Lääkitysseurantaa

Kakkapäiväkirja jatkuu. Sunnuntaina nuolaisin ennen kuin tipahti. Lysti ripuloi päivän mittaan neljästi. Pesin sen pyrstösulat neljästi. Lisäsin ruokaan jääkaapista löytynyttä Tehobaktia, joka jostakin syystä on toiminut hurtillani aina. (En saa provikkaa.) Asetin mielessäni 2 viikon aikarajan aloitussivuvaikutuksille. Mietin, onko se liikaa vai liian vähän - ja katsoin Lystiä pitkään. 

Eilen ja tänään koira väänsi vain yhdet kiinteät kakkelit. Tänään se oksensi kerran ruohoa. Se olikin eka oksennus tämän lääkkeen aikana, en tiedä liittyykö lääkitykseen vai ei.

Lystin kuonon päällinen ja silmien aluset ovat normalisoituneet. Ne eivät ole enää kuivan hilseilevät. Se on ulkoillut paljain tassuin. Jos noin paljon on kärsinyt, pitää saada etujakin. Uusia tassumuutoksia ei ole tullut eikä koira nytkään tassujaan kirputa. Otin töiden jälkeen Lystin mukaani pihalle. Ajoin nurmikon. Pörrösaurus rex piehtaroi nurmella ja nautti elämästään.

Juhannus

Ihmeellisiä juhannussuunnitelmia ei ollut. Kauas en voinut lähteä, koska epäilin Lystin saavan siklosporiinista ripulin, mikä pahoinvoinnin kanssa kuuluu lääkkeen yleisimpiin aloitussivuvaikutuksiin. Lisäksi juhlatunnelma oli täysin kaikonnut koiraparan kohtaloa suriessani. Ei silti, että tulisi juhlapyhiä vietettyä muutenkaan. Vuodenvaihdekin menee aina koira sylissä - sinänsä kaikesta hössötyksestä vapauttava ratkaisu. Ostaa marketista perunasalaatin ja nakit, juhannuksena nakin tilalle makkaraa, ja se on siinä.

Ei ripulia kauan tarvinnut odottaa. Se alkoi torstai-iltana. Nyt silkkikorvaiselta ystävältäni sentään puuttui levottomuus, hätä ja veri eikä se ollut muuten kipeän oloinen. Kertatruuttaus kesti viisi minuuttia, jona aikana koiraparan takajalat alkoivat täristä. Liekö siitä tuntui samalta kuin itseltäni muutamankin kerran etelässä, kun kiireessä löysin pihan perältä paikallisen huussin tai kerran rannalta sen yhdenkin vessan, josta meni sisäpuolelta lukko rikki, jolloin pääsin ulos vasta sitten, kun kaveri tuli etsimään, koska lattianrajasta en mahtunut ryömimään eikä rohkeus riittänyt kiipeilyyn? Joka tapauksessa hetkistä on iskostunut mieleeni 35 asteen lämpötila, vaatteet kasteleva kylmänhiki, tulenlieskat vatsan sisäpuolella, heikotus, vapina, reisien tärinä ja kyynärpäiden painaumat polvien yläpuolella, kun ei uskalla rennosti istua istuinrenkaalle, jottei reisiin osu jonkin holtittoman turistin pissaa, mitä ei edes näy. Siinä plaraa mielessään läpi ruokalistaa ja tuliko sittenkään helteessä juotua tarpeeksi ja oi miksi ikinä matkustin näin kauas, Suomessa sentään on laadukas sairaanhoito ja puhtaat tippakanyylit (verinäyteneulojen kanssa saa olla nykyään tarkempi) ja miten ikinä selviän edes hotellille. Ja onpas helkutin karkeaa vessapaperia, jota tiputtelen kolme arkkia kerrallaan, lopulta rullallisen, vessanpöntön viereiseen koriin, jottei vaaleanpunaiset bikinin alaosat muuta väriään.

Joka tapauksessa nyt minulla oli truuttauksen jälkeen matkassani koira, joka määrätietoisesti käveli kohti kotia selkä köyryssä, linkutti tossutettuna milloin mitäkin jalkaa, perskarvat olivat siinä itsessään ja alaleuka ja huulet olivat peittyneet kuolavaahtoon ilmeisesti voimakkaan pahoinvoinnin takia. "Jaksa nyt, Lysti-kulta. Kohta ollaan kotona." Pohdin ääneen vieressä kävelleelle ystävälleni: "Pahoinvointi ja ripuli kuuluu lääkkeen aloitusoireisiin. Sen pitäisi mennä ohi. Jos nyt lopetan lääkkeen, vaihtoehdot on siinä. Mutta jos tuo jatkuu, en voi vierestäkään katsoa." Hänestä koira oli kotona niin pirtsakka, että jaksoi valaa toivoa meihin molempiin.

Lisäsin lääkitykseen Inupekt forten ja maitohappoja entisten lisäksi. Koira oli sisällä rauhallinen eikä esim. läähättänyt kipeän oloisena. Jatkoin siklosporiinia seuraavanakin aamuna. Mietin, mikä kärsimyksen taso on riittävä, milloin kuuluu luovuttaa ja toivoin, ettei koira lue ajatuksiani. Pahoinvointi tai ainakin kuolavaahdot jäivät torstai-iltaan. Perjantaina maha oli vähän löysä ja taaskin koiralle riitti kertatyhjennys, ei siis mitään ulkona ravaamista. Lauantaina ripuli oli loppunut. Tassuihin ei ole ilmaantunut uusia muutoksia, toisaalta olen pitänyt Lystin tossutettuna. Illalla Lysti tarjosi lussupeittoaan repimisleikkeihin, mitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Oli helpottavaa katsoa iloista koiraa.

Kuva vuosien takaa (c) Sirpa Saari

Lykkyä en ole treenannut, jos ei lasketa tottisteluja ennen uimaretkiä. Minulla ei ole mitään motivaatiota mennä agilityhallille Lystin oireillessa. Toisaalta sopivia kisojakaan ei ole ihan heti. Lykky on saanut uida siitäkin edestä ja vetää "hukkuvia" rantaan, jotta saa mitellä voimiaan. Vesipelastus sopisi sille edelleen. 

Aamulla Lykky herätti klo 5, koska halusi ulos. Unenpöpperössä kiepautin talutushihnan kaulan ympäri ja laitoin lukon hihnaan kiinni. Lukon osaset ylettyivät vain hihnan paksuuden puoliväliin. Oven edestä lähti rusakonpoika ja Lykky nyhtäisi perään. Kaulapantaviritelmäni laukesi ja Lykky oli irti. Huudahdin "Ei!" ja Lykky pysähtyi niille sijoilleen. Sanoin sille "pissa", jolloin koira kyykistyi pissille, mutta vähän vielä nenä väpätti pupun perään. Olin ehtinyt katastrofiajatella aamuista kirmaisua pupun ja koiran perässä ympäri asuinaluettamme suht vähissä vaatteissa, mutta nyt läiskäytin itseäni olkapäälle ja kehaisin kepeästi koiraa.

Kaukana joku laulaa.

Apoquel lopetettiin kertakokeiluun, kuten uumoilinkin. Sen jälkeen Lysti ei enää ripuloinut. Tiistaina otettiin liuta laboratoriokokeita. Vastaukset tulivat eilen. Perusverenkuva, elektrolyytit, albumiini, maksa-, haima- ja munuaisarvot olivat normaalit. Eilen aloitin siklosporiinin. Lystikki ei ole vielä saanut sivuvaikutuksia. Aamuinen kakkakin oli normaali. Siklosporiini auttaa viikoissa, jos koira sitä niin pitkään pystyy syömään. Aloitin myös omepratsolin mahaa rauhoittamaan. Apoquel sai sen närästämään rajusti, perustuen vimmaan, millä se syöksyi pihalle syömään ruohoa. 

