Koskelman Riinan agilitykoulutuksessa

Pakkanen lauhtui 24-30 asteen lukemista sopivasti 20 asteeseen, mikä tuntuu jo leppeältä.

Sain meille Koskelman Riinan kouluttamaan. Osallistuin Lykyllä. Onneksi koiraa pystyi pitämään lämpimässä hallissa odotusaikana.

Sain uusia oivalluksia:

• Heti alussa vekkaus voi olla paikoiltaan tehty sivuaskel ja siitä heti liikkeelle.
• Lykyn voi ja kannattaa jättää pujottelemaan yksin, varsinkin jos on seuraavaksi tekemässä saksalaista. Muista katsoa alastulopaikkaan!!! Etene reilusti! 
• Kahteen paikkaan kokeilin alkuun peruskäännöstä, mutta tilalle vaihdettiin valssi. Sellainen erittäin hyvin liikkuva valssi, joka on lopuksi niin valmis, että asento muistuttaa persjättöä, kun koira on tulossa hypylle. Lykyn linjat tulivat näin hyviksi. Nämä tuntuivat kerrassaan makeilta onnistuessaan! Siinä oli jotakin sellaista sadaosasekunneissa tehtävän yhteistyön makua, mikä on yksi agilityn suola.
• Lykky otti joka kerta puomin ylösmenokontaktit hyvin. Muistin käskyttää ennen puomia edeltänyttä putkea.
• Myös takaakierrossa voi käyttää vastakäännöstä. Sillä Lykky kääntyi jatkoa ajatellen oikein, ei hypännyt niin ristiin.
• Tuolla radalla kontakteilla oli otettava etumatkaa. Kauempaakin voi pitää ohjaukset päällä. Lykky uskoi kokeiltuaan pari kertaa sitä toista vaihtoehtoa. On se kiva, kun on koira, joka on halukas aina neuvottelemaan. :)
• Lopuksi oli tarkoitus vetää koko rata nollalla. Lykky tiputti yhden riman, kun oma katseeni herpaantui. Keskeytin siihen ja jatkettiin siitä sitten. Unohdin lopussa hetkellisesti rataa, mutten silti luovuttanut. Mulle on aina vaikeaa, kun sama kohta mennään useaan kertaan.

Riina oli perusteellinen, kannustava ja esitti useita eri ohjausvaihtoehtoja. Jäi oikein hyvä fiilis.

Lystiä käytin ulkona vähän pidemmällä. Se sai siedätyshoitopiikin. Tiplatilanne: eilen vain kaksi koko päivänä, tänään tiplavana. En vähennäkään annosta, ehkä lisään. :S Liikkumavara on 1-3 kertaa päivässä. 

Pääni kääntyy jo aika normaalisti. Äkkiliikkeet sivuille eivät vielä onnistu, varon jotenkin luontaisesti vielä. Treenissä niska ei haitannut, mutta nyt se tuntuu lievästi rasittuneelta. Se alkaa oikeasti vihdoin toipua! Onkin kulunut 5 kk oireiden alusta. Onneksi olin alkusyksystä optimistisempi. Silloin tammikuu olisi kuulostanut liian kaukaiselta.