Ryhmätreenit

Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. 

Marja oli muokannut radan, jolla pääsin treenaamaan irtoamista, leijeröintiä ja toisaalta myös haltuun ottamista. Testasin pitkästä aikaa ulkokautta takaakiertoon ohjaamista, hyvin Lykky sen lukee. A:n kontaktin otti hyvin, ja haki viskileikkauksen hypyn mainiosti. Makeaa herkän spurttaajan kanssa on mennä.

Lysti oli mukana. Treenin jälkeen käveltiin ulkona reilu tunti. Hyvää teki.

Lenkkeilyä hyvässä seurassa ja Pysti-Lysti

Olemme huilanneet pe-la-agilitykilpailujen jälkeen ja nauttineet ihanasta keväisestä säästä. Sunnuntaina kävimme "pihkalenkillä", maanantaina 2,5 tunnin metsäkävelyllä, tiistaina rauhallisella peltokävely-haistelulla ja tänään 2 tunnin 4 koiran kimppalenkillä. Seuraan tunki 2 irti ollutta uroscollieta, joiden häätämisessä meni muutama minuutti. On kiva pitää omia koiria selän takana ja yrittää huitoa äristen tunkevia vieraita tulijoita ...vettiin. 6 koiraa on aika paljon sellaisessa tilanteessa. Saldona oli nolla reikää, sinänsä onnistunut sessio. Omistaja huuteli omiaan vasta aikojen ja matkojen päästä.

Lysti on nyt saanut vuoden 2015 pystit kotiin. Tässä se poseeraa seuraavien pokaalien vieressä: oman seuran vuoden agilitykoira, oman seuran vuoden maksiagilitykoira, SBPKY 2. agilitykoira ja alueemme kennelpiirin vuoden agilitykoira.

Lykky on etsinyt ja löytänyt seteliä. Hyvin on taito tallessa, vaikka siitäkin on pidetty välillä taukoa.

Pääsiäis-Lystin valmistus

Ainesosat

1 Lysti
1 dl tuoretta pihkaa
2 dl koirashampoota
2 dl rypsiöljyä
1 dl Fairya tai muuta tehokasta astianpesuainetta
1 m3 vettä
sakset
häkkialusta
lattiaharja
2 pyyhettä
hiustenkuivain

Ota metsälenkin jälkeen hyvin pihkaistettu koira autosta. Pihkaa on riittävästi, jos sillä on peittynyt yli puolet turkin pinta-alasta. Leikkaa isoimmat pihkakarvaklöntit pois.

Kastele koira. Hiero siihen koirashampoota. Huuhtele vaahtoava koira huolellisesti. Tunnustele turkkia.

Hae jääkaapista rypsiöljy. Hiero sitä koiraan tarmokkaasti, mutta koiraa vahingoittamatta. Huuhtele koira huolellisesti. Varo liukasta lattiaa. Tunnustele turkkia.

Hae keittiöstä astianpesuaine. Hiero sitä koiran turkkiin. Huuhtele. Tunnustele turkin koostumusta. Lisää astianpesuainetta. Jos koira alkaa hermostua, rauhoittava mielikuvaharjoitus voi auttaa. Huuhtele koira. 

Kuivaa koira. Pese itsesi. Pese kylpyhuoneen lattia harjalla ja astianpesuaineella tms. hyvin rasvaa hajoittavalla pesuaineella. Vie roskiin autohäkin karvainen ja pihkainen alusta.

Tunnustele aamulla koiran rasvasta sojottavaa ja rypsiöljyltä haisevaa turkkia. 

Vie koira suihkuun. Kastele turkki huolellisesti. Hiero turkkiin koirashampoota. Huuhtele huolellisesti. Lisää shampoota ja huuhtele huolellisesti. Toista näitä kahta vaihetta, kunnes koirasta ei enää valu rypsiöljyä pesuhuoneen lattialle. Varo liukastumista. Kuivaa koira. Pese kylpyhuoneen lattia ja seinät. Pese itsesi. 

Nauti lopputuloksesta.

Pääsiäiskisat

Kone oli arponut Lystin lähtemään noin sijalta 7 ja Lykyn noin sijalta 17 (7-10 koiraa Lystin jälkeen). Perjantaina menin Lystillä 2 hyppäriä, Lykyllä hyppy-agi-agi-hyppy.

Perjantaina eka hyppäriltä Lystille tuli nolla, Lykylle takakulmassa hypyn ohitus. Pussin jälkeen mulla oli turhan kiire ehtiä tekemään suoralle putkelle persjättö ja sillä kiskaisin koiran mukaani. Muita vaihtoehtoja ei jatkon kannalta olisi ollutkaan. Alussa oli ansaputki, joka kiskaisi monen koiran uumeniinsa. Sain molemmat koirani valssilla sen ohi, mikä tuntui hienolta.

Ekalla agilityradalla joku tutustutti koiraansa halliin vinkulelun kanssa lähtösermin takana, samalla myös maalin vieressä. Lykkyä vinku ja erityisesti pitkään kestänyt taisteluleikki kiinnosti. Luopui siitä tosin, mutta oli aivan ylivireä radalla. Vaikea ohjata eikä mm. taipunut toiseen keppiväliin. Keskeytin radan A:lta pomppaamisen jälkeen. Ajatuksenikin olivat maalissa odottavassa "palkinnossa".

Toisella agilityradalla Lykky oli hyvin kuulolla. Se otti upeat kontaktit. Mutkassa se ei hoksannut keltaista pituutta, vaan ajautui ohi kahteen kertaan. Muita virheitä ei tullut.

Toiselle hyppärille tuli ensin Lysti. Yhden putken jälkeen kokeilin hankalassa slalomissa japanilaista. Ei onnistunut, vedin hypyn väärälle puolelle. Muuta virhettä ei tullutkaan.

Lykky sai taas ihastella lähdössä toisen koiran vinkulelua. (Voi ...ttu.) Sen ohi piti kävellä lähtöön. Lykky luopui siitä taas (hienoa), mutta kuumui niin, että tehtiin hylky. Taaskaan ei taipunut keppien toiseen väliin, vaikka on treeneissä kepeillä idioottivarma. Lopun pussi - muurilta 180 asteen käännös -systeemiä ei kyllä oltaisi saatu millään ohjauksella onnistumaan.


Tänään kisasin molemmilla hyppy- ja agiradat.

Päädyin kokeilemaan Lykyllä takaa ohjaamista edellä söhläämisen sijaan. Se kulkee kisoissa reippaasti lujempaa kuin treeneissä, joten monissa paikoissa on ihan turha haaveilla eteen ehtimistä. Onnistuuhan se treeneissä, kun koira on tehnyt pari toistoa ja sen kulkunopeus on tiedossa ja lisäksi koira tietää, minne matka jatkuu. Joka tapauksessa edellä kirmaaminen vain nostaa Lykkyä entisestään, mille ei ole tarvetta. Sitten, kun meillä on kolmosissa nollia riittämiin (...), alan viilata aikaa. Lysti kisasi edellä, joten testasin sillä ohjaamiseni.

Hyppärillä Lysti teki nollan, mutta lenkitti monessa kohtaa. Se silti sijoittui neljänneksi. Lykky kaatoi heti alussa pituuden toisen kalikan, kai sillä tassu siihen jotenkin osui. Lisäksi tippui rima. 10 vp sille, mutta hallittu rata. Lykky eteni "hitaasti" ohjaten ja yhden ison kaarroksen kera nopeudella 5,24 m/s, mikä riittää minulle.

Agilityradalla Lysti teki taas nollan. Lykyn kanssa tehtiin loppuun saakka nollaa, mutta puomin jälkeen sain sen ensin muurin ohi ja sitten väärälle esteelle, joten hyl lopulta siitä, mutta siihen saakka paketti pysyi hyvin kasassa. Paitsi joo, yhdessä käännöksessä Lykky kaatui kyljelleen. Soitinkin jo kotimatkalla fysioterapeutille, että molemmat koirat voisi tsekata.

***

Lystissä hyvää: Menee parhaimmillaan kuin ajatus. Onnistui kepit, kontaktit ja putkien ohitukset. Teki taas tuplanollan.
Lykyssä hyvää: Normivireisenä kepit, ei kontaktivirheitä, pyrkii toteuttamaan kaikki ohjausvihjeet. Se hypnotisoitui hyvin lelulla.

Lykyssä kehittämistä: Kisamaiset suoritukset isolla kentällä. Ohjauksen syvällisempi mietiskely. Toisen koiran vinkulelua on kyllä treenattu, mutta pitää ottaa uusiksi. Luopumista ja hallintaa on tullut harjoiteltua: VIDEOlla noin kohdasta 1.30 alkaen näkee hallinnan testausta.

***

Jäin taas miettimään kisojen suoritusrauhaa. Syksyisten tuomariohjeiden mukaan kisajärjestäjien kuuluu järjestää rauhoitetut odotus- ja palkkausalueet lähtöön ja maaliin. Toteutuminen vaihtelee. Joissakin kisoissa on kielletty vinkulelut odotusalueilla. Yksissä kisoissa seurasin, kuinka tuomari ajoi hallista pihalle ihmisen, jonka vinkuleluleikistä koiransa kanssa ei tullut loppua ja radalla olevat koirakot häiriintyivät. Iso peukutus tuomarille! Olen ollut kisoissa, joissa pidettiin iloinen pentutapaaminen lähtö- ja maalialueen välissä, 20 cm korkeat valkeat ja pörröiset pennut vinkuivat leikkiessään verkkoaidan takana. - Monen agilitykoiran moottori on saalisvietti, joten hirmuista pessimismiä ei vaadita uhkakuvat nähdäkseen. Vai pitäisikö agilitya harrastaa vain namilla palkkautuvilla koirilla ja nostaa ihanneaikoja 10 sekunnilla? Kuvitelkaa samanlainen häiriö toko-, pk- tai suojelukokeeseen! Joku leikkimään taisteluleikkiä vinkulelulla 2 m päähän selän taakse.

Monet kisaajat osaavat ajatella muitakin. Mutta paikalle pääsee ja kuuluukin päästä ihmisiä, joilla ei ole lajista tai koirista kokemusta. Osa tutustuttaa halliin koiraansa. Osa pitää sadetta hallissa, kuten yksi perhe, joka antoi 1-2-vuotiaan lapsensa kirmata hallissa vapaana. Kun tulin Lykyn kanssa ovesta sisään, vastaan juoksi tämä taapero kirkuen kädet levällään. Ei Lykky hänestä välittänyt, vaan katseli radalle. Mitä teki lapsen huoltaja? Huusi kaukaa: "Älä juokse, iso koira voi olla vihainen!" Mitä sen ikäinen lapsi muistaa ja tajuaa? On vanhempien homma kytkeä lapsensa vyötärölleen vaikka metriseen talutushihnaan, jos häntä ei jaksa valvoa. Koiran ei tarvitse sietää kaulaan kapsahtavaa vierasta olentoa. Minin tai medin kanssa pelkäisin lähinnä vain koiran puolesta, mutta 25-kiloisen koiran kanssa, jonka kuono on 70 sentin korkeudella, olisin ulkona realiteeteista, jos en alkaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Onneksi kisajärjestäjät ja ihmiset yleensä reagoivat suotuisasti, kun riskeistä mainitsee. Järjestäjän luomat raamit ovat tärkeät heille, jotka eivät itse osaa riskejä ajatella. Sanoin jälkikäteen tälle vinkulelulla saalisleikkiä harjoittaneelle henkilölle ystävällisesti, että leikki kiinnosti muitakin kuin hänen koiraansa. Hän pyysi anteeksi ajattelemattomuuttaan. 

Ryhmätreenit

Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Mentiin kisamaista treeniä. Lykky kääntyi hyvin valsseissa ja haki kepit kivasti. Puomilla ei tullut kontaktivirheitä. Ansaputki herätti pieniä ongelmia, koska sitä ei oikein ehtinyt ohjaamaan. Lykyltä tippui kerran rima, kun kiirehdin liikaa ja unohdin kontaktin. Kun ohjasin ajatuksella, rima pysyi.

Kepeillä kokeilin taas takana leikkaamista ja lopuksi myös A:n kontaktit. Hyvin koira nekin otti, vaikka kävikin korkeammilla kierroksilla muiden katselusta. 

Lystin vein päivällä vaakaan. Lauantaina alkoi laihdutuskuuri ruoka-annoksia pienentämällä. Paino oli tänään 100 g vähemmän kuin lauantaina eli 25,8 kg. Tosin se ei pissinyt ennen vaakaa, koska hätääntyi liikenteestä. Jos lasketaan kotipihaan pissityn pissan määrä, niin paino on nyt ehkä 25,7 kg. Jatkamme viikoittaisia punnituksia. 24:llä saisi paino alkaa.

Heppaa, riisipuuroa, salaattia

Täältä hangen alta voi löytyä syötävää.

Lystiä pelotti jään kumahtelu ja se fiksuna kipitti maan puolella.

Lykyn kanssa jatkoimme kävelyä jäällä.

Lomalla, hallilla ja ulkona

Aamulla oli rapsakka keli, pakkasta -15. Onneksi aurinko lämmittää nopeasti. Otin molemmat koirat hallille. Ne saivat taas katsella toistensa suoritusta, Lykky irti ja Lysti kiinni. Vaihdoin niitä tiheään ja systeemi tuntuu järkevältä. Saan pakasta aina vähän huilanneen koiran, jonka ei tarvitse revitellä maitohapoilla. Lisäksi saan molemmille kisamaisen vireen.

Lystillä tein viime perjantain radan ensin kokonaan. Sitten treenasin persjättöjä, valsseja ja erilaisia keppikulmia & taas tiukkaa takana leikkaamista. Eka kerralla Lysti ei tiukkaa kääntöäni kestänyt, uusinnalla kyllä.

Lykyllä harjoittelin takaakierto-persjättöjä ja persjättöjä yleensäkin. Minun pitää olla tosi ajoissa, jottei rimat kolise. En tiedä, tuleeko niistä ikinä kisaohjauksia. Harjoittelin myös eteneviä valsseja. Kepeillä testasin tiukan takana leikkaamisen, hyvin Lykky sen kestää. Taidettiin mennä puomi kerran, ylösmenossa ei ollut valittamista.

Lystille olen aikoinaan täyttänyt Lohen geenitutkimuksen arkuuskyselyn ja on annettu myös verta geenipankkiin. Tuli ilmoitus, että Lystin geenejä on analysoitu ja pyydettiin päivittämään kysely. Jännää, jos sieltä tulee joskus enemmän infoa.

Iltapäivästä käveltiin jäällä hangen päällä. Siellä oli juuri sopivaa. Alusta ei ollut liukas ja upotti vain sentin verran. Kysyin kalastajilta jään paksuutta. Teräsjäätä on kuulemma 40-50 cm ja päälle kohvajää. Vielä ei ole pelkoa plumpsahtamisesta.

5-10-hyl

Ilman paineita ajelin Lystin kanssa kisoihin. Ei kannattaisi.

Eka radalla, hyppärillä, tökkäsin Lystin toiseen keppiväliin. Muuten rata olisi ollut sujuva. Vitonen sieltä. Koska peli oli jo menetetty, irtosin kepeiltä monta metriä Lystin edelle. Lysti kesti hyvin - tulipa kisoissa testattua jotakin uutta.  Ansaputket vältettiin hyvin. 

Agilityradalla alussa oli siksakkia, jossa yritin käyttää hyväkseni päällejuoksua, sitä ohjausta siis. Näytin edellisen hypyn huonosti ja sain Lystin ohi hypyn. Siitä vitonen. Toinen vitonen tuli puomin ylösmenolta. Lysti harvoin niitä tekee, mutta nyt taas. Kymppi sieltä. Muuten ohitettiin taas ainakin kolme ansaputkea. 

Kolmannella radalla Lysti varasti lähdöstä. Olin ensin lähdössä juoksemaan mukaan, mutta pysähdyin ja sanoin jotakin "Eikä! Hyi Lysti." Samalla olin kääntymässä maalia kohti tottelemattoman koirani kanssa. Tuomari nosti käden ylös, lähti kävelemään kohti ja huusi, että "Mene lähtöön uudelleen. Ota alusta uudelleen!" Mielessäni pyöritin silmiäni, että mikä koulutustuokio tässä oikein on tulossa. Hän jatkoi, että "arvostelu aloitetaan alusta" ja selvensi radan olleen keskeneräinen, koska putkenpainoja oli vielä korjailtu. Laitoin Lystin uudelleen lähtöön. Nyt se istui kuin tatti ja piti oikein kunnolla pyytää se mukaan. Kait se ajatteli, että pakko on lähdössä pysyä, koska tuomari on noin jämäkkä. :D Tällä radalla väistettiin taas ansaputkia - niissä ollaan edistytty. Poispäinkääntökin onnistui kisaolosuhteissa. Leikkasin takana kepeillä, koska pakko niitäkin on kisoissa viljellä. Lysti otti kontaktit upeasti. Viimeinen este oli vähän pois linjalta. Etukäteen olin kaavaillut takana leikkaamista. Koska Lysti pysähtyi niin upeasti A:lle, se ei mennytkään tarpeeksi edelle, joten takana leikkaaminen jäi - ja jotenkin ajattelin sen löytävän maalihypyn muutenkin. Ei löytänyt, vaan juoksi ohi. Se siitäkin nollasta.

Hyvää oli Lystin ohjautuvuus ansaputkien edessä, keppikokeilut ja poispäinkäännös 180 astetta pitkittäiselle hypylle. Erittäin hyvä oli viimeisimmän radan alkuun palautus ja sen jälkeinen Lystin kuuliaisuus radalla. 

***

Poika näki viimeksi Lystin kisoissa muutama viikko sitten. Hän jo silloin tuumasi, että on tainnut ruoka imeytyä vähän paremmin. Perjantaina koiran nähdessään hän tuumasi, että "Lystiä ei kannata laskee alamäessä hihnasta irti". Aloin tunnustella sen kylkiluita. Kyllähän ne löytyvät, mutta väliin jää ehkä viitisen milliä silavaa. Se on saanut positiivisia kommentteja tuuheasta turkistaan, mutta tuuheuden salaisuus taitaa olla tynnyrimäinen keskivartalo, mikä saa karvat sojottamaan sivuille eikä alaspäin. Vatsalinja sentään nousee. Käytin sen Mustin ja Mirrin vaa'assa. Painoa on 25,9 kg. Aiemmin sen painoennätys on ollut 24 kg ja ollut silloinkin hoikka. 

Mutta ei painonnousu ihme ole. Treenaan sitä nykyisin vähemmän kuin ennen. Lisäksi rakas koirani saa nykyisin seitin sijaan heppaa. 100 g heppaa sisältää proteiinia 17 g, rasvaa 20 g ja energiaa 250 kcal. Seitissä on proteiinia 17 g, rasvaa vain 1 g ja energiaa 80 kcal. Sen lisäksi Lysti on saanut määrällisesti heppaa enemmän. Paksu-Bertta joutuu laihdutuskuurille, tavoitepaino on 1-2 kg alempana.

Marjan valkku

Tänään oli seuran valmennuspäivä. Lahikaisen Marja veti treenit. Ensin mentiin valittu rata virtuaalikoiralla, sitten koiran kanssa. Osaan aika hyvin arvioida Lykyn vauhtia: eroa tuli vain 0,25 sekuntia. Puomin ylösmeno osui tällä kertaa. Käännökset ratkaisin säännönmukaisesti valsseilla.

Sitten kokeilin persjättöjä ja takana leikkaamisia. Lykyllä ei persjättöjä ole voinut harrastaa, koska se on säännöllisesti tiputtanut rimat. Toisaalta niskan takiakin olen niitä välttänyt - toisaalta ohjaus olisi siisti ja vaivaton moneen kohtaan. Tässä näkyy treenin toinen osa:

Treeni oli kiva näin ja ajelin hyvillä mielin kotiin.

Ai niin, otin Lykyn radan reunalle edellisen koiran treenatessa. Lykky yllätti positiivisesti olemalla yllättävän rauhallinen.

Epiksissä

Omat koirat olivat huilivuorossa, joten treenasin kisoissa Lorulla. 

Radalla jouduin tekemään jo kolmannella esteellä takaakierto-niiston, jota vältän aina mahdollisuuksien mukaan. En siitä sujuvaa saanutkaan. Puomin jälkeen oli kaksi rinnakkaishyppyä, valitsin valssin persjätön sijaan. Keinun jälkeen vaihdoin puolta myös valssilla. Ennen keppejä tein takaakierto-päällejuoksun. Kepeillä leikkasin takana ja vedätin. Loru kestää sellaiset hyvin. Putkelta tultiin okserille ja pitkittäishypylle. Eka kerralla tein väliin persjätön, koska siihen oli hyvin tilaa ja aikaa. Loru osui okseriin. Uusintaradalla askelsin väliin valssin ja sitten sujui. Kontaktit koiruli otti hyvin. 

Ekalle radalle lähtiessä Loru äkkäsi omistajansa vierestä toimitsijoiden joukosta, joten lähtöön asettuminen vaati vähän säätöä. Uusintaradalle asettuminen sujuikin normaalisti.

Eilen sain fysioterapiaa, akupunktiota ja kinesioteipit. Niska oli pääkohde, koska työpäivinä siihen polttaa. Teipit tukevat onneksi hyvin. 

Omissa treeneissä

Olemme päässeet nauttimaan hyvistä ilmoista ja ulkoilleet sen mukaisesti.

Tänään olen taas lomalla. Menin aamusta hallille. Siellä oli valmis rata, jolla pääsin treenaamaan niitä kuvioita, mitä treenisuunnitelmissakin oli. Molemmat koirat olivat hallissa. Lykyn voi pitää irti ja se on pysynyt aidan takana. Lystin laitan kiinni, koska se tuskin voisi vastustaa kiusausta tulla kolmanneksi pyöräksi.

Lystin treenit:

• Rataa, millä se ohjautui yllättävän pienillä teillä. Tässä olemme edistyneet Lystin kanssa.
• Pujottelua, tiukkoja takana leikkaamisia, nämä sujuivat. Tiukkaa edessä leikkaamista Lysti ei kestänyt.
• Valssi ansaputken edessä kääntää hyvin.
• Puomin ja A:n alastuloilta koira olisi loikkinut innoissaan, näitä jouduin ottamaan uusiksi. Tässä näkyy vireen nousu, Lykyn ansiosta.

Lykyn treenit:

• Lykyn kanssa sujui huonommin. Se sujahti pari kertaa valssissa selkäni takaa, tiputti muutaman rimankin. Nämä korjaantuivat, kun ohjasin tarkkaavaisemmin.
• Lykky tarvitsi putkijarrun merkkauksesta huolimatta, jottei käännös levahtanut.
• Pujotteluissa se kestää takana leikkaamiset hyvin ja hakee kepit paremmin kuin Lysti.
• Puomin ylösmeno oli pari kertaa hilkulla ja ärähdin sille niistä. Sitten oikein täsmäsi tassunsa. Ei nämä tietenkään voi sujua luonnostaan mitenkään. Ollaan tehty kisoissa nopeasti laskien 13 puomin ylösmenovirhettä, monta kertaa se on ollut ainut virhe. Repikää siitä.

Minikolmosissa

Nonnih. Korkkasin minin ohjaamisen ihan virallisesti ja kaverina oli parson Loru, jonka lainasta kiitän Marjaa. Kylkiäisenä sain koiran lämmittely- ja jäähdyttelypalvelu & eväät, joten ei hassumpi diili. :)

Eka radalla alussa haparoin. En uskaltanut tehdä alkuun persjättöä, joka olisi ollut sujuvin ohjaus. Aloitin huonoa kökkövalssia, joka jäi kesken. Tästä huolimatta päästiin samaan tahtiin. Radan takaosassa vaihdoin slalomissa valssin puolta, minkä seurauksena ohjasin Lorun keskimmäisen hypyn ohi. Siitä kielto. Pitäisi jo tietää, mitä näistä "ideoista" seuraa. Vitosella maaliin.

Toisella radalla mentiin alusta saakka paremmin yhteistyössä. Mutta oih, loppusuoralla ohjasin Lorun pitkittäisen hypyn ohi, siitä kielto. Maaliin luulin meidän tulleen vitosella, mutta puomin ja A:n alastuloilta olin vapauttanut ksiakaverini aavistuksen liian aikaisin, joten keräsimme 15 virhepistettä.

Viimeisimpänä oli vuorossa hyppäri. Tavoitteena oli tehdä rentoa rataa rohkeammin ohjaten. Sillä asenteella saatiinkin nolla ja tultiin sijalle 7. Tässä on video viimeisimmästä radasta: 

Oikeasti on kuumottavaa ohjata koiraa, joka tekee nollan, jos ohjaaja ei mokaa. Loru tulee nätisti ohjauksiin ja tekee sen, mitä käsketään. Siinä on jotakin liikuttavaa, miten pieni luppakorva luottaa.

P.S. Auringonpaisteessa takakontin lämpötila nousi 24 asteeseen ja laitoinkin sen lopulta ilmahakaan. Kesä tulee.

Lepoa, ulkoilua ja ryhmätreenit

Maanantai taidettiin maata reporankoina. Mietin sunnuntain kisoja ja kuinka niiden jälkeen ajattelin, että Lykystä ei ikinä tule tasaisesti suorittavaa kisa-agilitykoiraa. Ajatus tuntui tutulta. Samaa olen sanonut monta kertaa Lystistäkin! Valitettavasti se edelleen pitää aika hyvin paikkansa. Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on (belgin) mentävä viettinsä mukaan...

Tiistaina käytiin ilvespellolla. Meiltä 200 m päässä on todellakin tehty ilveshavaintoja ihan kameran kanssa, täällä liikkuu emo ja kaksi poikasta. Toivon, että tulisivat lähemmäs ja tekisivät alkutalvesta ihannoimilleni ahmattirusakoille sen, mitä ilvesten kuuluukin tehdä. (Tähän riemullinen tai vihainen hymiö.)

On jumpattu. Lykky on etsinyt seteliä ja paikansi sen jalkalampun päältäkin. Työskentely ja tarkentaminen oli upeaa seurattavaa. 

Vaivapuolelta mainittakoon, että tällä viikolla niska on ollut kipeämpi kuin selkä ja olen jatkanut sen miettimistä, että täysipäiväisessä työssä ei ole mitään järkeä tämmöisellä ruodolla. Olen nyt maannut selälläni jäiden kanssa joka välissä.

Tänään oli taas vuosilomapäivä. Ulkoilin päivällä tunnin koirien kanssa metsässä. 

Illalla oli ryhmätreenit. Ennen niitä treenasin omat koirani. Lystille muistutin kontaktit ja kokeilin kepeillä tiukan takana leikkaamisen - sen olisin voinut tehdä kisoissakin. Lykylle muistutin myös kontakteja, saman keppijutun (ei ole enää mitään tekosyytä olla kokeilematta samaa kisoissa) ja lopuksi saksalaisia hyvin edeten. 

Sitten nappasin kainalooni projektiparson Lorun. On se vaan oikeasti kätevää, kun koiraa voi kuljettaa sylissään. :D Mentiin rata nollatreeninä onnistuneesti läpi. Toisella kerralla myös, korjaten vähän ohjauksia. Toisella harjoituskierroksella vahvistettiin kontakteja. Ohjaaminen tuntui yhä tutummalta. Muista: Luota, että Loru hakee esteet kauempaakin, yllättävän maksisti. Puomin voit juosta ihan täysiä. Valsseihin koiruus tulee nätisti. Japanilaiset vaativat treeniä. Tässä *KLIK* on videota. 

Illalla hain koirille kalkkunaa ja heppaa 25 kg. Pärjätään taas vähän aikaa.

Kisoissa molempien kanssa

Onneksi sain pojan kaveriksi. Lystin olin ilmoittanut 2 agilityradalle, Lykyn kaikille kolmelle radalle. Lysti lähti toisena ja Lykky viimeisimpänä. Poika auttoi lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä sekä kuvasi. 

Tuomarina toimi Tomas Berglund, en ole ennen hänen radoillaan ollutkaan. Joka radalla oli hankalat keppikulmat, joiden jälkeen piti vaihtaa ohjauspuoli. Vaikka olen treenannut tiukkoja takana leikkaamisia ja persjättöjä, meni silti pupu pöksyyn ja väänsin ihmeellisiä valssin ja päällejuoksun sekoituksia keppien jälkeen. 

Ensin mentiin Lykyn kanssa hyppäri. Se oli etukäteen toivottoman oloinen rataprofiili, suorat putket juostiin peräti 5 kertaan. Lykky lähti kuin tykin suusta. Muista jatkossa, että vauhtiin tulee treeneihin verrattuna 20 % lisää! Se haki kepit upeasti, mutta niiden ja pituuden jälkeen oli takaakierto, minkä jälkeen välistävedot. Myöhästyin välistävedossa ja se oli siinä. Rimakin tipahti.

Sitten oli agilityrata. Meidän piti Lystin kanssa lähteä neljänsinä, mutta kaksi oli alusta pois, joten starttasimme toisina. Rataantutustumisen jälkeen hain Lystin pojalta, mikä tuntui luksukselta. Toinen este oli muuri, joka oli päin keppien keskiosaa. Valssasin muurilla, minkä jälkeen vaihdoin tosi huonosti kepeillä puolta. Putken jälkeen oli välistäveto, missä liukastuin, mutta pysyin pystyssä. A:n Lysti otti hyvin, sieltä parin hypyn kautta putkeen, keinulle ja u-putkeen, minne linjasin, muutaman hypyn kautta puomille, ja maaliin. Lysti otti kontaktit hyvin eikä häiriintynyt kepeillä, joten saatiin nolla. Se myös kääntyi pituudelta 90 astetta ihan nuollen.

Käänsin ohjaussuunitelmani Lykky-asentoon. Lykyn kanssa liukastuin ihan samassa kohtaa, mutta silti tehtiin nollaa loppuun saakka, kunnes puomin ylösmenolta tuli vitonen. Muuten kontaktit olivat sellaiset, kuten olin opettanut. Keppien lopuksi söhläsin taas, mutta ei se Lykkyä haitannut. Viimeiseltä hypyltä olisi joku varmaan antanut kiellon, mutta sellaista ei saatu. Hyppykieltojen suhteen linja oli kaikille sama ja hyvä niin. Tällä radalla Lysti tuli toiseksi ja Lykky viidenneksi.

Kolmannella agilityradalla linja keinulle oli vähän hankala, mutta ajattelin saavani Lystin kanssa etumatkaa. Kepeille vienti ja puolenvaihto oli taas haastava. Lystin kanssa tehtiin nolla.

Lykky loikkasi puomin alastulolta. Tuomarin luvalla palautin sen siihen ja jatkoimme rataa. Koira uusi temppunsa A:lta, minkä jälkeen talutin sen maaliin. 

Lysti tuli tälläkin radalla toiseksi. Kaksi kaivattua agilitynollaa rikkaampina saimme SM-nollat kasaan. Ensi kesänä se olisi sitten 4. kerta yksilö-SM-kisoissa Lystikin kanssa. Sen ohjaaminen tuntui tänään hyvältä ja helpolta.

Poika ei ollutkaan nähnyt Lystiä vähään aikaan, totesi sen saaneen lisää karvoja ja massaa sitten tammikuun. Lystille onkin heppa sopinut. Näin Lysti sai uuden kutsumanimen: "Pörrösaurus Rex".

Vieheleikkiä ja kontaktit

Tänään piti olla agilityvalmennus, mutta se peruuntui viime tipassa. Tyhjän päivän syndroomaa ehkäistäkseni kävin aamulla treenaamassa koirat lyhyesti. 

Lystillä teetin kontaktit ja palkkasin alastuloille. Lähetin sen kepeille tiukkaan sulkukulmaan ja leikkasin takana. Hyvin kesti.

Lykyn vieheleikitin ensin. Sillä tuntui olevan patoutunutta energiaa. Sitten tarkistin kontaktit, kerran meni puomin ylösmeno ihan hilkulle. Alastulolla se nakotti hievahtamatta.

Lopulta käveltiin. Hankeahan täällä riittää. Lykyn pitää treenin jälkeen maata hangessa lelu suussa. Lysti tiputtaa lelun hankeen ja piehtaroi sen päällä. 

Eilen Lykky hoksasi setelin pokaalin sisältä. Hienosti nuuskuteltu.

Agilitya ja töitä

Hallissa oli Riinan rata.

Ensinnä treenasin Lystin. Heti toisen hypyn hyppäsi Lysti väärään suuntaan, koska en ohjannut tarpeeksi napakasti. Seuraavalla yrittämällä en saattanut tarpeeksi pitkälle yhdelle hypylle. Minulta puuttui kuminauhayhteys Lystiin. Muutettiin pari ohjauskohtaa Lystille sopivammiksi. Kolmannella yrityksellä tehtiin muistaakseni nolla, tuli Se Tunne, mitä olin kaivannutkin. Japanilaiset olivat sujuvia alussa ja lopussa. Niistotkin sain onnistumaan, poispäinkäännöksen myös. Lystiä pitää muistaa hakea ja tsempata ja ohjata jämäkämmin kuin Lykkyä!

Sitten vaihdoin Loruun. Lorun kanssa pukkaa pientä projektia, josta myöhemmin lisää, jos se toteutuu. :) Loru reagoi ohjaajan liikkeeseen herkästi, mikä kannattaa mm. niistoissa ottaa huomioon - ohjata ne sujuvasti. Ja radalla muutenkin pyrkiä yhdessä liikkumiseen, vähän kuin Lystinkin kanssa. Takaakierrot Loru hakee varmasti, voin niistä siirtyä päällejuoksuihin ja japseihin sukkelammin pois koiran alta. Muista näissä katse! Poispäinkäännössä ota toinenkin käsi mukaan! Lorunkin sain myöhäisellä valssilla ohi pituuden, kuten omatkin koirani. Kaiken kaikkiaan Lorppa on joissakin kohdissa vikkelämpi kuin maksi ja tavallaan tarkemmin ohjattava. Parasta on, että se syttyy tekemään ja muistuttaa haukkumisella, jos jään eteen. Tässä on elävää kuvaa. 

Otin vielä Lykyn. Yritin rataa nollalla, mutta virhe tuli 21. putkella, kuten viimeksikin, muuten sujui. Poispäinkääntö oli sujuvampi ja lopun niistossa muistin asetella jalkaterät oikein. Kokeilin vielä vastakäännöksen ja Kabai-sokkarin ja se kyllä toimi, paitsi vastakäännöksen ajoitus pitää olla just oikea, muuten rima kilahtaa. Lopuksi testasin kepeillä tiukan takana leikkaamisen, sekin pelasi. Voisin luottaa kisoissakin enkä turhaan vääntää jotakin kökkövalssia. Videota löytyy tästä. Kiitos Marja kuvaamisesta!

***

Selälle ja niskalle ei kuulu kovinkaan hyvää, mikä ehkä kuulostaa kummalta alun lukemisen jälkeen. En nyt tiedä, mikä oli pahinta - lauantainen lumikenkäily, sunnuntainen kävely lumpsahtelevalla vetisellä jäällä vai sunnuntainen kuntosali, mutta maanantaina töiden jälkeen selkä vei jaloista voimat niin, etten jaksanut illalla niillä kävellä. Olisin toki voinut, jos olisi tullut sota ja olisi ollut pakko kävellä evakkoon pommikoneiden lähestyessä, kun bensa olisi maasta loppu ja kaikki tiet pommitetty rikki. Makoilin selälläni ja laskin koirat takapihalle pissille. Tiistai oli ensimmäinen täysiaikainen työpäivä sitten elokuun. Niska väsyi hapoille ja jalkoihin säkenöi. Onneksi oli fysioterapia, missä sain akupunktiota ja teipit selkääni. Illemmalla kävelin mäntykankaalla koirien kanssa hiljaisen maantien laitaa, mikä oli uusi ja virkistävä reitti, ei vähintään kuulaan sään ansiosta. Sen jälkeen selkä sähkötti taas jalkoihin ja makoilin loppuillan. Keskiviikko oli yhtä **lvettiä. Rönötin jotenkin töissä ja joka välissä kävin makaamassa selälläni. Töiden jälkeen jatkoin selinmakuuta ja aloin miettiä, minne tungen koirat, kun selkä leikataan. Ja tänä aamuna, kas! Vointi oli parempi ja jalkojen väsymys poissa. Aksa ei ainakaan vielä kostautunut. Mutta se uho, että teen täyttä työpäivää, vaikka "vähän tuntuu", karisi. Ei vaan pysty. Koko elämästä menee maku, jos koko ajan koskee eikä jaksa jalkoja liikuttaa. Ei tee mieli vetää lääkkeitäkään niin, ettei silmät ja ajatus liikahda. Positiivista ajattelua ehdottelevat saavat surutta suksia suohon. Eli teen nyt viikoittain 60 % työaikaa vanhojen vuosilomapäivien turvin. Ensi viikollakin olen kaksi päivää lomalla. Jos palautuspäivät eivät kropalle riitä, täytyy uskoa ja jäädä s-lomalle. Sitähän se Kevan tätikin ehdotti.

Koirien alkuviikosta vielä. Jumppasin molempia ohjeiden mukaan. Lisäksi seteli katosi muutamia kertoja. Eka kerran Lykky ei löytänyt seteliä, joka oli piilotettu palkintopokaalin sisälle. Se sai pari kertaa vainun, muttei saanut tarkennettua. En auttanut, jottei opi kysymään minulta neuvoa, vaan lopulta otin setelin sormiini neutraalisti: "Täällä se Lykky oli!" ja se oli sen treenin loppu. En tiedä, teinkö oikein vai väärin, mutta eipä tuota työksi tehdäkään.

Lykky sammakkoperspektiivistä