Kiire täyttää pään ja sieltä valuu jalkoihin

Olin Lykyn kanssa agilitykoulutuksessa. Oli rata, missä nopeudet kasvoivat. Heikkoudet löytyivät jälleen. 

Aluksi oli pitkillä väleillä välistävetoja. Yritin vetämällä, mitä inhoan eivätkä ne onnistuneetkaan. Taakse työntämällä sujuivat. Kepeillä koira sai edetä itsenäisesti ja niin teki. Slalom hypyillä sujui. Pituuden jälkeiseen takaakiertoon ei kannattanut rynnätä odottamaan, vaan soljua koiran kanssa. Noin yleensäkin linjoja kannattaa katsoa ja kertoa ne myös koiralle. Viski ja jarrutus sujui nyt paremmin kuin viimeksi. En jäänyt odottamaan liian pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun eka kerran jymähdin. Lopussa kokeiltiin ohjaukseksi yhdistelmää päällejuoksu - japsi. Pitää muistaa rytmittää näissä kohdissa, vastaava tilanne tuli Marekovicin koulutuksessa esiin. Jos vaan kiirehdin, niin tekee koirakin eikä pysty ennakoimaan käännöksiä.

Kahdessa kohtaa kellotettiin eri ohjauksia, kannattaako hyppyyttää ristiin vai saman siivekkeen ympäri. Toisessa kohtaa oli toinen ja toisessa toinen parempi. Tässä pitää kehittää silmää ja joka tapauksessa ohjata selkeästi sitä, mitä meinaa.

Lykyn ohjaamisesta tuli esiin hyvä pointti. Se edelleen ajautuu lähelle hyppyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että hypyn lakipiste on metri hypyn jälkeen ja koira on ilmassa hyvässä lykyssä (ehheh) vielä kolme metriä hypyn jälkeen. Sellaisen sähäkän liitelijän ohjaus vaatii malttia, selkeyttä ja ennakoimista. Tielläkään ei saa olla. Hyppytekniikkaa Lykyllä on treenattu PALJON, mutta pitää ottaa kuuri. Olen sitä mieltä, että Lykky on vähän liian iso agilityyn. Normiestevälit tekevät tiukkaa ja ahnaasti etenevä koira ajautuu liian lähelle esteitä.

Hyviä pätkiä tuli, mutta samoja ongelmia kuin ennenkin. Minun on yhä vaikeaa yhdistää rauhallinen ja selkeä ohjaus vauhtiin. Se näkyy varsinkin paikoissa, jonne tulee suht kiire ja joissa pitäisi ehtiä varoittaa koiraa käännöksestä.