Niska alkoi lauantaina antaa periksi. Päätä pystyi kääntämään "normaalimmin" ja suht jatkuva lavan jomotus tauottui. Käteen ei tullut säteilyä, joten vaiva vaikutti ilokseni ja yllätyksekseni lihasjumilta eikä hermopinteeltä. Kipulääkitys palasi tulehduskipulääkkeen tasolle. Olin ilmoittanut Lystin kisoihin ja tähän aamuun saakka odotin, mitä tehdä. Menomatkalta olin kääntyä kahdesti takaisin, mutta jatkoin kisapaikalle saakka. Ratasuunnitelmat piti taas tehdä ilman persjättöjä, jotta päätä sai pitää rintamasuunnan jatkona, mutta se on jo tuttua, koska pää ei ole kunnolla kääntynyt vasemmalle syksyn jälkeen.
Eka rata oli agilityrata. Lysti hyppäsi lopussa puomin alastulon yli ja saman tien maaliin. 5 vp ja sijoitus 4.
Toinen oli agilityrata myös. Nyt keskityin kontakteihin. Lysti ne pitikin ja tehtiin nolla. Sijoitus 9.
Kolmannesta radasta, hyppäristä, soimaan yhä itseäni. Ollessani toisen hypyn kohdalla alkoi kuulua iloisten tassujen töminä. Ja mitä teen minä, jonka tavoite oli saada Lystille kontaktit ja startit kuntoon ennen SM-kisoja? En todellakaan tajua, mitä aivoissani tapahtui, mutta lähdin juoksemaan Lystin kaverina. Niin sitä "pienestä" varastelusta palkitaan. Ihan lopussa Lysti poimi ylimääräisen hypyn ja se oli hylkäys sitten.
Lykky oli matkassa turistina. Sen käytös oli moitteetonta. Tekee hyvää sille kerrankin vain hengailla ja odotella.
Niska ei kisoista säikähtänyt. Jatkuva jomotus on yhä poissa. Jos tämä nyt tällä menee, olen onnellinen. Toisaalta tuli hyvä muistutus siitä, miten herkästi se ottaa itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti