torstai 5. marraskuuta 2015

Päivitystä

Ensinnäkin ostin hevosenlihaa. Lykky ei siihen tottunut (vielä?), mutta Lysti kestää hyvin. Sen iänikuinen ja yksipuolinen seiti-riisipuuro on vaihtunut hevosenlihaan, jonka kyytipoikana on riisiä. 

Yhtenä päivänä harjoitutin Lykylle jälkikapulan ilmaisua. Se tykkää haukkaista kapulaa. Yritän päästä haukkaisusta eroon ja saada koiran pelkästään lakoamaan etujalat löydön ympärille. Olemme ehkä edistyneet. Maanantaina alkaa verkkokurssi, jonka avulla koira opetetaan etsimään lähtöhajua. Tuo sopivaa vaihtelua ja tekemistä niihin päiviin, kun muu aktivointi ei onnistu, toivon. 

Samana iltana piilotin Lystille jälkikapuloita ympäri kotiani. Se etsi ja toi ne minulle liikuttavan innostuneena.

Tänään otin vain Lykyn agilityyn. Lystin tassut ovat rajamailla kosteiden ja lämpimien kelien vuoksi. MM-kisoja seurasin kohtalaisen vähän, mutta jäin käsitykseen, että yhtenä teemana oli koiran tarkka ohjaaminen ansaesteiden vuoksi. Vähän saman tyylistä oli tämän kerran treeni. Lykky oli kyllä taas hyvä. :) 

Se haki hyvin kauempaa alun pari estettä. Takaakierto onnistui pelkästään niistolla. Kepit villi koirani haki 90 asteen nurjasta kulmasta, kun en häirinnyt. Ansaputki ei hämännyt. Toisella kertaa se kesti kepeillä joko valssin tai pitkälle viedyn päällejuoksun. Rimoissa Lykky on edelleen kontaktistani riippuvainen. Keinun kontakti oli hyvä. Jäi hyvä fiilis!

***
Entä niska

Lauantaina ei olkapää enää tuntunut olevan pois sijoiltaan. Sunnuntaina pää liikkui laajemmin. Maanantaina teatterissa (olin ostanut liput Kiviä taskussa -esitykseen jo heinäkuussa) puoliajan jälkeen kannattelin päätäni. Keskiviikkona kävin fysiatrian pkl:lla uudelleen fysioterapeutilla. Sain akupunktioneulat taas hartioihin, niskaan ja päähän. Sen jälkeen aseteltiin kinesioteipit tukemaan päätä ja hartioita. Tämä on nyt hoitoa, joka on auttanut parhaiten. Pystyn katsomaan paremmin oikealle. En nyt sentään olan yli, mutta sinne päin. Taivutus oikealle vihloo edelleen. 

Kokeilin pitää yöllä niskatukea. En saanut nukahdettua, joten tuki lensi. Nukun silti paremmin, en herää enää 10+ kertaa yössään. Tuen osa-aikainen käyttö on suositeltavaa, jotta niskan/kaulan lihakset saavat lepoa. Koiratouhuissa pidän sitä äkkiliikkeiden varalta.

Sain fysiatrian pkl:n epikriisin itselleni. Siinä kipuani kuvailtiin syyskuussa intensiiviseksi. Olen vilpittömän hämmästynyt. Eihän niskaan koskenut, jos pidin pään keskiasennossa. Paitsi silloinkin oli säteilykipua. Kait sitä oppii sumuttamaan itseään? 

Osa-aikaisen työpäiväni teen kahdessa osassa, koska niska ei kestä yhtäjaksoista työtä. Pidän taukoa 1-2 tuntia puolen päivän maissa. Silloin on oiva aika liikkua koirien kanssa valoisissa maisemissa.

Olenko silti katkera? - Olen.  

***
Musiikissa on aina sitä jotakin. Ehkä olen vanha, koska ostin elämäni ensimmäisen Motörheadin levyn. Mutta ostin sen tämän kappaleen takia. Jos persaus ei lähde tämän tahdissa vipajamaan, niin jossakin on vikaa. Sitä paitsi tämä on taas Lykky-kappaleita: Sympathy for the devil. ;) 


Ei kommentteja: