Alkuviikosta nautittiin suorastaan helteisistä ilmoista ja vietettiin illat koiria uittaen. Oma talviturkkini lähti siinä samalla.
Ryhmätreeneissä oli Saija Mustosen rata. Heti alkuun oli keppierottelu, sitten putki-puomierottelu. Sitten sai treenata takaakiertoja eri ohjauksilla.
Menin ensin Lykyllä. Se tuntui näppeihini tosi hyvältä ja meno tuntui ihanan "rapealta". Se targetoi kepit mainiosti ja irrottautui takaakiertoihin kauempaakin. Puomin se otti koulutetusti.
Toiselle kierrokselle otin Lystin. Se ei keppejä ihan niin hakenutkaan, vaan tarvitsi apua. Takaakierroissakin oli haastetta. Ilman kunnon ohjaamista koira hyppäsi riman edestäni tai jätti lukitsematta pakkovalssin. Tuli vähän gulp-olo. Sitä on ohjattava tosissaan eikä oletettava omiaan. Radanlukutaito on sitä luokkaa, että se toteuttaa valistuneita arvauksia runsasta toistoa kaihtamatta.
P.S. Ainiin. Kävin fysioterapiassa. Sain taas akupunktiota ja kinesioteipit. Pähkäiltiin fyssarin kanssa, että tod.näk. ajoittain käsivarttani pitkin ranteeseen kulkeva leveähkö tuntemus on lihasjumin eikä kaularangan aiheuttama hermopinne. Kaularangan tyrä sähköittäisi yhtä hermorataa pitkin, mikä tuntuisi kapeampana.
P.S. Ainiin. Kävin fysioterapiassa. Sain taas akupunktiota ja kinesioteipit. Pähkäiltiin fyssarin kanssa, että tod.näk. ajoittain käsivarttani pitkin ranteeseen kulkeva leveähkö tuntemus on lihasjumin eikä kaularangan aiheuttama hermopinne. Kaularangan tyrä sähköittäisi yhtä hermorataa pitkin, mikä tuntuisi kapeampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti