Olemme puuhastelleet sisällä. Olen jumpannut molempia koiria: ristikkäisten jalkojen nostoa, tasapainotyynyilyä ja Lykylle myös ryömimistä.
Molemmat ovat etsineet seteliä. Otin vaihteeksi Lykyn etsinnän videolle. Alkaa käydä kuten lapsena avaimen piilotuksessa. Hyvät piilot alkavat toistaa itseään. Lykystä näkee hyvin, milloin se tarkentaa hajun. Se ilmaisee opetetusti, vaikka joutuu ahtautumaan sohvalle hankalasti.
Sitten tämä jäätyvien koirien juttu. Just kun asiasta oli Ylen uutisissakin. Illalla kävin isossa CM & Prisma -kauppakompleksissa. Voihan helv... Kauppaan mennessä oli kaksi koiraa jätetty kaupan ulkopuolelle lumettomalle alueelle. Toinen näytti labradorilta, toinen suursnautseri-miksaukselta. Molemmat istuivat. Ei mitään mantteleita, tietenkään. -23 pakkasta. Kohottelin kulmiani, mutta päätin käydä kaupassa pikaisesti sillä ajatuksella, jos omistajatkin piipahtavat sukkelaan. Takaisin palattuani samat koirat odottivat edelleen. Toinen vinkui ja nosteli tassujaan, toinen tärisi, haukahteli ja nosteli tassujaan. Kipaisin infoon kertomaan, että ulkona palelee kaksi koiraa. "Kiitos ilmoituksesta." Tuulikaapissa ulos kävellessäni tajusin, ettei infon täti luvannut tehdä mitään. Käväisin ulkona ja katsoin tassuja nostavia koiria ja palasin: "Hei, ne vinkuvat ja nostavat tassujaan." "Soitin just vartijalle", sanoi asiakaspalvelija. Minä ulos katsomaan koiria. Viereen tulee joku mies, joka sanoi, että tuo labbis on ollut tuossa jo puoli tuntia. Minä siihen, että tuo suursnautseri ainakin 20 minuuttia. Vartija puhuu puhelimessa oven toisella puolella, ei tule paikalle. Kohta paikalle lampsii mies hakemaan labbiksen. Minä: "Sitä tässä seison, että tuo sun koirasi palelee. Se vinkuu ja nostelee tassujaan. Täällä on kova pakkanen." Jeppe vastaa: "Tämä on ulkokoira." Ja lähtee sen oloisena, ettei kannata pysäyttää uudelleen. Taas kuluu aikaa. Harkitsen suursnautserin näköisen vuffen kaappaamista, poliisille soittamista tai kaupasta untuvatäkin luvatta käyttöön ottamista. Kohta paikalle tulee äiti lapsensa kanssa. Sanon taas: "Seison tässä, koska sun koirasi palelee. Täällä on kova pakkanen, se on vinkunut ja nostellut tassujaan." Vastaus vähän säälien: "No niin varmaan, kun ei päässyt liikkumaan." Siinä kaikki. En sentään saa turpaani. Kaverina seisoskellut vesipiipun pössyttelijä toivottaa hyvät viikonloput. Nuo molemmat koirat olivat hyvin ruokittuja, ilahtuivat omistajiensa tulosta. Tuo oli varmaan vain ajattelemattomuutta. - En ikinä kestäisi eläinlääkärin tai eläinsuojelijan työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti