Täällä ei ihmeitä tapahdu. Vuosilomani muuttui sairauslomaksi. Ääntä ei tule ollenkaan tai sitä tulee kirskuen kolme äänenkorkeutta kerrallaan. Ilmiö herättää hilpeyttä kuulijoissa enkä tällöin itsekään pysty olemaan käheästi nauramatta. Sairas olo on muutenkin, yskää ja yleistä voimattomuutta, joten koirat ovat jääneet minimiliikunnalle ja saaneet syödä luita jotakin puuhatakseen.
Lystille muistin antaa toissapäivänä punkkimönjät niskaan.
Ihotautigurua on nyt konsultoitu. Hän on ystävällinen ja vakuuttava. Siklosporiinilla jatketaan. Annosta ei kannata vähentää ennen kuin 4 viikkoa on täynnä. Sain vähennysohjelman. Kuin vakuudeksi tästä Lystin takatassu aukesi yhden lääketaukopäivän jälkeen. Sivuvaikutuksista kannattaa seurata ikenien liikakasvua. Siedätyshoitoa ei kannata jatkaa vuotta pidempään, jos se ei ole auttanut. Lopetan nyt Lystin piikityksen. Valittiinko siedätyshoitoon juuri oikeat allergeenit? Vai onko pahin allergeeni joku, mitä ei edes testata? Todennäköisesti Lysti reagoi jonkin pölyn ja kosteuden yhdistelmään. Kysyin vaihtoehdoista siltä varalta, että siklosporiini ei sovikaan. Paikallisesti siveltävä takrolimusiini on jäljellä.
Alla on Suvi Lehdon ottamia valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti