Treeniä minivelociraptorilla ja Lykkysauruksella

Nyt on täällä pääkallokelit. Huomaa autoillessa ja kävellessä.

Kokeilinpa taas parsonin ohjausta. Se pieni liukas luikku opettaa ohjaamaan. :) Kääntyy pienesti ja nopeasti ja mahtuu sujahtamaan pienistäkin väleistä. Lista:

1. Ohjaa kunnolla putkiin.
2. Saksalaisessa huolehdi, että ehdit alta pois. Mini tulee nopeammin kuin maksi. Muista kääntää katse oikealle puolelle, muuten kaveri on väärällä puolella.
3. Saata kunnolla pujotteluun. Pujottelun aikana kannattaa juosta maksivauhtia. 
4. Kontaktin ylösmenon lukitus kannattaa katsoa kunnolla. Alastulon ohjaus jämäkästi.
5. Ohjaa niisto huolella, varmista lukitus. Alta pois pienellä tiellä.
6. Pyöritys pelaa pienesti.
7. 5 kg kulkee kätevästi kainalossa. :)

Lykky odotti aidan toisella puolella vuoroaan, kun menin toisen koiran kanssa. Otettiin videolle, mimmoinen se on, kun laskin irti. Olin päättänyt palkita sen vieheleikillä nätistä odottamisesta.

Sitten mentiin rata kahdesti, minkä jälkeen keskityimme puomin ylösmenokontakteihin. Piti saada videolle, mikä saa Lykyn tekemään virheen. Alla on video, mikä kertoo ongelmasta omaa kieltään.

Unohdin mainita, että viime viikolla tuli Lystin virtsankarkailulääkkeen poikkeuslupa Kennelliitosta. Aloitin lääkityksen uudelleen.

Ryhmätreenit

Otin molemmat koirat matkaan. Treenasin eka otannalla Lykyn ja toisella Lystin. Ratapohja oli sama kuin sunnuntaina, mutta Marja keksi sen pohjaan uudet kuviot.

Kahden hyvin viiston hypyn kautta sujahdettiin pujotteluun noin 90 asteen sulkukulmaan. Siitä leijeröinti seuraavan hypyn taakse, seuraavan takaakiertoon ja putkeen. Putkelta seuraavan hypyn taakse ohjaamaan, seuraavalla hypyllä180 asteen käännös ja kahden hypyn valssi putkeen. Hypyn kautta puomille, miltä takaakierto ja koira lähelle hypylle, putkeen. Sitten takaakiertohyppy, 180 asteen käännös hypyltä, kahden hypyn valssi, putkeen. Hyppy - puomi - tiukempaan sulkukulmaan kepeille, miltä sylkkärillä keinulle keppien takaa ohjaten.

Lykkyä oli makeaa ohjata. Pääsin vedättämään sitä monessa kohtaa ja rimat kesti! Myös alun viistot hypyt se otti tarkasti. Valsseilla se kääntyy nätisti. Takaakierrossa saman siivekkeen ympäri se toisella kerralla hyppäsi ristiin. Kepit haki hyvin ja kun himpun petrasin ohjausta, otti myös keinun hienosti. Pääsin uskomattoman herkulliseen menemisen makuun sen kanssa. :)  

Seuraavalla kierroksella oli Lystin vuoro. Sekin teki varmaa työtä, mutta on kovin erilainen ohjata kuin Lykky. Vedätin Lystiäkin. Se tekee isot kaarrokset, kuten ennenkin, mutta pakkovalssissa tekee pienen tien ja sitä aion edelleen hyödyntää. Kepit sekin haki hyvin, vaikka ohjasin ulkopuolelta tiukempaan sulkukulmaan. Eka kierroksella se hyppäsi keinulta pois, kun jäin keppien taakse. Toisella yrittämällä teki hyvin ja uskalsi pysähtyä 2onoffiin. Seuraavat toistot otettiin targetin kanssa ja nyt se ampaisi keinulle ahnaasti. 

Sitten jäähdyteltiin +4 asteen suomassa sulavassa lumessa ja vedessä.

Jumpattu ollaan edelleen ja seteliä etsitty. Tässä on uusin video:

Niska-selkä-akselille ei kuulu hyvää. Selkä ei yhtään tykkää istuma-seisoma-asennosta ja niska ei kestä mahallaan oloa eikä staattista istumista ja seisomistakaan. Pitäisi voida liikkua koko ajan, mutta se ei ole mahdollista. Käytännössä joudun tekemään töitä istuma- ja seisoma-asentoja vaihdellen. Jalkoihin pakottaa ja säkenöi, niskaan jomottaa ja pakottaa. Pitää taas popsia särkylääkkeitä, mitkä väsyttävät jne. Ensi viikolla arvioidaan työajan jatkoa. 4-5 tunninkin päivät tuntuvat nyt liiallisilta, vaikka taukoa välissä pidänkin, joten varmaan joudutaan hakemaan osakuntoutustukea seuraaviksi kuukausiksi. Osa-aikainen työaika on aika ideaali, en minä sillä, mutta silti haluaisin täyttä työpäivää tehdä.

Agilityhallilla

Kävin siesta-aikanani agilityhallilla molempien koirieni kanssa. Koska en jaksanut rampata autolla, otin molemmat halliin. Päätin treenata vireenhallintaa samalla ja saada koirille vähän kiritystä. Sidoin toisen talutushihnasta kiinni aitaan, kun treenasin toisella.

Lystillä menin valmennuksen rataa. Se vaati tarkemman ohjauksen kepeille ja takaakiertoon. Siivekkeen ympäri kierrättäminen onnistui hyvin niistolla. Kepeillä Lysti kesti hyvin leijeröintini. Aluksi kulma oli sille hankala, mutta toistolla osasi. Puomin ylösmeno oli silläkin hilkulla. 

Lykyn kanssa treenattiin puomin ylösmenoa ja nopeita vapautuksia alastulolta kepeille. Se kyllä hakee kepit upeasti. Lähdin hypyiltä etenemään nopeammin niistosta ja valssista, rimat kestivät. Vedätin sitä kunnolla ja voi että oli ihanaa! Persjätössä rima tulee edelleen alas, jos olen myöhässä. 

Treenasin  molemmilla kolme kertaa. Lysti odotti omaa vuoroaan haukahdellen kimakasti. Lykky oli hiljaa. Ekan odotusvuoronsa jälkeen se oli pakittanut hihnansa tiukalle ja seisoi takakenossa. Päätin antaa sen olla kokonaan irti Lystin treenauksen ajan. Samanhan se osasi vieheleikissä kuukausia sitten. En antanut Lykylle mitään käskyä, sanoin vain tyyliin "sä jäät tähän", kun lähdin Lystin kanssa radalle. Lykky kävi itse istumaan. Lystin kanssa otin useita startteja ihan Lykyn edestä, kiritin Lystiä kepeillä, palkkasin saalis- ja vetoleikeillä. Lykky ei inahtanutkaan. Treenin jälkeen kytkin Lystin aitaan, kehaisin Lykyn, annoin sille purun patukkaan ja jatkoin agilitylla. - Lykky kykenee ihan uskomattomaan vireen hallintaan.

Ulkoilua ja treeniä

Pakkanen lauhtui muutamaan asteeseen. Lauantaina käytiin kaverikoiralenkillä. Tänään kävin jäällä koirieni kanssa. Silmissäni oli siintänyt kuva kävelystä auringonpaisteessa 4-senttisessä narskuvassa lumessa. Todellisuudessa rämmin upottavalla moottorikelkan jäljellä tuulen ja lumisateen keskellä. Mutta nautin raikkaasta olosta, mikä tuli hengityselimiini tarpomisen jälkeen.

Sitten olikin valkkuryhmä. Mietin, miten hyötyisin siitä parhaiten. Minulta on puuttunut systemaattisuus. Olen tehnyt sitä, mitä on tarjottu viikkotreenissä ja eri ohjaajien koulutuksissa. Kisojen jälkeen olen listannut virheet hyödyntämättä niitä sen paremmin. Listasin Lykyn ja minun kehityskohteet ja treeni-ideat viime vuoden kisavirheiden perusteella. Lystille tein samanlaisen. Ehkä saan siitä runkoa treeneihini tai osaan koulutuksissa painottaa kehityskohteita vieraille(kin) kouluttajalle? 

Alla on video tämän päivän treenistä. Ensin mentiin pätkä niin, että koira oli oikealla puolella. Sitten niin, että koira oli vasemmalla. Vasemmalla puolella ollessaan Lykky oli 0,16 sekuntia nopeampi. Sen jälkeen mentiin rataa. Puomin ylösmenoa jouduttiin hinkkaamaan. Lykyn tassu sattui just ja just kontaktialueelle, mutta ei sinne, miti piti. Kävi taas kateeksi matalajalkaisten, tiheästi askeltavien agilitybordercollieiden omistajat. 

Pakkanen jatkuu

Peruin eilen ryhmätreenit pakkasen takia. Säälin itseäni ja koiraa. Treenin jälkeen olisi odottanut kylmä auto. Ei se lämmittely ja jäähdyttelykään olisi helposti sujunut oppikirjojen mukaan. 

Aamulla oli jälleen rapsakka ilma, -33,3. Olemme jatkaneet setelin etsintää ja jumppaa. Huomenna pitäisi olla huomattavasti lauhempaa.

Pitkäkorvat (en tarkoita Lykkyä) viihtyvät pihassa, kuten aiemmin kirjoitin. Koko talon pituudelta on nurmi ja apilat kaivettu esiin. Alla on kuvia.

Samalta kulmalta syyskuussa

Pensasmustikat ja piaffe

Aamulla oli 31,8 astetta pakkasta. Vasta klo 10.40 pakkanen laski alle 30 asteen eli 29,9:ään. Lunta on täällä 20 cm. Talon itäpuolella möyrivät jänikset tai rusakot. Siellä maa (ruohikko ja runsas apilakasvusto) on paljaana. Ehkä vupeltavat siitä syötävää? Toivon "niityn" riittävän kevääseen saakka. Ostin nimittäin syksyllä 3 pensasmustikkaa ja vasta nyt minulle selvisi, että ne(kin) ovat jänisten ja rusakoiden suurta herkkua. Aitaverkkoa ei tähän hätään ole, mutta peitin urheat pensasmustikkani lumella. Se suojaa pakkaseltakin ja auttaa ehkä pensaat selviämään tällä korkeudella. Suuri haaveeni on joskus poimia pihalta mustikat säilöön. Paras satoikä alkaa 6-vuotiaana. Oletan noiden pensaiden olevan noin 3-vuotiaita. Jos marjoja tulisi 1-3 kg per pensas, se tekisi 3-9 kg ja jos litraan menee 700 g mustikoita (tarkistin), se tarkoittaisi 4-13 litraa. :)

Koirien kanssa ulkolenkit pysyvät kohtalaisen pikaisina. Sisällä on jatkettu setelien etsintää, mutta uusia piiloja en keksi. Kaikki eteisen kengätkin on jo kokeiltu. Olen koiria jumpannut jumppatyynyllä ja nostellut ristikkäisiä jalkoja. Molemmat jaksavat noin 40 toistoa, Lystin jalka käy raskaaksi 36-37 kohdalla. Lykky ennakoi hyvin nostoja, keventää jalkojaan selvästi. Sille voisi varmaan opettaa piaffen*. (*Piaffessa hevonen liikkuu tahdikkaasti säännöllisin raviaskelin paikallaan. Lähde: Wikipedia) 

Sain Kennelliitosta lääkepoikkeuslupahenkilön kiinni. Hän kertoi, että virtsankarkailulääkityshakemuksen käsittelyaika on noin 2 viikkoa. Päätös tulee kotiin postitse. Se saattaisi tulla ensi viikolla, mutta hän ei voinut varmaksi luvata. Jatkan Lystin kanssa lääketaukoa, kunnes lupa heltiää. Lääkkeellä on 2 viikon dopingvaroaika.

Tikkinen eläinlääkärissä

Laitetaas ensin vähän pakkaslukemia. Eilisaamu oli kylmin tähänastisista. Aamulla oli 32,6 astetta pakkasta, vasta klo 11 pakkanen laski alle 30 asteeseen - ja nämä ovat Ilmatieteenlaitoksen virallisia lukemia. Eipä ulkoiltukaan. Tänään on tuntunut suorastaan leudolta, on miltei 10 astetta lämpimämpää. Aprikoin tässä, pitääkö vanha sanonta merkkinsä ja onko ensi kesänä siksi luvassa helteitä. Jää nähtäväksi.

Meidän korkeudella päivä on tänään 6 h 33 min pitkä. Lyhimmillään joulun alla se oli yli tunnin lyhyempi, 5 h 16 minuuttia. Viikon päästä ollaan lukemissa 7 h 8 minuuttia. Auringolla on kova vauhti. :D

Sitten Lystin pissaosio. Propalin ei auta kokonaan edes 3 x vrk:ssa annostelulla (annostus lisätty myöhemmin), mutta lääkkeen kanssa ei jää istuma- tai makuupaikalle pikkulätäköitä ja tiplojen määrä on kahdeksasosa verrattuna lääkkeettömään aikaan. Ongelma vaihtelee: välillä on tipattomia päiviä sekä lääkkeen kanssa että sitä ilman. Vaiva ei ole niin paha, että se olisi välttämätöntä saada pois, mutta pienikin apu on tervetullutta. Jätin viikonloppuna lääkkeen kokonaan pois, jotta saataisiin pidettyä 2 viikon varoaika ennen mahdollisia tammikuun lopun kisoja. 

Tänään käytiin ultraäänessä. Lystille oli totinen paikka joutua selälleen kouruun ultrattavaksi. Kokovartalojäykkyys vaihtui jonkin ajan kuluttua kokovartalovapinaksi ja lopulta läähätysvaiheen jälkeen koira rauhoittui kokonaan. Ultrauksen jälkeen se oli normaali ja söi hyvällä ruokahalulla banaanilastuja. Virtsarakko ja munuaiset ovat kunnossa. 2 viikkoa sitten viety virtsanäyte oli normaali. Lähetin Kennelliittoon poikkeuslupahakemuksen. Yritin tänään saada kiinni asian käsittelijää. Olisin kysynyt, mikä on käsittelyaika. Pitäisi tietää, jatketaanko lääketaukoa vai ei.

Entä, jos joudun koirieni kanssa kolariin?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu kolarista, jossa oli koira mukana. Spoilaan nyt jutun, joten älä lue pidemmälle, jos haluat lukea sen ensin. 

Koira selvisi, koska vakavasti loukkaantunut kuljettaja oli tajuissaan ja kertoi koiran olevan autossa. Se oli hiljaa, kun pelastajat löysivät sen takakontista. Paikalla töissä ollut palomies oli koiraihminen ja kieltäytyi lopettamisesta, kun poliisit siitä kysyivät. Lisäksi paikalle saatiin eläinlääkäri, joka antoi ensihoidon lantiomurtuman saaneelle koiralle. Perheen mies haki lopulta koiran eläinlääkäristä ja se sai tarvitsemansa jatkohoidon.

Tämä sai minut miettimään, kuinka olen varautunut kolariin koirien kanssa. Autohäkki on kolariturvalliseksi testattu, siinä kaikki. Häkin mukana tullut "Hundarna i bilen" -varoituskolmiotarra on hävinnyt jonnekin. Tositilanteessa kellään paikalle tulleella ei ole aavistustakaan, että autossa on koiria, elleivät ne satu pitämään ääntä tai ellen ole kykenevä sitä sanomaan.

Tilasin tänään autoon "Agilitykoiria autossa" -tarran. Ajattelin sen antavan koirista sympaattisen vaikutelman. :) En laitattanut siihen belgianpaimenkoiran logoa, jottei joku luule koiria "vaarallisiksi susikoiriksi" ja ammu niitä heti varmuuden vuoksi. Tilaan toisen tarran auton sivuikkunaan. Laitan autohäkkiin kahden ystäväni (koiraihmisiä) puhelinnumerot siltä varalta, että minusta ei ole vastaajaksi, kun koirien kohtalosta päätetään. 

Lysti Oulussa viime kesänä

Kevennysosio: Pitäisikö autohäkin vieressä olla Survival Pack pelastajalle? Jos koirat ovatkin aivan sekaisin? Siinä olisi "haukankoulutusrukkaset", jääkiekkomaalivahdin maski, talutushihna, kuonokoppa, sidetarpeita ja antibioottikuuri.

Lystin reaktiosta minulla on jotakin aavistusta. Mursin nilkkani v. 2011 agilitytreeneissä. Treenikaveri talutti Lystin autohäkkiini. Sen jälkeen ajoin autolla Pieksämäelle, minne ystäväni Mikkelistä tuli junalla ja ajoi auton perille. Kotipihassa linkutin ottamaan Lystiä takakontista. Se oli painautunut autohäkin takaseinään kiinni eikä suostunut tulemaan ulos. Aikani maaniteltuani työnsin käteni häkkiin. Lysti hyökkäsi ärinän, kuolan ja hampaiden säestämänä käteeni. Siitä huolimatta tartuin kaulapannasta kiinni ja vedin vastaan haraavan belgini autosta ulos. Kun tassut tavoittivat kotipihan maakamaran, koira oli ennallaan. Kädessäni ei ollut naarmuakaan. MUTTA, jos en olisi Lystiä tuntenut, olisin varmasti vetänyt käteni pois. 

Sovin tänään, mitä kautta voi kysyä jatkosijoituspaikkaa, jos sellainen tulee tarpeeseen. Sälytän kavereilleni kohtalaisen vastuun. Toivon, että he eläinlääkärin tuella tekevät päätöksen koirien jatkoista. Jos toipumisennuste on huono, koiraparka/-parat kuuluu lopettaa. Jos ennuste on hyvä, hoitoihin vaan. Koirien vakuutus ja tarv. kuolinpesä maksakoot.

Toivottavasti joku vakuutusyhtiö tarttuu markkinarakoon ja alkaa tarjota koirille vakuutusta liikennetapaturman varalle. Nyt koira on kolarissa vain esine, jonka hoitoa ei korvata arvoaan enempää. Kunpa vakuutusyhtiöt tietäisivät, miten paljon ympäri maata ajaa koiraharrastajia ympäri vuoden, treenattu ja arvokas harrastuskaveri mukanaan.

***

Pakkasta on 25 astetta. Pääsin mukaan koirien tossujen kimppatilaukseen. Vaikka tossut ovat "vain" kangasta, niiden teho on ihmeellinen. Kumpikaan hurtta ei nostele jalkojaan, vaikka pissalenkki kestäisi 15 minuuttia. Aiemmin koirista tuli jalattomia 5 minuutissa.

Harrin valmennuksessa

Kataisen Harri tuli meitä kouluttamaan. Pakkasta oli luvattu 29, joten päätin ottaa Lystin. Sanoin, että me tarvitaan lisää vauhtia. 35 esteen radalla tehtiin pitkiä hyviä pätkiä. Putki-A-erottelu oli yllättävän vaikeaa, Lysti valitsi putken. Toisaalta itsekään en jäänyt odottamaan sen lukittumista. 

Arvioin Lystin etenemisen nopeuden aivan väärin yhdessä kohtaa. Luulin, että ehdin eteen persjättöön tai valssiin, mutta lopulta meni ihan takana leikkaamiseksi, mikä kyllä toimi, ei siinä. 

Huomioita:

• Takaakierto-valssissa viimeisin askel saisi viedä seuraavaan suuntaan. Ehtisin kauemmas.
• Lystiä kannattaa hakea ja kirittää. Mm. yhden siivekkeen ympäri pyörityksissä pyöritys voi olla nopeampi kuin odotella paikallaan niistossa. Pitäisi kellottaa.
• Radalta kannattaa etsiä pystyhypyn paikat ja panostaa niiden ohjaamiseen. Jämäkällä, ajoissa olevalla ohjauksella Lysti kääntyy. 
• Vastakkaista kättä voi käyttää tuonnimmaiselle esteelle ohjaamiseen, kääntää myös rintamasuuntaa. Toimi mm. kahden putken erottelussa ja putki-A-erottelussa.
• Nopeuden avaimet Lystillä tämän päivän perusteella: vedätys, hakeminen, rytmitys ja pystyhyppyjen kunnollinen ohjaaminen.
• Sama koira, mikä pitelemäni hihnan päässä kiihtyy toisia koiria katsoessaan, seisoi tai makasi nyt hiljaa ja rauhallisesti, kun laitoin hihnan aitaan kiinni. Sama ilmiö tapahtui torstain treeneissä. Kokeilen joskus kisoissa.

Lykky Nahkamaha iltalenkille lähdössä:

Lysti ryhmätreenissä

Pakkanen kiristyi taas 18 asteeseen, joten Lysti pääsi mukaan. Se ei nostele tassujaan ihan niin nopeasti kuin Lykky.

Hallissa oli edelleen Riinan rata, jonka Lysti on mennyt jo kertaalleen. Meninkin Lystillä vain puolikkaan ajan. Lysti kääntyi kohtalaisen hyvin 180 asteen käännöksissä. Se pujotteli varmasti, pääsin edelle pakkovalssiin. Takaakierrossa harrastuskaverini kääntyy tiukemmin vastakäännöksellä. Eka kerralla sössin itse välistävetokohdassa päällejuoksuissa, kun jäin empimään, miten ohjaan. Toisella kerralla menin ihan päällejuoksupaikalle, niin Lystille tuli pieni tie. Vaivattomin oli välistävetojen ohjaus puolivalsseilla. Tiet oli aika lyhyet - valsseilla ei tarvinnut mennä väliin tunkemaan.

Eilen vedin treeniä. Edellisen kerran olenkin vetänyt penturyhmää vuosia sitten. Kivaa oli!

Lykky on oikesti etevä haistelemaan seteliä. Viimeksi se paikansi setelin kaiuttimien taakse ja koska ei saanut näkökontaktia, kävi maahan kaiuttimien eteen. Se on sinnikäs etsimään. Lysti puolestaan alkaa kysellä apuja aikansa haisteltuaan: "Kuumeneeko vai kylmeneekö?"

Ja Lykyn vuoro

Sama rata. Pakkasta vain 12 astetta, mutta ei se kovin lämpimältä tuntunut. Kävin Lykyn kanssa, tavoitteena nolla. Eka radalla olin välistävedoissa edessä, joten yksi rima tipahti. Toisella radalla tehtiin nolla, mutta Lykky lähti etuajassa A:lta. Hoksasin sen, mutta olin nolla-ahne. Tämä on varmaan se mekanismi, millä tehdään kontaktivirheinen koira? Olisin ihan hyvin voinut keskeyttää. Aika hyvät on itsesyytökset. Putkeen vievät valssit sentään tuntuivat hyviltä.

Sen jälkeen harjoittelimme kontakteja. Toivottavasti systeemi toimii paremmin kuin korjauslakka tietokoneen näytöllä. Kokeilin myös välistävedot ja sylkkärin, joissa muistelin Lykyllä ja minulla olevan ongelmia. Voi niitä näköjään käyttää. :) Paremmin Lykky noilla ohjauksilla saa tilaa.

Kamera äänitti juuri 10 minuuttia, minkä verran treeni kesti. Aktiivista harjoitteluaikaa siitä tuli 3 minuuttia, siinäkin on siirtymiä. Pitäisiköhän treenata kauemmin?

Hieroin eilen Lystin, joten sillä on tänään lepopäivä.

Lystin vuoro

Otin tänään Lystin agilityhallille. Pakkasta oli edelleen muikeat 24 astetta, joka asetti omat haasteensa.

Aluksi muistuttelin Lystille kontaktit, jotka se otti kuin nakutettuna, etäisyydestä välittämättä. Seuraavaksi mentiin rataa, jonka se teki kahdesti peräkkäin nollalla. Vähän vaihdoin ohjauksia, mutta sama oli  lopputulos. :) Lysti vaan on edelleen niin käteen sopiva ja viisas. Niin kiire sen kanssa ei tule kuin Lykyn kanssa, mutta hölkkäämään en ehdi. Rimoja ei tarvitse varmistella. Se on iso etu.

Niistosta Lysti tuppasi hyppäämään ristiin, tosin siinä kohtaa jo tiesi, minne rata jatkuu. Fiksuna koirana se tietää, mikä on nopein reitti. Pyörittämällä kääntyi paremmin. Jaakotuskohdissa piti ohjata napakasti, muuten se loiskautti pitkälle. Kepit menivät viistosti päin seinää, mutta sekään ei haitannut. Iski hirmuinen kisahinku sen kanssa.

Lysti on taas kerran löytänyt rahapurkin. Piilo oli tosi helppo tällä kertaa,

koska ilmaisu kaipasi vahvistamista.

Heppalihavarastot on taas täydennetty. Molempien kanssa olen jatkanut erilaisia jumppia ja setelin etsintää.

Koskelman Riinan agilitykoulutuksessa

Pakkanen lauhtui 24-30 asteen lukemista sopivasti 20 asteeseen, mikä tuntuu jo leppeältä.

Sain meille Koskelman Riinan kouluttamaan. Osallistuin Lykyllä. Onneksi koiraa pystyi pitämään lämpimässä hallissa odotusaikana.

Sain uusia oivalluksia:

• Heti alussa vekkaus voi olla paikoiltaan tehty sivuaskel ja siitä heti liikkeelle.
• Lykyn voi ja kannattaa jättää pujottelemaan yksin, varsinkin jos on seuraavaksi tekemässä saksalaista. Muista katsoa alastulopaikkaan!!! Etene reilusti! 
• Kahteen paikkaan kokeilin alkuun peruskäännöstä, mutta tilalle vaihdettiin valssi. Sellainen erittäin hyvin liikkuva valssi, joka on lopuksi niin valmis, että asento muistuttaa persjättöä, kun koira on tulossa hypylle. Lykyn linjat tulivat näin hyviksi. Nämä tuntuivat kerrassaan makeilta onnistuessaan! Siinä oli jotakin sellaista sadaosasekunneissa tehtävän yhteistyön makua, mikä on yksi agilityn suola.
• Lykky otti joka kerta puomin ylösmenokontaktit hyvin. Muistin käskyttää ennen puomia edeltänyttä putkea.
• Myös takaakierrossa voi käyttää vastakäännöstä. Sillä Lykky kääntyi jatkoa ajatellen oikein, ei hypännyt niin ristiin.
• Tuolla radalla kontakteilla oli otettava etumatkaa. Kauempaakin voi pitää ohjaukset päällä. Lykky uskoi kokeiltuaan pari kertaa sitä toista vaihtoehtoa. On se kiva, kun on koira, joka on halukas aina neuvottelemaan. :)
• Lopuksi oli tarkoitus vetää koko rata nollalla. Lykky tiputti yhden riman, kun oma katseeni herpaantui. Keskeytin siihen ja jatkettiin siitä sitten. Unohdin lopussa hetkellisesti rataa, mutten silti luovuttanut. Mulle on aina vaikeaa, kun sama kohta mennään useaan kertaan.

Riina oli perusteellinen, kannustava ja esitti useita eri ohjausvaihtoehtoja. Jäi oikein hyvä fiilis.

Lystiä käytin ulkona vähän pidemmällä. Se sai siedätyshoitopiikin. Tiplatilanne: eilen vain kaksi koko päivänä, tänään tiplavana. En vähennäkään annosta, ehkä lisään. :S Liikkumavara on 1-3 kertaa päivässä. 

Pääni kääntyy jo aika normaalisti. Äkkiliikkeet sivuille eivät vielä onnistu, varon jotenkin luontaisesti vielä. Treenissä niska ei haitannut, mutta nyt se tuntuu lievästi rasittuneelta. Se alkaa oikeasti vihdoin toipua! Onkin kulunut 5 kk oireiden alusta. Onneksi olin alkusyksystä optimistisempi. Silloin tammikuu olisi kuulostanut liian kaukaiselta.

Jäätyvät koirat ja etsintää

Olemme puuhastelleet sisällä. Olen jumpannut molempia koiria: ristikkäisten jalkojen nostoa, tasapainotyynyilyä ja Lykylle myös ryömimistä.

Molemmat ovat etsineet seteliä. Otin vaihteeksi Lykyn etsinnän videolle. Alkaa käydä kuten lapsena avaimen piilotuksessa. Hyvät piilot alkavat toistaa itseään. Lykystä näkee hyvin, milloin se tarkentaa hajun. Se ilmaisee opetetusti, vaikka joutuu ahtautumaan sohvalle hankalasti.

Sitten tämä jäätyvien koirien juttu. Just kun asiasta oli Ylen uutisissakin. Illalla kävin isossa CM & Prisma -kauppakompleksissa. Voihan helv... Kauppaan mennessä oli kaksi koiraa jätetty kaupan ulkopuolelle lumettomalle alueelle. Toinen näytti labradorilta, toinen suursnautseri-miksaukselta. Molemmat istuivat. Ei mitään mantteleita, tietenkään. -23 pakkasta. Kohottelin kulmiani, mutta päätin käydä kaupassa pikaisesti sillä ajatuksella, jos omistajatkin piipahtavat sukkelaan. Takaisin palattuani samat koirat odottivat edelleen. Toinen vinkui ja nosteli tassujaan, toinen tärisi, haukahteli ja nosteli tassujaan. Kipaisin infoon kertomaan, että ulkona palelee kaksi koiraa. "Kiitos ilmoituksesta." Tuulikaapissa ulos kävellessäni tajusin, ettei infon täti luvannut tehdä mitään. Käväisin ulkona ja katsoin tassuja nostavia koiria ja palasin: "Hei, ne vinkuvat ja nostavat tassujaan." "Soitin just vartijalle", sanoi asiakaspalvelija. Minä ulos katsomaan koiria. Viereen tulee joku mies, joka sanoi, että tuo labbis on ollut tuossa jo puoli tuntia. Minä siihen, että tuo suursnautseri ainakin 20 minuuttia. Vartija puhuu puhelimessa oven toisella puolella, ei tule paikalle. Kohta paikalle lampsii mies hakemaan labbiksen. Minä: "Sitä tässä seison, että tuo sun koirasi palelee. Se vinkuu ja nostelee tassujaan. Täällä on kova pakkanen." Jeppe vastaa: "Tämä on ulkokoira." Ja lähtee sen oloisena, ettei kannata pysäyttää uudelleen. Taas kuluu aikaa. Harkitsen suursnautserin näköisen vuffen kaappaamista, poliisille soittamista tai kaupasta untuvatäkin luvatta käyttöön ottamista. Kohta paikalle tulee äiti lapsensa kanssa. Sanon taas: "Seison tässä, koska sun koirasi palelee. Täällä on kova pakkanen, se on vinkunut ja nostellut tassujaan." Vastaus vähän säälien: "No niin varmaan, kun ei päässyt liikkumaan." Siinä kaikki. En sentään saa turpaani. Kaverina seisoskellut vesipiipun pössyttelijä toivottaa hyvät viikonloput. Nuo molemmat koirat olivat hyvin ruokittuja, ilahtuivat omistajiensa tulosta. Tuo oli varmaan vain ajattelemattomuutta. - En ikinä kestäisi eläinlääkärin tai eläinsuojelijan työtä. 

Loppiaisen haisteluita

On jotenkin huojentavaa, kun on niin kylmä, ettei ole pakko ulkoilla paljon koirien kanssa. Kunhan pakkaset lauhtuvat, tiedän kirmaavani metsään tai jäälle taas täydellä innolla.

Sisällä molemmat etsivät seteleitä. Huomasin, että Lykky on etsinyt lasipurkin hajua. Ilman lasipurkkia kesti hetken ennen kuin tajusi, että itse setelihän tässä on se juttu. Lystillä pidin vielä purkkia, koska sen ilmaisu on vähän vaiheessa. Otin kuvia. 

Lykky on just löytänyt setelin. Sillä leviää hauskasti silloin nuo korvat. 

Suloinen. :)

Täällä on selvästi jotakin.

Lykky ilmaisee. Nyt seteli on sängyn ja seinän välissä.

Tässä Lykky ei päässyt makuuasentoon ilmaisemaan, mutta muuten

löytö on selkeä. Seteli oli noin 20 cm:n syvyydessä selkänojatyynyn takana. 

Lykky yritti ilmaista samaa myös sohvan alapuolelta.

Lysti haistelee omalla vuorollaan samasta kohtaa. Kohde on jo vaihtanut

paikkaa.

Lysti on rohkea ja uskaltaa haistella halkopussin. Sielläkin on joskus

ollut löydettävää.

Täällä se on!

Lystille ei ole Propalinista tullut vielä sivuvaikutuksia eikä oikeita vaikutuksia. Ei tosin vielä pitänytkään.

Tikkinen eläinlääkärissä

Lystillä olikin monta asiaa eläinlääkärille.

1. Inkontinenssi. Lievä tiputtelu alkoi reilu vuosi sitten. Steriloinnista on vuosia. Erityisesti aamupissan jälkeen koira jättää pissatiploja jälkeensä ruokaa odotellessaan. Joskus makuualustalla saattaa olla 5 senttiä leveä laikku. Koska Propalin on vapautunut dopingista, kokeillaan sitä. Vein mennessäni Lystin virtsanäytteen varmuuden vuoksi. Alustavien tutkimusten mukaan infektiota ei ole. Jos Propalin ei auta, rakko ultrataan.
2. Selän lihasjymähdykset, mistä ft:n kanssa oli puhe. Kokenut eläinlääkäri tutki koiran tarkasti. Ranka myötää (kuten myös ft:n tutkimuksissa), joten spondyloosia ei epäillä. Se ei myöskään aristanut eikä niitä triggereitäkään löytynyt. Lisäksi koira on kuvattu vuosi sitten ja tämän ikäiselle ei enää nuorten spondyloosia tule. Koska koiruus myös venyttelee, liikkuu ja hyppii normaalisti arjessa ja agilityssa, kuvaamista tässä vaiheessa pidettiin turhana. Lystille suositeltiin lihaskunnon parantamista erilaisilla jumpilla. Jostakin syystä olen jumpannut enemmän Lykkyä. (Huono omatunto, syystäkin.) Lisäksi säännöllinen fysioterapia jatkukoon ja ennen agilitya kunnon lämmittelyt ja suorituksen jälkeen jäähdyttelyt.
3. Tassut olivat nyt ok, mutta saatiin ei-doping-suihketta, joka voisi auttaa siihen hetkeen, kun tassuja alkaa syyhytyttää.
4. B-vitamiinipistos. Sen Lysti saa säännöllisesti imeytymishäiriön takia.

Lysti painaa 24.4 kg. Heppa on tosiaan tehnyt Lystille hyvää. Harmi, että se liha on tällä hetkellä loppu.

Hajuhommia on koirille ollut tarjolla. Nykyisin lääninä on koko talo. Kivan systemaattisesti koirat etsivät ja ovat löytäneet hajupurkin mm. yöpöydän laatikosta, kenkäni sisältä, saunan eteisessä olevan pahvilaatikon sisältä, halkokassista, satulatuolin sisältä ja sohvan pehmusteiden välistä. Lykky käy hienosti maihin ja Lystikin on siinä yhä systemaattisempi.

Nyt, kun on pakkasta 20 astetta, on sisällä oiva tilaisuus jumpata  ja tarjota hajuhommia.

Lystikin kanssa 0-5-0

Lähdettiin Lystin kanssa pitämään hauskaa Salme Mujusen radoille. Olin ilmoittanut Lykyn hyppärille, mutta jätin sen kodin lämpöön. Ulkona oli -15. Lystille puin ensin villaloimen ja päälle toppaloimen, lämmitin välillä autoa ja pidin Lystiä seuranani lämmitetyssä hallissa. Ei se onneksi palelevan oloinen ollut. Minullakin oli kaksi takkia ja toppakengät. Radalle sentään riisuin kevyempiin. 

Eka rata oli agilityrata. Heti lähtöhypyltä lähetin Lystin suoran putken toiseen päähän. Jäin itse lähtöhypyn puolelle ottamaan Lystin putkensuulta vastaan ja lähetin kepeille. Siitä hypyn kautta sukellutin koirani putkeen, miltä slalom-hypyille ja takaakiertoon, miltä A:lle. A:lta piti ottaa ei-looginen u-putken suu. Lysti uskoi valssiani ja niin putkiansa vältettiin. Siitä matka jatkui keinulle, hypylle, suoraan putkeen, u-putkeen ja maalihypylle. Nollalla oltiin maalissa, 4,57 m/s, -16,92. 

Toinen rata oli miltei ensimmäinen toisin päin. Lähtöhypyltä lähetin pimeään putkikulmaan u-putkeen, miltä keinulle ja hypyn kautta A:lle ja taas ei-loogiseen u-putken päähän. Jälleen valssi toimi. U-putkelta suoraan putkeen, hyppy ja suoraan putkeen. Sen jälkeen hyppyrinkula, miltä suoraan putkeen, jolta hyppy ja kepeille suht suoraan linjaan. Olin rataantutustumisessa kaavaillut tähän takana leikkaamista, koska kepit olivat sen verran sivussa linjasta. Toisaalta olin päätellyt, että Lystin pitäisi noin suorat kepit löytää. Toteutus olisi lopulta voinut olla toisenlainen. Jäin nyt Lystistä jälkeen ja vielä vähän hidastin, jotten puske sitä kepeillä. Lysti reagoi hidastukseeni, kääntyi radan sisäpuolelle päin laukkavoltille, miltä kepeille ja maaliin. Harmillinen vitonen siis!

Kolmas rata oli hyppäri, etukäteen putkihullun Lystin kanssa aivan toivottoman tuntuinen rata, mutta todellisuudessa mukavan mentävä. Rata menee hauskimpien hyppäreiden kolmen kärkeen.

Rata lähti kuvan vasemmasta alalaidasta keltaiselta hypyltä (1). Siltä jatkettiin keltavihreään (2) ja mustaan (3) suoraan putkeen, miltä vasemmalle keltaiselle hypylle (4). Mulle tuli kiirus, joten oikaisin keltaisen hypyn vasemmalle puolelle. Sen jälkeen kurvasimme peremmälle oikealle punaiselle hypylle (5) takaakiertoon, mille ehdin pakkovalssiin. En kierrättänyt siivekkeen ympäri, vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Siltä kirmasimme suoraan perimmäiselle punaiselle hypylle (6) ja siltä hypylle (7), joka kuvassa jää kokonaan kahden ihmisen taakse. Sille takaakierto, siivekkeen ympäri kierrätys, suoritimme sen niistolla. Takana houkutteli putkensuu (8), mikä vältettiin. Tämän putken (8), joka sijaitsee kuvassa vasemmassa takakulmassa, vuoro koitti vasta äskeisen hypyn jälkeen. Siltä reitti toi hypylle (9) ja kepeille (10). Tulin putken sisäpuolta ja nyt leikkasin Lystin takana ennen hyppyä. Sillä se kääntyi sopivasti kepeille. Sen jälkeen leikkasin takaisin keppien sisäpuolelle. Pujottelusta lähetin Lystikin keltavihreään suoraan putkeen (11), miltä piti koukata takaakiertoon vasemmalle punavalkealle hypylle (12). Kuvassa tämä hyppy on kahden ihmisen vieressä. Kierrätin Lystin siivekkeen ympäri taas niistolla, minkä Lysti luki hyvin. Kaiken kaikkiaan on ihme, että se yleensä tuli ohjaukseen. Hypyltä jatkettiin mustaan putkeen (13), miltä oikealle punaiseen suoraan putkeen (14). Kuvan ulkopuolelle jää u-putki (15), jonka looginen pää oli seuraava osoite. Siitä ulos putkahdettua oli jäljellä maalihyppy (16), mikä sijaitsee kuvan oikeassa alalaidassa. Tehtiin kuin tehtiinkin nolla! Tämä oli riemullista! Etenemä oli 4,87 m/s, -18,97. Kärki meni reilu 3 sekuntia lujempaa. Sijoituimme 11.:ksi. Koirakoita oli 48.

Hyvää: 

• Lystin kontaktit
• Hyppyvarmuus
• Ansaputkien ohitukset
• Lystin voi lähettää ja sehän lähtee, triplakuittaa mennessään: vinkaisee, vongahtaa ja haukahtaa.

Huonoa:

• Ohjausmokani kepeille: Olisi pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja leikata takana jo toisella radalla tai edes jatkaa juoksua eikä jarruttaa Lykkyä pois linjalta. No, opiksi tämä.
• Lähdöissä Lystin on taas vaikea pysyä. Viimeisimmällä radalla se pelkäsi takana ollutta isoa metallista ilmastointiputkea, joten en voinut siltä vaatia liikoja. Se lopulta varasti, joten tuli aika kiire, kun oli nuo suorat putketkin...