Edellisestä postauksesta kommentoin vielä sen verran, että sen lisäksi löysin Bloggerista 18 joskus kirjoittamaani tekstiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet julkaisematta. 12 niissä oli jotakin ideaa. Tiputtelen jatkossa niitä tänne sopiviin väleihin.
Tänään olin Lahikaisen Marjan valmennuksessa. Radalla oli muutama paikka, jotka voi ohjata eri tavoin.
Heti alussa saattoi koiran pyöräyttää kauemman siivekkeen ympäri, jotta sai paremman linjan jatkoon. Alun saattoi ohjata myös pakkovalssilla tai japanilaisella. Kokeilin kaikilla. Pakkovalssi oli varman oloinen. Japanilainen esteillä nro 1 ja 2 vaatii kisavauhdin heti alkuun, mikä on mentaalisesti hankalaa, mutta onnistui. Kauemman siivekkeen ympäri -tie tarjosi sujuvimman reitin.
Lykky haki radalla oivasti kauempia hyppyjä, jolloin saatoin oikaista sopivaan väliin sitä vastaanottamaan. Niisto-persjätön se jäi tekemään, vaikka itse juoksin jo karkuun.
Kepeillä Lykky oli hyvä. Haki ja jarrutti toiseen väliin. Se kesti takana leikkaamisen, vaikka kulma oli hankala. Poispäinkääntö kepeiltä pois onnistui myös, kun ajoitin oikein. Toisesta suunnasta se haki kepit hyvin tiukasta sulkukulmasta, kunhan ne ensin hoksasi.
Keinu oli päin seinää ja ohjaaja liikkui sivuun. Lykky tarjosi 2onoffia keinun puolivälistä. Treeniin!
Putkijarruissa se oli hyvä, pitää malttaa odottaa putken lukitus. Pituudelta se kääntyi tiukasta käännöksestä keppien välistä, jos jaakotin. Valssilla hyppäsi koko pituuden. Nämä treeniin! Lisäksi Lykky jarrutti ja jopa kielsi herkästi vastakkaisen käden merkistä. Näitä pitää katsoa nyt tarkalla silmällä.
Puomin ylösmenokontakti osui justiinsa.
Hirveä hinku tuli kisaamaan. :)
Niskapäivitys: Pe ja la oikea puoli oireili aika vahvasti. Kipu säteili välillä oikeaan kyynärpäähän ja kyynärvarteen. Onneksi se asettui illalla. Parin tunnin koirakävely oli ehkä sittenkin hyvästä? Tänään on parempi päivä. Valmennuksessa juoksu tai kävely ulkona ei tärissyt tai koskenut niskaan. Kinesioteipit ovat edelleen tukena ja valkussa pidin myös kauluria. Jospa niska alkaisi vihdoin asettua.
 |
Lykky ottaa aurinkoa kapeassa valokiilassa yhtenä
lokakuun päivänä.
|
4 kommenttia:
Tuo edellinen postauksesi, kertomus Lystistä on niin mainio, että kovasti odottelen seuraavien luonnosten julkaisua. Ja hienoa muutenkin, että jaksat kirjoittaa blogia. Minun blogini linkkilistan blogit ovat lähes kaikki niin hiljentyneet, että ihan hävettää itse raportoida joka risaus.
Kiitos! Olet ihan oikeassa, monet blogit ovat hiljentyneet. Kait sitä kuuluisi olla Instagramissa tai Twitterissä?
Merkkaan juttuja ylös ihan itsellenikin päiväkirjamaisesti. Hyvä on erilaisiin lausuntoihin laittaa tarkkoja päivämääriä, milloin on koskenut minkäkin verran ja joskus jälkikäteen toivottavasti katsella, milloin alkoi toipua.
Taisin hukata eilisen kommenttini... Piti sanoa, että blogista on helppo tarkistaa treenijuttujakin, ja vaikka ihmetellä, miten on haussa kaksi vuotta sitten treenattu samoja juttuja kuin nyt - eikö mitään ole opittu?
Niin, ja kännykkäkuvia pitää linkittää blogiin, että somettomat ja sähköpostittomat iäkkäämmät sukulaiset voivat niitä ihastella :)
Totta! Mulla tulee treenattavien listaan "uutena" samoja juttuja, mitkä olen lisännyt sinne jo aiemmin. Minunkin sukulaiset käyvät päivittämässä kuulumiseni blogistani ja soittavat välillä kysyäkseen tarkemmin. :D
Lähetä kommentti