Vuosi 2015

Tavoitteet vuodelle 2015

Kirjoitin vuosi sitten näin: 

Tavoitteet? Toiveita mieluummin. 

Toivon, että Lysti hyötyy siedätyshoidosta ja voi ensi vuonna paremmin eikä tuore loukkaantuminen aiheuta jatkossa ongelmia. 

Toivon, että Lykyn kanssa yhteistyö edelleen paranee. Alatalon Vappu on poiminut hienon moton: "Luck is what happens when preparation meets opportunity." (Lucius Annaeus Seneca) Toivon myös, että sen terveys kestää.

Toivon, että selkäni ei pahene eikä tule muitakaan pahoja yllätyksiä. Aion jättää lähtemättä radalle silloin, kun se ei näytä turvalliselta. Satsaan edelleen siihen, että opin paremmaksi koiranohjaajaksi sekä agilityssa että siviilissä. 

(Lysti oli kaatunut vuoden lopussa kisoissa liukkaalla alustalla, mihin viittasin tekstissäni parissa kohtaa.)

Kuinka vuosi 2015 sujui?

Noin yleensä kävin paljon vähemmän agilitykoulutuksissa kuin aiempina vuosina. Osallistuin seuran valmennusryhmään, missä jatkoin Lahikaisen Marjan opissa. Jatkoin myös viikkotreeneissä, joita vetävät vuoroviikoin Kati ja sama Marja. Opetus on laadukasta ja pari täydentää toisiaan. Meillä kävi keväällä muutaman kerran Kataisen Harri, jonka syksyn koulutukset peruuntuivat erilaisten yhteensattumien vuoksi. Kävin kerran Alen Marekovicin, Heli Nuorivuoren ja Juha Oreniuksen koulutuksissa. Koirien vireenhallinnassa auttoi edelleen Seppäsen Maria ja hypyissä Alatalon Vappu. Kisasimme huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Syksyllä jouduin perumaan kisoja niskani vuoksi. Syksyllä aloitettiin netissä hajuerottelukurssi, joka ei tuonut niin paljon uutta kuin toivoin.

Lysti 

Terveys: Allergiaoireet jatkuivat, vähän lievempinä kuin edellisenä vuotena. Toisaalta tassukausi jatkui vuoden loppuun saakka, koska kunnon pakkasia ei tullut. Siedätyshoito jatkui. Kortisonihoitoon allergiaoireet reagoivat hyvin, mutta Lystin maha ja haima eivät sitä siedä. Koiraa närästi omepratsolista huolimatta ja haima-arvot nousivat kertaalleen (kortisoni voi altistaa haimaongelmille). Loppuvuodesta ostetiin hevosenlihaa, mikä Lystille on sopinut ja nostanut painoa normaalitasolle. Tavallisesti ruokavalioon kuuluva seiti on painon nostamiseen liian laihaa eikä herkkähaimainen koirani kestä ylimääräisiä rasvoja. Vuodenvaihteen kisakaatumisen seuraukset paranivat kuukaudessa. Fysioterapiassa Lysti kävi vuoden suht säännöllisesti.

Agility: Meidät valittiin seuran SM-joukkueeseen. Emme kuitenkaan kisanneet siinä, koska säästin tassuja yksilökisoihin. Niissä hylkäännyimme hyppyradalla. Heinäkuussa tein Lystin kanssa triplanollan, mitä en ole ennen saavuttanut. Samoissa kisoissa Lysti sijoittui kv-radalla toiseksi ja sai Vara-Caciagin. Lahikaisen Marja ohjasi Lystiä piirinmestaruuskilpailuissa, koska niskani oli silloin kipeä. Niissä pari teki tuplanollan, voitti piirinmestaruuden ja lunasti paikan ensi vuoden SM-kisoihin. Minun kanssani Lystiltä puuttuu 3 agilitynollaa SM-vaatimuksista.

Lysti starttasi 36 kertaa. Se saalisti 12 0-tulosta, 4 x 5 vp, 2 x 10 vp, 1 x 15 vp ja yksi yliaikatulos (erittäin tiukka ihanneaika), 16 x hyl. Nollaprosentti oli siis 33. Virheitä tuli ansaputkista, puomin alastuloilta ja kepeiltä. Keskeytin ratoja lähdöstä varastamisten ja puomin alastulon loikkien takia. Tein Lystin kanssa enemmän ohjausvirheitä kuin ennen, Lykyn jäljiltä Lysti tuntui erilaiselta. 

Lykky

Terveys: Alkuvuodesta Lykky sai niin vahvat valeraskausoireet, että syötin Galastop-kuurin. Koska se suojeli "poikasiaan" luihuna ja pontevana, se steriloitiin maaliskuun alussa. Steriloinnista koiruus sai toipua rauhassa ja palasi agilityyn huhtikuun lopulla. Karvojen tiputus vaihtui jaksottaisesta jatkuvaksi. Fysioterapiassa Lykky kävi muutaman kerran ja sai varsin puhtaat paperit joka kerta.

Projekti Vire jatkui. Uutena tuli ryhmälenkit täkäläisten kavereiden kanssa.

Agility: Lykky jatkoi valmennusryhmäkoiranani. Hyödyimme merkittävästi tästä koutsauksesta. Lykky sai 2 nollaa ykkösistä vuoden kaksissa ensimmäisissä kisoissa ja nousi kakkosiin. Kakkosissa osallistuimme 7 kisoihin. Kuudensissa saimme ensimmäisen nollan, seitsemänsissä kaksi seuraavaa ja niin nousimme kolmosiin. Se oli valtava helpotus vuosien vääntämisen jälkeen. Kolmosissa kilpailimme kaksissa kisoissa, joista ei nollia tullut, mutta radat tuntuivat oikean tasoisilta, nimimerkillä Hilkku-Vitoset. 

Kaiken kaikkiaan starttasimme 29 kertaa. Saimme 5 x 0-tuloksen, 3 x 5 vp, 3 x 10 vp, 3 x 15 vp ja 15 x hyl. 

Virheet olen laskenut sekä hylätyiltä että läpäistyiltä radoilta: Puomin alastulolta koira karkasi tai hyppäsi 5 x, A:n alastulolta 4 x. Puomin ylösmeno teetti virheen 6 x, keinun ylösmeno kerran. Keppivirheitä tuli 6 radalla. Rimoja tippui 7, näistä yksi siivekkeen kera. Vääriä hyppyjä haettiin tai hypättiin väärältä puolelta 5, osassa en ehtinyt ohjata takaakiertoon johtuen radasta tai siitä, että Lykky karkasi kontaktilta. Väärään putkeen sujahdettiin x 4, näissäkin osassa Lykky oli karannut kontaktilta. Kerran koira varasti lähdöstä. Keskeytin ratoja lähdöstä karkaamisen (1) tai kontaktiloikkien jälkeen. 

Treeniä ajatellen tärkeä yhteenveto: alastulovirheitä 9, ylösmenokontaktiloikkia 7, rimoja 7 ja keppivirheitä 6. Alastulovirheisiin ja ylösmenokontakteihin vaikuttavat hallinta ja vire, ylösmenokontakteihin myös koiran osaamistaso, keppivirheisiin osaaminen kovavauhtisissa lähestymisissä ja ohjaamiseni hienosäätö, ja rimoihin myöhässä antamani info. Siinä onkin hyvä harjoitusrunko ensi vuodeksi. 

Oma terveyteni petti taas. Selässä oli pahenemisvaiheita. Elokuun alussa niskaan tuli protruusio (laakea pullistuma) ja kaularangasta paljastui nikamien virheasennot ja välilevyrappeumaa muutenkin. Jouduin pitämään taukoa suurin piirtein koko elämästä. Koiriin vaikutti eniten taukoilu autoilusta, liikunnasta, harjoittelusta ja kisojen perumiset. Opettelin etäohjausta. Lisäsin muita kuin koira-aktiviteetteja, aloitin mm. säännöllisen kuntosalilla käymisen. Oireilu ei ole vieläkään korjaantunut ja jatkan fysioterapiaa. Jouduin olemaan pitkällä sairauslomalla ja palasin töihin vain osa-aikaisesti, missä on hyvät ja huonot puolensa. Mieluiten olisin terve ja eläisin normaalisti.

Ohjaamiseni rauhoittui, ei vähiten niskavaivan ja -tuen ansiosta. Itsevarmuuteni kasvoi ohjaussuunnitelmissa. Tiedän paremmin, mitkä ohjaukset ja reitit Lykylle ja Lystille sopivat. Laskin, montako agilitystarttia olen elämäni aikana tehnyt. Niitä tulee virallisissa kilpailuissa 340 kpl. Kohtalaisen paljon? Riippuu siitä, kehen vertaa. Mutta ei enää ihan satunnaista - pitää kisakokemuksen jo jossakin näkyäkin.

Toiveita vuodelle 2016

Jospa yhdellekään meistä ei tulisi terveydellisiä romahduksia. Toivon upeita ratoja ja elämyksiä ensi vuodelle molempien kanssa. 

Jotakin uutta pitää kehitellä. Seuran ulkopuolisissa koulutuksissa voisin käydä enemmän. Etäohjaus ja paragilitypuoli voivat tarjota uusia elämyksiä. 

Lisää treeniä

Otin tänäänkin Lykyn mukaan hallille. Tehtiin häiriötreeniä, joka sujui hyvin. Koira vain kerran vilkaisi häiriölelua. Puomin ylösmenot onnistuivat nyt hienosti, tuli niitä neljän tassun osumia. Kepeissä ei ollut moitittavaa. Kauempaa ohjaaminen sujui. Lisäksi Lykkyä kokeili toinen ohjaaja. Eihän Lykyllä mitään sitä vastaan ollut.

Tässä on videota sunnuntain treenistä. Pätkät ovat peräkkäin ilman kummempia käsittelyjä.

Kävin eilen fysioterapiassa. Nyt käynnit alkavat harventua. Seuraava on reilun 2 viikon kuluttua. Niska kestää jumppaa yhä paremmin. Ei heti jymähdä maitohapoille pikkulihasten pikkujumpasta.

Treenipyrähdys

Kävin sunnuntaipäivänä reilun tunnin kävelemässä koirien kanssa. 

Illalla kävin treenaamassa Lykyn. Teetin sillä keppejä (onnistuivat), päällejuoksu-persjättöjä (kerran tipahti rima), välistävetoja ja puomin kontakteja. Ylösmenot eivät nyt sattuneet niin makeasti neljälle tassulle kuin viimeksi, mutta kahdelle tassulle hyvinkin. En tajua, mitä teen eri tavalla. Alastulolla koira odottaa vapautuksen. 

Kauan ei hallilla nokka tuhissut. Jäähdyttelin Lykyn kuivan rapeassa maassa pienessä pakkasessa. Autossa hengitys höyrysi, ehkä toisen kerran tänä "talvena".

Joulutreeniä

Pyhäpäivinä on hyvä treenata. Ei ole muita menoja ja hallilla on rauhallista. Otin mukaani Lykyn. Treenin teemana oli putkijarru, persjätöt, kepeille lähetykset ja puomin ylösmenokontakti.

Putkijarrun Lykky osaa, jos vaan itse muistan jarrun antaa. 

Persjätöissä minun on oltava ajoissa ja jätettävä Lykylle tilaa, muuten tulee rima alas. Näissä kannattaa hyödyntää kauempaa lähetystä, jolloin tilaa tulee molemmille ajallisesti ja konkreettisesti. 

Kepeille Lykky imi hyvin. 

Puomin ylösmenokontaktissa on edelleen joku niksi, jotakin teen eri tavalla. Ero on ehkä käskytyksessä, rytmityksessä, juoksuvauhdissa, katsekontaktissani ja/tai hallinnan tasossa? Lykky ottaa ylösmenon välillä upeasti kovavauhtisesti neljällä tassulla. Siitä oikein näkee, kuinka se valmistavalla laukalla kohdistaa itsensä oikeaan paikkaan. Välillä menee hilkulle. Jälkimmäisiä en kelpuuttanut. 

Loppuradalle suunniteltiin jännä kolmen hypyn "suora", mikä alkoi puomilta ja päätyi kepeille. Toiselta puolelta ohjaten piti olla reilusti edellä. Toiselta puolelta ohjaten turvauduin aika ex tempore kahteen takanaleikkaukseen, mikä toimi hyvin ja sulavasti. Just siltä takana leikkaamisen pitäisi tuntua!

Sitten kokeilin parsonin ohjausta. Kivaa! Ja aika erilaista. On se vaan hurjaa, millä vimmalla sellainen pieni puree leluun. 

Kotona piilotin Lystille kanelipurkkia pihalle eri paikkoihin. Oikein hautasin purkin kuorikatteen alle. Lysti löysi hienosti joka kerta. Sen haistelutekniikka on älykäs. Ilmaisu oli sekoitus kaikkea aiemmin opittua. Se pitäisi saada selkeämmäksi. Ehkä olisi pitänyt alun perin opettaa yhdellä tavalla.

Joulu

On aika hiljentyä joulun viettoon. Alla on kaikille lukijoille joulutervehdys. Se kannattaa lukea tätä *KLIK* kuunnellen. Jostakin syystä Walt Disneyn tuotanto saa minut joulumielelle.

P.S. Jos jostakin tuntuu, että on nähnyt kuvan ennenkin, kannattaa luottaa tunteeseen. :) En aliarvioi lukijoita, vaan arvostan lumen tuomaa tunnelmaa.

Tikkinen fysioterapiassa ja Lykky metsässä

Lauantaina kävelimme lumisessa metsässä kahden ihmisen ja kolmen belgin voimin. Seuranamme oli kiltti malinois-neito. Lysti humputti irti ja oli huomaamaton. Lykky oli oma omanarvontuntoinen itsensä.

Lenkin jälkeen Lysti sai fysioterapiaa. Sehän oli marraskuun lopussa jumissa, selkä täynnä triggereitä. Hoito vei oireet pois. Nyt sama ilmiö palasi enkä saanut itse aukaistua. Lisäksi lapaluiden väliä kuumotti pidemmän lenkin jälkeen. Lysti reagoi taas hyvin hoitoon ja triggerit laukesivat. Treeniä ja kisoja voidaan toistaiseksi jatkaa normaalisti. Uutta hoitoa on luvassa 3-4 viikon kuluttua. Akupunktiota kannattaa harkita. 

Kaiken kaikkiaan tämä on uusi ilmiö, mitä pohdittiin ft:n kanssa. Agilitya ei olla harrastettu kuin kahdesti sitten viime hoidon. 1. Joko Lysti jumiutuu tassujen varomisista (viikko sitten aukesi taas takatassu) tai 2. se olisi tarvinnut seuraavan fysioterapian aiemmin tai 3. kehittää rintarangan etuosaan spondyloosia (tosin nikamien liike on vielä ok) tai 4. 7½-vuotias kroppa alkaa vanhentua. 

Tuumin kokonaisuutta: Jos jumiutuminen asettuu, kisataan maltillisesti kevät säännöllisen fysioterapian turvin ja harkitaan SM-kisojen jälkeen uran jatko. Saisi tämä epätalvi loppua, jotta tassut rauhoittuisivat, jos jumit johtuvat tassujen aristuksista. Jos jumit pahenevat, kuvautan rintarangan uudelleen. Toisaalta se on kuvattu terveeksi vuosi sitten ja joulukuun alun kisoissa Lysti oli nopea ja rimavarma. Mutta jos Lysti aina agilitysta tai varsinkaan normaalista elämästä kipeytyy, koiruus kuuluu hyvin ansaitulle eläkkeelle. En mene enempää aikaa edelle. Aika tulee kyllä näyttämään, miten käy.

Aloin miettiä, minkä ikäisinä koirat jäävät agilitysta eläkkeelle. Tiedän kaksi maksia, jotka ovat kisanneet 10-vuotiaina. Muuten kisauran lopettaneet tutut ja tutun tuttujen koirat ovat olleet 3-6-vuotiaita. Se tarkoittaa samalla sitä, että aktiiviura on maksimissaankin varsin lyhyt ja moni koira joutuu jättämään kisakentät, kun yhteistyö on hioutunut huippuunsa. Toisaalta osa nuorista koirista ei pääse ikinä treeneihin tai kisoihin saakka erilaisten vaivojen tai löydösten takia.

Agilitykoirille suositellaan säännöllistä ammattilaisen tsekkausta ja hoitoa jo ennaltaehkäisevässä mielessä. Mutta toivon herääväni tai tulevani herätetyksi viimeistään silloin, jos selvästi säännöllisesti kipeytyvää Lystiä alan toistuvasti elvytyttää kisakuntoiseksi. Enhän itsekään harrasta asioita, joista kipeydyn, vaikka kuinka tekisi mieli. Koiralla ei ole valinnanvaraa.

***

Lystiä pidin hoidon jälkeen pari päivää vähemmällä liikunnalla, joten kävin tänään päivällä Lykyn kanssa metsässä. Neljästi jätin jälkeeni ketjukaulaimen ja pyysin etsimään. Lykky haisteli antaumuksella ja joka kerta ketjukaulaimen kohdalla nuuhki syvempään, katsoi minua silmiin - ja lähti häntä pystyssä haistelemaan lisää. Tässä kohtaa pyysin sen luokseni tai ärähdin kauempaa "haju". Sen jälkeen Lykky juoksi ketjukaulaimen luokse ja kävi makaamaan etutassut löydön ympärillä. Pitää saada sille merkkaus arvokkaammaksi ja vahvemmaksi. 

Omantunnon hommia

Ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta joskus, varsinkin perjantaisin, minuun iskee sellainen laiskamato, ettei pahemmasta väliä. Jos sataa märkää lakanan kokoista rättiä naamaan ja tuulee, madon iskemisen todennäköisyys kasvaa ekspotentiaalisesti. Silloin koirat ovat minimiliikunnalla, koska minua ei voisi ulkoilu vähempää kiinnostaa. Minimoin huonoa omatuntoa yrittämällä aktivoida niitä muuten. Siksi Lysti pääsi tänään kauppareissulle mukaan ja oli niin onnessaan kuin koira vaan voi olla. Palattuamme kotipihassa se oli ihan yhtä iloinen, joten ei ilmeisesti pettynyt, että pääsi autoajelulle päätyäkseen samaan paikkaan, mistä lähti. Mutta semmoisiahan ne lenkitkin ovat. Palataan sinne, mistä lähdettiin. 

Tänään koirat ovat etsineet Bona-purkissa majaillutta vaniljaa lähtöhajun perusteella. Annan silloin haistaa vaniljaa purkista ennen kuin pyydän etsimään. Sitten tajusin, että mitä hittoa minä kanelia, vaniljaa ja kantarellia opetan etsimään, jos maailmassa on tuotteliaampiakin hajuja :D Sitä uutta hajua sitten etsimään. Sen verran outo oli haju, että kunnon ilmaisu hälventyi. Maahanmenon sijaan Lykky tyytyi istumaan sohvan selkänojan takaa löytyneen kohteen eteen. Lykyn videosta tuli niin tumma, ettei siitä kirkastusten jälkeenkään saanut tolkkua. Lysti otti sen suuhunsa, vaikka tutuilla hajuilla käy jo automaattisesti maate. Palkkasin silti. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Sanonpa vaan, että siinä sitä vasta Samu-Sirkka olalla karjuu, jos metsän siimeksen kannonkolosta löytyy säkillinen ehtaa paperia.

Villihullun kanssa ryhmätreeneissä

Lykky on viimeksi harrastanut agilitya 29.11. Sen huomasi innosta. Marja opetti. Mentiin joulukuusirataa, mikä oli viime sunnuntain valmennuksessa. 

(c) Marja Lahikainen (julkaistu Marjan luvalla)

Eka yrityksellä Lykky haki u-putkesta (16) tullessa hyppyjä, vaikka piti mennä putkeen. En ohjannut kunnolla. Vastakkaisella kädellä napakasti ohjaten koira tuli putkeen. Takaakierron (12) tein eri puolelta kuin oli tarkoitus. Takaakierrot 6 ja 12 olivat pakkovalsseilla parhaat. Sitten taidettiin tehdä rataa nollalla.

Toisella kierroksella otettiin lähtö niin, että olin kaukana suoran putken vierellä lähettämässä. Lykky haki toisen hypyn hienosti, vaikka olin kaukana. Kokeiltiin tämä molemmilta puolilta ja se toimi yhtä hyvin. 

Testattiin seuraavaksi leijeröimistä, ohjasin hypyt 5-7 ja 11-13 ilman takaakiertoa putken toiselta puolen. Lykky eteni varmasti. Harjoiteltiin myös kaukaa takaakiertoon ohjaamista, mutta siinä oli vaikeuksia. Huomaa, ettei olla sitä treenattu aikoihin. Jätin harjoitukset taannoin vähemmälle, koska Lykky alkoi hakea hyppyjen taakse suorissakin paikoissa. 

Hajutreenejä on jatkettu. Lysti menee innolla maihin eli on oppinut uuden ilmaisun hyvin. Lykky nuuskuttelee tarkasti. En muista joko kehuin, mutta hienolta näytti, kun se löysi vaniljan takan tuhkaluukun takaa. 

Viikko sitten annoin Lystille siedätyshoitopistoksen, sekin siis jatkuu.

Tänään kävin niskan fysioterapiassa. Sain jälleen akupunktiota ja kinesioteipit. Se tulikin hyvään saumaan, koska niska ja selkä olivat aika kipeät tällä viikolla. Uutena juttuna alan treenata pään kääntöjä, muistutella liikeratoja itselleni, lisäksi voin jättää kaulurin pois treenatessa. Kuntosalille palasin eilen, siihen alkaa tulla himo. 

Salaattipukuinen leikittää

Minulla on reilun viikon treenitauko meneillään, koska en voi olla terve sitten millään. Torstain ryhmätreenit peruuntuivat, samoin kuin huominen valkku. 

Koirat ovat etsineet kanelia sisältä ja ulkoa. Lystiä opetan käymään maihin ilmaisun merkiksi. Lykky käy sisällä hyvin maihin, mutta ulkona unohtaa, jos en muistuta. Hienolta näyttää, kun koira paikantaa vuorimännyn sisään piilotetun kanelihippusen.

Tämä päivitys olisi sopinut paremmin itsenäisyyspäiväksi. Silloin innostuin katsomaan kuvia sotakoirista täältä ja täältä ja elokuvia sotakoirista Suomessa ja ulkomailla. Katsoin mm. tämän dokumentin sotakoirista Afganistanissa, valokuvia SA-kuva-arkistosta ja luin tämän artikkelin sotahevosista (kiitos Sarianne, että etsit sen uudelleen käsiini). Tuli suunnattoman paha olo siitä, mitä kaikkea viattomat luontoeläimet ovat joutuneet kestämään. Samalla oli lohduttavaa lukea, miten eläinkavereita on kunnioitettu ja kunnioitetaan samanarvoisina sotakavereina kuin ihmisiäkin. Suosittelen ottamaan lähistölle nenäliinoja, jos perehdytte aineistoihin ja olette yhtään niin herkkiä kuin minä.

Armeijalaiseni tuli kotiin ja testasi koirat, ja koirat hänet. P.S. Kuvat eivät ole niin suheroisia, jos ne klikkaa isommiksi.

"Uuu, beibe, miten hyvän hajuinen hanska."

"Tämä kokelas niskuroi vahvasti."

"Tämä kokelas tulee täysiä päin. Suomella on kuitenkin puolustus- eikä hyökkäysvoimat."

"Ja joo, tämäkin hangoittelee vastaan."

"Tämä on ehkä turhan nokkela ja tuttavallinen."

"Rapsuta just siitä."

Lykyllä on haaveensa:

"Meistä otettaisiin tällainen virallinen kuva: ohjuskoira Lykky ja ohjaajansa."

"Vannoisin uskollisuutta ohjaajalleni ja isänmaalleni."

Blogihaaste

Stressaajan koirablogin pitäjä haastoi. (Blogista saa vertaistukea kuka tahansa stressiin taipuvainen ihminen tai normaali perheen äiti.) Kiitos haasteesta!

Säännöt:

1. Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut haastaneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansainnutta blogia, jolla on alle 200 seurajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille blogeille.

Kysymykset:

1. Millaisia blogeja seuraat?

Seuraan koirablogeja ja nykyisin myös matkustus-, ruoka-, kuntoilu- ja hevosblogeja. Ei ehkä jäänyt monta blogilajia mainitsematta.

2. Mistä keksit aiheet blogiteksteihisi?

Yleensä raportoin treenikuulumisista ja purnaan selkä- ja niskavaivoistani. Itsekkäästi kirjoitan juttuja, joiden tarkistusta arvelen joskus tarvitsevani. Joskus tulee mieleen joku aihe tai oivalluksen tapainen(...), joka tekee mieli jakaa kaikille. Oikeasti tekisi mieli julkaista kaikki treeni- ja kisaradat ja meille huonoimmat ja parhaat ratkaisut, mutta kunnioitan tekijänoikeutta ehkä liikaa.

3. Mistä unelmoit tällä hetkellä?
Kunpa voisin elää täysipainoisesti kaikilla elämäni sektoreilla.

4. Jos voisit muuttaa jotain, mitä se olisi?
Olisin valinnut eri tavalla 25 vuotta sitten. Toisaalta en tiedä, haluaisinko sitäkään.

5. Mikä on halvin hupisi?

Jos ilmaisia hupeja ei lasketa: Ostaa pakastepiparitaikinaa ja syödä sitä raakana pienissä osissa. Minulle jäi lapsena ikuisesti tyydyttymätön piparkakkutaikinan vaje. 

6. Mistä et voisi koskaan luopua?
Olen aina tarvinnut vähän omaa aikaa ilman ihmisiä. Vartti päivässä voi riittää.

7. Jos saisit haastatella blogiisi jotain kuuluisaa henkilöä, kuka se olisi?
Agilitymaailmasta Lisa Frick. Hän ohjaa hienon yksinkertaisesti.

8. Maailman turhin asia/esine on...?
Valehtelu ja sen seurannaisvaikutukset.

9. Mikä vie tällä hetkellä eniten aikaasi?

Eniten aikaa vie silti ehkä työ, vaikka olenkin osa-aikaisesti sairas, toiseksi koirat. Kesäisin kitkeminen. 

10. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Saan treenit kerrattua vielä kerran - ehkä niistä niin jää jotakin paremmin päähäni.

11. Minkä kysymyksen haluaisit esittää itsellesi? Saat myös vastata kysymykseesi. 

Se on päässäni ja teen siitä joskus erillisen kirjoituksen. :)

***

Oion "pikkuisen" ja jätän siirtämättä haasteen eteenpäin. Jos joku lukija haluaa haasteen tästä napata, on hyvä vaan ja alkaa raapustaa vastauksia ja kysymyksiä. :)

Vonkuvan Tuhmikin kanssa kisoissa

Torstain treenit antoivat ennakkovaroituksen siitä, että Lysti pitää agilitysta ja vauhdista.

Muotka tuomaroi kaksi ensimmäistä agilityrataa. Ensimmäisen radan alku oli aika mutkikas, mutta Lysti vastasi hyvin ohjaukseen. Kepit se haki hyvin. Takaakierrot onnistuivat mainiosti. Putki-puomi-erottelu pelasi, mutta himputin elikko hyppäsi puomin alastulolta liian aikaisin. Pimeän putkensuun se haki hyvin. Maaliin vitosella, etenemä 4,47 m/s. Hävittiin voittajalle vajaa 3 sekuntia. Sen perusteella vauhti on entinen, jopa yllättävän nopea, mikä ilahdutti. Koiruus on kunnossa.

Toisella agilityradalla oli alku vielä vähän mutkikkaampi, mutta Lysti kääntyi hyvin. Putkiansan vältimme. Pimeän putkikulma löytyi lähettämällä. Keinu, A ja puomin alastulo oli nyt ok, mutta ennen seuraavaa 180 asteen käännöstä jarrutin liikaa ja saatiin siitä vitonen. Kepeille Lysti upposi hyvin, mutta harppasi seuraavaksi kaksi keppiä kerrallaan. Tätä harjoiteltiin vielä toiseenkin otteeseen. Lopussa ei ollut ongelmia.

Kolmas agilityrata oli Suomalaisen Jarin. Heti alussa oli kiemura, jossa kahden takaakierron jälkeen valssasin ennen u-putkea, jonka toiseen päähän Lysti piti saada. Lysti ehti livahtaa taakseni, muttei imaissut itseään väärään putkenpäähän, vaan tuli takaisin ohjaukseen. Olin sen verran kääntynyt, että koira haki kepit ja siitä hylkäys. Jatkettiin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kepeillä pääsin erkaantumaan ja sain ohjattua sitä seuranneen hankalan paikan pakkovalssi-jaakotuksella. Sitä seurasi takaakierto, pieni suora, jonka päässä taas takaakierto, mikä ei ollut ongelma. Yhdelle slalomin hypylle lähetin Lystin kaukaa ja se haki sen hienosti. Lopussa puomilla Lysti viiletti edellä, ponkaisi iloisena puomin alastulon yläpuolelta, siitä renkaalle ja maaliin.

Tämä kolmas rata oli ohjauksellisesti selvästi paras ja rohkein. Helppohan sitä oli mennä, kun oli hylkäys alla. Kepeillä en olisi uskaltanut ottaa etäisyyttä niin paljon, jos olisi ollut nolla alla. Samoin lähetys kauemmalle esteelle olisi jäänyt. Lysti reagoi ohjaukseen, kuten kuului ja pääsin sen ohjaamisen makuun. 

Lähdöissä Lysti vonkui ja olisi varastanut joka kerta, mutta palautin sen lähtöön. Puomin alastulo vaatii tulevissa kisoissa keskeytyskuuria taasen. Muuten jäi hyvä mieli. Niin, ja tassut kestivät. Joku allergisoiva rikkaruoho on menettänyt tehonsa pakkasten myötä.

Haistelua ja agilitya

Tiistaina käytiin keskellä päivää pitkällä metsälenkillä. Eilen koirat jäivät vähemmälle, koska itse kävin kuntosalilla. 

Tänään koirat etsivät kanelia. Lystin ilmaisu pitää vaihtaa. Nyt se nostaa tassua, mikä on vähän huono. Opetan sen varmaankin menemään maihin, kuten Lykynkin. Haukkuminen olisi paras kantarellimetsää ajatellen, mutta jos kotona opetan sen haukkumaan, Lykky yhtyy kuoroon ja tilanteesta tulee sekava. Alla on video Lykyn etsimisestä. Sen ilmaisu on nykyään maltillinen. Ei kaada purkkia, ota sitä suuhunsa tms.

Lysti etsi pihalta kanelia ja löysi sen ällistyttävän nopeasti.

Lysti lähti pitkästä aikaa agilitytreeneihin, koska on kisat tulossa. Rata oli aika jouheva. Siinä oli kolme takaakiertoa ja yksi päällejuoksun paikka. Lysti lämpeni hyvin lähelle kisakierroksia, vonkui ja haukahteli ennen starttia. Sain Lystin kerran ohi hypyn, mikä muistutti, että sitä(kin) on ohjattava kunnolla. Keinun ylösmenokontakti oli hilkulla, koiruus juoksi sille harvinaisen röyhkeästi. Se pitää rytmittää, jos lähestytään kovaa vauhtia. Persjätön se kesti keinulla hyvin. Siivekkeen ympäri pyörityksessä kokeilin esteen takaa kääntämällä, se teetätti pidemmän lenkin kuin pelkkä niisto-persjättö. Kepeille sain ohjata tarkemmin kuin Lykyn. Alastulokontaktit Lysti otti kisamaisesti ja napakasti.

Niskan osuus: Aamulla kävin fysioterapiassa. Sain akupunktiota ja uudet teippaukset. Viikon päästä jatkuu. Selkäkin väsyy nykyään, koska joudun töissä istumaan enemmän. Tuntuu jalkasärkynä.

Kunnon koiraurheilija

Mietin joskus, millainen on kunnon koiraurheilija. Sellainen kadehdittava ihminen, jota ei voi edes kadehtia, koska se olisi väärin niin reilua ihmistä kohtaan.

Kunnon koiraurheilijalla on järkevä valmentautumissuunnitelma ja osiin jaettu päämäärä, mutta hän ei pety, vaikka tavoitteiden toteutus vaatii muutoksia ja vie aikaa. Hän suhtautuu ystävällisesti kaikkiin, jotka kysyvät häneltä neuvoa. Hän on miettinyt koulutusta syvemmin kuin muut: "Mutta katsos, jos teet näin, silloin koirasi tajuaa, mitä pohjimmiltaan haluat ja silloin sun ei tartte tehdä näin ja näin."

Hän hymyilee kilpakavereilleen, ostaa kahvin ja pullan kanttiinista, piristää palelevaa talkoolaista ja tervehtii koetoimitsijaa. Hän vilpittömästi onnittelee tulosten tehneitä tuntemattomiakin kisaajia. Hänen takakontissaan on aina ylimääräinen lelu, talutushihna, paristo, banaani, tuoremehu, viilentävä loimi tai toppatakki sitä tarvitsevalle.

Hänen koiransa eivät häiritse ketään. Ne eivät provosoi eivätkä provosoidu. Hihnakäytös on kaunista. Yhtään turhaa haukahdusta ei kuulu. Koiran ja omistajansa välillä vallitsee upea, toisiaan kunnioittava yhteistyösuhde.

Kuvan koirakko ei liity juttuun.

Kunnon koiraurheilija ei ole kunnianhimoinen tai liian kilpailuviettinen. Hän ajattelee aina koiransa parasta. Hän suunnittelee liikkumisensa esim. agilityradalla niin, että koiralle ei koidu vaaraa. Liian kunnianhimoinen on vähän pettynyt maalissa, kun tuli taas hylätty rata. Ei auta vaikka hän silti palkkaa koiransa. Hänestä huokuu pieni pettymys, jota kunnon koiraurheilijasta ei näkyisi.

Kunnon koiraurheilija huoltaa koiransa hyvin. Hän käyttää ne fysioterapiassa kerran kuukaudessa. Lihaskuntoliikkeet tehdään säännöllisesti. Koirat ovat aina siistin ja harjatun näköisiä.

Kuvan koira ja ihminen eivät liity juttuun myöskään...

Ennen harjoituksia lämmittely on oikean mittainen ja harjoitusten jälkeen jäähdyttely oikeanlainen, vaikka tuulee, sataa vettä ja on miinusasteita. Koirilla on kalliit loimet, joten niitä sade ei haittaa. 

Hän ei rämmi silmälasit märkänä lehtien päällystämällä metsäpolulla, liukastele litimärillä sileäpohjaisilla lenkkareillaan, tunne, kuinka vesi imeytyy ulommaisen takin ja collegen läpi aluspaitaan ja näytä turhautuneelta, kun koira kiertää vettä valuvan kuusen väärältä puolelta eikä osaa tulla pois samaa kautta, vaan tavallinen koiraihminen joutuu halaamaan vetisiä havunoksia, jotta saa siirrettyä hihnan kädestä toiseen.

Kunnon koiraurheilija on varustanut myös itsensä. Hänellä on otsalamppu, riittävästi heijastimia, goretex-hanskat, goretex-pipo, goretex-asu, goretex-kengät ja iloinen mieli. Hän laulaa nuotilleen iloisen laulun, joka tarttuu muihin treenaajiin niin, että pian koirahallista alkaa kuulua kaunis, kollektiivinen kuoromainen hyräily kuin herkistävässä jouluaaton elokuvassa.