Lähdettiin kotoa aamupäivästä ajelemaan, koska rataantutustuminen oli vasta iltapäivällä. Ihan kuin olisi menty tavallisiin kisoihin, sopi minulle. Rata ei näyttänyt supervaikealta, mutta olihan siinä omat kohtansa.
Juuri ennen vuoroamme alkoi tuulla. Lysti pelästyi kovasti lähdön vieressä sijainnutta toimitsijatelttaa, joka olisi ollut lentoon lähdössä. Sen jälkeen en saanut Lystiä myöskään lähtökarsinoihin, koska niiden peittona ollut kuitukangas lepatti. Radalle mennessään koira kuitenkin reipastui, mutta aavistelin sen varastavan lähdöstä enkä voinut pelkäävälle kisakaverille olla tyly.
Niinpä se sitten lähdöstä ponkaisi suurin piirtein syliini tai jalkojeni väliin, mistä muutaman sekunnin kestoisten jalkapallohämäysten jälkeen jatkoimme matkaa kosketusvirheen kera. Lysti haki hyvin kepit. Kulma ei ollut vaikea, mutta muutama virhe on keväällä niillä tehty, joten olin epävarma. Treenatakaan ei voinut viimeisimpään kahteen viikkoon.
Keppien jälkeen oli suoraa, minkä jälkeen käännös ja pari hyppyä, miltä putkeen. Jostakin syystä Lysti pongasi renkaan ja se oli hylkäys. Kai silmäni osoittivat hetken väärään suuntaan tai jotakin. Toisaalta ilmiö on säikyiltä ajoilta tuttu, tuolloin koira jotenkin menetti tolkkunsa ja napsi esteitä sieltä täältä. Tämän jälkeen "jatkettiin nollaa" suunnitelmien mukaisesti aina maaliin saakka.
Lopun ohjasin eri tavalla kuin moni muu. Moni pyöritti koiran ennen okseria olleen hypyn siivekkeen ympäri, mutta koska Lysti ei ole niissä hyvä, otin sen pidempää kautta. Pakkovalssilla ajattelin myös saavani sen haltuun, jottei koira kirmaa okserille ennen aikojaan, kuten moni lajitoverinsa teki. Valssin okserin jälkeen, jotta sain sen paremmin pitkittäiselle hypylle. Valssin olisin voinut tehdä aiemmin, mutta tahallaan sitä vähän lykkäsin, jotten olisi työntänyt Lystiä hypyn taakse.
Meidän osuus löytyy täältä kohdasta 42:14.
Startin jälkeen mietin, miten älytön laji on tavallaan. Pitkin talvea kerätään nollia SM-kisoja varten ja finaalipaikan mahdollisuus on ohi sillä sekunnilla, kun koira loikkaa syliin.
Toisaalta, kiva oli fiilis ja sadekin oli lakannut juuri ennen saapumistamme. :D Muistin olla tyytyväinen, että yleensä pääsimme isojen kisojen lähtöviivalle. Aamupäivällä jännitti just sopivasti. Aivan ennen starttia keskityin Lystin rauhoitteluun. Koiralla pysyi tassut ehjinä, joten ei tullut huono omatunto niistä. Huomenna se pääseekin eläinlääkäriin, jotta saataisiin kestävämpi ratkaisu allergian hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti