Jäin viime lauantain jälkeen miettimään, mitä tehdä agilityn jatkon kanssa. Harrastellako ja kisata lähinnä kotikaupungin kisoissa vai yrittääkö jotakin muuta? Ilmoittaako koirat vain helppojen tuomareiden radoille ja toivoa, että onni on myötä eikä pieniä virheitä satu? Totesin, että minulla on kaksi kisakuntoista koiraa. Mitä niillä teen, jos en harrasta niiden kanssa? Käytän lenkillä ja ruokin? Hoksasin, että eipä noita harrastuksia pilvin pimein ole, mitä huvittaa ja pystyy harrastamaan. Tajusin, että mikään ei estä treenaamasta lajia, mikä todella sytyttää. Niska ja selkä nyt asettavat omat rajoituksensa, mutta ne täytyykin ottaa huomioon. Minusta ei ole ikinä ollut tekemään mitään puolivaloilla eikä ole nytkään. Virittelin vähän treenikuvioita ja kävin tänään hallilla. :)
Hallilla oli helpohko rata. Otin taas molemmat koirani sisälle. Ne kuumentavat sopivasti toisiaan ja oppivat patoamaan tai rentoutumaan. Lystin laitoin taas hihnaan, koska en luota siihen niin paljon kuin Lykkyyn (!). Lykky oli irti ilman käskyä, omasta halustaan makasi tai istui startin vieressä. Lysti lähti sen vierestä treeniin ja palkkasin Lystiä saalispalkalla ihan estotta. Siellä Lykky istui tai makasi ja odotti rauhassa vuoroaan. Ilman Mariaa en ikinä pystyisi siihen, ei Lykkykään.
Molemmille koirille tuotti haastetta tiukka käännös pituudelta. Jos ohjasin liian aikaisin, ne hyppäsivät pituudelta kesken pois. Lysti myös haki ylimääräisen hypyn putken jälkeen, jos en sille ilmoittanut ennen putkea, että ole tarkkana, kun tulet ulos. Tämä on sama ilmiö, mikä on tullut kaksissa kisoissa esiin. Lykky haki pois linjasta olleet kepit hyvin. Lystiä piti vähän auttaa. Parasta sille oli liikkeellä ohjaaminen. Molemmat kulkevat oivasti etäällä minusta. On upeaa ohjata niitä kaukaa rytmittämällä. Takaakierrot ohjasin kaukaa. Toimii. Sitten maaliin ja palkkaus.
Lykyllä treenasin vielä ekstrana puomin ylösmenoa. En hyväksynyt puolikasta tassua, vaan vaadin kunnon tassut keskelle ylösmenoa. Hitto, että siihenkin olen tuhlannut tuhansia treenitunteja. Miksei tännekin voisi levitä keskieurooppalainen tapa olla huomioimatta koko ylösmenoa? Kepit hurtta hakee oivasti kaukaa. Minulla menee usein kylmät väreet, kuten meni viime lauantain kisoissakin, kun se korjasi linjan hakeakseen kepit. Hyvät kylmät väreet ovat niitä juttuja, jotka ovat elämän suola. Toivottavasti tiedätte, mistä puhun. Jos ette, suosittelen kokeilemaan jotakin uutta.
 |
| "Hanaa!" (Lysti SM-kisoissa tänä vuonna) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti