Lisää fysioterapiaa

Tänään kello soi klo 5.45. Piti lähteä kisoihin. Jo edellisiltana emmin lähtöä huonon ajokelin takia. Aamulla unenpöpperössä tajusin, että niska ei kestä kahden tunnin ajoa per sivu. En halunnut samanlaista kisakokemusta kuin reilu kuukausi sitten, jolloin matka oli paljon lyhyempi. Ihmettelin, miksi ylipäätään olin ilmoittautunut, kunnes muistin, että tilanne oli parempi toista viikkoa sitten. Peruutin osallistumiseni ja jatkoin unia 4 tuntia. 

Herättyäni sain liikenteeseen liittyvän pysähdyttävän uutisen. Yksi on nyt joukosta poissa. Se sai miettimään (monen muun asian ohessa), mitä riskejä tuleekaan otettua, kun huonoon keliin lähtee tai liikenteeseen yleensäkään. Miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni. Tätä tuli mietittyä pitkin päivää.

Lykylle oli varattu aika fysioterapiaan viikolle, mutta terapeutille kävi tänään paremmin. Niinpä Lykky sai fysioterapiansa. Se oli hyvässä kunnossa eikä näytä ottavan itseensä agilitysta. Jotakin pientä jäykkyyttä oli, mikä laukesi helpolla. Mutta yksi juttu löytyi. Pyysin fysioterapeuttia katsomaan tarkemmin vasenta eturaajaa. Viime torstaina harjoituksen lopuksi Lykyn vasen tassu jäi narulelun lenkkiin kiinni kesken juoksun. Kun olin tassun irrottanut, koira juoksi hetken epäpuhtaasti. Sen jälkeen en huomannut minkäänlaista ontumista. Kaikki askellajit olivat puhtaat, suoraan liikkuminen ja käännökset eikä kipeitä kohtia löytynyt painelemalla tai taivuttelemalla. Nyt löytyi yksi tiukempi kohta olkavarren takapinnalta, sopien pieneen venähdykseen. Hoidoksi tulee pumppaavat venyttelyt päivittäin. Jos torstaina on puolieroa, Lykky jää sivuun agilityharjoituksista ja Lysti astuu puikkoihin. Oli siis tavallaan onni, etten lähtenyt kisoihin, Lykynkään vuoksi.

Huomio: Muista leikata kaikista leluista lenkki pois! (Teen tilalle yleensä solmut.)

Illemmalla Lysti lähti rauhalliselle ryhmäkävelylle lumisille kaduille pikkupakkaseen, mikä on tassujen kannalta hyvä juttu. Lykky jäi lepovuoroon.