Vuosi 2017

Päällimmäisenä on iso suru.

Lykky

Voi Lykkyä. Tämä on niin kipeä asia vieläkin.

Laitan tähän lyhyesti meidän kisat, koska olen listannut ne aiempinakin vuosina: Lykyn kanssa kisattiin tammikuussa yksi hyppäri, jolta tuli yksi rima alas. Toisissa kisoissa käytiin liukastelemassa kaksi rataa ja keskeytettiin kilpailut siihen. Maaliskuussa särkyi varvas.

Yhä mietin, olisinko voinut pelastaa Lykyn jotenkin, mutta ajatukset jäävät kiertämään silmukkaa, mistä ei ole poispääsyä. En tiedä, miten kipeä Lykky lopulta oli. Koskiko sitä mahaan? Tuliko kasvain, jota ei ehditty löytää? Selasin äskettäin uutta kotia etsiviä terveitä belgejä. Jos olisin lukenut Lykyn ilmoituksen sellaisilta listoilta, olisin miettinyt, miksi omistaja tarjoaa noin kipeää koiraa kiertoon. 

Lykky v. 2015

Vein Lykyn viimeiselle matkalleen torstai-iltapäivänä 30.3. Ajoittain havahdun siihen, että lisää kuvia tai videoita ei enää tule.

Nuku levollisesti, rakas ystävä. Tai hetkonen. Ei Lykylle voi toivoa pelkästään levollista unta. Toivon sille myös oikein hyvää saalisleikitystä ja agilityratoja, joilla saa kaahata myös kontaktit sekä ihmistä, jonka kyljessä se saa kiehnätä loputtomiin (kunnes taas kohdataan, rakas Dorffi).

Lysti

Lystin kanssa kisasimme 67 starttia. Nollia kertyi 24 (36 %), vitosia 13 (19 %), kymppejä 3 (5 %) ja hylättyjä ratoja 27 (40 %). Monta upeaa rataa hyllytettiin minun virheeni vuoksi.

Vuosi oli meille hyvä, olimme usein palkintopallilla ja saimme kaksi hyppysertiä. Voitimme kolmesti, kerran olimme toisia, 4 kertaa kolmansia ja neljästi neljänsiä. EO-rankingissa olimme parhaimmillaan (kun satuin tilastoja katsomaan) noin 70. koirakko. Pääsimme myös MM-karsintoihin, mutta reissu oli peruttava tassurikon vuoksi. Meidät valittiin edustamaan Suomea agilityssa belgianpaimenkoirien MM-kisoihin v. 2018.

Kootut virheet: 

• Kontaktit 15 kpl
• Puomin alastulon loikka, keskeytys x 3
• Puomin alastulon loikka x 9, joko en huomannut tai tulos oli saatava
• A:n alastulo x 3
• Keppivirheet 10 kpl
1. Lysti ei taipunut toiseen väliin x 3.
2. Avokulma x 3 (jatkoi ainakin kerran suoraan pujottelematta).
3. Kahdesti Lysti keskeytti pujottelun: kerran oman rytmitykseni vuoksi ja toisen kerran kolautti rimaan ennen keppejä, aloitti pujottelun valmiiksi säikkynä, säikähti lisää riman kolinaa kuunnellessaan ja keskeytti pujottelun.
4. Vein valssilla keppien aloituksen ohi.
5. Tarkemmin määrittämätön keppivirhe.  
• Ansaputki - näitä tuli vain yksi, jos ohjausvirheitäni ei lasketa.
• Takaakiertovirheet 5 kpl: Takaakiertohyppy myös takaisin päin tai työnsin suoran hypyn sijasta takaakiertoon. Kolmesti Lysti hyppäsi suoraan takaakierron sijasta. Näistä kaksi tapahtui samoissa kisoissa, joissa oli hyvin lyhyet estevälit ja linjat veivät hyppäämään suoraan, vaikka Lysti on näissä yleensä luotettava.
• Lähdöstä varastamiset 2 kpl: Kerran keskeytin. Toisella kerralla en keskeyttänyt, tiputti riman ja teki keppivirheen.
• 4 x rima, kerran olin edessä, yksi äkkinäisen valssin takia, toinen em. varastamallaan radalla.
• Kummallinen tuntuma: Alusta outo, Lysti ei irronnut, monta virhettä ja hylkäys. Seuraavalla radalla koira toimi hyvin.
• Boikottihylkäys pussin takia EO-karsinnoissa. :D

Ohjausvirheet:

1. Ohjasin pakkovalssilla vastakkaiselle hypylle.
2. Ohjasin hypyn väärälle puolelle (unohdin radan).
3. Lopussa hyppy väärään suuntaan, oli jo virheitä alla.
4. Takaakierron sijaan seuraava hyppy. Oli rintamasuunnassa sanomista.
5. Vedin kakkoshypyn ohi.
6. Ylimääräinen hyppy x 4: kahdesti en siivekkeen kierrätyksen jälkeen ottanut kunnolla käteen, kerran ohjasin kolmannen hypyn laiskasti, Lysti haki myös neljännen.
7. Kielto hypyltä, Lysti reagoi ohjaukseeni liian hyvin.
8. Puomin jälkeen vieneen putken jälkeen hyl hypyltä, tuomari väisti viime tingassa, yllättyi juoksureitistäni.
9. Kutsuin liian aikaisin lähdöstä enkä ehtinyt saada valssia valmiiksi, jälkipyörähdyksestä Lysti ohjautui puomille eikä putkeen. 
10. Lysti kääntyi tiukemmin kuin luulin ja kuono mukaan meni väärälle esteelle putkeen, piti puomille. 
11. Lepsu ohjaus putkesta toiseen, unohdin putkijarrun, Lysti jatkoi väärään putkeen.
12. Lysti oikaisi hyppysuoralta putkeen. Näissä kisoissa olin kipeänä enkä päässyt normaalivauhtia.
13. SM-kisoissa suoran päässä väärä putken suu. Juoksin väärää puolta. Tämä oli kallis moka.
14. Keinulta väärään putkensuuhun, olisi sittenkin pitänyt valssata ennen putkea.

Terveyden kanssa ei tullut yllätyksiä. Käytiin sekä kesä- että joulukuussa tsekkauksessa, lisäksi päivitettiin rokotukset.

Tavoitteet: Lysti täyttää toukokuussa 10 vuotta. Harmaata on tullut lisää, mutta muuten ikä ei vielä näy. Lysti liikkuu kisoissa samoilla etenemillä kuin nuorempanakin. Ensi vuoden SM-nollat on kasassa ja pääsemme edustamaan Suomea FMBB-kisoihin. Jatkan kisaamista, mutta tarkkailen sen vointia ja liikkumista. Treenimääräthän ovat jo tippuneet miltei nollaan.

Toivon Lystille terveyttä. Se on valtavan arvokas koira luotettavuudessaan ja ajatusteni lukijana. Se on tukenut minua monen vaikean paikan läpi.

Gibli

Juhannuksena haettiin Gibli, jota kutsutaan arjessa myös nimellä Tomba. Nuoremmille kerrottakoon, että aiempina vuosina pujotteli menestyksekkäästi mies nimeltä Alberto Tomba, joka vahvoine reisilihaksineen runnoi radat läpi voitokkaasti.

Giblin kanssa on tottisteltu, harjoiteltu jälkeä ja esineilmaisua ja aloiteltu agilityn alkeita. Eniten on panostettu arkielämään, hihnakäytökseen ja sen sellaiseen.

Tarkoituksena oli käydä jo syksyn aikana ryhmävalmennuksessa, mutta kävi kuten Lykynkin kanssa. Koira innostuu muista (ihmisistä, koirista ja leluista) niin kovasti, että menee ylikierroksille. En näe järkevänä lirkuttaa ja temppuilla koiralle, jotta se vilkaisisi minuun, saati kieltää ja nyhtää noin pientä, jolla ei vielä ole aavistustakaan, mitä hallilla kuuluisi tehdä. Käymme siellä siis keskenämme vielä jonkin aikaa, jotta pennulle tulisi ajatusta, mitä siellä kuuluu tehdä ja kenen kanssa.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että käsissäni on ihmissosiaalinen, taisteluhaluinen, saalisviettinen, ahne ja alustavarma pentu, joka on sukkela oppimaan.

Pennun säkä on n. 55 cm ja tuskin enää juuri korkeutta kasvaa.

Tavoitteet: Aloitettujen projektien eteneminen ja hyvän suhteen luominen.


Minä

Keräsin porukkaa Kim Kurkisen koulutukseen muutamaan otteeseen. Ne jäivät Lykyn loukkaannuttua, muuten olisin jatkanut. Seurassa kävin Riinalla muutaman kerran. Alen Marekovicin koulutus oli jälleen hyvä. Vedin itse kesästä syksyyn yhtä agilityryhmää.

En saanut syksyllä ohjattua ryhmäpaikkaa, koska "Lysti ei tartte" (?!!), mikä risoo. Treenailen siis myöhäisiä valssejani yksin ilman valvovaa silmää ja treenikavereita. Jouduin muuttamaan käsityksiäni sosiaalisia kontakteja tarjoavasta harrastuksesta. Seuran toimikunnat ja ekstrahommat saavat jatkossa jäädä. Vuosia niissä olen ollutkin.

Kisoissa tein muutaman jäykkäniskaisen persjätön, muuta uutta ei tainnut ohjauksiini tulla. Hylätyillä radoilla testasin muitakin juttuja, mitkä onnistuivat 100 %:sti. Helppohan silloin on rentona ohjailla. Valikoin kisapaikat alustan perusteella, en halunnut altistaa Lystiä loukkaantumisille turhaan.

Jatkoimme pitkiä metsälenkkejä 2-3 kertaa viikossa, pennun ikä ja jaksaminen huomioiden.

Tavoitteeni on kehittyä koirieni ohjaajana. Siihen ei auta kuin ulkopuolinen koulutus, mitä hankin eri systeemeillä. Turha lie sanoa, etten halua terveydellisiä takapakkeja.

***

Loukkaantumiskysely

Lykyn loukkaantuminen poiki pitkään mielessäni olleen loukkaantumiskyselyn julkaisemisen. Olen sitä mieltä, että koirien loukkaantumisia ei voida välttää, jos ei tiedetä, missä ne loukkaantuvat. Vastata voi vuoden loppuun saakka. Yritän ehtiä koota tulokset yhteen tammikuussa.

Tauon kuulumisia

Olemme käyneet metsälenkeillä. Täällä on lunta, aah. Sisällä on tasapainoiltu ja tottisteltu olohuoneessa.

Hallilla ei olla käyty lainkaan. Pentu päätti ilmoittautua ehdokkaaksi Vuoden Lapsiäiti -kisaan itsenäisyyspäivänä. Nyt se alkaa palautua normaaliksi. Pentukortti on nyt sitten käytetty ja todellinen luonne alkaa paljastua. Säkä ei vissiin enää 55 cm:stä paljon kasva.

Lystin kanssa kävin siklosporiinin puolivuotiskontrollissa. Lysti painoi n. 23 kg, on ihannepainossaan. Kaikki veriarvot on ok, paitsi herkempi munuaisarvo lievästi koholla. Se kontrolloidaan varmuuden vuoksi. Krea oli ok, samoin virtsa, myös sen valkuaiseritysmääritykset, joten munuaisissa ei pitäisi mitään ihmeitä olla.

FMBB 2018

Näin itsenäisyyspäivän alla on hienoa ja liikuttavaa (olen vähän herkkä tämmöisissä asioissa) kertoa, että Lysti on valittu Suomen edustusjoukkueeseen belgianpaimenkoirien MM-kisoihin. Kisat pidetään huhtikuussa 2018. Onneksi pisteet riittivät, vaikka taioin hylkäykseksi monta potentiaalista nollarataa. Isä totesi, että "ei meidän suvusta ennen kukaan ole MM-joukkueessa ollutkaan". Kaikkeen sitä koiran ansiosta pääsee.

(c) Pauliina Havo

Tauolle

Olin ilmoittautunut vielä eiliselle agilitykisoihin, mutten jaksanut lähteä. Väsytti ajatuskin ajamisesta ja kylmässä hallissa seisoskelusta, kotiin paluusta ja koirien pesemisestä. Yritin lietsoa itseeni positiivista kisahenkeä, mutta halu levätä ja järjestellä kotiasioita voitti. 

Muutama viikko huilataan nyt agilitysta. Muistan, kuinka muutama vuosi sitten kokeneempi agility-ystäväni totesi, että "agility on kesälaji". Ainakin se on kivempaa, kun ei tarvitse hytistä toppatakissa. Voi olla, että tuon teinin kanssa käydään hallilla, mutta jää nähtäväksi. Ulkona voisimme tottistella enemmänkin. Sisällä on edelleen tottisteltu, jumpattu ja harjoiteltu esineilmaisua. Raaka jauheliha saa Giblin lussuttamaan, kuten Lykyn aikoinaan. 

On muuten vaikeaa katsoa Lykyn kuvia ja videoita enkä ole itseäni kiusaamalla kiusannutkaan. Muistan onneksi yhä, miltä tuntui rutistaa sen löysää lyhytkarvaista kaulanahkaa. Sitä tuntumaa en halua ikinä menettää. Gibli eilen hyppäsi minua vasten ja alkoi mallata suuhunsa käsivarttani ja kalusi sitä hellästi, satuttamatta. Niin Lykkykin aina teki.

Lystin kanssa kevään kilpailuissa, joissa lämmin sää yllätti.

Giblin mitat

Giblin säkä on viikkoa vaille 7 kk ikäisenä noin 55 cm, ei siitä sitten ihan minimini tulekaan. Se painaa 17 kg, menee johdonmukaisesti painokäyrällään (jonkun koiranruokafirman taulukko). Jos koira kasvaa taulukon laskemalla tavalla, se painaa vuosikkaana 21-22 kg. 

Olen treenannut hävettävän vähän kumpaakaan. Ulkoiltu ollaan kiitettävän paljon ja pidetty taas yksi kunnon lepopäivä.

Lystikki kisamoodissa - ja keppivaroitus!

Pitkästä aikaa (Miksi ihmeessä?) etsin minua auttaneita henkisen valmistautumisen materiaaleja ja lukaisin ne aamulla ennen kisoihin lähtöä klo 6.00. Kuuntelin myös tsemppimusiikkia kisapaikalla ja kas - tepsi.

Lahikaisen Marja oli tuomarina ja oli piirtänyt koiraystävälliset käärmemäisesti luikertelevat radat, millaisia olin odotellutkin. Tuomari ja toive lisä-FMBB-pisteistä pisti ajeluttamaan.

Eka rata oli agilityrata. Selvitimme monta alun mutkaa ja jopa kontaktit ilman ongelmia. Puomin jälkeen oli takaakierto, jonka jälkeen siivekkeen ympäri pyöritys. Mietin rataan tutustumisessa kauemman siivekkeen kautta ohjaamista, mutta koska Lysti on viime aikoina hypännyt olkavarteni ali, valitsin taaksetyöntö-niisto-persjätön. Siihen tuli muutos, koska olin kaatua ja ennen ohjausta käteni olivat koillisessa ja luoteessa ja jalka etuoikealla. Lysti hyppäsi ristiin ja myöhemmin haki saman hypyn uudelleen ja niinpä kalastin hylkäyksen ihan lopussa. Hylkäys ja pistemenetys sapetti erittäin voimakkaasti. VIDEO (En tajua, miten HAU:n linkistä katsoen just meidän pätkä tulee koneelle - ehkä muillekin?)

Toinen rata oli agilityrata. Edellisen radan stanan epäponnistuminen jyskytti aivoissani voimakkaasti. Lysti (ja minä) otti kontaktit tarkasti. Pyöritin puomin jälkeen pidemmän kautta kepeille, koska en tiennyt, milloin Lysti hyppää puomilta (!). Eihän se hypännyt, koska sattuman oikusta oli tällä kertaa kiltti. Keinun jälkeen tein valssin, jotta sain Lystin putken oikeaan päähän. Saatiin nolla ja sijoitus oli 4. kovien pääkaupunkilaisten joukossa. Nimim. Kuomat jalassa radan jälkeen. Tässä on Torin ottama video B-radasta. 

Kolmas oli hyppäri. Siinä oli meille haasteellinen alku. 3 hyppyä suht suoraan, hyppy, rengas, muuri, minkä jälkeen sivulle ja käännös kepeille. Lystihän ei juuri lähdössä viihdy. Pistin sen maihin ja yllätyksekseni se pysyi. Kutsuin sen renkaan ja muurin puolivälissä ja ehdin mainiosti valssaamaan ennen hyppyä. Yhden suoran päässä oli käännös ja takana ansaputki. Vaikka kuinka ohjasin Lystiä ennakkoon sekä kehollisesti että sanallisesti, koira oli päätöksensä tehnyt ja sujahti hylkyputkeen. Lopussa testasin persjättöjä ja ne sujuivat ihan mukavasti. Hylkäys siis tältä radalta. Tässä on Torin ottama video hyppäristä. Kiitos!

Ai niin. Jos en ole väärin laskenut, meillä on nyt osallistumisoikeus ensi vuoden agilityn SM-kilpailuihin.

Gilberto Tomba oli turistina matkassa. Se käyttäytyi mallikkaasti, ihmisiä havaitessaan korvat luimussa takapuoli vispaten, kunnes havaitsi seurakaverini, koirakaveri-bc:nsä omistajan, jolloin ilmoille kajahti turhautuneen malinoisneidon haukunta ja ulvonta tai mitä lie turhautunutta vinkunavonkunaa, jota muutkin pysähtyivät katsomaan. Nakki kädessä tunsin itseni maailman typerimmäksi työlinjaisen koiran omistajaksi. 

Kotimatkalla satuin juuri tapahtuneen henkilöauton & linja-auton kolaripaikalle, mikä muistutti kisamatkojen ihan todellisista riskeistä.

Illalla tein Gilberton (se on silti yhä tyttökoira) kanssa olohuonetottista ja esineen ilmaisua ja tasapainoilua. Osasi.

***

Sitten sen lupaamani keppivaroitus. Tämä on agilityn loukkaantumiskyselyn tulosta. Kepit ovat yleensä lattaraudan päällä. Jos alusta on epätasainen tai harjoitusten/kilpailujen aikana muodostuu kuoppia, sen saamarin sivulle sojottavan lattaraudan alle mahtuu koiran tassu/varvas, jos koiraparka pujottelee väärin kuoppien aiheuttaman rytmimuutoksen tai muun syyn vuoksi. Että tasoitelkaa kisoissa ja treeneissä, jos kumpareita syntyy.

Olen tyytyväinen, jos ilmoitatte kyselyyn, mikäli mielessänne on muitakin vaaran paikkoja tai loukkaantumisia. 

Sen pituinen se. Pitäkää huolta itsestänne ja koiristanne!

Hakemista

Ei ole Lystin kanssa nyt jyvä kohdallaan.

Sunnuntaina kisoissa eka rata oli hyppäri, joka oli tosi haastava. Radan linjat veivät koirat hypyille suoraan, vaikka koirat piti saada takaakiertoon. Takaakierron jälkeen tuli kiire seuraavaan paikkaa esim. suoran putken toiselle puolelle ohjaamaan seuraavaan takaakiertoon tai suoran putken ja pituuden jälkeen ansaputken epäloogiseen päähän jne. Yhdessä kohtaa en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon ja siitä hylkäys. Muuten olisi ollut nolla.

Toka radalla puomi oli kolmantena. Lysti hyppäsi alastulon, keskeytin.

Kolmannella radalla oli (liian) lyhyitä estevälejä ja yksi hyppy lähellä seinää. Siltä piti kääntyä 180 astetta. Olisin mielummin hyppäyttänyt Lystin ristiin, kauemman siivekkeen kautta, mutta sitten Lysti olisi laskeutunut ja kaartanut betonialustalla liki seinässä. Tällä radalla sössin jo 3. esteen takaakierron, Lysti hyppäsi kainalon alta hypyn suoraan. Hylkäys siltä siis myös.

Jonkin verran lohdutti taas se, että tuloksia tuli tosi vähän. Mm. toisen radan voittaja sai 10 vp.

Maanantaina käytiin metsäkävelyllä. Eilen kävin Giblin kanssa hallilla. Videoin hyppytekniikkaa, jotta voin Alatalon Vapun kanssa tehdä yhteistyötä. Lopuksi lähetin pennun muutaman kerran putkeen. Loppuverryttelyn se suoritti uros-bc:n kanssa.

Olohuonetreeninä on jatkettu paikalla pysymistä ja luopumista.

Esineilmaisua, jumppaa ja agilitya

Jumppaosioon kuuluu molempien koirien taiteilu tasapainotyynyllä. Lysti taiteilee siinä hyvin monipuolisesti. Gibli osaa asettaa sille etutassunsa, pyörähtää enemmän ja vähemmän sattumalta etuosallaan. Eilen alkoi jo takajalatkin osua tyynylle. Naksuttelen asioista, jotka vievät oikeaan suuntaan.

Esineilmaisua käytiin treenaamassa kylmällä nurmikolla. 3 kertaa ilmaisu sujui hyvin, neljännellä kerralla pentu nuuskutteli palikkaa ja olisi jättänyt sen siihen. Kehuin lopulta ilmaisusta.

Tänään käväistiin agilityhallilla. Harjoittelin suoraan putkeen ja u-putkeen lähettämisiä. Siivekkeen kierrätin 2 x per puoli. Lopuksi Gibli paukutteli keinun päätyä maahan.

Luopumista on harjoiteltu myös. Minulla on kädessäni nakkeja ja vieressäni molemmat koirat. Se koira saa, joka ei nakkeja huomaa. Molemmat ovat keksineet omat juttunsa: Gibli menee maihin, katsoo rahin alle ja saa sillä nakkinsa. Lysti saa ne peruutuksesta ja muualle vilkaisusta.

Toissailtana käytiin metsäkävelyllä. Onneksi oli vähän lunta, jotta jotakin näkikin. 

Pimeää on, päivisin pitää pitää valoja päällä, jotta näkee sisällä. Niskaan pakottaa ja vasempaan takareiteen & pohkeeseen vihloo. Ei ole kovin kukkeat tunnelmat.

Hyl - 10 - hyl

Julistin Lystin tassun terveeksi lauantaiaamuna. Tämän päivän kisat eivät menneet kisat ihan putkeen.

Eka radalla Lysti varasti pahasti lähdöstä ja hyppäsi toisen hypyn väärään suuntaan. Vein sen pois radalta.

Toinen rata oli hyppäri. Siinä oli heti alkuun välistävedot, jotka tein pitkästä aikaa vetämällä, sujuivat. Sitten tein valssin ohjatakseni Lystin kepeille hankalaan aloitukseen. Lysti tiputti riman, säikähti, aloitti kepit oikein, mutta säikkynä pyörivää rimaa katsoen, keskeytti pujottelun ja kävi haistelemassa tuomarin. Jatkettiin rataa. Putkijarru pelasi. Radalla oli kohta, missä oli monta suoraa putkea peräkkäin. Yhdeltä sellaiselta piti kääntyä sivuun hypylle. Lysti tuli ohjaukseen hienosti. Tältä radalta kymppi.

Kolmas rata oli agilityrata. Siinä olisi ollut siivekkeen ympäri pyörittämisiä ennen kontakteja. Jos koira hyppäsi ristiin, oli edessä kammottava kulma sekä A:lle että puomille. Juuri näin kävi Lystille ja oikaisin sitä sen, mitä ehdin. Putki-puomi-erottelu pelasi. Puomin alastulon koira loikkasi. Olin keskeyttää, mutta jostakin syystä jatkoin rataa. Ihan lopussa sain koiran pakkovalssissa vastakkaiselle hypylle, joten se oli hylkäys.

Tuloksilla ei juhlinut kukaan, mikä tietysti vähän lohdutti.

Gibli oli turistina matkassa. Look at that -game on tehnyt hyvin tehtävänsä. Koiruus käännähtää hyvinkin pienestä hamuamaan vasenta kättäni ja loikkii innoissaan.

Lykkyä on kova ikävä. Sellaisen ahdistuksen sävyttämän ikävän tilalle on laskeutunut syvempi suru ja kaipaus. Pössykkä eli vielä vuosi sitten. - Giblissä on jotakin samaa. Ehkä se on perusmalinoisia, mutta toivon, että jotakin enemmän.

Ai niin. Tein vanhasta fleecestäni Giblille nutun. Tämä kuva on otettu ennen ompelua. 

Esineilmaisua ja tassun paketointia

Lystin tassu ei sitten parantunutkaan siinä sivussa, vaan olen tällä viikolla paketoinut pahimmillaan märkää visvovaa varpaiden väliä. Sinkkivoide teki taas ihmeitä ja muutos alkoi kuivua vuorokaudessa. Nyt tassu alkaa olla ok, mutta vielä tänäänkään koiruus ei päässyt normaalilenkille. Lysti on kehittynyt taitavaksi paketin avaajaksi ja olen kehitellyt mitä ihmeellisimpiä teippivirityksiä askartelun estämiseksi. Haavatötsää pään ympärillä Lysti ei kerta kaikkiaan siedä, joten se ei ole ratkaisu. Siklosporiinia menee taas päivittäin 20 kilon mukaisella annoksella.

Giblin kanssa on lenkkeilty kahdestaan sekä kaduilla että metsässä. Pentu on herkempi, kun liikkuu kanssani yksin, mikä on hyvä juttu. Olemme jatkaneet Look at that -gamea. Tänään harjoittelimme metsälenkin yhteydessä sivulletuloja, minkä pentu näköjään jo oppi.

Varsinainen projekti on ollut esineilmaisun siirtäminen sisältä ulos. Pihanurmikolla se sujui vielä hyvin, mutta jäljen yhteydessä pentu vain nuuhkaisi esinettä ja jatkoi matkaansa. Se selvästi arvostaa jäljestämisen korkeammalle kuin nakin palaset ja kehut, mitä se saa ilmaisusta. Vaihdoin välillä palkan namista palloksi. Tänään palasin ruokapalkkaan ja sain silti onnistumisia. Oletan, että tähänkin löytyy molempia tyydyttävä ratkaisu, kunhan saadaan toistoja lisää, palkka sopivaksi - ja Gibli miettimisaikaa.

Ai niin, puolivuotiaan pennun strategiset mitat: 53 cm ja 16,8 kg (aamupalan jälkeen).

Putkessa

Lauantaina olimme sukulaisvierailulla. Koirat olivat matkassa ja matkustivat autossa huomaamattomasti. Sunnuntaina ei sisätottiksia kummoisempia tehty. Gibli osaa tulla yhä pienemmästä vihjeestä sivulle. Olemme harjoitelleet myös paikallaan pysymistä istuen ja makuulla. Hyvin vaiheessa se on vielä. Tänään tottistelun aluksi Gibli ilmaisi kännykkäni. Palkkasin siitä.

Käytiin tänään agilityhallilla. Jatkoimme putkiprojektia. Tarpeelliseksi osoittautui luoksetulotreeni. 2 kertaa lähetin pennun siivekkeen ympäri. Koska se hakee sen hyvin jo parista metristä, en asiaan panosta enempää tässä iässä. Keinun liikkeeseen tutustutin pentua vähän aikaa.

Lystillä aukesi tassu, ei olisi pitänyt tauottaa siklosporiinia. Ei se enää onnu ja voi jo liikkua ulkonakin.

Video treenin alusta:

Ensimmäinen mutkaputki:

Sitten loppui kameran akku.

Friday - agiday!

Yllätin itsenikin ja otin vuosilomapäivän. Kävin Giblin kanssa agilityhallilla.

Yhteinen kiva hetkemme alkoi kiroilulla. Pentu pysyy autohäkissä, kun avaan oven. Kun sanon "ole hyvä", se hyppää syliini, koska en halua sen vielä hyppäävän maahan. Nyt se ponkaisi suoraan ylähuuleeni ja silmälaseihini. Spontaanisti karjaisin "s**tanan pentu, kallo halkee". Laitoin pennun takaisin häkkiinsä ja tunnustelin, onko nenämurtuma, huulimurtuma, silmälasimurtuma vai kallonmurtuma. Olin yllättävän ehjä. Kun mielentilani oli otollinen, annoin pennulle luvan uudestaan. Nyt se hyppäsi syliini varovaisesti. Pentu käveli hiljaa ja vetämättä halliin, vaikken muistuttanut kertaakaan hyvistä käytöstavoista.

Esittelin pennulle putken. Putki oli suorana, ehkä 3-4 metriä pitkänä. Ensin vein putken toiseen päähän nakin pakasterasiassa, mille näppärä pentu kipaisi putken ohi ja jatkoi nakin hotkaistuaan rallattelulla pakasterasia suussaan. Sitten heitin pallon putkeen, mistä pentu sen haki. Siitä etenimme muutamalla toistolla tilanteeseen, jossa saatoin lähettää pennun noin metrin päästä putkeen ja viskata pallon palkkioksi putkesta tulemisen kunniaksi. Leikimme kahden lelun leikkiä, jotta minäkin pääsin leikkiin osalliseksi.

Pidimme pienen tauon. Gibli kävi makuulle ja samalla rauhallisesti mussutti narupalloaan. Kehuin sitä ja silittelin kroppaa läpi. 

Tässä kohtaa pysähdyin. Olen miettinyt, jatkanko agilityn harrastamista ollenkaan ja mitä pennun kanssa alan oikeasti tehdä. Se jäljestää luonnostaan hyvin eikä ole millään lailla alusta-arka (sunnuntaina tästä mainittiin erikseen, pimeässä vieraat portaat menivät tuosta vaan). No nyt olin kyykyssä vieressäni makaavan nuoren koirani kanssa, joka lussutti palloaan tyytyväisenä. Silitin ja se nautti, venytti itsensä pitkäksi. Tuumin, että tällaista minä elämältäni haluan. Tämä pentu on taitava oppimaan ja minä nautin sen kanssa treenaamisesta.

Lepotauon jälkeen kokeilin siivekkeen kiertämistä. Edellisestä kokeilusta on aikaa. Pentu yllätti ja osasi molempiin suuntiin. Saatoin lähettää sen noin metrin päästä. Näitä tein 2-3 per suunta, koska en halua väännellä liikaa nuoren koiran kroppaa. Lopuksi tehtiin "ratapätkä". Pentu kiersi siivekkeen, pääsi palkaksi putkeen, minkä päässä pallo vieri karkuun. 

Olen miettinyt paljon Lykkyä, sen kohtalo on edelleen kova paikka. Lykky oli pentuna ulkona hyvin välinpitämätön vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Gibli ei ole. Häntä vispaa ja pahimmillaan koira kiljuu, kun näkee potentiaalisen tervehdittävän. Kieltämällä pentuun saa tolkkua, mutta olen kaivanut esiin myös vanhan Look at that -gamen. Sillä opetin muinoin Lystin sietämään pahoja asioita, kuten sähkö- ja puhelinlinjoja, pressulla peitettyjä veneitä, peräkärryjä jne. Idea on siis se, että kun koira huomaa jotakin pelottavaa, naksautetaan ja annetaan palkka. Lystille ei voinut naksutella, koska se pelkäsi naksun ääntä. Sille sanoin "Jes!" ja palkkasin. Kun Gibli havaitsee ihmisen tai koiran (höristää korviaan), se saa naksun ja palkan. Tällä pyritään muokkaamaan mielikuvaa. Uusi asia ei olekaan "Hui kauhistus" (Lysti) tai "Jee, tervehtimään" (Gibli), vaan "bongasin uuden jutun, kantsii kääntyä emännän luo, jolla on jotakin kivaa". Treenin jälkeen kävelin Giblin kanssa tällä systeemillä. Tämä oli syy, miksen ottanut Lystiä hallille matkaan. Hyvin nopsaan Gibli on tajunnut idean. Sai kaivinkoneestakin naksun ja palkan.

Giblin säkä on noin 51-52 cm ja se näyttää sopusuhtaiselta. Jännä nähdä minkä kokoinen siitä tulee. En ole punninnut aikoihin, mutta se on suunnitelmissa.

Otsikkoon liittyvä lifestyle-blogi-osuus:

Vanhat Kuomat, yhä lämpimät, tosi kätevät riisua ja pukea, varsinkin

kun tarranauhojen kiinnityspinta on täynnä koirankarvoja eikä

nauha enää tartu mihinkään kiinni. Kengät ovat 1-2 numeroa liian isot, 

mikä helpottaa pukemista.

Jalassa on Nonamen suunnistushousut, joita ei juuri huomaa. 

Ne venyvät joka suuntaan, joten alle voi laittaa monta kerrosta 

pitkiä alushousuja. Suosikit, vaikka jo rähjääntyneet.

Lystin syyllistävä katse, koska en ottanut mukaan treeniin. Portaat

odottavat aamuharjausta.

Gibli. Harmittaa, etten saa kännykästä
kuvaa ulos tarkempana.

Alkuviikon jutut

Maanantaina pidettiin lepopäivä, tiistaina tehtiin pitkä metsälenkki, keskiviikkona kävin Giblin kanssa hallilla ja torstaina tehtiin taas pitkä metsälenkki. On ollut ihanan talvista. Vähensin jo Lystin siklosporiinia niin, että pidin välipäivänkin, mutta kait lääkitys pitää taas nostaa entiseen ylläpitoannokseen, koska ilmat lämpenevät ja kadut ovat täynnä lumisuolasohjoa.

Hallilla teetin pennulle hyppytekniikkaa ehkä 7 cm korkeilla rimoilla noin 4 toistoa yhteensä namialustalle. Gibli pysyy yhä paremmin aloillaan. Oli aika ihana yllätys, kun laitoin namialustan maahan. Gibli tuli sen luokse ja ilmaisi sen esineenä, kävi maihin alusta etutassujen välissä. Palkkasin. 

Kotona on harjoiteltu seuraamista, maahanmenoa, pysähtymistä, luoksetuloa ja esineilmaisua. Uutena on treenattu sivulletuloa. Pentu äkkäsi sen nopeasti, tulee sivulle pienestä käsimerkistä. Ulkona lenkin ohessa on myös treenattu luoksetuloa, välillä molemmat koirat saavat "yllätykseksi" nakkia. 

Sohjoa ja kisat

En ollut kunnossa loppuviikosta, jäi valmennuskin väliin. 

Tänään kävin kokeilemassa kisaonnea. 

Eka oli agilityrata. Lysti oudoksui pohjaa, ei irronnut mihinkään enkä minä päässyt minnekään. Tehtiin miljoonakertainen kielto- ja hylkyrata.

Toka radalla Lysti oli normaali ja minä paremmin varautunut. Tehtiin kivaa rataa suht loppuun saakka, missä Lysti ponkaisi puomin alastulon, luulin sen jo osuvan, ja perään keppivirheen. 

Kolmas rata oli hyppäri, millä tehtiin nolla muutamalla huonosti ohjatulla mutkalla. Aika riitti 9. sijaan.

Gilberto Tomba jäi kotikaupunkiin viihdyttämään kaitsijaansa ja piti seuraa niin hyvin, että makaa nyt ihan reporankana. 

