Kuvittelin treenaavani kesälomalla kaikkia rästijuttuja. Kaikkea muuta! Ensin Lysti oli vahdittava uuden lääkityksensä takia, sitten Lykyn kynsivalli otti hiekasta itseensä ja kaiken on kruunannut kolmatta viikkoa sairastamani flunssa, joka on pitänyt puolikuntoisena. Eilen alkoi antibiootti, kun nenäliina alkoi täyttyä todella ikävän näköisestä tavarasta. Aamulla niisto tuotti paljon mukavamman väristä materiaalia, joten on toiveita, että paranen töihin ensi viikoksi. Takana on yksi sairaimmista kesälomistani ikinä.
Lystin tassut kestivät viikonlopun agilitykisat hyvin, vaikka alueella oli paljon nurmikkoa. Tämä onkin eka kesä neljän (!) vuoden jälkeen, jolloin en ole pukenut Lystille tossuja ja hölvännyt sitä sinkkivoiteella. Elämä on yllättävän helppoa.
Kahtena iltana Lysti on samoillut metsässä kaverinamme. Reitti on kulkenut kalliojyrkänteen reunaa pitkin, joten jätin uhkarohkean kohelo-Lykyn suosiolla kotiin. Lysti on nauttinut ja hieroskellut itseään varpuihin ja sammaliin. Niitä löytyy turkin kätköistä edelleen.
Treenasin tänään ulkokentällä. Tein sinne "radan", jossa oli kontaktit ja kepit.
Lysti otti kontaktit nätisti ja palkkasin sitä ruualla oikeasta alastulopaikasta. Kepeille se ei kunnolla hae, jos ohjaan ulkopuolelta. Tämä on kyllä vanha ongelma, johon en ole paneutunut. Slalom toimi entiseen malliin. Putki-puomi-erottelu onnistui.
Lykky oli intoa piukassa. Muistuttelin sille kontaktit, samoin putki-puomi-erottelun ja kepit. Välistävedot ja slalomit tsekkasin myös. On se hyvin erilainen koira ohjata Lystiin verrattuna. Vauhdin ja imun esteille tuntee käsissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti