Lysti The Ensimmäinen, sattumia, kommelluksia ja säikähdyksiä

Huomasin, etten ole juurikaan kertonut, kuinka meille tuli Lysti ja millaisia kommelluksia sen kanssa on ollut. Well, well, welll... 

Taustaa

Minut on lapsena testattu allergiseksi koirille. En tosin huomannut oireita live-elämässä. Olin aina haaveillut omasta koirasta. Pienenä katsoin ihaillen belgianpaimenkoiria. Yläasteella ulkoilutin naapurin cavalieria ja lukioiässä suursnautseriurosta. Ollessani aikuinen, isälleni tuli ensin sattumalta belgianpaimenkoira Diana, sitten Nana. Kesällä 08 muuttui allergian hoitosuositus. Välttämisestä siirryttiin altistukseen, tosin järjen kanssa: jos joku allergeeni aiheuttaa hankalia ja/tai pahenevia oireita, siedätys ei onnistu. 

Samoihin aikoihin, kun allergioiden hoitosuositus muuttui, kotimme tarvitsi yhtäkkiä hälytysjärjestelmän. Kysyin lukkoliikkeestä hälytyslaitteista ja siitä, kuka apuun rientää. Myyjä vastasi: "Ei heti ketään. Nopein olisi koira." Kiittelin tiedoista ja astuin liikkeestä ulos, sillä ongelma oli ratkaistu. Rotukin oli jo valittu.

Pennun haku ja alkuajat

Aloin plarata belgianpaimenkoirien terveystilastoja. Pentulistalla oli 1 pentu vapaana. Kävimme katsomassa sitä poikani kanssa. Ajomatkaa oli 1,5 tuntia. Mietimme yön yli. Seuraavana päivänä haimme pennun meille. Se tuli täyttämään koiran paikkaa, joka oli ollut tyhjänä koko elämäni ajan. 

Pennun rohkeus karisi vieraassa ympäristössä ja se pelkäsi kaikenlaista sisällä ja ulkona. Silti luotin siihen ja aloin nukkua hyvin, koska hälytysjärjestelmä oli nyt kunnossa. Minulla oli posket jatkuvasti tukossa. Pidin makuuhuoneeni koirattomana alueena. Suihkutin nenääni kortisonia, söin sitä tabletteina, nielin antihistamiineja, huuhtelin nenääni sarvikuonolla, välillä kävin poskiontelohuuhteluissa ja söin antibioottikuureja. Tätä kesti puoli vuotta. Sitten oireilu alkoi hellittää. Onneksi, koska olin päättänyt, että koirasta en luovu.

Vietimme Lystin kanssa paljon aikaa. Innolla opettelimme kaikkea uutta. Poika oli luvannut käyttää sitä aamupissalla ja on pitänyt lupauksensa siitä asti. Meille kaikki koirajutut olivat ihmeellisiä, kuten esimerkiksi hepulit. 

Pari säikähdystä

Pentuaikana Lysti säikäytti muutaman kerran. Se oli reilu 3 kk, kun heräsin yöllä rapinaan ja mässytykseen. Se mussutti ksylitolipurkkapussin sisältöä, jonka oli löytänyt pojan koulurepusta. Olin juuri lukenut koiraoppaita, joten tiesin aineen olevan vaarallista. Määrä oli kysymysmerkki. Herätin päivystävän eläinlääkärin, joka kehotti koiran oksettamaan suolalla, jotta nielty määrä selviäisi eikä kaikki imeytyisi. Lysti onneksi oksensi eikä purkkaa yrjöstä löytynyt. 

Toisen kerran se lipaisi konetiskiainetta juuri, kun olin pesuaineluukkua sulkemassa. Kaavin sormellani sen suusta konetiskiainetta sen, mitä sormeeni tarttui ja juotin jääkaapista löytämääni kuohukermaa. Taas soitin eläinlääkärille. Koska nielty määrä arvioitiin maksimissaan puolikkaaksi teelusikaksi, jäätiin seurantalinjalle. 

Tästä parin viikon päästä kävi isompi haaveri. Juoksutin alle nelikuista Lystiä irti metsässä. Yhtäkkiä se vinkaisi ja tuli luokseni leukaansa lipoen. Sen alaleuassa oli iso palkeenkieli ja valtimo poikki. Riisuin metsässä alimman paitani, millä yritin haavaa sitoa, mutta en voinut kuonoa umpeen köyttää. Nostin Lystin syliini ja juoksin sen kanssa puolisen kilometriä autolle. Verta riitti. Sitä valui lenkkareideni läpi sukkiin saakka. Matkalla tapasin pariskunnan, jolta kysyin kännykkää, koska omani oli kotona. Pariskunnallakaan ei sellaista ollut. Onneksi kotini sijaitsi lyhyen ajomatkan päässä, päivystävä lääkäri oli lähistöllä ja kohta sain koiran ommeltavaksi. Avustin operaatiossa. Samalla jutellessa kävi ilmi, että eläinlääkäri oli collieihmisiä. Lisäksi hän oli päivystänyt silloin, kun Lysti maisteli ksylitolipurkkaa.  

Lysti odottaa auton takapenkillä ompeluun

pääsyä.

Muutama kuukausi tämän jälkeen samaisessa metsässä tuli sama pariskunta vastaan. He pysähtyivät ja kysyivät, onko tuo se sama koira. "On", vastasin. He olivat helpottuneita, että kaikki oli päättynyt hyvin.

Sama leuka myöhemmin.

Auton vaihto

Auto vaihtui farmariin. Lysti oli edelleen epäluuloinen uusia asioita kohtaan, joten se totutteli kuukauden autohäkkiin. Tässä on video sen jälkeen, kun ollaan jo pitkään siedätetty. Pelkkä koiran oma-aloitteisuus ei riittänyt häkin tutkimiseen. Lysti kiersi ruokatilassa nököttäneen häkin kaukaa vuorokausienkin päästä. Koiraa oli houkuteltava. Minusta oli tärkeää, että se pystyi rentoutumaan häkissä, missä tulisi viettämään pitkiäkin aikoja kisareissuilla. Nykyisin se matkustaa erittäin mielellään ja makaa häkissään rentona. Otan sen monesti ihan vaan huvikseni kauppareisulle.

Sairastelu

Lystin sairastelu on säikäyttänyt muutaman kerran. Kolme vuotta sitten se sairastui elokuussa suolistotulehdukseen. Se herätti meidät useita kertoja yössä, koska halusi ulos ruohoa syömään. Sitä varmaan närästi valtavasti. Herättiin pojan kanssa vuorotellen laskemaan sitä ulos. Yhtenä yönä nyhdin pitkiä heiniä ja toin ne olohuoneen matolle, jotta sain nukkua paremmin. En aluksi saanut sitä eläinlääkäriin, koska vastaanottoavustaja piti tavallisena, että suoliston ärtyessä ulosteeseen sekoittuu verta. Kun vakuutin, että hännän alta tulee vaaleankeltaista vaahtoa, veriklimppejä ja koira laihtuu, päästiin vastaanotolle. Lysti oli laihtunut 17-kiloiseksi (normaalipaino noin 22). Haima-arvot olivat pielessä, eivät kuitenkaan kovasti koholla. Lystin allergioiden takia oli vaikea löytää ruoka, jota se olisi sietänyt. Aloin valmistautua lopetukseen, koska en voinut koiraa nälkäänkään tappaa. Keksin syöttää sille pelkkiä keitettyjä kananmunia. Lopulta Lystikki kuntoutui ja ruokavaliokin vähän laajeni. Haiman herkkyyden vuoksi vältämme edelleen runsasrasvaisen ruuan antamista.

Eläinlääkäri kehotti jatkossa välttämään ruohon syöttämistä. Vaikka koira sitä huonoon oloonsa ahmiikin, terävä ruoho vain pahentaa tilannetta. Oikea ratkaisu on närästyslääke.

Reilun vuorokauden ruoka-annos

Yhtenä joulukuisena sunnuntaina Lysti alkoi vuotaa kesken agilitykisojen, mikä teki siitä hetkessä kohtutulehdusepäilyn. Olin edellisellä viikolla varannut maanantaiksi steriloinnin. Kait minulla oli joku etiäinen. YES:n varoittelujen ja ohjeiden avulla tutkin ja seurasin Lystiä. En ikinä unohda kotimatkaa ja seuraavaa yötä. Tarkkailin hyväkuntoista koiraa, jonka tiesin voivan romahtaa millä hetkellä hyvänsä. Toisaalta ihmettelin, miten pirteä kuolemansairas koirani olikaan. Seuraavan päivän leikkauksessa viattomaksi todettu kohtu jätettiin paikoilleen.

Nykytila

Lysti on täyttänyt sen koiran paikan, mihin se otettiin. Se tarvittaessa puolustaa viimeiseen saakka, mikä on ihan luonnetestissä todettu. Se on huumorintajuinen perheenjäsen, joka pääsee erilaisiin temppukokeiluihin. Osa harrastuksista karsiutui, mutta agility on vahvistanut sitä valtavasti. Varsinkin Marian oppien jälkeen Lystistä on tullut luottavaisempi. Luotan siihen. 

***

Minulla tuli v. 2013 asiaa samaan hälytysjärjestelmiä myyvään lukkoliikkeeseen, missä olin asioinut kesällä 2008. Sanoin myyjälle: "Vuosia sitten joku teidän myyjistä, en muista olitko sinä, muutti elämämme. Hyvällä tavalla. Hän suositteli hankkimaan koiran."