Paluumatkalla oli ketjukolari nelostiellä vastaan tulevalla kaistalla. Liikenne seisoi, jono oli pitkä. Jotkin välkyt tekivät uukkarin. Kiva oli ajaa ohituskaistaa reilua satasta, kun vasemmalta kääntyi motarin keskiosan läpi eteen pari autoa kävelyvauhtia. Jos en olisi väistänyt, olisi tullut rumaa jälkeä. Hitto, kun olisi kojelautakamera, laittaisin poliisille postia.

Pentuagilitya ja muutakin

Sunnuntaina palauduttiin kisapäivästä kahden tunnin metsälenkillä. 

Maanantaina huilattiin. Tiistaina ja tänään kävin Giblin kanssa agilityhallilla. Oltiin siellä lyhyen aikaa. Pentu harjoitteli rynnimätöntä sisäänmenoa, paikoilleen istahtumista ja 7 cm korkeiden hyppyjen hyppimistä.

Sisällä on harjoiteltu esineilmaisua *KLIK* molempien kanssa. Siltä varalta, että Giblistä tulee hyvä, kirjoitan metodin ylös. Maahanmenon Gibli osasi valmiiksi, kun vein sen eteen käteni, missä on ruokaa. Laitoin käteeni myös jälkiesineen, jota jätin yhä enemmän näkyville. Häivytin käteni pois. Jos Gibli epäröi esineen nähdessään, pyysin maahan. Hiljalleen siirsin esineen kauemmaksi. Kaikesta oikeaan suuntaan tapahtuvasta toiminnasta naksauttelin ja lopulta kehuin hienoa tyttöä tärkeän esineen löytymisestä. Jos pentu sitä haukkaa, sanon "höh" tms. Toistaiseksi sillä se on unohtanut haukkaamisen (eikä oikein alkuun päässytkään). Siirrämme treenit ulos, kun ilmat lämpenevät.

Koska pakkaset lisivät, olen vähentänyt Lystin siklosporiini-annosta 20-kiloiselle koiralle sopivaksi.

Tupla-Tikkinen ja etiikkaa

Eilen ajoimme kisoihin. Hallikautena tämä kisaaminen on ongelmallista, koska vältän alustoja, jolla koirani ovat liukastelleet tai joiden alusta on osoittautunut liian pitäväksi. Kisoja plaratessani houkuttelisi poimia lähikisat. Tällöin ajattelen, että eihän Lysti aiemminkaan ole loukkaantunut, vaikka on liukastunut tai tassut ovat tarranneet kiinni alustaan. Sitten ajattelen kertoja, jolloin on kuukausi paranneltu venähtänyttä olkavartta tai Lykyn loukkaantumista. Sen jälkeen mietin koiraharrastusta ja sen tarkoitusta, koirien omistamista, pitämistä perheenjäseninä ja vastuuta hyvinvoinnista. Katson Lystiä, joka ei ole enää nuori tyttönen. Kuvittelen meidät lähtöviivalle ja Lystin katsomaan minuun innokkaana ja luottavaisena. "Haluan pisteitä belgikisoihin ja siksi laitan sinut radalle. Tee nolla. Jos loukkaannut, en ylläty, koska tämä alusta nyt on vähän semmoinen. Loukkaantuminen voi tarkoittaa sinulle harrastuksen lopettamista tai loppuelämän vaivoja ja kipua. Mutta pisteiden jahtaaminen on sen arvoista." Ei. Minusta ei ole siihen. Tiedän, että mitä tahansa voi sattua radalla, mutta minusta ei ole ottamaan riskiä, joka on etukäteen tiedossa. Sen verran olen Mössykälle velkaa.

(c) Pauliina Havo

Niinpä sitten matkustelemme. Kisoissa oli 46 koiraa ja tuttuun tapaan tunsin itseni nukkavieruksi maalaiseksi, vaikka se ei ollut muiden kisaajien tai kisapaikan vika. Ne on nuo housut (joissa on helppo juosta kuin ei olisi housuja ollenkaan) ja pipo. :D Anders Virtanen tuomaroi. Pidän hänen radoistaan yhä. 

Eka rata oli agilityrata. Tehtiin nolla ja sijoituimme viidensiksi. Tässä on rata.  Kiitos Piia kuvaamisista! P.S. Tarkistin hätäisen näköisen keinulta lähdön hidastuskuvista. Lysti ponnistaa keinulta, kun keinu osuu maahan. Tarkka tyttö ja tarkka tuomari. :D

Kuvakaappaus videolta

Toinen rata oli hyppäri. Tehtiin silläkin nolla ja oltiin viidensiä. Etukäteen pähkäilin ensimmäisen putken jälkeisten hyppyjen ohjaamista, noin esteitä 6-8, mitä sinne ehtii tekemään. Valssi? Persjättö? Pakkovalssi? Viski? Valssilla lähdin liikenteeseen. Radalla huomasin tekeväni persjätön. Olin tyytyväinen, että joitakin ohjauksia tulee spontaanisti. Tässä on se rata. 

Kolmas oli jälleen agilityrata. En ollut tarpeeksi tarkka A:n alastulolla, vaan kiirehdin jo seuraavaan takaakiertoon. Tikkinen otti siitä vitosen. Oltaisiinko oltu kahdeksansia tai jotakin, nollalla viidensiä. Tässä on kolmas rata. 

Kotimatkalla mietin, miten tarkemmalla ja aikaisemmalla ohjaamisella voisi saada sekunnin pois. Videoita katsellessani löydän monta paikkaa, jossa olisin voinut näyttää tarkemmin jatkon suunnan. Ehkä edistyn vielä? Vedättämisellä voisi myös saada enemmän vauhtia. Toisaalta, kuten jo totesin, Lysti ei ole enää mikään nuori tyttö, joten en halua vedättää sitä liikaa. Korkeassa vireessä se menisi nopeammin, mutta myös lenkittäisi enemmän. Se on tarkka jaloistaan ja nykyisin tarkka ohjaamiselle, mikä palkitsee jatkuvasti. Alastulokontakteista joudutaan vähän joskus keskustelemaan. Mutta aina alkutilannetta ajatellessani muistan, että en olisi ikinä uskonut, että se paineistumatta selviää tuollaisessa hallissa ja työskentelee noin varmasti.

Gibli oli turistina ja sai tottua hengailemaan vailla huomiota. On se sen verran kasvanut, ettei enää saa ihastelevia pentukommentteja, mikä on hyvä.

Torstaina varasin ajan renkaiden vaihtoon. Se meni maanantaille. Lauantaiaamuna maa oli valkea. Tie suli päivän lähtöön mennessä. Puin molemmille manttelit. Kisat venyivät tunnilla, joten pääsimme lähtemään vasta iltaseitsemän jälkeen. Autojen ikkunat olivat jäätyneet. Paluumatkalla lämpötila laski auton mittarin mukaan yhteen plusasteeseen. Yhdessä välissä satoi sakeasti lunta, joka ei jäänyt tien pintaan. Liukkaus olisi silti voinut yllättää millä hetkellä tahansa. Pääsin kuitenkin kotiin normaalisti. - Tarkistin blogista. Viime vuonna vaihdoin renkaat "ensi viikolla". Seuraavana viikonloppuna oli kisat, jonne ajaessa tiellä oli reilusti lunta ja loskaa. Näillä korkeuksilla renkaat on näköjään vaihdettava syyslomaviikolla.

Otin molemmilta punkkipannat pois ja toivon, ettei mönkiäisiä enää liiku.

Jäläki ja ulkoilua

Eilen Gibli ajoi 280 m pitkän jäljen moitteettomasti. 

Illalla sisällä harjoittelimme esineen ilmaisua. Luulin, ettei Gibli osaa mitään. Naksautin, kun se haistoi esinettä ja samalla se kävikin makuulle etutassut esineen molemmin puolin. Näitä tehtiin useampia. Viimeisin treeni oli ilmeisesti hautunut juuri sopivasti.

Tänään kävimme ulkoilemassa pitkästi. Alkaa olla nollakelejä. Talvirenkaat vaihtuvat auton alle maanantaina.

Agilitytreenit

Meillä on nykyisin paikka omatoimisten treenaajien ryhmässä.

Tehtiin alkuun helpohko rata, jonka menin Lystillä pariin otteeseen. Kiinnitin niillä huomiota kontaktien alastuloon. Kokeilin myös kepeillä takana leikkaamisen, koska aina kisoissa pohdin, kestääkö Lysti kepeillä vai ei. Kesti se.

Sitten pääsi Giblikin tekemään hyppytekniikan perussarjaa (4 hyppyä x 4). Yhden riman se tiputti, muut piti. Hirveä hinku sillä on tutustua treenikavereihini. Ystävälliset kanssatreenaajani käyttäytyivät kuin pentua ei olisikaan ja minä yritin olla se mukava.

Leikkiä ja jälkeä

Eilinen levättiin.

Tänään leikin Giblin kanssa pentupurutyynyllä. Laitoin tyynyn piuhan päähän. Harjoiteltiin leikin ohessa luopumista, irrotuksia ja rauhoittumista.

Tein molemmille koirille jäljet nurmikolle. Lysti jäljesti vakaasti omansa. Gibli teki virheetöntä työtä 20 min vanhentuneella jäljellä, jolla oli pituutta noin 160 m. Astelin vähän normaalia lyhemmillä askelilla. Jälki loppui pennun mielestä kesken.

Sen jälkeen humputeltiin metsässä, minkä ohessa treenasimme luoksetuloa. 

Tupla-Tikkinen

Tänään sain herätä normaaliin aikaan. 

Pakkasin Lystin ja Giblin matkaan. Giblille laitoin fleecepuvun, joka on 10 cm selästä liian pitkä. Pentu näyttää Taikaviitalta se selässään.

Eka rata, hyppäri, oli pääosin Kermisen käsialaa (en ole ollut ikinä hänen radoillaan), mutta Reetta Pirttikoski tuomaroi. Siinä oli heti alkuun hankala "2 välistävetoa ja yksi eri suuntaan", paikka, jonka ohjausta mietin pitkään. Päädyin kahteen taaksetyöntöön ja pakkovalssiin. Kepeille vienti oli tiukka sulkukulma, jonka Lysti selvitti. Putkiansakin löytyi. Lysti käännähti yhden siivekkeen ympäri pyörittämisen ristiin, koska jäin itse seisomaan. Siihen paloi vähän aikaa. Nollalla maaliin ja sijoitus viides 39 koiran joukossa.

Toinen rata oli agilityrata, jolla päätin panostaa puomin alastuloon. Puomi olikin heti toisena ja Lysti sen selvitti. Putkilta oli tiukkoja käännöksiä takaisin. Ainakin oli tarkoitus käyttää putkijarrua. Sain mielestäni linjattua nätisti monta mietittävää kohtaa. Sain apua, kun mietin, kuinka olisin ohjannut Lykkyä. Vaikka Lykkyä ei enää ole tässä maailmassa, urhea ystäväni elää yhä mielessäni.  Mihinkäs minä jäinkään, niin, persjätönkin tein. Se näissä radoissa muuten oli kivaa, että oli eri vaihtoehtoja ja reittejä ohjata. Tulimme nollalla maaliin ja nyt olimme neljänsiä.

Kolmas rata oli agilityrata, jossa kutsuin Lystin liian aikaisin radalle enkä ehtinyt kunnolla ohjaukseen, joten valssi venyi ja sitä korjatessa pyörähtäessäni ohjasin Lystin puomille, kun piti putkeen. Tein sitten radan loppuun, se oli sujuvaa menoa. Yhdessä takaakierrossa Lysti tiputti riman. 

Gibli oli kisaturistina ja suhtautui häntää heiluttaen kaikkiin 2-4-jalkaisiin.

Monitoimipäivä

B.B. King sen sanoo: "Better not look down, if you want to keep on flying..."

Piti lähteä kisoihin, mutta en saanut nukuttua kunnolla. Herätyksen soidessa käänsin kylkeä nousemisen sijaan. Olin kuin nukkuneen rukous koko aamun, kunnes sain kiskottua päiväunet.

Kävin silti hallilla. Tsekkasin Lystillä kepit, niillä tiukan takana leikkaamisen ja kontaktit. Koiruus teki hyvin, mutta ei se ollut kisavireessäkään.

Sitten otin halliin Giblin, joka alkaa aika usein kulkea nimellä Tomba. Sen häntä alkoi heilua jo ulko-ovella, koska luuli tapaavansa muitakin kuin minut. Väitän, että meillä oli hyvät hetkemme. Gibli istahti nätisti viereeni ja sain tehtyä perushyppytreeniä. Rimat olivat noin 6 cm korkeudella ja tein perussarjaa, 3 x oikealta ja 1 x vasemmalta puolelta namialustalle. Noin epätasaisesti, koska piti varmistaa koiran paikallaan pysyminen. Ensimmäisellä kerralla se tiputti eka riman, sitten piti rimat paikoillaan. Vähän tottisteltiinkin, maahanmenoja ja seuraamista ruuan avulla. Yritin myös jalostaa esineilmaisua eteenpäin.

Iltapäivällä tein noin 2-3 cm korkealle nurmelle jäljen. Kävelin suht normaalisti, vähän lyhyemmällä askeleella kuin normaalisti. Ruokaa oli 5-20 askeleen välein. Kerran pentu hukkasi jäljen, mutta löysi sen uudelleen.

Kotona treenattiin vielä lelulla irrotuksia ja rauhoittumista. Irrotuksessa pidin lelua paikallaan, jotta pentu joutui siirtäämään päätään taaksepäiin saadakseen lelun tiputettua. Eka kertaa annoin baby-purutyynyn. Näytti maistuvan.

Jälkiä ja ulkoilua

Niinpä olen vaan tämänkin viikon viettänyt agilitya treenaamatta. Olemme ulkoilleet pitkästi. Olen ollut töiden jälkeen siinä mielentilassa, että koiria ei ole kannattanut treenata.

Molemmat luppakorvat huolehtivat monipuolisesta ruuasta ahmimalla raakaa kalaa. Ehkä pitäisi syöttää matokuurit? Lysti veti sen verran hiekkaakin siinä ohessa, että oksensi hiekka-mätäkalayrjöt pojan sängylle. Yrjö imeytyi päiväpeiton ja täkin läpi petariin saakka. Koira sen sijaan hymyili helpotuksesta puklunsa jälkeen ja taas maistui tavallinenkin ruoka. 

Pentu on jäljestänyt 2 tai 3 jälkeä viikonlopun jälkeen. Eilinen jälki oli eka kertaa ihan kunnolla vanhentunut, 1,5 tuntia vanha. Paras jäljestys ikinä! Pentu sai oikein ammattilaisen kehut. :)

Maahanmenoa ja istumista olen vahvistanut edelleen. Paikkamakuuta treenataan myös, pystyn käväisemään sisällä jo seinän takana. Tänään Gibli tuli sivu-käskyllä oikeaan paikkaan. Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että olen ollut hävettävän laiska näissä tokoiluissa ja agilityissa.

Kuvia, jälki, paino ja esineilmaisua

Tein Giblille jäljen, jonka Lysti jälkitarkasti. Laitoin nameja jo huomattavan harvoin, silloin pentu ajaa paremmin. Lystille jäi vain 3 namia.

Lysti vähän märässä turkissa heinikossa lahmoamisen

jäljiltä.

Alussa pentu veti ennen kuin tajusin siihen puuttua. Se ajautui 90 asteen kulman yli vähän matkaa, korjasi sitten erheensä.

Kotiruohikolla jatkoin esineilmaisun harjoituksia. Tarkoitus olisi, ettei Gibli maista löytämäänsä esinettä, vaan asettuu makuulle. Hyvin vaiheessa on vielä tämä touhu.

Giblin kaikki kulmahampaat ovat nyt vaihtuneet. Vasen alakulmuri tulee ahtaan oloisesti, yläikenen ulkopuolelle kuten kuuluukin, mutta ei sillä liikaa tilaa ole. Pentu saa leikkiä palloilla ja rauhoittua syliini hammasjumppaan.

Painoa Gilberto Tomballa oli tänään aika tasan 5 kuukauden iässä 14,6 kg. (Lykky painoi 18-viikkoisena  eli 4 kk 1 viikon iässä 16 kg.)

"In the End, we will remember not the words of our enemies, but the silence of our friends." Martin Luther King, Jr.

Otsikko liittyy loukkaantumiskyselyyn, josta kerron lopuksi lisää.

Ennen reissua kävin poskiontelohuuhtelussa, missä riitti tavaraa. Tänään kävin uusintahuuhtelussa. Saalista ei enää tullut, luultavasti ryystin sen aamulla lavuaariin. (Tähän joku oksetushymiö.) Toinen antibioottikuuri on loppunut. Henki ei vieläkään kulje normaalisti, mutta kait tästä pikkuhiljaa pääsen elävien kirjoihin. 

Olen treenannut koiria hävettävän paljon. Toisaalta jonkin sydänlihastulehduksen jälkeen tulisi vielä pidempi tauko. Agilityhallilla ei olla käyty sitten kahden viikon takaisten kisojen. Aloitin Lykyllä muinoin kevyet ohjaustreenit, kun se oli 10 kk ja siitä tuli hyvä. En aio nuorta Gibliä rasittaa liikaa, sitä paitsi se kaipaa eniten viretreeniä. Jälkiä en ole tehnyt. Tottisteltukin ollaan minimaalisesti. Silloin tällöin maihinmeno ja istuminen, seuruutusta ja seisahtumista. Kapulalla leikittiin yhtenä päivänä. Gibli tykkää siitä enemmän kuin leluista, kantelee häntä pystyssä ja järsii. Niin sitä on alkeet tehty... Lysti liittyy aina tottisteluseuraan ja pentu imitoi kivasti. Esineen ilmaisua olen aloittanut myös.

Olen ulkoiluttanut koiria irti yli tunnin lenkkejä, tänään viimeksi. Gibli tulee kivasti luokse, vaikka olisi kiinnostavaakin nähtävillä. Sen hihnakäytös on myös yllättävän siistiä. Sitä poikakin kehui spontaanisti lomamme aikana.

Tässä on video tältä päivältä. Tuollainen hännässä näkyvä nurinpäin oleva U ennakoi aina hyvävireistä koiraa. Sentään pentu pysähtyi lähelle. Siinä on niin paljon Lykkyä, että välillä itkettää. Jotenkin lapsellisesti ajattelen, että Giblin rinnassa oleva sydän on Lykyn terveiset tai jotakin. Tähän sydänhymiö. Oi että minulla on ikävä sitä koiraa.

Sisäsiisti Gibli on edelleen. Lomamatkamme aikana se ei tehnyt mitään sisälle kertaakaan. Sama trendi jatkuu. Otan sen yhä yöksi patjalle sänkyni viereen, itse nukun sängyssä. Kun se sai olla yöt talossa vapaasti, se pissi sisälle. Nyt se herättää puoli 7 jälkeen aamupissille. Ihan ok niin.

Gibli valmistautuu nukkumaan sänkyni vieressä varapatjalla.

Samalla patjalla nukuin, kun se tuli meille.

Gibli poikani huoneessa lomani aikana. Liekö joutunut valvomaan

myöhään, koska ilme on tuollainen. :) Huom. tyhjä 

kirjahylly. Tuolta näyttää, kun lapsi on muuttanut pois kotoa.

Aamulla, kun nukuttaisi, mutta pentu kurnuttaa, että

pissittää.

***

Otsikkoon liittyen. Vetoan nyt tarkoituksellisesti tunteisiin. Kuka pitää koirien puolta,  jos ei me ohjaajat tai omistajat?

Agilitykoirien loukkaantumiskyselyyn on tällä hetkellä tullut 96 vastausta. Se on oikeasti hyvin! Alun perin toivoin salaa vähintään 100 vastausta. Aikoinaan Cleanruniin tuli 529 loukkaantumisilmoitusta (pyysivät vastauksia myös ei-loukkaantumisista ja saivat yhteensä 1600 vastausta). Minusta olisi hienoa, jos pieni Suomi pystyisi samaan kuin jenkkien kansainvälisessä levityksessä oleva Cleanrun, vaikken koirien loukkaantumisia toivokaan. Että jos jollakin lukijalla on mielessä koiran loukkaantuminen, niin ilmoa vaan sisään. Kaikki pienetkin jutut kelpaavat. Ilmoitin just äsken myös Lykyn reisien ja alamahan ihorikot. Se kiipesi puomille, horjahti, jatkoi puomia toiset tassut puomin yläpuolella ja toiset puomin alapuolella - ja hypähti maahan muuten loukkaantumatta. http://loukkaantumiskysely.blogspot.fi/ Kiitän etukäteen. Kiitän koirien puolesta. 

Alicante 28.9.-1.10.17

Heinäkuussa sovin miesystäväni kanssa, että lähdemme "jonnekin lämpimään" syyskuun lopussa pitkän viikonlopun viettoon. Tavoittelin paikkaa, missä olisi päivisin tarpeeksi tekemistä, koska auringossa en voi itseäni paahtaa, mutta myös hyvä ranta, koska pidän lämpimässä meressä polskimisesta. Ison kaupungin ja kirkasvetisen ja rauhallisen laguunin yhdistelmä on haastava löytää ja vaatii kompromissia. 

Olen haaveillut Barcelonasta. Olimme sinne jo lentoja klikkaamassa, kun paikka alkoi tuntua liian isolta lyhyelle lomalle. Niinpä kohteeksi vaihtui Espanjan Alicante. Ei sekään mikään minipaikka ole, itse kaupungissa asuu yli 300 000 ihmistä. Tämän jälkeen googlasin kaupunkia enemmän ja alkoi harmittaa. Kuvaukset vaihtelivat yli menevistä hehkutuksista haukkuihin vanhasta teollisuus- ja satamakaupungista, jossa huorat päivystävät itäsaksalaisten betoniröttelöiden liepeillä kusenhajuisilla kaduilla. Lentojen vaihto olisi käynyt kalliiksi, joten lähdimme katsomaan, mitä on ostettu.

Ennen lähtöä Barcelonaan tehtiin terrori-isku ja uutisoitiin espanjalaisten turistivastaisuudesta, joka näkyi erityisesti Barcelonassa. Valencialainen Alicante nosti osakkeitaan ja aloimme opetella netin avulla espanjaa. Ennen lentoa luimme, että Barcelonassa järjestetään 1.10. Katalonian äänestys, jonka ennustettiin herättävän levottomuuksia. 

Reilu 2 viikkoa ennen lähtöä sairastuin flunssaan, mikä jalostui korvatulehdukseksi ja poskiontelontulehdukseksi. 2 päivää ennen lentoa kävin poskiontelopunktiossa, missä huuhdeltavaa riitti. Aloitettiin toinen antibiootti. Jonkin aikaa koko reissuun lähtö oli epävarma. 

Poika tuli katsomaan koiria, mikä helpotti matkajärjestelyjä merkittävästi. Gibli oli riemuissaan uudesta ystävästään ja Lysti tervehti lämpimän välittävästi. Tajusin, että saisin nukkua aamulla ensimmäisen kerran yli puoli seitsemän sitten juhannuksen, kun Gibli ei olisi herättämässä pihalle.

Lennot oli ostettu Norwegianilta, joka herätti hilpeyttä ja lievästi epäilytti halpalentoineen. "Norveegani" yllätti positiivisesti. Koneet olivat uuden oloisia molempiin suuntiin. Kaikki toimi. Perusturistilennon "glamour" puuttui: matkustajien keski-ikä oli 50 vuotta ja koneesta uupui hermojensa äärirajoilla matkustavat lapsiperheiden vanhemmat sekä kiintiölomajuopot. Lentokoneessa myytävä ruoka oli halvempaa kuin valmismatkoilla. Alempi lipun hinta näkyi siinä, että laukkupaikka ruumassa olisi maksanut. Toisaalta 4 päivän reissulle riitti käsimatkatavarat. Molemmat meistä on lentänyt eri firmojen koneilla (tähän ikään mennessä ehtii). Ensi kerralla valitaan sama firma, jos aikataulut ja kohde natsaavat. Korvani ja poskionteloni kestivät lennot hyvin.

Alicanten lentokenttä oli iso ja siisti. Kentältä ajettiin bussilla keskustaan. Netistä suositusten perusteella valittu huoneistohotelli sijaitsi pysäkiltä noin 400 m päässä. Paikka oli sellainen kuin pitikin eikä varauksessa ollut ongelmia. 

Liikennevaloissa näkyi sekunnit, miten kauan on jäljellä valon vaihtumiseen.

Kännykkäni ei suostunut ottamaan yhteyttä ulkomaailmaan muuten kuin satunnaisesti seuralaiseni wifin kautta, joten sain myös some-lomaa. Pankki-/luottokorttini ei toiminut ensimmäisenä päivänä. Harmaat hiukseni tuplaantuivat. Lopulta nettipankkiin päästyäni sain kortin vaihdettua myös ulkomailla toimivaksi enkä ollut enää käteisen varassa. 

Itse Alicante ei selvästikään ole turisteille tehty, mutta sellaisen paikan halusinkin nähdä. Sieltä ei juurikaan löydy turistikrääsäkauppoja. Paikalliset eivät puhu englantia emmekä me espanjaa kuin muutaman sanan. Siesta sulkee pienemmät kaupat kuumimmaksi ajaksi. Ruokalistoja ei välttämättä oltu käännetty englanniksi. Ravintolassa tarjoilija pyysi minua tilaamaan ruuat espanjaksi ja sujuihan se, kun luin listalta ääneen. Tarjoilija oli tästä riemuissaan, peukutti ja kannusti. Asiakaspalvelijat olivat opetelleet perussanastoa: -"Take away?" -"Yes, I will take it with me." - "Take away?!?" - "Jes!" Jos joku maksoi 2 euroa, se näytettiin sormin jne. Tämä oli tavallaan hauskaa, mutta vähemmän hauskaa olisi ollut, jos kieltä olisi pitänyt osata totisen paikan tullen. 

Hintataso oli Suomea matalampi. Alicantessa on satoja ravintoloita ja kuppiloita. Söin elämäni herkullisimmat grillatut jättikatkaravut ja viimeisimmän illan pizzaa tilaisin uudelleen. Alkupala, 2 pizzaa ja 2 valkoviinilasia maksoi yhteensä 29 euroa. Odottamani paella ei herättänyt "tätä on saatava uudelleen" -ajatuksia. Nahkaisia kävelykenkiä olisi saanut 18 eurolla. Kauppoja löytyy joka makuun eikä kolmen päivän kiertelyn jälkeen tuntunut, että oltaisiin kaikki jo nähty.

Arkkitehtuuri on jännää ja sekalaista. Siellä on hienoja ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia, mutta saman rakennuksen seinän jatkeeksi saattoi olla rakennettu talo, joka näyttää 80-90-lukulaiselta. Useissa kerrostaloissa kerroksia on 12-20 ja rakennukset ovat valtavan isoja myös sivuttaissuunnassa. Ne olivat hyväkuntoisia eivätkä mitään röttelöitä, mutta niiden ansiosta kaupunkia ei pysty kuvaamaan idylliseksi. Rannan vierestä löytyi 1 hotelli, muuten rantojen vierustoilla oli normaaleja kerrostaloja eli hotellien houkuttelevat sisääntulot puuttuivat rantamaisemasta.

Kerrostalo lähellä Playa St Juania, aamupäivästä oli
hyvin hiljaista.

Toinen kerrostalo samalta alueelta - tämä näytti kivalta.

En pitäisi kaupunkia rumana, kuten joku oli kokenut, vaan normaalina eurooppalaisena kaupunkina, missä on satsattu viihtyisyyteen. Ja kyllähän palmut saavat sydämeni sykähtämään.

Alicantessa on kauniisti katettuja leveitä kävelypromenadeja. 

Tarkkasilmäinen löytää kuvan takareunasta jättikerrostalon.

Pitkä rantakatu on päällystetty mosaiikilla, joka saa aikaan näköefektin, että kävelisit aaltojen pohjalla tai harjalla.

Huvisataman läheinen liikenneympyrä, takana näkyy

hauskoja taloyhdistelmiä.

Autokanta oli suht uutta ja on siellä rikkaitakin.

Kaupungista löytyy historiallisia rakennuksia, kirkkoja sekä viereiseltä huipulta linnoitus, jonne kävelimme. Linnoitus oli kapuamisen arvoinen. Se oli kohtalaisen hyvin säilynyt. Ylhäältä näkyi, kuinka laaja kaupunki onkaan.

Alicanten taloja

Tuolla keskellä asuimme.

Huvivenesatamassa oli valtavia jahteja.

Keskustassa on pitkä ja hienohiekkainen EU:n sinisen lipun hiekkaranta, mutta koska kaupunki on iso, en luottanut vedenlaatuun - vaikka vesi näytti kirkkaalta eikä haissut miltään. Uijia siellä riitti. 

Matkustimme kahtena aamuna metrolla lähirannalle, Playa St Juanille. Metro eli tram oli kokonaisuudessaan siisti, sen lattialta olisi voinut syödä. Maan alle pääsi vain lipulliset eikä siellä törmännyt syrjäytyneisiin juoppoihin sen kummemmin kuin maan päälläkään. 10 km matka maksoi 1,45 euroa per nuppi per sivu. Metro kulki suurimman osan ajasta maan päällä ja vauhti vastasi Linnanmäen possujunaa tai Tuomas Veturia, mutta maisemia ja kanssakulkijoita oli kiva katsella eikä meillä ollut kiire.

Lähin metroasema

Aikataulu piti minuutin tarkkuudella ja siitä tiedotettiin näyttötaululla. 

L4 oli meidän valintamme.

Playa St Juan on yli 7 km pitkä ja yli 80 metriä leveä. Vesi on kirkasta. Hiekka on hienojakoista, tuntui kuin olisi kävellyt perunajauhoissa. Vesi oli 24-25-asteista ja aaltoja tuli sopivasti. Ihmisiä ei ollut kamalasti, toisaalta polttavimpien auringonsäteiden aikaan ei siellä oltukaan. Yhteinen harrastus oli kävellä rantaviivaa pitkin. 

Meihin turisteina suhtauduttiin joka paikassa ystävällisesti ja palvellen. Barcelonan levottomuuksista luin vasta kotiin palattuani. Alicantessa ei sellaisista ollut tietoakaan. Toisaalta lauantaina ihmisiä kulki Espanjan lippu selässään, minkä uumoilimme liittyvän vaaleihin. 

Espanjalaisista katurosvoista on aina varoiteltu. Meiltä ei varastettu mitään. Alicantessa ei päivisin joutunut ruuhkassa kulkemaan, lauantai-iltana oli täydempää. Rannalle oli pakko jättää tavaroita uimisen ajaksi. Kilttien näköisten turistien välissä ne säilyivät. Turistit tuntuivat olevan puhekielen analyysien perusteella espanjalaisia muualta maasta, ranskalaisia ja hollantilaisia. Suomalaisiin törmättiin perillä kerran ruokaillessamme.

Itäisen Välimeren kohteisiin verrattuna Alicante on vauraamman oloinen. Tiet ovat hyväkuntoisia. Liikennesääntöjä noudatetaan. Taksit olivat uusia eikä lähemmäs miljoonan ajokilometrin Mersuja. Yleisolemus on siisti: katuja pestään, vessat ovat kiiltävän puhtaita, rannoilla ei ole vesipulloja, jäätelötikkuja, muovikasseja ja tupakantumppeja, ne putsataan koneellisesti. Vesijohtovettä ei silti uskallettu juoda. 1,5 litran vesipullo maksoi maltillisesti 55 senttiä.

Jännäsin säätä etukäteen. Suomen sääennustukset lupasivat 22-23 astetta ja puolipilvistä. Kävi kuten ennenkin, perillä oli lämpimämpää. Varjossa oli 26-27 astetta, öisin 21-24 astetta. Taivaalla oli poutapilviä, jotka pääosin väistivät aurinkoa. Tuuli sopivasti. Ilma ei ollut liian tukahduttava kävelyyn. Oli liikkeellä mihinkä aikaan tahansa, vaatteiksi riitti ohuet sortsit ja t-paita.

Loma vastasi sitä, mitä lähdettiin hakemaan: kaupunkielämää, rantaa, lämpöä, yhdessä vietettyä kiireetöntä aikaa ja uusia elämyksiä. 

Suomeen paluu on jälleen karu. Pilvistä, 9 astetta, pimeää. Sinne jäivät ihmiset nauttimaan elämästään. Aika syvällisesti mietin vaihtoehtoja vanhempien päivien varalle. 

Kisat, jälki, flunssaa ja kyitä

Olen edelleen varsin puolikuntoinen. 

Tein Giblille perjantaina jäljen, jolla oli harvemmin nakkia. Pentu jäljesti maltillisesti. 5 palasta jäi Lystille korjattavaa. 

En kerta kaikkiaan ole jaksanut tottistella Giblin kanssa. Istumis- ja maihinkäskyä olen käyttänyt arjessa useammin. Tällainen hetki on esim. ulkoilun jälkeen, kun otan kaulapannan pois. Kisoissa tänään seuruutin joitakin pätkiä namin kanssa.

Tänään olimme agilitykisoissa. Sari Mikkilä oli tehnyt kivat radat.

Ekalla radalla heti toinen este oli kepit 90 asteen avokulmaan. Lysti selvitti, vähän loivensin sille kulmaa. Hienoa nollaa tehtiinkin virheettömine kontakteineen, kunnes liian lepsun ohjaukseni ansiosta Lysti ajautui väärään putkeen. Hylkäys siitä.

Toisella radalla selvitettiin monta hankalaa paikkaa ja ohjasin Lystin sujuvasti mm. 90 asteen keppien avokulmaan putken jälkeen ulkokautta. Koira ponkaisi puomin alastulokontaktin yli ja ansaitsi tempullaan vitosen. Nollalla oltaisiinkin oltu toisia. Pitää ottaa puomikuuri.

Hyppäri oli vielä jäljellä ja ajattelin, että jos agilitya harrastaa euforian takia, niin vähiin käy. Sillä sitten saatiin survottua oikein tahtonolla ja päästiin vielä pronssipallille, vaikka nollia tuli ihan mukavasti. 

Tomba (alias Gibli) oli kisaturistina ja suhtautui jo vähän maltillisemmin mielestään potentiaalisiin ystäviin (kaikki ihmiset ja koirat).

Kisapaikalla viihtyy myös kyyt, näin yhden elävän ja yhden kuolleen. Hyvin ne maastoutuvat maisemaan. Ehkä tulee liikuttua niiden lähellä paljon useammin kuin ikinä luulisi? En toivo kyyn puremaa, mutta kyllähän ne Suomen luontoon kuuluvat. Aika kiva oli seurata järjestäneen seuran kiihkotonta suhtautumista sahalaitaisiin asuinkumppaneihinsa.

Pujottele sinä Lysti, minä katselen maisemia. Kuva muutaman viikon takaa, (c) Havo.

N. 30-40-senttinen luikero, kuvaaja ei uskaltanut likemmäs.