Hyvin hissukseen olen päiviäni viettänyt. Niskalle pahinta on staattinen jännitys eli istuminen ja paikallaan seisominen. Niska vaan väsyy. Parasta on maata selällään jäät niskassa. Sitä olen harrastanutkin ja nukkunut parin tunnin päiväunia.
Koiria olen aktivoinut yrittämällä opettaa niitä löytämään mustatorvisieniä, jotka maastoutuvat tehokkaasti. Kotoa sienet jo löytyvät. Metsään tein esineruudun, jonne piilotin yhden kuivuneen sieniriekaleen. Lykky ei sitä ilman apuja löytänyt, vaikka etsi uutterasti. Lysti nuuskaisi pari kertaa ja oli kohta mahallaan sienen edessä. Lykylle helpotin harjoitusta, jolloin sekin sai onnistua.
Menomatkalla pötkötti tiellä kiiltävä "johto", joka lähemmässä tarkastelussa paljastui vaskitsaksi. Se oli alle pikkurillin paksuinen ja osoittautui kuolleeksi. Ehdin jo murheellisena miettiä, olinko ajanut sen yli, mutta se näytti ehjältä. Lepää rauhassa, pieni vaskitsa.
Tänään oli ryhmätreenit, joihin osallistumista mietin. Koska agility ei ole paikoillaan istumista, lähdin. Rata oli tuttu viime viikonlopulta. Lykyn kanssa menin radan loppua. Se tiputti riman yhdessä kohdassa, missä jäin liian pitkäksi aikaa päällejuoksuun ja toisessa kohdassa, missä valssini ajautui liian lähelle hyppyä. Takaakierto-persjätöt se luki hyvin ja piti rimat. Niissä pyrin kääntämään koko yläkroppani ajoissa. Japsit Lykky luki hyvin myös. Pitkittäisessä rimassa piti vilauttaa vastakkaista kättä ja rintamasuuntaa. Takaakierron se osaa molemmilla käsillä ja ulkokautta ohjaten.
Lystillä testasin saman radan. Se hyötyy marekovicilaisista taaksetyönnöistä ja niistosta. Radan se suoritti nollalla läpi. Mössykkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti