä ja maalissa tuuletin nollaa. Edellisestä onkin aikaa. Kärjestä jäätiin 5 sekuntia, ollaan joskus jääty enemmänkin. 

Menomatka oli hirveä lumipyryn takia. Moottoritiellä ajettiin 70 km/h. Ohituskaista oli lumessa. Aina, kun joku kiirehtijä ohitti, koko jono jarrutti miltei pysähdyksiin, koska mitään ei nähnyt. Paluumatkalla tuli vastaan rohkeista rohkein teiden ritari. Hän teki kauempana edessäni moottoritielle vievällä rampilla u-käännöksen ja tuli vastaan. Piti ihan tarkistaa, onko tie varmasti yksisuuntainen. Toivottavasti hän jäi kiinni poliisin haaviin. Poliisit olivat rampin alapäässä tielle simahtaneen ja tien tukkineen rekan luona.

Tässä on taannoisista treeneistä video Lystistä.

Voisi se raha turhempaankin mennä.

Olen sanonut agilitya köyhemmän naisen esteratsastukseksi. Hevosen kanssa alla olevat summat saisi kertoa vaikka millä. Koirille ei sentään tarvitse esimerkiksi tallia, mutta mm. auto on pitänyt vaihtaa farmariksi. Onneksi ostin sen jo muutama vuosi sitten, niin hinta ei tullut tähän listaan. 

Vuonna 2016 koiriin meni yhteensä rahaa 5392 euroa= 449 euroa/kk. Aika paljon. Kaikkea en ole merkannut ylös. Summasta puuttuu varmaan ainakin tonni.

Yhteenvedosta puuttuu kisa- ja treenimatkojen ruokakulut, samoin oman paikkakunnan sisäisten matkojen bensat. (Treenihallille meno-paluu on noin 10 km per reissu, jos käy kahdesti viikossa, se tekee 20 km x 52 viikkoa= 1040 km eli bensoihin n. 94 €). Siitä uupuu omat ulkoilu- ja urheiluvaatteeni, joita tuskin olisi niin paljon ilman koiria. Yhdet kisakengät kuluu per vuosi. Ilman koiria minulla tuskin olisi myöskään Icebugeja (129 euroa). Jo tähän osioon saa menemään satoja euroja.

Kirjaamatta on jäänyt vitamiinit, öljyt ja kalkit, kympin per purnukka, yksi riittää 2-3 viikkoa. Ruokakulut olen laskenut osin arvioimalla, koska osa ruuista uppoaa ihmisten kauppalaskuun. 

Listalle on merkkaamatta ainakin 2 talutinta, heijastinliivit, yksi sadeloimi, pari purupatukkaa, uimalelu ja Lystin juoksuvaljaat. Tekisi reilu 100 euroa.

Olohuoneen puuvilla-paperinarumatto on käynyt pesulassa useita kertoja. Jostakin syystä se on suosittu yrjömatto. Pesulalasku on joka kerta useita kymppejä. 150 euroa vuodessa tuskin riittää. Pesulatäti muistaa minut nimeltä. Ehkä listalle voisi lisätä myös pölyimurin pussit? ;)

Kulut eriteltyinä

• Jäsen- ja harjoittelumaksut 540 €
• Eläinlääkärikulut ja lääkkeet 1253 € (Lysti 929, Lykky 324)
• Vakuutus korvasi 845 € (Lykky 91, Lysti 754), tämä on vähennetty loppusummasta.
• Vakuutusmaksut 702 €
• Agilitykoulutukset 445 €
• Agilitykilpailut 1235 € (sis. lisenssi vakuutuksen kanssa)
• Kisa- ja treenimatkojen bensat 511 € (5420 km, laskettu 6,5 l/100 km -kulutuksella 1,45 €/l). En laskenut tähän oman paikkakunnan matkoja (hallille 10 km per reissu).
• Ruokaa 903 € (summasta puuttuu mm. vitamiinit, öljyt, kalkit, luut ja koirien kisaherkut)
• Muut 648 €
• Tossut 
• Hoito matkan aikana 10 vrk/koira
• Fysioterapiat
• Matolääkkeet
• Punkkiaineet 

Mitä olen saanut?

Tähän on pakko lisätä tällainen osio, jottei minusta tule pihin rationaalinen vaikutelma. Lasken koirieni ansioksi sen, että olen toipunut työkykyiseksi. Ne ovat auttaneet fysiikkani kunnossa pitämisessä, lenkkikilometreja riittää. Saan harjoitellessa ja kisatessa sellaista euforiaa, mitä on vaikeaa saada muilla elämän osa-alueilla. Koirieni tarjoamaa seuraa ja turvaa ei voi rahassa mitata.  

***

Motto: On sitä tyhmempiäkin harrastuksia.

Omaa treeniä

Otin tänään Lystin mukaan hallille pikaisiin treeneihin. Huomiset ryhmätreenit jätetään väliin liki 30 asteen pakkasen takia. 

Palkkasin Lystiä kontaktien alastuloilta. Testasin keppikulmia ja keppejä, koiruus ei tehnyt virheitä. Kokeilin 180 asteen käännöksiä ja kauempaa takaakierron lähetyksiin ja omaa etenemistäni. Lysti nautti treenistä, ja minä myös.

Vuoden vaihtuminen vietettiin kerrostaloasunnossa, koska kodistamme 20 metrin päässä on kääntöpaikka, mihin tullaan ihan kauempaakin ampumaan raketteja. (...ttu) Rätinä ja ammunta on jatkuvaa klo 18 alkaen. Tuolla raketit kuuluivat hiljaisempina, ne ammuttiinkin jostakin kauempaa. Lysti sai parin pamauksen jälkeen tarpeekseen ja majoittui kylpyhuoneeseen, minkä lattialta se tarkkaavaisena ja paikalleen jymähtäneenä seurasi illan tapahtumia. Kävi se syömässä eikä paniikissa reuhtonut tai vapissut. Lykky ei ollut raketeista millänsäkään. Seuraavana aamuna Lystikin oli normaali.