Kisoissa

Molemmilla kisasin 2 agilityrataa.

1. radalla Lykky tiputti 2-3 rimaa ja rata kulminoitui puomin alastulolta, mille sillä ei ollut aikomustakaan pysähtyä. Keskeytin.

Lysti tuli keppien läpi, ehkä odotin niiden hakemista liian pitkään? Tämä on toinen tai kolmas kerta, kun näin kävi. Puomin alastulolla tämäkin koira vaan kiljaisi innosta, joten keskeytin.

Näiden jälkeen oli oivasti aikaa miettiä, missä on vika, varsinkin, kun kisat olivat myöhässä ja aikataulu jätätti jatkuvasti lisää.

2. radalla Lykky otti kontaktit, kuten kuuluu. Loppupuolella oli yksi hankala tavallaan välistäveto, jota en ehtinyt kunnolla ohjaamaan. Lykky tuli hypyn ohi, mistä hyl. Lopussa haettiin keppejä pari yritystä. Rimoja ei tällä radalla tippunut.

Lysti lähti tällä radalla keinulta aika sukkelaan ja luulin tuomarin antaneen virheen. Muuten meni moitteettomasti. Maalissa kuulin kavereilta, että virhettä ei tullutkaan. Tuuletin nollaa, kunnes katsoin tuomarinsihteerin lappua, jossa se virhe keinulta olikin merkattu. Virhe siitä kuuluikin saada, mutta ehdin nuolaista liian aikaisin. 

Lystikki 8 vuotta!

Lysti juhlii tänään syntymäpäiviään. Miun Mössykkäin!

Viime viikonlopun kisoissa oli kuvaaja. Kiitos hänelle! 

Lysti piti saada tuon hypyn jälkeen putken epäloogiseen päähän. Sen näkee

ilmeestäni... Tämä kuva on nollaradalta.

Ryhmätreenit

Alkuviikosta nautittiin suorastaan helteisistä ilmoista ja vietettiin illat koiria uittaen. Oma talviturkkini lähti siinä samalla.

Ryhmätreeneissä oli Saija Mustosen rata. Heti alkuun oli keppierottelu, sitten putki-puomierottelu. Sitten sai treenata takaakiertoja eri ohjauksilla. 

Menin ensin Lykyllä. Se tuntui näppeihini tosi hyvältä ja meno tuntui ihanan "rapealta". Se targetoi kepit mainiosti ja irrottautui takaakiertoihin kauempaakin. Puomin se otti koulutetusti.

Toiselle kierrokselle otin Lystin. Se ei keppejä ihan niin hakenutkaan, vaan tarvitsi apua. Takaakierroissakin oli haastetta. Ilman kunnon ohjaamista koira hyppäsi riman edestäni tai jätti lukitsematta pakkovalssin. Tuli vähän gulp-olo. Sitä on ohjattava tosissaan eikä oletettava omiaan. Radanlukutaito on sitä luokkaa, että se toteuttaa valistuneita arvauksia runsasta toistoa kaihtamatta.

P.S. Ainiin. Kävin fysioterapiassa. Sain taas akupunktiota ja kinesioteipit. Pähkäiltiin fyssarin kanssa, että tod.näk. ajoittain käsivarttani pitkin ranteeseen kulkeva leveähkö tuntemus on lihasjumin eikä kaularangan aiheuttama hermopinne. Kaularangan tyrä sähköittäisi yhtä hermorataa pitkin, mikä tuntuisi kapeampana. 

Levon purku

Niska alkoi lauantaina antaa periksi. Päätä pystyi kääntämään "normaalimmin" ja suht jatkuva lavan jomotus tauottui. Käteen ei tullut säteilyä, joten vaiva vaikutti ilokseni ja yllätyksekseni lihasjumilta eikä hermopinteeltä. Kipulääkitys palasi tulehduskipulääkkeen tasolle. Olin ilmoittanut Lystin kisoihin ja tähän aamuun saakka odotin, mitä tehdä. Menomatkalta olin kääntyä kahdesti takaisin, mutta jatkoin kisapaikalle saakka. Ratasuunnitelmat piti taas tehdä ilman persjättöjä, jotta päätä sai pitää rintamasuunnan jatkona, mutta se on jo tuttua, koska pää ei ole kunnolla kääntynyt vasemmalle syksyn jälkeen.

Eka rata oli agilityrata. Lysti hyppäsi lopussa puomin alastulon yli ja saman tien maaliin. 5 vp ja sijoitus 4. 

Toinen oli agilityrata myös. Nyt keskityin kontakteihin. Lysti ne pitikin ja tehtiin nolla. Sijoitus 9.

Kolmannesta radasta, hyppäristä, soimaan yhä itseäni. Ollessani toisen hypyn kohdalla alkoi kuulua iloisten tassujen töminä. Ja mitä teen minä, jonka tavoite oli saada Lystille kontaktit ja startit kuntoon ennen SM-kisoja? En todellakaan tajua, mitä aivoissani tapahtui, mutta lähdin juoksemaan Lystin kaverina. Niin sitä "pienestä" varastelusta palkitaan. Ihan lopussa Lysti poimi ylimääräisen hypyn ja se oli hylkäys sitten.

Lykky oli matkassa turistina. Sen käytös oli moitteetonta. Tekee hyvää sille kerrankin vain hengailla ja odotella.

Niska ei kisoista säikähtänyt. Jatkuva jomotus on yhä poissa. Jos tämä nyt tällä menee, olen onnellinen. Toisaalta tuli hyvä muistutus siitä, miten herkästi se ottaa itseensä.

Lepo.

Kerrotaas ensin koirakuulumiset. Lysti sai tiistaina Exspotin niskaan. Tänään haen siedätyshoitoputelin. Eläinlääkäriasema kiirehti toimitusta ja yksilöllisesti miksattu ampulla tuli ennätysajassa. Annostelu sovittiin eläinlääkärin kanssa. Normaalistikin pullon vaihtuessa ensimmäinen satsi on 0,5 ml. Niin tehdään nytkin, mutta Lysti saa ekan paukun jo 2 viikon kohdalla, koska edellinen pistos jää vajaaksi. Sillä tavalla vaihdoksen pitäisi sujua paremmin kuin luulin.

Liikunnat ja treenit ovatkin sitten vähissä. Niska nimittäin nirskahti. Sunnuntai-iltana alkoi vähän tuntua ja siitä suunta on jatkunut syöksykierteellä alaspäin. Mm. hampaiden harjaaminen sattui lapaan. Sain keskiviikolle peruutusajan fysioterapiaan, joka ehdittiin aiemmin lopettaa. Akupunktion ja kinesioteippien jälkeen vähän helpotti, mutta ei tarpeeksi. Kaulurista, jäistä ja välillä varsin massiivisesta kipulääkityksestä huolimatta pää kääntyy vaillinaisesti. Pahin on lavan sivussa tuntuva polte, joka ei jätä rauhaan. Tässä nyt mietitään, onko kyseessä hyvänlaatuinen lihasjumi vai onko välilevy lurskahtanut vähän lisää. Syksyllä välilevy antoi heijastuskipua juuri samaan kohtaan, mutta oikealle puolelle. Tämä kipu on vasemmalla. Onneksi autoilu (=tärinä) ei satu eikä kipu säteile sormiin. Hermopinteen puolesta puhuu polte ja kipulääkkeiden tehottomuus. Vitsit on vähissä ja elämä kattoon tuijottelua.

P.S. Saimaannorpan katselu taitaa olla hitti ja katselen sitä itsekin. Mutta vielä enemmän tykkään merikotkan pesän tapahtumien seuraamisesta. 

Talviturkkien heitto

Molemmat koirat heittivät eilen talviturkkinsa ja tänään jatkoimme samalla harrastuksella. Sen lisäksi kävelimme metsässä. Kuljin vähän vainoharhaisen näköisenä, sillä näin kyyn. Sillä ei ollut enää ehjää päätä, mutta riitti kertomaan minulle, että niitä on taas ja luultavasti saman verran kuin ennenkin. :/

Eläinlääkäriasema mokasi Lystin siedätyshoitoaineen kanssa. Olin tilannut sitä pullon 11.4., mutta tilaus ei ikinä lähtenyt eteenpäin. Nyt on uusi tilaus sisässä ja toimitusaika viikkoja. Menee vituiksi koko siedätysohjelma parhaaseen allergia-aikaan. Ai että ottaako päähän? Tartteeko kysyä?

Ryhmätreenit

Mentiin sisällä valmista rataa. Siinä oli linjauksia, takaakiertoja, ansaputkia, takaakiertoja, slalom, takaakiertoja ;) ja kepit kahteen otteeseen.

Otin ensin Lykyn. Se otti kiltisti takaakierrot eri ohjauksilla ja kauempaakin. Puomin ylösmenolle silkkikorvani kirmasi kerran hurlumhei-meiningillä. Nimittelin sitä vähän rumasti, minkä jälkeen rakas hurttani oikein täsmäsi tassunsa keskelle ylösmenokontaktia. Ansaputkista ei ollut ongelmaa. Putkesta tultua yhdessä tiukassa käännöksessä sain jarruttaa tosissani.

Sitten otin Lystin. Se meni varman tuntuisesti. Pari eri versiota sillä kokeilin ja nekin sujuivat.

Lykylle SERT-H ja Lystille 0 myös

Tänään testasimme kisakuntoa Mujusen Salmen radoilla. Salmemaisesti suoria putkia löytyi rutkasti.

Ensimmäinen rata oli agilityrata. Eniten mietitytti alun keppien (este nro 2) ohjaus. Niille oli kohtalainen sulkukulma ja jatkon kannalta tärkeää oli lopulta päästä A:n toiselle puolelle, jotta pääsi ohjaamaan esteen nro 6 takaakiertoon. Tein ennen A:ta molemmilla takanaleikkauksen ja valssin yhdistelmän (?), mikä toimi. Lystillä sain helpon tuntuisen nollan. Siivekkeen ympäri pyörittäminen A:n jälkeen sujui hienosti. Lykyllä tein nollaa ihan loppuun saakka, mutta hetken unohdin lukita koiran ja niin se oli väärässä putkessa. Hylkäys. Lysti tuli kolmanneksi 44 koiran joukossa, mikä tuntui sen kanssa hienolta. Etenemä oli 4,65 m/s.

Toinen rata oli hyppäri. Siinä oli alussa hankala linja ja kiire ohjata kepeille ansaputken häämöttäessä takana. Myöhemmin kahden putken välissä oli täpärä paikka, piti saada itsensä toiselle puolelle jatkon takia. Päädyin valssiin, jotta edes näen, jos/kun koira meinaa tulla jaloille. Lopussa oli ansahyppy suoran putken jälkeen, koira piti saada sivulle takaakiertoon. 

Lysti pelasi korttinsa jo alussa, kun varasti lähdössä. Keskeytin radan siihen.

Lykky tuli alun kiemurat kuuliaisesti ja haki kepit hyvin. 2 u-putken kautta tönäisin sen hypylle ja jatkoin täysillä juosten valssiin kahden putken väliin. Just ehdin. Sieltä jatkettiin 3 putkelle ja 3 hypyn kaarroksen jälkeen taas suoralle putkelle valssin kautta, takaakiertoon ja viimeisimmät hypyt. Kahden oivan persjättöpaikan sijaan valitsin jälleen valssit, jottei rimat tipu. Jo alussa mulle tuli suurin piirtein kylmät väreet, koska Lykky tuli niin lujaa. Koko radan se kulki kuuliaisesti, vaikka vauhtia riitti enkä ehtinyt miettimään yhtään mitään. Yhteistyö tuntui saumattomalta alusta loppuun ja niin kehuin koiraa maalissa nollasta. Lykky oli toinen (/42) ja palkittiin hyppysertillä. Pari minulle tuntematonta ihmistä tuli kehumaan hienoa rataa ja hienolta se tuntuikin. :) Just niitä fiiliksiä, joiden takia agilitya jaksaa harrastaa! Tällä radalla Lykyn etenemä oli 5,12 m/s. 

Lysti sai tänään siedätyspiikin. Rohto loppui kesken, joten sai sitä vain 0,3 ml yhden kokonaisen sijaan. Tilasin uuden putelin jo 4 viikkoa sitten, mutta niissä on pitkät toimitusajat. :/

Pienet treenit

Käytiin muistuttamassa koirille kontakteja ja keppikulmia.

Lykky unohti(...) kerran puomin ylösmenon, sitten ei enää. Alastulot olivat jämäköitä. Hankala keppikulma löytyi mainiosti. Lähdössä ja maalissa vinkui lelu, siitä se ei välittänyt. 

Lysti löysi yllättävän hyvin saman hankalan keppikulman, kontaktit sekin otti kivasti.

Sen jälkeen käveltiin kesäisessä, suorastaan helteisen tuntuisessa metsässä jäähdyttelylenkki. Ilman puiden varjoa olisikin ollut liian jo liian lämmintä.

Agilitya

Kävin päivällä treenaamassa koirat ulkokentällä. Valmis rata oli simppeli, mutta sillä oli kaikki kontaktit. 

Lysti teki työtä käskettyä innolla ja kuuliaisesti. Palkkasin kontakteilta, tehtiin slalomia ja treenattiin kepit. 

Lykyn vieheleikitin ensin. Sitten treenattiin samoja agilityjuttuja kuin Lystin kanssa. Kahdesti tassu ei osunut kunnolla puomin ylösmenolle ja siitä toruin koiran. Sen jälkeen se taas katsoi jalkoihinsa. 

Punnitsin Lystin muutama päivä sitten. Nyt se painoi 25,0 kg. Käyn sen varmaan vielä punnitsemassa, mutta nyt se näyttää taas urheilukoiralta - vain kilon kevyempänä kuin maaliskuussa. 

Edelleen on harrastettu pitkiä kävelylenkkejä, 1,5-2 tuntia hurahtaa nopeasti. Eilen koirat jumppasivat pihalla tikkailla. 

Selkäni ja niskani ovat voineet paremmin. Fysioterapia lopetettiin. Luulen, että toipuminen on monen tekijän summa: Kuntosalia olen jatkanut 1-2 kertaa viikossa lokakuusta alkaen, aika auttaa protruusioihin, vaihtelen työasentoja ja osaan tarvittaessa levätä, kun selkä/niska väsyy. Teen pikkuharjoitteita niskalle, niiden poisjättö kostautuukin heti. Enää ei ole liukasta, mikä vähentää staattista jännitystä ja äkkiliikkeitä. Jatkuisipa näin.