Ennen matkustelin kohtalaisen paljon. Lysti on ollut minulla nyt reilu 8 vuotta. Sinä aikana en ole käynyt etelässä kertaakaan. Lysti on ollut max 2 yötä ilman minua, samoin Lykky.
Nyt lähdimme etelään viikoksi. Matka varattiin jo kesällä, kun isompia kolotuksia ei ollut, mutta niska teki temput ennen reissua. Ennen matkaa konsultoin erikoislääkäriä, voinko lähteä. Sain suosituksen lähteä lämpimään: "Niskasi takia et matkaasi peru." Hermopinneoireet puuttuivat, joten äkisti pahenevaa välilevytyrän riskiä ei pitänyt olla, jos en lomalla vallan riehaantuisi. :D Fysioterapeutin kanssa tehtiin suunnitelma: lentokoneeseen lähti matkaan niskatuki, tueksi teipit ja kylmetyssuositukset.
Vein Lystin kotihoitoon belgit tuntevalle kaverille. Lykky lähti koirahoitolaan, jonka omistajan tunnen ennestään (ja joka on hyvässä maineessa). Kävin tsekkaamassa paikan kesällä, samalla Lykkykin sai ensikosketuksen paikkaan. Koirat aavistivat matka-aikeeni, koska ennen hoitoon lähtöä Lysti oksensi ja Lykky tulehdutti mahansa mäkäränpuremat ja aloitti antibioottikuurin.
Koirat vietyäni paluumatka oli outo. Ihmettelin, kun Lykyn pää ei noussut taustapeiliin, kun ylitin tien täristävän keskilinjan autoja ohittaessani. Kotona siivosin rauhassa, ilman imuria kulman takaa kyttäävää Lykkyä. Luuttuamisen jälkeen karvat eivät täyttäneet lattiaa uudelleen. Kaupasta tullessa kukaan ei ollut odottamassa ja nuuskimassa kauppakasseja. Illalla ei tarvinnut ketään käyttää pissalenkillä eikä kuunnella iltaruuan odotuksesta tihenevää tassujen rapsetta. Täytyy myöntää, etten sellaista kaivannutkaan pakkaamisen lomassa. Yöllä "kuulin" makaavan Lystin tassujen liikkeen laattaa vasten, kunnes tajusin kuuntelevani ilmalämpöpumppua.
Ensimmäisen yön jälkeen, lähtöpäivän aamuna, mieltäni ilahdutti Lystin kuulumiset. Se keräsi pinnoja rauhallisesta ja kiltistä olemuksestaan ja sain valokuvan, missä se makasi levollisena olohuoneen matolla. Lykky oli rauhoittunut karsinaansa ja tutustui innolla ympäristöönsä. Molempien koirien varalle olisi ollut vielä varahoitopaikka, jos ne eivät olisi asettuneet.
Itse matkalla en koirien pyöritystä kaivannut ja sain olla rauhallisin mielin, koska tiesin niistä pidettävän hyvin huolta. Sain nauttia onnistuneesta reissusta täysipainoisesti.
Itse matkalla en koirien pyöritystä kaivannut ja sain olla rauhallisin mielin, koska tiesin niistä pidettävän hyvin huolta. Sain nauttia onnistuneesta reissusta täysipainoisesti.
Matkan jälkeen hain ensin Lystin. Se tervehti iloisesti ja asettui autoon tottuneesti. Lykky ilahtui jälleennäkemisestä ja haki pihalta litsahtaneen jalkapallon suuhunsa. Illalla kotona makasimme kaikki rentoina.
Niskani ja selkäni tykkäsivät lomasta. Ilmeisesti lämpö ja liikunta eri muodoissaan sopivat. Särkylääkkeet jäivät käyttämättä. Äsken istahdin koneelle tätä kirjoittamaan ja tuttu pakotus palasi niskaan. Jää nähtäväksi, miten työnteko onnistuu ensi viikolla.
Yhteenvetona voisin todeta, että matkustaminen onnistuu ilman koiriakin ja tauko jatkuvasta koirien pyörityksestä teki hyvää. Tajusin myös, että jos minulle sattuisi jotakin, koirani pärjäisivät muissakin huusholleissa.
Niskani ja selkäni tykkäsivät lomasta. Ilmeisesti lämpö ja liikunta eri muodoissaan sopivat. Särkylääkkeet jäivät käyttämättä. Äsken istahdin koneelle tätä kirjoittamaan ja tuttu pakotus palasi niskaan. Jää nähtäväksi, miten työnteko onnistuu ensi viikolla.
Yhteenvetona voisin todeta, että matkustaminen onnistuu ilman koiriakin ja tauko jatkuvasta koirien pyörityksestä teki hyvää. Tajusin myös, että jos minulle sattuisi jotakin, koirani pärjäisivät muissakin huusholleissa.
6 kommenttia:
Kotona ilman koiria on vallan omituinen tunne. Siinä on kyllä valtava ero, ei ketään iloisesti vastaanottamassa kun tulee kotiin, ei ketään jaloissa makoilemassa, ei pissatuksia, ei illalla ruokaansa pyytämässä. Tuntuu jotenkin voin tyhjälle, todella hiljaiselle ja aikaa tuntuu olevan aivan mahdottomasti. Silti, en mistään hinnasta haluaisi elää ilman koiria. Välillä on toki mukavaa päästä pois arjesta, mutta ainakin itsestä se tuntuu muakvammalle kun ei ole kotona, matkalla se ajatus on ihan kiva, mutta kotona yksin tuntuu todella yksinäisletä.
Mutta mukavaa että koirille on sellaiset hoitopaikat, jossa ne viihtyy niin voi hyvillä mielin joskus jonnekkin lähteä ilman niitä.
Samoja tunnelmia. Kotona yksin on todella yksin. Tuommoisella reissulla en ole ikinä tottunutkaan olemaan koirien kanssa, joten siksikin oli varmaan niin helppoa ilman niitä. Lisäksi siellä lämmössä niillä olisi ollut tukalaa ja muutenkin olisi ollut hirmuiset järjestelyt.
Tämä on vähän kuin lapsen kanssa. Kiva saada hetki huilia, mutta sitten tulee ikävä kuitenkin.
Hienoa että lähdit matkalle! Onhan joskus kiva olla ilman koiria. Harvoin, kun olen Suomessa työmatkalla, nautin hotellissa siitä, ettei tarvitse lähteä iltalenkille ja pötköttelen vain... Mutta ikävähän koiria tulee heti, vaikka nauttiikin vaivattomuudesta. Pikille ja Viirulle on täällä yleensä tutut hoitopaikat tarjolla; Topia ei oikein voinut viedä mihinkään. Viime vuonna matkusteltiinkin enemmän kuin aiempina 10 vuotena yhteensä. Mutta sitä en tiedä, miten kestän, kun Viiru lähtee kohta viikoiksi pois kotoa pentujen vuoksi :(
Iski oikein matkakuume. :)
Onneksi et jää ihan koirattomaksi, vaikka Viiru lähtee pentuhommiin.
Et ole koskaan kuullostanut niin onnelliselta kuin viimeksi puhuttiin puhelimessa♡
Niinpä. :)
Lähetä kommentti