Tassuihin suihkutan kortisonia, mutta näyttää teholtaan surkeammalta kuin sinkkivoide. On ollut lämmintä. Kävimme eilen ja toissapäivänä uimassa ilman tossuja. Eilisiltana Lysti järsi myös takatassujaan. Sillä on nyt kaikki neljä tassua auki. Se ei kerta kaikkiaan pysty elämään sulan maan aikaan ilman tossuja. Sama kuin kala-allergikko laitettaisiin elämään kalakeitossa.

Varasin ajan Helsinkiin Saijonmaa-Koulumiehelle, joka on guru näissä asioissa. Sinne päästään heinäkuun puolivälissä. Aika haikeaa on. Silittelen Lystiä paljon ja nuuskuttelen sen otsaa. Miun Mössykkäin tuoksuu ainutlaatuisen hyvälle.

Laitan vielä tämän loppuun:

Kisat kuvin

Valokuvaaja Emma Tuominen oli sunnuntaina radan vierellä oikeaan aikaan. Kiitos hänelle! Tässä on muutama otos: 

Tässä kuvassa on jotakin tosi viehättävää.

Ei radalla niin kiire ole, etteikö ehtisi poseeraamaan.

Näin sitä venytään maksiokserille.

Lysti eläinlääkärissä

Kävin Lystin kanssa eläinlääkärissä tassujen takia. Tassuissa erottuivat yhä viime viikon arpeutuneet muutokset, lisäksi silmien alapuolelta ja kuonosta on lähtenyt karvaa. Käytin Lystin illalla ulkona ilman tossuja, jonka jälkeen alkoi tassujen jyystäminen. Puin tossut. 

Nyt on siis kokeiltu rasvahappolisät, vitamiinit, hivenaineet, antihistamiinit, siedätyshoito (jonka täysi teho paljastuu 2 vuoden kohdalla syksyllä, toistaiseksi ei apua), kortisoni ja lukuisat poppakonstit mäntysuovasta pihkavoiteen kautta erilaisiin hoitaviin ja desinfioiviin shampoisiin. Koira on jatkanut ruokavaliota, millä se ei oireile. Lisäksi olen pukenut sille tossut sulan maan aikaan kesästä 2012 lähtien. Parhaiten tassut on parantanut sinkkipitoinen vauvojen voide, mutta se ei estä uusia rakkuloita muodostumasta. 

Vein virtsanäytteen, koska Propalin voi estää myös infektiosta aiheutuvan tiheämmän pissimisen. Virtsassa oli bilirubiini plussalla, joten huomenna käydään laboratoriossa tarkistamassa, alkaako maksa piiputtaa, vai onko kyseessä väärä hälytys. Tsekataan samalla muitakin arvoja. Lysti sai myös B-vitamiinipiikin, koska yksi B-vitamiini ei imeydy kunnolla. Vaaka näytti 24,1 kg.

Aloitettiin uusi lääke eli Apoquel, jonka pitäisi auttaa atopiaan ja kutinaan nopeasti. Sitä syödään vähän aikaa. Rinnalle alkaa siklosporiini (mm. Atopica-kauppanimellä), jonka pitäisi auttaa viimeistään 1 kk kohdalla. Molemmat ovat immunosuppressoreja. Siklosporiini on myös ihmisillä käytetty lääke, jota käytetään elinsiirroissa hyljinnän estoon. Molemmilla voi olla sivuvaikutuksena aluksi ripulia ja pahoinvointia. Lista jatkuu tietysti loputtomiin.

Annoin Lystille ohjeen mukaisesti Apoquelia noin klo 12. Klo 17 se ripuloi limaulosteet, joiden pinnalla oli kohtalaisen paksusti verta, jotakin viirujen ja hyytymien väliltä. Kyllä se ripuli menee, mutta lima ja veri on vähän liikaa. Samalla koira ahmi ruohoa eli sitä närästi voimakkaasti. Katsotaan huomenna, miten edetään. Nyt se makaa ihan rauhallisen oloisena ja virkoaa pystyyn heti, kun laitan ruokaa keittiössä, joten voi kait ihan hyvin.

Voi Lysti. :(

Lysti eilen lähdössä kisoihin

S-ämmät

Lähdettiin kotoa aamupäivästä ajelemaan, koska rataantutustuminen oli vasta iltapäivällä. Ihan kuin olisi menty tavallisiin kisoihin, sopi minulle. Rata ei näyttänyt supervaikealta, mutta olihan siinä omat kohtansa.

Juuri ennen vuoroamme alkoi tuulla. Lysti pelästyi kovasti lähdön vieressä sijainnutta toimitsijatelttaa, joka olisi ollut lentoon lähdössä. Sen jälkeen en saanut Lystiä myöskään lähtökarsinoihin, koska niiden peittona ollut kuitukangas lepatti. Radalle mennessään koira kuitenkin reipastui, mutta aavistelin sen varastavan lähdöstä enkä voinut pelkäävälle kisakaverille olla tyly.

Niinpä se sitten lähdöstä ponkaisi suurin piirtein syliini tai jalkojeni väliin, mistä muutaman sekunnin kestoisten jalkapallohämäysten jälkeen jatkoimme matkaa kosketusvirheen kera. Lysti haki hyvin kepit. Kulma ei ollut vaikea, mutta muutama virhe on keväällä niillä tehty, joten olin epävarma. Treenatakaan ei voinut viimeisimpään kahteen viikkoon. 

Keppien jälkeen oli suoraa, minkä jälkeen käännös ja pari hyppyä, miltä putkeen. Jostakin syystä Lysti pongasi renkaan ja se oli hylkäys. Kai silmäni osoittivat hetken väärään suuntaan tai jotakin. Toisaalta ilmiö on säikyiltä ajoilta tuttu, tuolloin koira jotenkin menetti tolkkunsa ja napsi esteitä sieltä täältä. Tämän jälkeen "jatkettiin nollaa" suunnitelmien mukaisesti aina maaliin saakka. 

Lopun ohjasin eri tavalla kuin moni muu. Moni pyöritti koiran ennen okseria olleen hypyn siivekkeen ympäri, mutta koska Lysti ei ole niissä hyvä, otin sen pidempää kautta. Pakkovalssilla ajattelin myös saavani sen haltuun, jottei koira kirmaa okserille ennen aikojaan, kuten moni lajitoverinsa teki. Valssin okserin jälkeen, jotta sain sen paremmin pitkittäiselle hypylle. Valssin olisin voinut tehdä aiemmin, mutta tahallaan sitä vähän lykkäsin, jotten olisi työntänyt Lystiä hypyn taakse.

Meidän osuus löytyy täältä kohdasta 42:14.

Startin jälkeen mietin, miten älytön laji on tavallaan. Pitkin talvea kerätään nollia SM-kisoja varten ja finaalipaikan mahdollisuus on ohi sillä sekunnilla, kun koira loikkaa syliin. 

Toisaalta, kiva oli fiilis ja sadekin oli lakannut juuri ennen saapumistamme. :D Muistin olla tyytyväinen, että yleensä pääsimme isojen kisojen lähtöviivalle. Aamupäivällä jännitti just sopivasti. Aivan ennen starttia keskityin Lystin rauhoitteluun. Koiralla pysyi tassut ehjinä, joten ei tullut huono omatunto niistä. Huomenna se pääseekin eläinlääkäriin, jotta saataisiin kestävämpi ratkaisu allergian hoitoon.

Valmistautumista

Olen pitänyt Lystiä pumpulissa ja tossuissa kaksi viikkoa. Vasen etutassu on ummessa, mutta yhtään uutta ihorikkoa ei saa nyt tulla. Sellainen ei ehtisi parantua. SM-kisoissa startataan samalla valmistautumisella kuin ennenkin. Mielummin olisin vähän hionut starttia, keppejä ja kontakteja, mutta ei nyt mahda mitään. Lykyn kanssakaan en ole treenannut, jottei väärä koira jää lihasmuistiin. Lykky on saanut "vain" lenkkeillä ja uida.

Lystin kanssa osallistumme nyt neljänsiin yksilö-SM-kisoihin. Ekan kerran oltiin Kirkkonummella. Siellä tehtiin hylky heti alkuradasta, kun Lysti luikahti putkiansaan. Seuraavana vuonna Tampereella päästiinkin finaaliin, missä hylkäännyimme. Viime vuonna Oulussa hyllytettiin paikassa, jonka ohjaamista arvoin etukäteen pitkään. Tänä vuonna yritän luottaa itseeni enemmän.

Maanantaina vien Lystin eläinlääkäriin. Hänen kanssaan oli jo puhe, että todennäköisesti aloitetaan siklosporiini. Hienoa, jos se sopii. Yllätyksekseni sen kanssa saa kisatakin Kennelliiton erityisluvalla. Toisaalta suhtaudun kokeiluun skeptisesti. Herkkämahalle rohto voi olla liikaa.

Voihan tassu sentään

Eipä Lystin tassu ehtinyt parantua. Se arkoi tassuaan soralla, joten ei sitä kisoihin voinut viedä revittelemään. Toivottavasti käpälä on viikon päästä kunnossa, jotta päästään starttaamaan SM-kisoissa. Varsin turhalta tuntuu nollien keruu ja kisaaminen, jos kauden päätavoite jää väliin. Joukkuepaikasta me jo luovuimme. Lykky nousi varakoiraksi.

Pehmeällä metsäpolulla Lysti liikkuu normaalisti, joten kävimme metsälenkillä ja uimassa. Muuten koira on käynyt vain lyhyet pissalenkit ja maannut kotona milloin missäkin. 

Tossurumba tuntuu kesä kesältä yhä kuormittavammalta. Tossut eivät lenkillä pysy ihan kunnolla jaloissa enkä tiedä tökkivätkö ne kynsiin tai hankaavatko jalkoja. Keskustelen eläinlääkärin kanssa. Hoitovaihtoehdoista on käsittääkseni jäljellä antibiootti ja siklosporiini. Yhtenä kesänä Lysti söi antibioottia pidemmän aikaa. Tällöin tassut pysyivät kunnossa eikä sivuvaikutuksia tullut. Siklosporiini olisi uusi tuttavuus uusine sivuvaikutuksineen. Kortisonista Lysti hyötyi, mutta maha ja haima eivät kestäneet.

Lykky oli kaverinani pihahommissa. Köytin sen terassin aitaan kiinni. Jos se on talon takana eikä näe minua, se aika ajoin haukahtaa. Kun se saa pitää minut näköpiirissään, se on ihan hiljaa, vaikka ohitse kulkisi vihaamansa naapurin narttu (kts. kuva). 

Rusakonpoikanen käy pihallamme iltapalalla. Tiedän Avara luonto -ohjelman jakson alkaneen, kun Lykky mouruaa matalasti. Otin siitäkin tilanteesta kuvan.

Lykyn treeni

Lystin etutassu on edelleen auki. Jos paranee, kisaan lauantaina. Jos ei parane, on peruttava osallistuminen. 

Lykyn kanssa treenasin heti töiden jälkeen. Ryhmätreenit oli siirretty myöhemmäksi enkä niihin päässyt. Menin alkuviikon kisojen hyppäriä. Lykky irtoaa herkästi kauempaakin takaakiertoihin. Se reagoi hyvin takana leikkaamiseen ennen ansaputkea. Voin lähettää sen kaukaa kahdelle hypylle. Siinä se anti. Sitten käytiin koleassa säässä metsäkävelyllä. +7 höystettynä kunnon tuulella tuntuu kylmältä viime viikon jälkeen.

Lystin treenit ja tassu

Kävin Lystin kanssa testaamassa eilisen radan. Heti aluksi se hyppäsi kakkoshypyn pakkovalssin "syliini". Uusinnalla olin ohjauksessani tarkempi ja niin Lysti teki nollaradan 34 esteellä. Kokeilin sen kanssa alun eri tavoilla ja hain parhaimman tuntuista ohjausta. Putkijarruun sekin reagoi hyvin. Omia valssejani tarkastelin taas ja kyllä siellä peruutusaskelia tulee, jos ei ole tarkkana.

Tämän jälkeen kävin kohtalaisen pitkän kävelylenkin koirien kanssa ja mietin, riskeeraanko SM-yksilökisaan osallistumisen osallistumalla joukkuekisaan. Jos tassu aukeaa lauantaina, paljonko ottaa päähän sunnuntaina, kun koira linkkaa? Päätin, että luovun joukkuepaikasta. Päätös sai sinetin kotona. Lystin vasemmassa etutassussa on iho rikki, ikävän tuttu rakkulan pohja. Aloitetaan taas tossuelämä.

Riinan valkku

Otin Lykyn matkaani Koskelman Riinan oppiin. Lämpötila tipahti eilisestä 26 asteesta 15:een. Koirille hyvä. Ihmiselle outoa.

Treenin tärkeimmät pointit:

• Pakkovalssit voi ohjata kauempaa, jos on kiire. Lykky lukee ne silti hyvin.
• Pakkovalsseissa voi kääntyä aiemmin, ei tule turhaa lenkkiä.
• Lykky voi hakea myös putken keppien sijaan. Oma liike auttaa.
• Vastakäännös auttaa kääntämään. Senkin jälkeen kannattaa liikkua.
• Lykky lukee valssit edelleen hyvin.
• Putkijarru toimii.
• Takaakiertoon voi lähettää yllättävän kaukaa. 
• Lykky kestää persjättöjä, vaikka pääni ei kyllä käänny.
• Muista edetä valsseissa eteenpäin. Osasinkin jo osin.
• Lopuksi tehtiin nollatreeniä. Rata kosahti 3 kertaa esteelle nro 27. Jäi vähän hampaan koloon.
• Pidän Riinan tavasta viilata sekuntin osia joka kohdasta. Lisäksi hän oli yhtä perusteellinen ja kiltti & vaativa kuin ennenkin. 

Käytin Lystin puntarissa. Se painoi 24,8 kg. Nyt ei enää laihduteta. Aloitamme ylläpitovaiheen. Ei Lysti kyllä tiukalla dieetillä ollutkaan, mutta ei sitä hirveästi voi syöttääkään. 

Kontakteja

Lämmintä on edelleen piisannut, 25 asteen lukemia ja aurinkoista. Olemme uiskennelleet ja huilanneet.

Treeneissä testasin pelkät kontaktit molemmilla. Vahvistin oikeaa 2on2off-paikkaa syöttämällä siinä ruokaa. Lysti sai keinun alastulolla syödä ja nuolla possunsydänkipon tyhjäksi. 

Tänään annoin Lystille 1 ml siedätyshoitoliuosta. Sen tassut *kopkopkop* ovat toistaiseksi ehjät eikä ole niitä lussuttanut. Normaalisti ne ovat auenneet toukokuussa. Toivon ihmettä ja niiden kestämistä ehjinä. SM-kisoihin olisi joukkuepaikka. Olisi kiva kerrankin olla joukkueessa vielä kisoissakin eikä perua sitä tassuongelmien takia.